Pikainen kysymys uskovaisille kristityille! Auttakaa, pliis!

["ahdistunut"]

Tulin pari kuukautta sitten uskoon. Uskon nyt siis Jeesukseen (aiemmin jo uskoin Jumalaan) ja uskossa myös haluan pysyä. Kuulun ev. lut. seurakuntaan ja olen saanut kasteen vauvana.

Nyt ahdistaa ja paljon, koska olen törmännyt kaikenlaisiin ristiriitoihin. Osa on sitä mieltä että pitäisi ehdottomasti mennä uskovien kasteelle uskoon tultuaan ja joidenkin mielestä taas ei missään nimessä saa mennä uudestaan kasteelle. Osa myös on sitä mieltä, että ev. lut. kirkko on huono vaihtoehto, eksyttää ym. ja pitäisi etsiä uskovien yhteyttä esim. Vapaakirkosta tai Helluntaiseurakunnasta, missä saisi vankempaa ohjausta. Itseäni ajatus tiukasta uskonyhteisöstä ahdistaa ja paljon.

Olen nyt lukenut raamattua päivittäin ainakin hetken ja rukoillut päivittäin. Noin kerran viikossa olen käynyt ev. lut. seurakunnan tilaisuuksissa.

Olen kertonut uskostani läheisimmille. En aio uskoani kieltää, koska muuten kuulemma ei pääse taivaaseen. Taivaaseen ei myöskään pääse jos tekee Pyhän Hengen pilkkaa. Ahdistavaa ja pelottavaa, toivon todella että uskossa pysyn.

Mulla on kiireinen elämä, työ ja pienet lapset. Riittääkö että olen ev. lut. seurakunnassa, käyn siellä noin kerran viikossa ja luen päivittäin hetken raamattua ja rukoilen?

Oikeasti ahdistaa se miten erilaisia neuvoja eri ihmiset antavat ja pelkään jos teenkin jotain väärin. Joogan ja mindfulnessin lopetin, koska en niitä uskalla enää jatkaa.

Help, ajatuksia, tukea, KIITOS uskonystävät!

 

[leijona76]

Tavallinen evlut jäsen olen minäkin ja se mulle riittää. Nuo vapaat jne koen liian ahtaiksi.
Käyn kirkossa kun siltä tuntuu ja yhteys uskoviin ystäviin on myös tärkeää. Ehkä olen liberaali ja ajattelen että omia aivoja saa käyttää ja monessa asiassa ajattelen vapaammin kun moni muu uskova. Harrastus on myös seurakunnan piirissä ja sitä kautta tulee oltua mukana.
En sanoisi että uskossa olemiselle on jotain rajoja monestiko viikossa riittää sitä ja tätä. On heitä jotka eivät pääse juuri koskaan tai ollenkaan seurakunnan juttuihin, silti se usko pysyy eikä Jumala hylkää vaikka yksin kotona rukoilisi.

 

[vl-äiti]

Käy tutustumassa eri seurakuntiin, ainakin vanhoillis lestadiolaiset toivottavat tervetulleiksi seuroihin, varmasti muutkin.

 

["ahdistunut"]

Tavallinen evlut jäsen olen minäkin ja se mulle riittää. Nuo vapaat jne koen liian ahtaiksi.
Käyn kirkossa kun siltä tuntuu ja yhteys uskoviin ystäviin on myös tärkeää. Ehkä olen liberaali ja ajattelen että omia aivoja saa käyttää ja monessa asiassa ajattelen vapaammin kun moni muu uskova. Harrastus on myös seurakunnan piirissä ja sitä kautta tulee oltua mukana.
En sanoisi että uskossa olemiselle on jotain rajoja monestiko viikossa riittää sitä ja tätä. On heitä jotka eivät pääse juuri koskaan tai ollenkaan seurakunnan juttuihin, silti se usko pysyy eikä Jumala hylkää vaikka yksin kotona rukoilisi.

Kiitos! Itsekin koen vapaat suunnat ahtaiksi, mutta sitten aloin miettiä että riittääkö tämä väljempi suunta, huh. Toisaalta jo ajatus tiukasta uskonyhteisöstä tuntuu siltä, että luulen sellaisen vieroittavan mua uskosta eikä päin vastoin. Toivon todella pysyväni uskossa. On tämä melkoista. Olen vaan niin vakuuttunut, että kristinusko on se oikea usko, että en kyllä uskalla olla uskomattakaan, vaikkei tämä niin mukavaa aina ole.

