Pienet lapset vaarassa vahingoittua päiväkodeissa

[Ken guru]

Mikä sitten on oikea ja riittävä mittari sille, että yksin äidin kanssa kotona oleminen on hyväksi 3-vuotiaalle lapselle?

Niin, kaikille lapsille se ei välttämättä olekaan paras vaihtoehto, mutta mun mielestä useinmiten on, mutta ei mulla ole tuohonkaan tarjota kuin oma subjektiivinen näkemykseni omiin opintoihini ja elämänkatsomukseeni perustuen. Ei siihenkään ole siis mitään mittareita, siksipä eivät olekaan niin yksinkertaisia asioita tutkia ja selvittää.

Vähän tuota ajoin takaa sieltä pk näkökannalta ajateltuna.

 

[hhhh]

Toki isänkin on tärkeää olla läsnä alusta asti, mutta kyllä äiti on aluksi se ensisijainen hoitaja. On äitiyden vähättelyä sanoa, että vain imetys erottaa äitiyden isyydestä. Äiti on vauvalle tuttu jo raskausajasta asti. Vauva tuntee äidin äänen, tuoksun jne. Ei äiti ja isä ole vauvan silmissä synnytyksen jälkeen heti samalla viivalla.

Aivan samoin se isän ääni usein on jo tuttu lapselle, eli kyllä tuo imetys on se, mikä oikeastaan vain erottaa. Mutta mielestäni on melkoista isyyden vähättelyä väittää, ettäkö se, että mies ei pysty imettämään, estäisi miestä olemasta yhtä merkittävä hoitaja heti alusta asti.

Mites perheissä, joissa äiti ei imetä. Onko näissä perheissä isällä sitten yhdenveroisemmat mahdollisuudet pärjätä yhtä ensisijaisena hoitajana kuin äiti.

 

[justjuu]

[QUOTE="jkl";24836599]Asiaa. Vanhempien laiskuutta kun alle 3v:t viedään hoitoon.[/QUOTE]

ja sun aivan käsittämätöntä TYHMYYTTÄ laukoa tollasta!aivan sairas kommentti!
oot varmaan ite niin täydellinen ja ahkera äiti,että kaikki kalpenee..

mun säälin sait ainakin..

 

[tiiteni harmaana]

Onkos kaikilla, jotka on pph:ssa varahoitopaikka päiväkodissa? Vai onko jollain joku toinen pph, jonne menee, jos hoitaja sairastuu tms?. Mites ne ihan pienet sitten sinne varahoitoon "sopeutuu", kun on eri hoitaja ja vielä paikkakin vaihtuu?

 

[tytsi-89]

Sellainen lisä keskusteluun, että mun mielestä se, että lapsi jää iloisesti tarhaan ei ole välttämättä oikea ja riittävä mittari sille, onko pk hyväksi lapselle.

Totta. Lapset sopeutuu pakon edessä vaikka mihin, mutta se ei ole välttämättä yhtä kuin lapsen paras. Pienellä lapsella ei ole aina eväitä reagoida tilanteeseen. Vanhempi lapsi taas kykenee jo tuntemaan ikävää (mikä ei ole vain huono asia), osaa ilmaista tunteensa/ajatuksensa ja käsitellä muutoksen aiheuttamaa oloa.

 

[toinen yh]

Sekin vähän riippuu perheen koostumuksesta. Yhden lapsen kanssa kituuttaa kyllä muutaman vuoden, mutta jos perheessä on isompia lapsia, niin heille ei ole reilua kun ei ole varaa harrastaa tai hankkia "muotivaatteita" (viimeisintä muotia ei tarvitse olla, mutta ainakin suunnilleen samantasoisia kuin kavereilla).

