Pienet lapset vaarassa vahingoittua päiväkodeissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jepsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Just meinasin laittaa samasta aloituksen. En onneksi. Herättää sellaisia ajatuksia, että noinhan sen täytyy ollakin. Ei tarvi edes tutkija olla. Naurettavin syy päivähoitoon on mun mielestä just toi sosiaalistuminen. Sitä mä en ole koskaan ymmärtänyt.
Ja tosiaan pitäs yhteiskunnan paremmin avustaa kotiäitiyttä. Me äidit vaan ei osata vaatia tarpeeksi.
 
Puhuu asiaa (jota ei pidä tulkita yksittäisinä lauseina eikä moitteina, ei tarvitse vetää palkoja nokkaan, vaan hetken miettiä ihan aikuisten oikeasti, eikä vain alkaa jänkätä että mutta kun meillä , mutta kun ei voi, muttakun muttakun......)

Ristiriitaisia tunteita herättää, ja jälleen kerran sitä syyllisyyttä omasta äitiydestä- kun ei koskaan tunnu toimivan oikein.

Ikävä on lapsella toisinaan kova, vaikka olisi jo pienestä ollut hoidossa ja näinollen siihen 'tottunut' ja rutinoitunut.
 
  • Tykkää
Reactions: Jätkä
Toisaalta koko yhteiskuntarakenne tarvitsis voimakasta ravistelua.

Ei ole oikein, että lasten kotihoito olisi yhteiskunnan vastuulla- mutta....
Mutta toisaalta taas yhteiskunnan pitäisi jotenkin paremmin 'ymmärtää' vanhemmuutta ja suhteuttaa sitä työelämässä.

Antakaa mulle yhteiskunta niin mä korjaan sen, ainakin unelmissani. Käytäntö tässäkin vaikeinta on, pirhana.
 
  • Tykkää
Reactions: Jätkä
Muuten hyvä juttu, mutta aika vajukkeina tuo pitää lapsia kun väittää, että alle 3-vuotias pystyisi kiintymään vain YHTEEN hoitajaan, joka on äiti, ja erot hänestä olisivat aina traumaattisia. Ehkä täysimetetyn pikkuvauvan kohdalla jotenkin tuohon suuntaan, mutta kyllä nyt parin vuoden ikäinen tajuaa jo muutaman läheisen ihmisen päälle mainiosti, esim. isä ja isovanhemmat Pyhän Äidin lisäksi.

Kotihoito sinällään on toki hyvä asia.
 
[QUOTE="jep";24835327]Muuten hyvä juttu, mutta aika vajukkeina tuo pitää lapsia kun väittää, että alle 3-vuotias pystyisi kiintymään vain YHTEEN hoitajaan, joka on äiti, ja erot hänestä olisivat aina traumaattisia. Ehkä täysimetetyn pikkuvauvan kohdalla jotenkin tuohon suuntaan, mutta kyllä nyt parin vuoden ikäinen tajuaa jo muutaman läheisen ihmisen päälle mainiosti, esim. isä ja isovanhemmat Pyhän Äidin lisäksi.

Kotihoito sinällään on toki hyvä asia.[/QUOTE]


NO NIINHÄN hän sanoikin! Äidin lisäksi isä, sisarukset, isovanhemmat jne..... luehan uudelleen.

Äiti nyt on äiti. Mun mielestä hyvin luonnollista että lapsi ehkä kiintyy enemmän äitiin VAIKKA kiintyy muihinkin. Miksi se halutaan nähdä niin luonnottomana?
 
Viimeksi muokattu:
Anteeksi mutta minusta jokaisen olisi maksettava se kotona olonsa itse. Olen myös sitä mieltä, että meideän on täällä länsimaissa ihan turha vinkua mistään "lasten vahingoittumisesta" päiväkodissa, kun maailmassa on monessakin paikassa lapsilla asiat pahemmin. Silti näistä lapsista kasvaa elinkelpoisia aikuisia. Lisäksi voisimme miettiä sitä, että miten ihmeessä monesta sukupolvesta ennen meitä on kasvanut ihan terveitä ihmisiä, kun naisilla ei kovin kauan ole ollut sitä ylellisyyttä, että olisivat voineet itse sen lapsensa kolmevuotiaaksi saakka kotona hoitaa.
 
