**Piinailijoista ekaan ultraan.. ja ehkä ylikin**

Meillä mittaa oli 46mm, joka siis kätilön mukaan vastasi 11+3, punktiosta laskettuna nyt olisi 11+4. Oli kyllä ihanaa nähdä pikkainen :heart: Rakenneultra olisi sitten maaliskuussa, että sitä odotellessa.

Hyvää uutta vuotta kaikille!
 
Jos teillä on siellä tulossa siro tyttönen ja meillä potra poika :LOL: Ja sinun viikot menee juuri sen mukaan miten meillä lasketaan. Mun viikothan on päivän perässä sua, kun lasketaan hedelmöittymispäivästä.

Niin ihanaa, kun molemmilla oli kaikki hyvin :heart:

Rakenneultra on helmikuun vika päivä.
 
Viu, mitkä sun viikot oli np-ultrassa? Sikiöhän kasvaa hurjaa vauhtia. Me käytiin ultrassa 10 päivää sitten ja kasvua oli 15,5mm. Mun ja Hugsyn viikot oli 11+3/4.
Edellisessä raskaudessa kävin np-ultrassa vasta 12+5 ja sikiöpä vastas jo 13+4 ollen 74mm pitkä.
 
Hei kaikille!
Hyppään tähän pinoon kun ei vielä uskalla odottajien puolelle siirtyä, ahdistaa ja pelottaa...
Täällä plussattu jouluaattona ja uusi testi viikko sitten näytti raskaana 2-3 vkoa joten klinikan mukaan ei ainakaan kemiallisesta raskaudesta ole kyse. Kliniikalla oltiin sitä mieltä ettei veritestiä tarvita vaan varattiin suoraan ultra-aika joka on 17.1.
Täällä siis 2. IVF:n 1. PAS toi plussan. Kaksi alkiota siirrettiin. Plussasin viimeksi ekan IVF:n 2. pas:sta mutta keskeytynyt keskenmeno huomattiin nt-ultrassa rv 13+3. Mitään vuotoja tai muutakaan oiretta keskenmenosta ei tuolloin ollut ja järkytys olikin ihan hirveä, kun ultrassa näkyi menehtynyt sikiö, jonka koko vastasi viikkoja 11+3 :(
Tämän taustan vuoksi kai olen nyt hädissäni joka nipistelystä enkä uskalla yhtään nauttia raskaana olosta koska pelkään saman toistuvan. Vuotoja ei ole kuitenkaan ollut ja rinnat ovat vähän kipeytyneet sekä pientä öllötystä on havaittu ajoittain. En kyllä uskalla tuuletella vielä yhtään, en varmaan ultrankaan jälkeen vaikka siellä olisikin kaikki kunnossa. Nyt otetaan vaan hetki kerrallaan... Yritän ajatella siten, että tämä menee niinkuin on tarkoitettu eikä mikään minun tekeminen vaikuta siihen jatkuuko raskaus vai ei. Täytyy vain toivoa parasta eikä intoilla liikaa ettei pudota korkealta jos kaikki ei olekaan hyvin!

Täällä on porukka jo hyvillä viikoilla, tsemppejä kaikille tasapuolisesti! Ketä muita alkuajan piinailijoita on mukana? En ehdi nyt kahlata pinoa läpi, pitää rientää töihin...

Halauksia ja jaksamista piinaville alkumetreille! :heart:

Pirpana rv 5+3
 
Viimeksi muokattu:
Huhuu!
Missä kaikki alkuraskauden piinailijat piileksivät???
Tuolta odotuspuolelta en löytänyt kuin syksyn hoitopinon jossa kaikki näyttivät olevan jo kovin pitkillä viikoilla.
Täällä pikkuisen luottavaisempi olo, kun tein taas tänään testin ja se näytti raskaana 3+
Juuri niinkuin pitääkin. Ultraan on vielä puolitoista viikkoa mutta nyt alkaa olla raskaanaoleva olo.. Kolmatta päivää on puolilta päivin alkanut etoa ja tissit ovat turvonneet ja kipeät. Tänään meinastin oksentaa pyöräillessä, kun kylmä viima otti kurkkuun. Yöks.
Alaselkä- ja mahakivutkin ovat hiukan hellittäneet. En kuitenkaan edelleenkään uskalla tuuletella, mielessä on kuitenkin se keskenmenon pelko...