Hah, miten tää alkaa jo naurattaan mulla on kakkosluokkalainen, joka harrastaa ratsastusta ja cheerleadingia (miten se nyt kirjoitetaan) meillä ei vaan ole autoa, eikä lainaa mistään. Vaatteet ostetaan kirpparilta mulle ja vauvalle, käydään siellä monta kertaa viikossa, ja isompi saa päättää mitä päälleen pukee, on usein mukana kirpparireissulla innoissaan! On kosketusnäyttö puhelimena mitä ehti pyytää kokonaiset 2kk =D Meillä menee ihan hyvin vaikka äitiysloma loppui. Ja luulen että on vähemmän rahaa käytettävissä kuin niillä joilla on puolison palkka myös käytössä. Näin ainakin meillä.

 

[toinen yh]

Itse satsaan ulkonäkööni kampaajan muodossa ja vauvakin harrastaa muskaria + jumppaa. Itse käyn jumpassa kun lapset on isällään...Mä en näe mistä me joudutaan tinkimään, itse asiassa laskin just että auto + tarhamaksut, niin ei kannata edes töihin mennä ja bussilla matkaan menee jo tunti, suuntaansa, siksi olisi melkein auto hommattava töissä käydessä. Ja mikä estää keikkahommat hoitovapaalla kun lapset on isällään?

 

[Jellonainen]

Hah, miten tää alkaa jo naurattaan mulla on kakkosluokkalainen, joka harrastaa ratsastusta ja cheerleadingia (miten se nyt kirjoitetaan) meillä ei vaan ole autoa, eikä lainaa mistään. Vaatteet ostetaan kirpparilta mulle ja vauvalle, käydään siellä monta kertaa viikossa, ja isompi saa päättää mitä päälleen pukee, on usein mukana kirpparireissulla innoissaan! On kosketusnäyttö puhelimena mitä ehti pyytää kokonaiset 2kk =D Meillä menee ihan hyvin vaikka äitiysloma loppui. Ja luulen että on vähemmän rahaa käytettävissä kuin niillä joilla on puolison palkka myös käytössä. Näin ainakin meillä.

Aika harvan kotiäitinä olevan yh:n lapsella on varaa harrastaa ratsastusta, vaikka sinun lapsellasi onkin. Ehkä jos lapsen isä on todella hyvätuloinen ja maksaa hyvät elarit. Kotihoidontuella ei pitkälle pötkitä.

 

[tytsi-89]

Aivan samoin se isän ääni usein on jo tuttu lapselle, eli kyllä tuo imetys on se, mikä oikeastaan vain erottaa. Mutta mielestäni on melkoista isyyden vähättelyä väittää, ettäkö se, että mies ei pysty imettämään, estäisi miestä olemasta yhtä merkittävä hoitaja heti alusta asti.

Mites perheissä, joissa äiti ei imetä. Onko näissä perheissä isällä sitten yhdenveroisemmat mahdollisuudet pärjätä yhtä ensisijaisena hoitajana kuin äiti.

On muitakin eroja. Äidillä erittyy mm. lapsenhoitoon herkistäviä hormoneja jne. Vauva tarvitsee alussa yhden ensisijaisen hoitajan, jonka läheisyyteen ja pysyvyyteen hän voi luottaa. Useimmissa perheissä isä on mm. päivän töissä, eli ei ole mitenkään lapsen mielessä tasaveroinen alussa. Isän merkittävyys korostuu yleensä lapsen kasvaessa. On erilaisia vaiheita. Ei se äiti ole koko elämän ajan lapselle kaikki kaikessa.

 

["..."]

Tytsi-89, ihan hyvällä suunnalla, mutta sä menit niin pilalle Nina-TTn kanssa..älä imuroi sieltä enää.

 

[se toinen yh]

Aivan samoin se isän ääni usein on jo tuttu lapselle, eli kyllä tuo imetys on se, mikä oikeastaan vain erottaa. Mutta mielestäni on melkoista isyyden vähättelyä väittää, ettäkö se, että mies ei pysty imettämään, estäisi miestä olemasta yhtä merkittävä hoitaja heti alusta asti.

Mites perheissä, joissa äiti ei imetä. Onko näissä perheissä isällä sitten yhdenveroisemmat mahdollisuudet pärjätä yhtä ensisijaisena hoitajana kuin äiti.

