En ole saanut muiden nähden selkääni kuin kerran, sen ensimmäisen, mutta muistan sen kyllä aina. Meillä muuttui silloin koko suhteen luonne -ja parempaan suuntaan, vaikka aluksi sitä oli vaikea myöntää. Silloin oltiin vielä nuoria, seurustelun alkuaikoja eleltiin. Oli juhannusaatto ja oltiin kaveriporukalla mökillä. Minä olin vähän päissäni ja todella vittumaisella tuulella, piruilin kaikille minkä kerkesin enkä tajunnut lopettaa, vaikka mieheni muuttui hiljaisemmaksi ja hiljaisemmaksi, varoittikin pari kertaa, käski olla kunnolla jne. Lopulta hän kysyi multa, että haluanko tosiaan selkääni, josta tietenkin innostuin vaan enemmän ja nauroin vielä paskaisesti päälle sillä seurauksella, että hän talutti minut niskavilloista saunan kuistille, painoi kaidetta vasten kontilleni, kiskoi multa hameen ylös ja housut alas ja antoi vihtakimpulla lujasti selkään. Olin aivan tyrmistynyt ja painelin nolona aittaan lukkojen taakse mököttämään. Myöhemmin liityin kyllä muiden seuraan, mutta olin aivan äärettömän nolona tapahtuneesta. Sen jälkeen tosiaan suhteemme muuttui, aloin saada piiskaa aika usein -ja jostain syystä se tuntui ihan oikealta, vaikka sitä oli vaikea tunnustaa. Seksielämä sai aivan uutta potkua, ja lopulta jouduin tunnustamaan, että nautin alistumisesta. Ei hän mua muuten alista millään lailla, me ollaan hyvin tasa-arvoisia, mutta sängyssä hän määrää tahdin ja minä nautin siitä. Puolileikkiähän tämä tietysti on, mutta mukana on myös realistinen puoli, joissakin asioissa hän on ihan ehdoton, ja jos en noudata sääntöjä niissä jutuissa, saan takuuvarmasti vähän lujemmin piiskaa. Vanhanaikaista joo, mutta ainakin meillä toimii oikein hyvin. Vaikkakaan en kyllä kehtaisi ikinä sitä myöntää juuri kenellekään.