Pirpana 5+5
 
pirpana74 onnea raskaudesta :flower:
Milloin sinulla on la? Jos elokuussa niin hyppää odotuspuolen elokuiset elohiiret pinoon, Siellä on säpinää. Tai jos la on syyskuussa niin on heillekin oma pino :)
Onnea tulevaan ultraan.
Täällä tosiaan on nyt hiljaista mutta varmaan piristyy, kunnes alkaa 11-hoidot tuottamaan tuloksia.

Mulla on la 9.8.11 ja siis elokuisissa olen. Itse olen 2 krt ultrassa käynyt ja kyllä siellä masussa elämää on. Niskapoimu-ultra on 27.1

Tähtönen & Tiukuliina 9+2 :heart:
 
Kiitos tiedosta Pieni Tähtönen. Hienoa että teillä on kaikki kunnossa! :)
Pitänee hypätä syyskuun pinoon. La on 3.9. Siellä ei vain näkynyt tuttuja... Olisi mukavaa vaihtaa kuulumisia hoidoista raskautuneiden kanssa. Nooh, katselen tuleeko tänne ketään ja hyppelen pinosta toiseen :D
Tsemppiä kaikille kaikkiin vaiheisiin!

Pirpana 5+6
 
Pirpana: Aika samoissa viikoissa mennään täällä. Meille onnisttiin samaan plussa 3.IVF/ICSI:tä ja vieläpä lahjasoluilla. Tuntuu että tosiaan mielummin keskustelisi hoidoilla raskautuneiden kanssa ,kun jotenkin tuntuu siltä että ei oikein kuulu samaan porukkaan luomuna raskautuneiden kanssa. Meillä on varattuna ensimmäinen ultra tämän viikon torstaille, viikkoja olisi silloin 7+1. Jännittää kauhesti onko masussa kaikki hyvin ja onko kyydissä yksi vaiko kaksi kultahippusta. Ajattelin ennen plussausta että kun saan sen plussan testiin olen maailman onnellisin, mutta nyt tuntuu että en uskalla yhtään olla onnellinen kun tuntuu että sitten ainakin se onni otetaan pois. Tyhmää ajatella niin, mutta jotenkin vaan ei vielä uskalla täysin uskoa että meille tosissaan olisi tulossa vauva ensi kesänä.

Mansikkainen 6+5
 
Mansikkainen, ihanaa että teilläkin vihdoin onnisti!
Täällä ollaan ihan samoissa tunnelmissa. Kaksi alkiota myös siirrettiin ja nyt jännittää montako pikkuista siellä on kasvamassa. Itse toivon ettei olisi kuin yksi kaksosraskauden riskien vuoksi mutta riskihän otettiin kun kaksi annettiin siirtää. Tulisihan siinä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;)
Samoissa fiiliksissä myös ollaan, pelottaa että tämä menee taas mönkään... liian monta pettymystä kokeneena ja keskenmenotaustaisena ei uskalla yhtään nauttia tästä raskaudesta. Toisaalta yritän ajatella että tämä menee niinkuin on tarkoitettu ja jos alkio on elinkelpoinen niin siellä se kasvaa ja kehittyy. :) Minulla on ultra ensi maanantaina.
Mitä oireita sinulla on? Täällä etovaa oloa ollut enenevästi jo viikon päivät, nyt viikonloppuna olo oli niinkuuin pahassa krapulassa, oksetti ja pyörrytti ja olo oli kuin jyrän alle jäänyt. Oksentanut en ole vielä, muutaman kerran on ollut lähellä kuitenkin. Mahassa ja alaselässä oli viikoilla 4-5 menkkatyyppistä juilintaa mutta nyt se on rauhoittunut. Rinnat ovat kosketusarat. Muutenpa ei mitään erityistä. Vuotoja ei onneksi ole ollut.

Pirpana rv 6+2
 
Hei kaikki piinailijat!

Minäkin täällä taas ilmoittaudun joukkoonne, vaikka tuolla aiemminkin jo kävin kuulumisia kertoilemassa. Tosiaan raskaus on nyt vaiheessa 12+0 ja ajattelin, että josko tänne jo uskaltaisi kuulumisia kirjoitella. Olen aina silloin tällöin käynyt lueskelemassa tekstejänne, mutta pääsääntöisesti olen yrittänyt pysyä erossa netistä, jotten tulisi lukeneeksi ikäviä kuulumisia tai tapahtumia. Niin pirusti on pelottanut tämä ensimmäinen kolmannes ja keskenmeno on koko ajan ollut kummittelemassa mielessä. Varsinkin sen jälkeen kun luin Toivorikkaan epäonnesta pelästyin niin kovin, että olin varma, että minulle käy samoin. Jos toivorikas enää käyt täällä niin olen todellaa pahoillani puolestasi ja toivon sinulle jaksamisia!