[QUOTE="vieras";24835340]Anteeksi mutta minusta jokaisen olisi maksettava se kotona olonsa itse. Olen myös sitä mieltä, että meideän on täällä länsimaissa ihan turha vinkua mistään "lasten vahingoittumisesta" päiväkodissa, kun maailmassa on monessakin paikassa lapsilla asiat pahemmin. Silti näistä lapsista kasvaa elinkelpoisia aikuisia. Lisäksi voisimme miettiä sitä, että miten ihmeessä monesta sukupolvesta ennen meitä on kasvanut ihan terveitä ihmisiä, kun naisilla ei kovin kauan ole ollut sitä ylellisyyttä, että olisivat voineet itse sen lapsensa kolmevuotiaaksi saakka kotona hoitaa.[/QUOTE]

Jaa. Mä uskallan olla eri mieltä kyllä siinä että monta sukupolvea sitten naiset ei olis hoitaneet lapsiaan kotona. Eikös se juuri niin mene, että naiset oli ennen kotona enemmän kun nykypäivän trendi on se, että äidit luo uraa ja juoksee kiire kantapäillä siellä sun täällä. Ja huomaahan muutenkin tän nykypäivän touhun lasten ja nuorten käyttäytymisessä. Levottomuus ja henkinen pahoinvointi on kasvanut. Miksi? Sitä sietäis enemmänkin tutkia.

Onko äitiys haudattu kaiken kiireen ja suorittamisen alle? Onko muut asiat nousseet niin paljon tärkeämmiksi kuin ne lapset?
 
En näe sitä luonnottomana vauvojen ja ihan pienimpien osalta, mutta kolmivuotiaaksi...voi jeesus.

Tutkija: Pienet lapset vaarassa vahingoittua päiväkodeissa
16.10.2011 8:00 | 25 |
A A
Outi Kaartamo
Pekka Elomaa
Kasvatustieteiden tohtori Erja Rusanen.

Kasvatustieteiden tohtori, yliopistolehtori ja tietokirjailija Erja Rusanen on huolissaan lapsista. Hänen mielestään alle kolmevuotiaita lapsia ei pitäisi viedä päiväkotiin ollenkaan.

"Hämmästyn sitä, kun ihmiset sanovat laittavansa kaksivuotiaan lapsen päiväkotiin, jotta hän kehittyisi sosiaalisesti. Päinvastoin voi olla vaarana, että hän vahingoittuu."

Rusanen esittelee ajatuksiaan lastenkasvatuksesta juuri julkaistussa kirjassaan Hoiva, kiintymys ja lasten kehitys. Ne pohjaavat brittiläisen psykoanalyytikon ja psykiatrin John Bowlbyn kehittämään kiintymyssuhdeteoriaan. Sen mukaan lapsen tulisi pysyä kolmevuotiaaksi mahdollisimman lähellä sitä aikuista, johon hän on ensisijaisesti kiintynyt. Se henkilö on äiti. Toissijaisia kiintymyksenkohteita ovat isä, sukulaiset, ystävät, hoitajat.

Rusasen mukaan ero ensisijaisesta hoivaajasta voi aiheuttaa lapsessa ahdistusta ja hylkäämisen tunteita. Jos ne jatkuvat pitkään, lapsesta voi tulla sosiaalisesti kykenemätön ja ahdistunut aikuinen.

"Mitä pienempi lapsi on, sitä kokonaisvaltaisemmin hän vaatii, että hoivaaja on hänen kanssaan", Rusanen sanoo.

"Irrottautuminen tapahtuu pikkuhiljaa kasvun myötä. Ihmisen itsenäisyys syntyy suhteellisen pitkän ja voimakkaan riippuvuuden kautta."

Eikö Rusanen vahvista tällä äitimyyttiä, joka vaatii naiselta hoivavastuuta ja väheksyy isän merkitystä?

