Hei kaikki piinailijat!
Minäkin täällä taas ilmoittaudun joukkoonne, vaikka tuolla aiemminkin jo kävin kuulumisia kertoilemassa. Tosiaan raskaus on nyt vaiheessa 12+0 ja ajattelin, että josko tänne jo uskaltaisi kuulumisia kirjoitella. Olen aina silloin tällöin käynyt lueskelemassa tekstejänne, mutta pääsääntöisesti olen yrittänyt pysyä erossa netistä, jotten tulisi lukeneeksi ikäviä kuulumisia tai tapahtumia. Niin pirusti on pelottanut tämä ensimmäinen kolmannes ja keskenmeno on koko ajan ollut kummittelemassa mielessä. Varsinkin sen jälkeen kun luin
Toivorikkaan epäonnesta pelästyin niin kovin, että olin varma, että minulle käy samoin. Jos
toivorikas enää käyt täällä niin olen todellaa pahoillani puolestasi ja toivon sinulle jaksamisia!
No nyt on jokatapauksessa nt-ultra ollut ja sielä kaikki oli hyvin. Nappula oli 55mm pitkä ja niskaturvotusta oli 0,7mm. Meidän nappula se vain nukkui eikä herännyt vaikka kuinka tökittiin. Silti en ole huolissani sillä olin viikko aikaisemmin (jälleen verisen vuodon vuoksi) ultrassa ja silloin hän tosiaan oli hereillä ja painoi mennä täysillä. Joku täällä aiemmin oli huolissaan vähäisistä liikkeistä ja siksi kerroin tämän.
Tosiaan minun odotukseni on mennyt melko lailla ikävästi... Siksi kai pelkokin. Alussa viikolla 5+6 oli ihan hirveästi kirkasta veristä vuotoa. Silti kaikki oli hyvin ultrassa. Edelleen kaikki oli hyvin varhaisultrassa viikolla 7+3 vaikka vuotoa oli tullut myös 6+4 päivänä runsaasti. No tämän jälkeen vuoto loppui kunnes taas 10+4 alkoi ruskea tuhruvuoto. Sitä tuli onneksi vähän, mutta silti se peläytti ja sain puhutuksi itselleni ultra-ajan, tai oikeastaan sain sen vain siksi, että väitin pelkääväni, että minulla on tulehdus kohdussa ja vetosin koeputkihedelmöitykseen. Kyllä hätä keinot keksii
. Nyt toivon, että pahin olisi jo takanapäin ja ettei tällaisia peläytyksiä enää tulisi.
Maha kasvaa valtavaa vauhtia, harmi vaan että se taitaa pitkälti olla rasva joka sitä kasvattaa, eikä vaavi
. Minulla on noiden vuotojen vuoksi ollut hieman liikuntarajoitteita jonka vuoksi olen jäänyt täysin sohvaperunaksi! Lisäksi väsymys on ollut niin suurta että seisaalleenkin on meinannut nukahtaa. Mutta pahoinvointia minulla ei ole ollut lainkaan. Rinnat ovat kasvaneet ja nännipihatkin jo laajentuneet, että kai sitä pikkuhiljaa voi alkaa luottamaan siihen, että kyllä tuloksena tulee olemaan ihan oma vauva. Miksi sen sisäistäminen tuntuu vain olevan niin vaikeaa, ehkä vieläkään ei anna itsensä uskoa onneen!
Anoppi tosin on sisäistänyt sen jo aikoija sitten, meille on raijattu jos jonkin moista vauvan tavaraa jo viikkotolkulla! Mitäköhän siitäkin tulee!
Ainiin ja ylpeänä kerron, että mieheni lopetti tupakanpolton kuin seinään heti kun olimme varmoja raskaudesta!
Huh huh tulipahan avauduttua monen viikon edestä
Tiinu ja nappula 12+0