No nyt on jokatapauksessa nt-ultra ollut ja sielä kaikki oli hyvin. Nappula oli 55mm pitkä ja niskaturvotusta oli 0,7mm. Meidän nappula se vain nukkui eikä herännyt vaikka kuinka tökittiin. Silti en ole huolissani sillä olin viikko aikaisemmin (jälleen verisen vuodon vuoksi) ultrassa ja silloin hän tosiaan oli hereillä ja painoi mennä täysillä. Joku täällä aiemmin oli huolissaan vähäisistä liikkeistä ja siksi kerroin tämän.

Tosiaan minun odotukseni on mennyt melko lailla ikävästi... Siksi kai pelkokin. Alussa viikolla 5+6 oli ihan hirveästi kirkasta veristä vuotoa. Silti kaikki oli hyvin ultrassa. Edelleen kaikki oli hyvin varhaisultrassa viikolla 7+3 vaikka vuotoa oli tullut myös 6+4 päivänä runsaasti. No tämän jälkeen vuoto loppui kunnes taas 10+4 alkoi ruskea tuhruvuoto. Sitä tuli onneksi vähän, mutta silti se peläytti ja sain puhutuksi itselleni ultra-ajan, tai oikeastaan sain sen vain siksi, että väitin pelkääväni, että minulla on tulehdus kohdussa ja vetosin koeputkihedelmöitykseen. Kyllä hätä keinot keksii;). Nyt toivon, että pahin olisi jo takanapäin ja ettei tällaisia peläytyksiä enää tulisi.

Maha kasvaa valtavaa vauhtia, harmi vaan että se taitaa pitkälti olla rasva joka sitä kasvattaa, eikä vaavi :). Minulla on noiden vuotojen vuoksi ollut hieman liikuntarajoitteita jonka vuoksi olen jäänyt täysin sohvaperunaksi! Lisäksi väsymys on ollut niin suurta että seisaalleenkin on meinannut nukahtaa. Mutta pahoinvointia minulla ei ole ollut lainkaan. Rinnat ovat kasvaneet ja nännipihatkin jo laajentuneet, että kai sitä pikkuhiljaa voi alkaa luottamaan siihen, että kyllä tuloksena tulee olemaan ihan oma vauva. Miksi sen sisäistäminen tuntuu vain olevan niin vaikeaa, ehkä vieläkään ei anna itsensä uskoa onneen!
Anoppi tosin on sisäistänyt sen jo aikoija sitten, meille on raijattu jos jonkin moista vauvan tavaraa jo viikkotolkulla! Mitäköhän siitäkin tulee!
Ainiin ja ylpeänä kerron, että mieheni lopetti tupakanpolton kuin seinään heti kun olimme varmoja raskaudesta!

Huh huh tulipahan avauduttua monen viikon edestä

Tiinu ja nappula 12+0
 
Viimeksi muokattu:
Pirpana: Noista oireista, mulla on ollut huonoa oloa, rinnat tosi arat ja kauhea jano ja wc hätä koko ajan. Yölläkin herään pari kertaa pissalle.

Tiinulla onkin jo pahin jännittely ohi, nyt voitkin alkaa nauttimaan raskaudesta, onnea. Onneksi vuodotkaan ei kerro aina siitä pahimmasta vaihtoehdosta.

Meillä oli tänään ensimmäinen ja pelätty ultra. Yksi alkio siellä kyydissä näytti olevan. Alkion koko vastasi viikkoja ja sykekin näkyi ja kuului. Lääkärikin tosi rohkaisevasti sanoi, että voi se vielä keskenkin mennä. Toivotaan kuitenkin parasta.

Mansikkainen 7+1
 
Huhhuh, Tiinu, hurjalta kuullostaa nuo sinun vuotelut. Uskon ettei varmasti ole ollut helppoa odottaa jatkuvan epävarmuuden kanssa. Täällä ei vielä ainakaan ole mitään vuotoja ollut mutta joka vessareissulla tulee kyllä paperia tuijoteltua ja analysoitua vuodon väriä :ashamed: Luget tekevät sen että välillä housuun lorahtaa jotain ja sitten panikoidaan.
Mun yhdellä kaverilla oli kaksosraskaus, PAS-alkuinen. Hänellä vuoteli myös reilusti useaan kertaan alkuraskaudessa, oli useamman kerran saikullakin reilun verenvuodot takia. Vuodon syy ei selvinnyt ja ultrissa oli aina kaikki hyvin. Kaksoset syntyivät kesällä yli kaksikiloisina ja ovat kaikinpuolin terveita puolivuotiaita nyt! :)
Ihanaa, Tiinu että Sinullakin on nyt raskaus edennyt hyville viikoille ja saa jo vähän hengähtää!