"Olen sitä mieltä, että äidit ovat lapselle tärkeimpiä tietyssä vaiheessa, mitä nykyään yritetään jotenkin hämärtää. Vuosittain vain pieni osa väestöstä saa lapsen. Jotenkin tuntuu, että kaikki ovat sen lapsen suhteen jaolla. Lopulta ne muutamat vuodet ovat aika pieni aika naisen elämässä."

Miksei esim. isä voisi jäädä kotiin hoitamaan lasta vaikkapa puolitoistavuotiaasta eteenpäin? Esim. imetys on silloin useimmilla joko loppu tai enää muutamia kertoja päivässä tapahtuvaa, joten jos isä on luonut suhdetta lapseen alusta asti, ottanut vastuuta ja hoivannut sen mitä voi, ei tässä luulisi olevan mitään ongelmaa.
 
[QUOTE="hupsista";24835363]Jaa. Mä uskallan olla eri mieltä kyllä siinä että monta sukupolvea sitten naiset ei olis hoitaneet lapsiaan kotona. Eikös se juuri niin mene, että naiset oli ennen kotona enemmän kun nykypäivän trendi on se, että äidit luo uraa ja juoksee kiire kantapäillä siellä sun täällä. Ja huomaahan muutenkin tän nykypäivän touhun lasten ja nuorten käyttäytymisessä. Levottomuus ja henkinen pahoinvointi on kasvanut. Miksi? Sitä sietäis enemmänkin tutkia.

Onko äitiys haudattu kaiken kiireen ja suorittamisen alle? Onko muut asiat nousseet niin paljon tärkeämmiksi kuin ne lapset?[/QUOTE]

Mikä ura...? Ennen oli vaikkapa työläisnaisten pakko käydä töissä tehtaassa, että riitti ruokaa perheelle. Äitiysloma oli sen 3kk. Sen jälkeen ei yhteiskunta rahaa antanut. Tuskin siinä on ollut ura mielessä. Katsos kun se kotirouvaidylli on koskenut vain keski- ja yläluokkaa, muiden on pitänyt työtä tehdä ihan elääkseen, ei sen uran takia. Maaseudulla mummot ja isommat sisrukset hoitivat pienet, kun äiti oli pellolla ja navetassa.
 
Elämä on yksi iso riski.

Aion asettaa seuraavankin lapseni vaaraan - aikaisemmin kuin sisaruksensa. Päiväkoti on ihan jees. Ja kuten äitini juuri tänään totesi; suht normaali minustakin tuli vaikka jo puolivuotiaana hoitoon menin (kuten meni aika moni 70-luvun lapsi jolla oli työssäkäyvät vanhemmat).
 
Hmm..toisaalta ja toisaalta - meininkiä....samoilla linjoilla kyllä olen sen suhteen, että alle kolmevuotiaiden paikka on toisaalla kuin hoitopaikassa ja aivan ihanteellistahan olisi tuo omahoitaja- systeemi päiväkotipuolella, mutta....

...vaikka kuinka olemme hyvinvointivaltio - tosin taitaa hiukan natista liitoksistaan näillä hetkillä - ja vaikka kuinka ymmärrämme/tiedämme, mikä on hyväksi pienelle lapselle, niin sitä ei valitettavasti kuitenkaan yhteiskunnan oravanpyöräratasaktiivisesti tiedosta. Moni perhe/vanhempi on ajettu taloudellisesti siihen pisteeseen, että on oikeasti mahdotonta olla töistä pois sitä kolmea vuotta. Ja ihan niin idealistinen ja pinkeroisten rillien läpi en kuitenkaan pysty ko.tilannetta näkemään,jotta se myös muuttuisi koskettamaan yhä suurempaa osaa jatkossa...

...ja mitä tulee tuohon omahoitaja- juttuun pk:ssa. Ihanaa olisi, jos se sitten käytännössä oikeasti toimisi sen viiden vuoden ajan. Se olisi suorastaan loistavaa! Mutta - ihmiset liikkuvat työpaikkojen ja muun elämän perässä etc., resurssit moisen toteutukselle ovat rajalliset - hyvä olisi, jos edes oikeasti sitouduttaisiin siihen vaikka vuodenkin kestävään omahoitaja- systeemiin, mutta sekään ei ole edes jokapaikassa tiedostettava asia...