Kiitoksia vastauksesta!

ap

 

["ahdistunut"]

Käy tutustumassa eri seurakuntiin, ainakin vanhoillis lestadiolaiset toivottavat tervetulleiksi seuroihin, varmasti muutkin.

Kiitoksia. Uskon vanhoillislestadiolaisten hoitavan uskoaan tunnollisesti, mutta pelkäänpä ko. suuntauksen olevan juuri niitä tiukimpia...

ap

 

[leijona76]

[QUOTE="ahdistunut";30653066]Kiitos! Itsekin koen vapaat suunnat ahtaiksi, mutta sitten aloin miettiä että riittääkö tämä väljempi suunta, huh. Toisaalta jo ajatus tiukasta uskonyhteisöstä tuntuu siltä, että luulen sellaisen vieroittavan mua uskosta eikä päin vastoin. Toivon todella pysyväni uskossa. On tämä melkoista. Olen vaan niin vakuuttunut, että kristinusko on se oikea usko, että en kyllä uskalla olla uskomattakaan, vaikkei tämä niin mukavaa aina ole.

Kiitoksia vastauksesta!

ap[/QUOTE]

Se riittää että sut on pelastettu. Ajattele sitä. Ihminen kyllä sitte säätää joka asiaa ja kaikki porukat on mielestää aivan oikeassa. Me olemme ihmisiä vain emmekä koskaan täällä elämässä saa 100%varmoja vastauksia siihen miten "oikea" kristitty elää ja ajattelee. Lue ja tutki raamattua, rukoile ja pyydä avausta siihen mitä luet ja ajattelet ja rukoilet jne. Hengellinen musiikki on mulle tosi tärkeää. Se menee aina vaikkei mitää muuta jaksaisi.

 

[:)))))]

Heippa, ensinnäkin tervetuloa Jumalan perheeseen rakas sisko. <3 Kerrankin ilahduttava aloitus tällä palstalla!

Helluntaiseurakunnissa ym. vapaissa suunnissa on suuria eroja seurakuntien välillä. Aika harvinaisia taitavat olla entisaikojen tiukat yhteisöt, joissa hameenhelman pituuskin on tarkoin määritelty. ;D Jos sellaisia nyt on olemassakaan. Suosittelen ainakin kokeilemaan. Itse siis kuulun helluntaiseurakuntaan (mulla myös luterilainen tausta) ja tykkään, vaikkei toki mikään seurakunta täydellinen olekaan. Kasteasiaa suosittelen tutkimaan itse Raamatusta (erityisesti Apostolien teoista), niin et voi mennä harhaan.

Ole ihan rauhassa kaikkien mietintöjesi kanssa, uskonelämä ei ole suorittamista vaan lepoa ja iloa Jeesuksessa. Pyhä Henki johdattaa sua ja opit lisää. Raamatussa sanotaan, että Hän, joka teissä on alkanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen.

Siunausta!

 

[vapaakirkkolainen]

Riittääkö mihin? Mihin pitäisi riittää? Sä oot ottanut Jeesuksen ristillä kuolemisen meidän syntien puolesta vastaan, joten kyse ei ole siitä kelpaatko sinä taivaaseen tai oletko "tarpeeksi hyvä" uskovaiseksi. Usko ei ole suorittamista vaan henkilökohtainen suhde Jumalaan. Et varmaan ystävyyssuhteissakaan suorita ulkoisia asioita vaan ystävyys lähtee sun halusta olla ystäväsi kanssa, keskustella hänen kanssaan ym.

Mun mielestä on hyvä, että päivittäin/viikoittain rukoilet ja luet raamattua. Lue myös hengellisiä kirjoja tai raamatun selityskirjoja, koska sieltä saa myös "pureskeltua" ruokaa hengellisesti nuorille. Jos joskus tulee aika ettet niin kerkeä tai jaksa tai huvita, niin Jumala pitää susta huolen. 30 vuotta oon kohta ollut uskossa ja ala- ja ylämäkiä on ollut. Raamatustakin selviää, että uskon sankareillakin oli erämaakausia, ne kuuluvat elämään. Uskosta luopuminen on eriasia kuin, ettei kiireisessä elämässä jonakin aikana lue paljoa raamattua. Hyvä on tietenkin pitää huolen, että on uskovien yhteys ja kaikki kunnossa jatkossakin Jumalan kanssa, koska maailma voi viedä mukanaan tai ainakaan Jumalan mielen mukaista elämää sieltä ei saa.