Valitettavasti meillä ainakin, isää ei pahemmin kiinnostanut tutustua vauvaan, kaikki muu (tv, tietokone yms) kiinnosti enemmän. Vauva on nyt vuoden ja isällä ei edelleenkään hajua päivärytmistä. Mä en ainakaan näe isää ja äitiä tasavertaisena, harvemmin isällä hoivaviettiä on, jos ei oo "kukkahattuisä". Tosin ei oo kaikista äideistäkään äideiksi että...

 

[hhhh]

On muitakin eroja. Äidillä erittyy mm. lapsenhoitoon herkistäviä hormoneja jne. Vauva tarvitsee alussa yhden ensisijaisen hoitajan, jonka läheisyyteen ja pysyvyyteen hän voi luottaa. Useimmissa perheissä isä on mm. päivän töissä, eli ei ole mitenkään lapsen mielessä tasaveroinen alussa. Isän merkittävyys korostuu yleensä lapsen kasvaessa. On erilaisia vaiheita. Ei se äiti ole koko elämän ajan lapselle kaikki kaikessa.

Ensinnäkään missään ei ole todistettu tuota, että vauva tarvitsisi yhden ensisijaisen hoitajan. Sen sijaan on todistettu, että perheissä joissa äiti ja isä toimivat ensimmäisinä elinvuotena yhdenvertaisina hoitajina, ovat lapset kongnitiivisilta taidoiltaan kehittyneempiä kuin yhden hoitajan perheissä.

Siksi toisekseen, kyllä miestenkin hormonitoiminta muuttuu lapsen syntymän myötä, joten tuokaan ei ole mikään äitien yksinoikeus.

Ja se, että tapana on, että äiti jää kotiin ja isä menee töihin, ei todista sitä, että se olisi paras mahdollinen ratkaisu. Aivan yhtä hyvä, ellei parempi ratkaisu saattaisi olla se, että vanhemmat esim. vuorottelisivat.

 

[toinen yh]

Aika harvan kotiäitinä olevan yh:n lapsella on varaa harrastaa ratsastusta, vaikka sinun lapsellasi onkin. Ehkä jos lapsen isä on todella hyvätuloinen ja maksaa hyvät elarit. Kotihoidontuella ei pitkälle pötkitä.

Taas hymyilyttää =D Saan elareita jopa 40e enemmän kuin kelasta tulevat. No, ehkä se kattaa ton ratsastuksen, tosin nekin on vauvan elarit, tää isompi saa kelan elarit. Löysin halvan tallin kun ei oo se kaupungin kallein talli. Ja käydään vaan 2 krt kk siellä.

 

[hhhh]

Valitettavasti meillä ainakin, isää ei pahemmin kiinnostanut tutustua vauvaan, kaikki muu (tv, tietokone yms) kiinnosti enemmän. Vauva on nyt vuoden ja isällä ei edelleenkään hajua päivärytmistä. Mä en ainakaan näe isää ja äitiä tasavertaisena, harvemmin isällä hoivaviettiä on, jos ei oo "kukkahattuisä". Tosin ei oo kaikista äideistäkään äideiksi että...

Niin, kuten kirjoitin, se että isästä tulisi tasaveroinen hoitaja äidin kanssa, edellyttää sitä, että miestä kiinnostaa tulla sellaiseksi. Kaikista miehistä ei siihen ole, aivan kuten kaikkia naisia ei kiinnosta niin kovin se äitiys.

 

[se toinen yh]

Niin, pakko tosta yhdestä keskustelusta "lainata" me tosiaan ostetaan vaatteet kuitenkin edullisemmin, saan syksyn ratsastustunnit sillä minkä toinen pistää lapsen vaatteisiin palamaan (siis vauvan)...ja ei mekään ryysyissä kuljeta. Jotenkin en ymmärrä miksi muut ei pärjää samalla rahalla, vaan valittaa että "pakko" mennä töihin, mihin sitä rahaa kuluu NIIN paljon?