Mansikkainen , onnea ihanista ultrakuulumisista! :heart: Tottahan se on että kesken se voi vielä mennä, mutta keskenmenoprosentit ovat enää hyvin pienet kun syke on saatu näkyviin! Toivotaan parasta! En toivoisin kenellekään samaa kohtaloa kuin itselleni vuosi sitten jolloin alkuraskaudenultrassa kaikki oli hyvin ja siten kuitenkin sikiö menehtyi viikolla 11. Suurin osa raskauksista menee kuitenkin hyvin loppuun asti! Toivotaan ja uskotaan, että me ollaan siinä joukossa mukana myös, vai mitä? Tämän saman pelon ja epävarmuuden kanssa kamppailevat varmasti kaikki pitkään lasta yrittäneet raskaanaolevat, luulisin. Jospa se helpottaa kun päästään samoille viikoille Tiinun kanssa! :)

Täällä jännitetään maanantain ultraa ja olo on ninkuin olisi mahataudissa. Toissapäivänä oksensin ekan kerran ja eilen meno jatkui... Huimaa ja oksettaa aina välillä ja väsymys kaataa sänkyyn ja saa näyttämään zombielta. Joten oireiden perusteella ainakin jotain tuolla masussa pitäisi kasvaa. Nähtäväksi jää onko alkioita yksi vai kaksi ja ovatko/onko oikeassa paikassa...
En muista alkoiko tämä paha olo näin aikaisin ja voimakkaana keskenemenneessä raskaudessa. Hirvittaa vähän onko sillä kaksi kyytiläistä... Hui!
Jaksamisia kaikille!

Pirpana 7+0
 
Heippa pitkästä aikaa!

En ole kirjoitellut pitkään aikaan, kun en oikein tiedä mihin pinoon sitä kirjoittelisi. Täällä on menossa rv 13+5 ja kaikki on hyvin. Noita veriseulan tuloksia jännittelin ja eilen sain tietää että riskiluku on 1:18000. =) Sen kunniaksi ostin ensimmäisen pikkuisen bodyn vauvalle.

Vointikin on ollut hyvä, väsymys alkaa pikkuhiljaa hellittää, vaikka en kyllä vielä energiseksi itseäni sanoisi. Tällä viikolla oli neuvola jossa kuultiin ensimmäisen kerran sydänäänet :heart: Pikkuhiljaa alkaa huoli helpottamaan, kaikki alkuvaikeudet ja murheet ovat takana ja etenkin tuo sikiöseula jota pelkäsin. Koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta tuntuu että nyt uskaltaa jo vähän suunnitella vauvahankintojakin :) Odotan tosi paljon sitä kun alan tuntea liikkeitä, se tekee asian jotenkin konkreettisemmaksi, vaikka mahaakin on jo tullut.

Mitäs Pimpamille kuuluu?

En nyt tosiaan tiedä kuulunko enää tähän pinoon, mutta tuolla odotuspuolellakaan ei oikein tunnu olevan sellaista pinoa joka tuntuisi omalta. Heinäkuisten pinossakin suurin osa (ellei kaikki) on luomusti raskautuneita, enkä oikein tunne kuuluvani joukkoon vaikka sitä pinoa joskus seurailenkin. Perustaisikohan joku hoidoilla raskautuneille oman pinon?

Hugsy ja Bebe
 
Hugsy, hieno homma että sait veriseulasta hyvä uutiset ja pikkuiselle on kaikki hyvin. :)
Itsekin kaipaan tuonne odotuspuolelle omaa pinoa hoidosta raskautuneille. On kuitenkin monet erilaiset asiat mielessä pyörimässä, kuin luomuraskailla.
Voisiko pino olla vaikka 2010 loppu- ja 2011 alkuvuonna lapsettomuushoidoista plussanneet? Kukahan osaisi perustaa kauniin pinon ja jaksaisi ylläpitää listaa?
 