Itse en ymmärrä, että vapaakirkko olisi ahtaampi. Mitä tarkoitat sillä? Kuinka monessa vapaaseurakunnassa olet käynyt? Helposti uskovilla on ennakkoluuloja muista, ei kannata lokeroida ketään. Jokainen joka suullansa tunnustaa Jeesuksen Herraksi pelastuu (uskoo Jeesuksen Jumalan pojaksi ja hänen kuolleen syntiemme takia) olipa sitten lut., vapaakirkollinen, hellari, vl, katolilainen, kirkkoon kuulumaton, lapsi tai aikuiskasteen kanssa käynyt, ortodoksi jne.

Luterilaisessa kirkossa on paljon ei-uskovaisia pappeja ja seurakunta-aktiiveja, se on ongelma, koska näiltä ei saa Jumalan sanan mukaista opetusta vaan Jumalan sanan mukaiseksi naamioituneita Saatanasta lähtöisin olevaa opetusta ja menoa. Homojutut esimerkkinä. Mutta sama ongelma on kaikissa kirkoissa ja ryhmissä, aina löytyy joku joka on joko lupunut Jumalasta tai sitten ei elä uskonsa mukaan tai ei ole edes uudestisyntynyt vaan uskoo vain Jumalaan. Ja kaikissa seurakunnissa on jonkinlaisia vääristymää, koska olemme kaikki syntisiä ja se väkisinkin pukkaa mukaan. Sen takia jokainen opetus ym. on Raamatun mukaan punnittava ja poimittava se, joka on Jumalan mielen mukaista ja hyvää.

Käy rohkeasti eri seurakunnissa, mutta jos olet ev.lut kirkosta löytänyt kotisi, jossa opetetaan oikeaa Raamatun sanaa, käy rauhassa siellä.

Muista, että Jumala pitää sinusta huolen! Kun sinä olet kääntynyt hänen puoleensa hän antaa sinulle kaiken mitä tarvitse ja enemmän ja johdattaa sinua. Antaudu hänen kasvatettavakseen ja saat varmasti nauttia hänen työnsä hedelmistä sinussa.

Siunausta!

 

[vapaakirkkolainen]

Tuosta kaste asiasta. Kaste ei ole pelastumiskysymys (usko Jeesukseen on, kuten monesta Raamatunkohdasta tulee ilmi mm. Joh 3:14), joten älä ota siitä liikaa stressiä. Rukoile asiaa rauhassa ja tutki asiaa raamatusta ja tee sitten aikanaan mitä koet Jumalan sinulle kehoittavan tai koet oikeaksi omassa tunnossasi. Älä välitä mitä muut sanovat, jos on syyllistävää.

Mä oon saanut molemmat kasteet. Vuosia mietin aikuiskastetta ja lopulta koin, että aikuiskaste on omalla kohdallani Jumalan tahdon noudattamista. Kinkkinen asia oli se, että olen ollut lapsesta asti uskossa ja siksi alkuseurakunnan kasteen merkitys erottaumisesta Jeesuksen seuraajaksi ja vanhan elämän pois pesemiseksi ei ollut ajankohtainen kasteen kannalta (osasinkohan väsyneenä sanoa, mitä tarkoitin...)

Rauhassa mieti ja rukoile asiaa.

 

[Tepadj]

Älä ainakaan lapsiasi aivopese tuohon.

 

[armosta uskova]

Uskominen on uskomista armosta, ei ansaittua töiden kautta. Ei uskoa siis voi ansaita, vaan se saadaan lahjana..aivan armosta.

Pyydä Jumalalta ,että hän johdattaa sinut oikealle tielle. Näin tulee varmasti käymään, ennemmin tai myöhemmin, ja kaikki ahdistuksesikin on silloin poistettu.Olet vapaa!

Taivaanisän siunausta elämääsi!

 

[päätön]

 

[TiiBii]

Mä en varsinaisesti ole uskossa, mutta. Niinko joku jo sanoikin. Yksin armosta, ei uskosta. Ja "minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule isän tykö muutoin kuin minun kauttani"

Usko ja elä elämääsi lähimmäisillesi hyvää tehden. Unohda muut, elleivät kysy. Tuputtaminen ei ole kivaa.

Silleen, että kuoleman hetken tullessa tiedät, ettet tahallasi satuttanut muita.

Sen on pakko riittää. Ja ellei riitä, on taivas helvetistä.