 

[kuisku]

On muitakin eroja. Äidillä erittyy mm. lapsenhoitoon herkistäviä hormoneja jne. Vauva tarvitsee alussa yhden ensisijaisen hoitajan, jonka läheisyyteen ja pysyvyyteen hän voi luottaa. Useimmissa perheissä isä on mm. päivän töissä, eli ei ole mitenkään lapsen mielessä tasaveroinen alussa. Isän merkittävyys korostuu yleensä lapsen kasvaessa. On erilaisia vaiheita. Ei se äiti ole koko elämän ajan lapselle kaikki kaikessa.

Tätä on Australiassa tutkittu, ja todettu, että lapsi voi todentotta muodostaa kiintymyssuhteen useampaan aikuiseen. Ne lapset, joilla oli kaksi (tai jopa kolme) vakituista tasa-arvoista hoitajaa ensimmäisinä kuukausina, kasvoivat sosiaalisesti taitavemmiksi ja luottivat itseensä muita enemmän. Kolme hoitajaa tarkoittaa äitiä, isää ja lastenhoitajaa.

Kuten joku tuolla osuvasti mainitsikin, tämä keskustelussa oleva tutkimus perustuu yhteen näkökantaan ja jopa jotkut suomalaiset neuropsykologitkin ovat sitä mieltä, että kiintymyssuhdeteoria, jossa lapsella olisi kiintymyssuhden vain äitiin, on turhan mustavalkoinen.

Jokainen miettiköön itse oman kantansa ja esittäköön mielipiteensä, ja edelleen valitkoon perheelleen mieluisimman vaihtoehdon. TUtkimuksiin täysin perehtymättömän ei kannata omia tuntojaan tulla faktana esittämään. Enkä näin tutkimuksiin perehtyneenäkään lähtisi kovinkaan suurella varmuudella ihmistieteen "tutkimustuloksiin" luottamaan. Muuttujia kun on liikaa suoria syy-seuraussuhteita varten.

 

[se toinen yh]

Niin, kuten kirjoitin, se että isästä tulisi tasaveroinen hoitaja äidin kanssa, edellyttää sitä, että miestä kiinnostaa tulla sellaiseksi. Kaikista miehistä ei siihen ole, aivan kuten kaikkia naisia ei kiinnosta niin kovin se äitiys.

Ketään mun tuntemaa isää ei kiinnosta vauvan hoito siinä määrin kuin äitiä. Tosin tuntuu että kun äiti imettää vauvaa, niin niiden välille syntyy tietynlainen symbioosi, jota isät harvemmin luo. Mutta äidit jotka jostain syystä imettää vain vähän aikaa, eivät ole symbioosissa vauvansa kanssa. Jolloin voidaan puhua enemmän tasavertaisesta vanhemmuudesta. Nää nyt on vaan mun mielipiteitä ja en halua loukata ketään.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="...";24838292]Tytsi-89, ihan hyvällä suunnalla, mutta sä menit niin pilalle Nina-TTn kanssa..älä imuroi sieltä enää.[/QUOTE]

:hug:

 

[Ultramariini]

Haluaisin tietää, onko sellaista tilastoa tehty, jossa seurattaisiin sitä, kuinka moni päivähoidon työntekijä laitttaa alle 3-vuotiaansa päiväkotiin.

 

[pktäti2]

Minäkin kirjoitan nyt päiväkodin työntekijän näkökulmasta oman näkemykseni asiaan.

Olen työskennellyt kahdessa pienessä päiväkodissa, joissa lapsista todella välitetään. On syliä, lapsia kuunnellaan, toimitaan lasten parhaaksi jne. Kumpaankin näistä paikoista voisin laittaa lapseni alle 3-vuotiaana (kuitenkin venyttäisin kotona oloa niin pitkään kuin se suinkin olisi mahdollista), mutta mieluummin laittaisin silti lapseni hyvälle perhepäivähoitajalle.