Mutta juu, liputan molemnpien asioiden puolesta :)!
 
Elämä on yksi iso riski.

Aion asettaa seuraavankin lapseni vaaraan - aikaisemmin kuin sisaruksensa. Päiväkoti on ihan jees. Ja kuten äitini juuri tänään totesi; suht normaali minustakin tuli vaikka jo puolivuotiaana hoitoon menin (kuten meni aika moni 70-luvun lapsi jolla oli työssäkäyvät vanhemmat).

Se selittääkin sun kylmän ja itsekkään asenteen. (t. 70-luvun lapsi jonka äiti oli kotona, isä töissä ja jonka lähes kaikki tuntemat äidit oli silloin kotona toisin kuin ehkä jossain rupulähiöissä)
 
Minä olen viime aikoina muutenkin alkanut miettiä, missä pumpulikuplassa tässä eletään. Ihan kaikki siis täällä, sekä lapset että aikuiset. Jotenkin vaan niin surkuhupaisaa seurata tappelua jostain haalareista ja voivottelua, että kamala kun lapsesi nyt kastuu, kun sillä ei kosteussuojattua haalaria, kun toisaalla joku 5-vee joutuu huolehtimaan pienemmästä sisaruksestaan, kun äiti kuolee AIDSiin. Täällä se normihaalarissa kulkeva "parka" pääsee sentään sisälle lämpimään... eikä varmasti ole niin traumatisoitunut jouduttuaan tarhaan vaikkapa 1,5-vuotiaana kuin lapsi, joka on joutunut näkemään tappamista.
 
Se selittääkin sun kylmän ja itsekkään asenteen. (t. 70-luvun lapsi jonka äiti oli kotona, isä töissä ja jonka lähes kaikki tuntemat äidit oli silloin kotona toisin kuin ehkä jossain rupulähiöissä)
No kuule, et sinä tiedä mitään mun itsekkyydestä ja kylmyydestä tai avuliaisuudesta ja ihanuudesta :)

Mun tuttavapiirissä ei tainnut olla ainoaakaan kotiäitiä, paitsi oma tätini. Kaikkien kavereiden äiditkin kävi töissä. Minä kyllä tykkäsin että oli ihana koti, kivat kesämökit, veneet, lomareissuja, jne, ja niitä (ts. elintasoa) saa yleensä juuri sillä että molemmat vanhemmat käyvät töissä. Jotkut onnekkaat saa toki muutenkin, mutta mun vanhemmat ovat joka pennin tienanneet itse, ja mm. siitä syystä kunnioitan heitä syvästi.
 
Niin, ei se lastentarhanopettajien/lastenhoitajien palkkaus niin megaloistava ole, että heitä voitaisiin alkaa "sitouttaa" mihinkään omahoitajajuttuihin. Silleen "jos puolisosi saa töitä toiselta puolelta Suomea, asutte vuoden erillään, tai jos tulet raskaaksi, teet toki abortin, koska NicoPetteri saisi traumoja hoitajan vaihtumisesta". Mutta toki olisi kannatettavaa, että niissä puitteissa kuin henkilökunta pysyy samana, olisi jokin omahoitajasysteemi. Ja pienemmät ryhmät olisivat toki hyvä juttu. Sekä mieluummin niin, että samassa ryhmässä olisi vain muutama pieni ja sitten vähän isompia, eikä niin, että on kahdeksan ihan vaipanvaihtoa ja sylittelyä tarvitsevaa vauvaa tai pikkutaaperoa.
 
No kuule, et sinä tiedä mitään mun itsekkyydestä ja kylmyydestä tai avuliaisuudesta ja ihanuudesta :)

Mun tuttavapiirissä ei tainnut olla ainoaakaan kotiäitiä, paitsi oma tätini. Kaikkien kavereiden äiditkin kävi töissä. Minä kyllä tykkäsin että oli ihana koti, kivat kesämökit, veneet, lomareissuja, jne, ja niitä (ts. elintasoa) saa yleensä juuri sillä että molemmat vanhemmat käyvät töissä. Jotkut onnekkaat saa toki muutenkin, mutta mun vanhemmat ovat joka pennin tienanneet itse, ja mm. siitä syystä kunnioitan heitä syvästi.