Hei!
Ultrasta kotiuduttu hämmentyneissä tunnelmissa. Ruudulla näkyi kaksi pientä alkiota omissa pusseissaan ja sydämet vinhasti läpättäen. Olivat samankokoisia ja vastasivat viikkoja, tai olivat yhden päivän edelläkin. Koot siis 7+3.
Ihan käsittämätön olo. Ei tätä meinaa uskoa todeksi, että siellä oli kuin olikin elämää ja vielä kaksin kappalein. Huhhuh...
Onnesta ja hämmennyksestä sekaisin

Pirpana ja pikkuruiset rv 7+2
 
WAAAAUUU!!! PIRPANA TUPLA ONNITTELUT :flower: :flower:

Hugsylle onnea hyvistä veriseulan tuloksista :flower:
jokin aika sitten lohduttelit minua matalista HCG arvoista ja kyllä se vaan niin on, että ihmeitä tapahtuu =)

Hyvin minullakin on mennyt. Pian on jo neuvolalääkäri ja np-ultra. Perjantaina neuvolassa kurkattiin ultralla kohtuun ja pikkuinen se siellä vilkutteli :) Kyllä on nopeasti aika vierähtänyt.
Itsekin tietty kaipaan hoidoilla raskautuneiden kanssa keskusteluja, silloin olisi enemmän jakaa yhteisiä asioita. Täytynee täällä kirjoitella myös.

Tähtönen ja Tiukuliina rv 10+6
 
Minäkään en oikein tiedä mihin ketjuun kuuluisin.. Siellä täällä lueskele, mutten viitsi kirjoitella. Sellanen hoidoista raskautuneiden ketju olis kiva.

Mä oon voinut hyvin, väsymys (se ainut oire :D) alkaa olla voitettu. Mitenkään energiseksi en myöskään itseäni tunne, mutta ehkä se energinen keskiraskaus on tulossa päin.. Mulla muuten tuo riskisuhdeluku oli lähes sama kuin Hugsylla, 1:20000.
Lääkärineuvolassa käväsin viikko sitten ja kiva yllätys oli ettei joulustakaan jäänyt painolastia =) Masu on pikkusen kasvanut jo, töissä en kyllä ole sen kummemmin huudellut ja omat vaatteet mahtuu hyvin päälle. Saas nähdä milloin alkavat kyseleen.

Mun viikkojen lasku on nyt mennyt samoihin kuin sulla Hugsy, en oikein ymmärrä kuka sen muutti ja missä kohtaa.. Ei sen väliä, tänään lähti jo 15. raskausviikko.. Huisia!

Onko sulla Hugsy fiilistä vauvan sukupuolesta jo?
 
Onnea kaikille hyvistä ultrauutisista! :flower:

Oon kyllä sellainen murehtija ettei mitään rajaa :headwall: Perjantaina oli neuvolalääkäri joka kuunteli sydänäänet ja nyt jo oon huolissani että vieläkö kaikki on hyvin! :rolleyes:

Oikeestaan koko ensimmäisen kolmen kuukauden ajan tunsin sellaista painon tunnetta alavatsalla, ikäänkuin kohtu tuntuis painavalta, mutta nyt muutaman päivän ajan en oo sitä enää huomannu. Olo on niin normaali kuin olla voi, ei tunnu raskaana olevalta. Onko muilla vastaavaa? Seuraavaan neuvolaankin on ikuisuus aikaa, neljä viikkoa!

Mulla on ollu vähän sellainen olo, että tulokas saattais olla tyttö, mutta edellisessä mulla oli vahva poikaolo ja tyttö olis tullu, joten en oikein omiin aavistuksiini luota. Mites sulla Pimpam? Ja meinaatteko rakenneultrassa kysyä sukupuolta?

-Hugsy rv 14+1

Ps. Kävin tekemässä tuonne odotuspuolelle meille oman pinon muistaakseni Pirpanan keksimällä otsikolla. Sinne vaan pinoutumaan!
 
Viimeksi muokattu:
Neela mä olen kyllä itseni jo sinne odotuspuolelle hoidoista plussanneisiin lykännyt, oikein kivan vastaanoton sain. Siellä on monet jo tosi pitkällä, että ihan kiva jutella muiden alkuvaiheessa olevien kanssa.
Oireita on vaihtelevasti, lähinnä ärsytystä, nälkää ja kuvotusta sekä väsymystä. Ikinä ennen en ole raskaana ollut, niin enpä osaa vertailla mihinkään.
Lainasin eilen kirjastosta yhden raskauskirjan ja sain synninpäästön tuntemuksilleni. Siinä nimittäin luki, että raskaanaolevien yleisimmät tunteet ovat suru, pelko ja kiukku. Ja tarkoitettiin vielä yleisesti raskaana olevia eikä pelkästään meitä lapsettomuushelvetin läpikäyneitä. Eli ei kai tämä suurta onnen auvoa ole kellään. Ekaa ultraa odottelen toukokuun ekalla viikolla kuin kuuta nousevaa.
AdAstra 5+1
 

Yhteistyössä