Vaula
Meillä on 1,5 v lapsi, minä olen kotona ja mies käy töissä noin klo 8 lähtee ja on kotona yleensä vaihtelevasti klo 15-17.
Nyt syksyllä päätin viimein jatkaa ryhmäliikuntatunneilla ja kuntosalilla käymisen lapsen syntymän jälkeen. En ole paljoa käynyt missään ilman lasta ja mieskin oli sitä mieltä, että minullakin olisi hyvä olla joku harrastus. Olen käynyt kerran viikossa yhdessä ryhmässä ja tarkoituksena olisi ollut käydä lisäksi vielä 2 x kuntosalilla/ toisella ryhmäliikuntatunnilla viikossa eli niin, että kävisin yhteensä kolmena päivänä viikossa liikuntakeskuksessa, noin 1,5 tuntia menee kerralla. Tämä ei ole siis toteutunut vaan lähinnä olen päässyt kerran viikossa tuolle tietylle tunnille ja hyvällä tuurilla toisen kerran viikossa kuntosalille tai ryhmäliikuntaan jos olen varannut lapsiparkin tai lastenhoitajan. Harmittaa kun otin täksi kuukaudeksikin kuntosalille kuukausikortin mutta olen päässyt käymään kuntosalilla yhden kerran ja kortti vanhenee kahden päivän päästä.
Lähinnä kai ongelma on, että mies haluaa rentoutua töiden jälkeen rauhassa eikä olla lapsen kanssa. Joten sitten syyllistää minua kun olen menossa niin usein liikuntakeskukseen. Minä taas koen, että tuo kerran viikossa on aika vähän eikä siitä ole juuri mitään hyötyä.
Eri asia sitten kun palaan töihin silloin ei varmaan raaskikkaan käydä harrastuksissa kun haluaa olla illat lapsen kanssa mutta nyt kun olen kaikki päivät lähes poikkeuksetta lapsen kanssa niin ei mielestäni olisi järjellä ajateltuna kohtuuton määrä tuo 3 x viikko käydä jossain ilman lasta. Mutta huomaan kuitenkin, että omatunto soimaa jo jos edes suunnittelen kysyväni mieheltä voisiko hän olla lapsen kanssa jonain muunakin iltana, että voisin käydä liikuntakeskuksessa.
Lapsiparkkia olen hyödyntänyt sillointällöin mutta jotenkin tuntuu tyhmältä viedä lapsi sinne jos lapsen isä/ mieheni on kotona ja sitten taas en oikein kehtaa pyytää äitiäni meille lapsenvahdiksi jos mies on kotona mutta hän haluaa katsoa rauhassa telkkaria/ olla koneella.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia siitä onko harrastukset vaan järkevä unohtaa siihen asti kun lapsi pärjää yksin kotona muutaman tunnin? Koska ei tämäkään mukavaa ole, että aina on huono omatunto jos menen johonkin ilman lasta.
Nyt syksyllä päätin viimein jatkaa ryhmäliikuntatunneilla ja kuntosalilla käymisen lapsen syntymän jälkeen. En ole paljoa käynyt missään ilman lasta ja mieskin oli sitä mieltä, että minullakin olisi hyvä olla joku harrastus. Olen käynyt kerran viikossa yhdessä ryhmässä ja tarkoituksena olisi ollut käydä lisäksi vielä 2 x kuntosalilla/ toisella ryhmäliikuntatunnilla viikossa eli niin, että kävisin yhteensä kolmena päivänä viikossa liikuntakeskuksessa, noin 1,5 tuntia menee kerralla. Tämä ei ole siis toteutunut vaan lähinnä olen päässyt kerran viikossa tuolle tietylle tunnille ja hyvällä tuurilla toisen kerran viikossa kuntosalille tai ryhmäliikuntaan jos olen varannut lapsiparkin tai lastenhoitajan. Harmittaa kun otin täksi kuukaudeksikin kuntosalille kuukausikortin mutta olen päässyt käymään kuntosalilla yhden kerran ja kortti vanhenee kahden päivän päästä.
Lähinnä kai ongelma on, että mies haluaa rentoutua töiden jälkeen rauhassa eikä olla lapsen kanssa. Joten sitten syyllistää minua kun olen menossa niin usein liikuntakeskukseen. Minä taas koen, että tuo kerran viikossa on aika vähän eikä siitä ole juuri mitään hyötyä.
Eri asia sitten kun palaan töihin silloin ei varmaan raaskikkaan käydä harrastuksissa kun haluaa olla illat lapsen kanssa mutta nyt kun olen kaikki päivät lähes poikkeuksetta lapsen kanssa niin ei mielestäni olisi järjellä ajateltuna kohtuuton määrä tuo 3 x viikko käydä jossain ilman lasta. Mutta huomaan kuitenkin, että omatunto soimaa jo jos edes suunnittelen kysyväni mieheltä voisiko hän olla lapsen kanssa jonain muunakin iltana, että voisin käydä liikuntakeskuksessa.
Lapsiparkkia olen hyödyntänyt sillointällöin mutta jotenkin tuntuu tyhmältä viedä lapsi sinne jos lapsen isä/ mieheni on kotona ja sitten taas en oikein kehtaa pyytää äitiäni meille lapsenvahdiksi jos mies on kotona mutta hän haluaa katsoa rauhassa telkkaria/ olla koneella.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia siitä onko harrastukset vaan järkevä unohtaa siihen asti kun lapsi pärjää yksin kotona muutaman tunnin? Koska ei tämäkään mukavaa ole, että aina on huono omatunto jos menen johonkin ilman lasta.