 

[Whatevernot]

Mä olen ollu uskossa n. ikäni ja ev.lut. seurakunnan työpalveluksessa n. 20 vuotta pian. Suomen "hallitsevasta" kirkosta löytyy vaikka minkälaista käännyttäjää, evankelistaa ja kymmenystenkerääjää. Valitse oma tiesi. Kirkkoon, lahkoon, yhteisöön ei mihinkään tarvitse kuulua eikä osallistua ollakseen uskovainen. Rukous silloin kun se itsestä tuntuu hyvältä riittää . Mitään taivaspaikkaa ei täällä maan päällä tarvi sen enempää edes yritä ansaita.

 

[Whatevernot]

Tosin voisin testata "suhteitani" ton yyberhävyttömän Päättömän suhteen... Jos saisin sen "manattua" keskusteluun kanssani......

 

[huoh.]

Vitun vajakki.

 

[henkilö]

Itse luin joskus lapsena/nuorempana jostain mielestäni pätevästä (lue: ei ns. hömppäkirja) kirjasta, että kun on kerran kastettu, niin toista kertaa ei tule ottaa enää kastetta. Kirja oli jonkinlainen vanha profetiakirja ja siinä Jumala ei katsonut hyvällä uutta kastetta. Varmaa on joka tapauksessa, että kasteesi, jonka olet saanut, on täysin oikea ja pätevä, et tarvitse enää uutta kastetta, keskity muihin uskon asioihin.

 

[henkilö]

Pelastus tulee tosiaankin yksin armosta ja yksin uskosta, älä stressaa, anna Jumalan johdattaa Pyhän Hengen kautta, jonka jokainen uskova saa lahjaksi. Ev. lut. kirkosta taas sen verran, että se on luisunut hengellisessä mielessä vakavaan rappiotilaan, joten sen kanssa kannattaa olla erityisen tarkkana, mutta varmasti sielläkin on vielä Jumalalle kuuliaisia pappeja.

 

["ahdistunut"]

SUURET kiitokset teille kaikille!

ap

 

[päätön]

Tosin voisin testata "suhteitani" ton yyberhävyttömän Päättömän suhteen... Jos saisin sen "manattua" keskusteluun kanssani......

yllättävää kyllä, mutta osaan myös todistettavasti keskustella.

 

[epäilijä Edward]

Mä ihmettelen lausetta "toivon todella, että pysyn uskossa". Onko sulla epäilys sydämessä? Tuntuuko, että johonkin pitäisi uskoa ja saada voimaa siitä, mutta ihan nyt kuitenkaan ei tunnu siltä että tämä OIKEASTI ole se? Jotenkin siis.. Jos mä uskon johonkin, niin en mä mitenkään pelkää sen menettämistä. Esimerkiksi mä en usko jumalaan, vaan erilaiseen maailman järjestykseen, eikä kyllä ole pienintäkään epäilystä siitä, että yhtenä päivänä mä menettäisin ne vastaukset ja uskomukset joita mulla nyt on. Huolimatta siitä onko mun ympärillä samoin ajattelevia tai ei. En myöskään koe ahdistusta kuolemanjälkeisestä tai mistään muustakaan. En ole lohduton tms. Kuulostaa ikävältä, että olisit vihdoin löytänyt vastaukset itsellesi, mutta silti koet ahdistusta ja epävarmuutta. Sekä pelkoa uskosi menettämisestä. Eikö se sinusta ole kummallista?

 

["kikka"]

Mulle usko on enemmän päänsisäinen juttu eikä mitään suorittamista. Kirkossa olen käynyt vain muutaman kerran vuodessa vaikka mielelläni kävisin enemmänkin. Tuntuu vain että vuorotyö ja lapset vievät kaiken ajan. Mutta en usko Jumalan tuijottavan sitä, kuinka usein joku rukoilee, lukee raamattua tai käy kirkossa.

 

["dina"]

Oletko miettinyt, miksi sinua ahdistaa ja pelottaa noin paljon? Ahdistiko ennen uskoa yhtä paljon, onko usko helpottanut elämääsi, vai onko ahdistus vain muuttanut muotoaan? Miksi olet peloissasi ja ahdistunut jatkuvasti?
Pelon ja ahdistuksen takia tehdyt valinnat eivät voi olla oikeita. Toivottavasti löydät sisäisen tasapainosi.

 

[hulluja]

Uskotte satuhahmoon ja uskottelette lapsillenne satuhahmojen tekaistuja taikoja.

Hävetkää!
Kait te lyötte lapsianne myös, kurjat?

 

[virrestä]

"Jumalan haltuun anna nyt tiesi,tarpeesi. Ja Herran huomaan kanna surusi, murheesi.
Hän joka sinut loi, sinulle hengen soi, tarpeesi kaikki tietää, Hän auttaa tahtoo, voi."