Voi voi, luulitko että nuo kotiäidit äitini lisäksi kävivät sossussa vai mistä moinen halveksunta kotiäitejä kohtaan? Ihan isäni elätti meidät kuten muissakin perheissä. Omakotitalot ja ihan tarpeeksi hyvä elintaso. Ja ihana lapsuus. Turvallinen olo kun äiti oli kotona, ihana tulla koulusta kotiin kun äiti oli kotona. Ei siinä kesämökkejä tai veneitä tajunnut kaivata. Mutta ehkäpä ne joillakin korvaa sitten ne oikeat kokemukset :)
 
Näinhän se on, on olemassa vain yksi tapa rakentaa elämä niin, että lapset saisivat hyvän ja onnellisen lapsuuden. Ja meidän mammojen kannattaa ehdottomasti kohdistaa energiamme toisten mammojen vakuuttamiseen siitä, että meidän tapamme on se oikea, ei esimerkiksi vaatia lisää resursseja päivähoidolle ;).
 
[QUOTE="jep";24835477]Näinhän se on, on olemassa vain yksi tapa rakentaa elämä niin, että lapset saisivat hyvän ja onnellisen lapsuuden. Ja meidän mammojen kannattaa ehdottomasti kohdistaa energiamme toisten mammojen vakuuttamiseen siitä, että meidän tapamme on se oikea, ei esimerkiksi vaatia lisää resursseja päivähoidolle ;).[/QUOTE]

Miksi resursseja juuri päivähoidolle? Miksei kotiäitiyteen?
 
Voi voi, luulitko että nuo kotiäidit äitini lisäksi kävivät sossussa vai mistä moinen halveksunta kotiäitejä kohtaan? Ihan isäni elätti meidät kuten muissakin perheissä. Omakotitalot ja ihan tarpeeksi hyvä elintaso. Ja ihana lapsuus. Turvallinen olo kun äiti oli kotona, ihana tulla koulusta kotiin kun äiti oli kotona. Ei siinä kesämökkejä tai veneitä tajunnut kaivata. Mutta ehkäpä ne joillakin korvaa sitten ne oikeat kokemukset :)
No enhän mä kotiäitejä missään millään lailla halveksunut tai halveksi.

Minä tykkäsin kovasti kesämökeistä ja veneistä - ja tykkään yhä. Onneksi omat lapseni pääsevät niistä myös nauttimaan, kiitos vanhempieni, sillä mulla ei vielä toistaiseksi olisi ollut mahdollisuutta sellaista tarjota.

Ja meillä oli isä tai äiti usein kotona kun tulin koulusta. Joskus menin naapuritalossa asuneen kummitätini luo (tai mummille, joka myös asui lähellä). Turvattomuutta tai yksinolon pelkoa en muista missään vaiheessa lapsuudessa kokeneeni vaikka vanhempani molemmat töissä kävivätkin.

Se nyt vaan on niin, että onnellisen lapsuuden voi elää useammalla eri tavalla. Joko kotiäidin tai työäidin lapsena.
 
hupsista, no, vaikka siksi, että tuskinpa kotiäitiyttä pystytään tukemaan niin suuressa määrin, että se olisi kaikille vaihtoehto. Vanhempainvapaasysteemiä toki voisi kehittää - nykyisen 150 arkipäivän sijaan esim. 6+6+6 kuukautta olisi aika asiallinen. Tällöin se vanhempien niin toivoessa suojelisi imetystäkin, kun äiti voisi olla kotona vuoden ikään ja isä siitä vielä 6 kk, jonka jälkeen jompikumpi voisi sitten siirtyä hoitovapaalle pienemmille rahoille - mikä nykyään tapahtuu jo lapsen ollessa noin 9 kk ikäinen, eli vauva.
 

Yhteistyössä