Perusteluita: Ihmisten määrä pienessäkin päiväkodissa on huima yhden päivän aikana. Kun lasketaan lasten vanhemmat, opiskelijat ym. mukaan, pienen lapsen ohi saattaa kulkea 50-100 ihmistä yhden päivän aikana. Melun määrä on melkoinen, vaikka meillä ryhmät ovat pieniä. Virikkeiden ja ärsykkeiden määrä on huima, pienellä lapsella ei välttämättä ole valmiuksia käsitellä sitä. Syrjäänvetäytyvämpien ja hiljaisempien lasten tarpeet saattavat jäädä jalkoihin, vaikka kuinka henkilökunta yrittäisi muistaa nyhtää kaikkien lasten tarpeet lapsista. Meilläkin yksi työntekijä oli jatkuvasti koko ajan poissa, ja emme olleet löytäneet sijaista joka pääsisi usein. Niinpä työntekijöistä riippuen ihmiset saattavat vaihtua paljonkin. Syitä on muitakin, tässä nyt lyhyesti päällimmäisiä. 3-5 -vuotiaan laittaisin jo ihan mielelläni näihin työpäiväkoteihini, mutta tiedän myös tapauksia joihin en suin surminkaan haluaisi lapsiani. Kaupungin päiväkodeissa täälläpäin säästetään rankalla kädellä ja se on aika hurjaa (omat työpäiväkotini ovat olleet yksityisiä).

Lisäksi, viimeisenä vaan ei vähäisimpänä suinkaan, minusta alle 3-vuotias lapsi (muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta) on ehdottamasti onnellisin ja saa parhaat eväät elämään kotihoidossa.

 

[pktäti2]

Minäkin kirjoitan nyt päiväkodin työntekijän näkökulmasta oman näkemykseni asiaan.

Olen työskennellyt kahdessa pienessä päiväkodissa, joissa lapsista todella välitetään. On syliä, lapsia kuunnellaan, toimitaan lasten parhaaksi jne. Kumpaankin näistä paikoista voisin laittaa lapseni alle 3-vuotiaana (kuitenkin venyttäisin kotona oloa niin pitkään kuin se suinkin olisi mahdollista), mutta mieluummin laittaisin silti lapseni hyvälle perhepäivähoitajalle.

Perusteluita: Ihmisten määrä pienessäkin päiväkodissa on huima yhden päivän aikana. Kun lasketaan lasten vanhemmat, opiskelijat ym. mukaan, pienen lapsen ohi saattaa kulkea 50-100 ihmistä yhden päivän aikana. Melun määrä on melkoinen, vaikka meillä ryhmät ovat pieniä. Virikkeiden ja ärsykkeiden määrä on huima, pienellä lapsella ei välttämättä ole valmiuksia käsitellä sitä. Syrjäänvetäytyvämpien ja hiljaisempien lasten tarpeet saattavat jäädä jalkoihin, vaikka kuinka henkilökunta yrittäisi muistaa nyhtää kaikkien lasten tarpeet lapsista. Meilläkin yksi työntekijä oli jatkuvasti koko ajan poissa, ja emme olleet löytäneet sijaista joka pääsisi usein. Niinpä työntekijöistä riippuen ihmiset saattavat vaihtua paljonkin. Syitä on muitakin, tässä nyt lyhyesti päällimmäisiä. 3-5 -vuotiaan laittaisin jo ihan mielelläni näihin työpäiväkoteihini, mutta tiedän myös tapauksia joihin en suin surminkaan haluaisi lapsiani. Kaupungin päiväkodeissa täälläpäin säästetään rankalla kädellä ja se on aika hurjaa (omat työpäiväkotini ovat olleet yksityisiä).

Lisäksi, viimeisenä vaan ei vähäisimpänä suinkaan, minusta alle 3-vuotias lapsi (muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta) on ehdottamasti onnellisin ja saa parhaat eväät elämään kotihoidossa.

 

[tytsi-89]

Haluaisin tietää, onko sellaista tilastoa tehty, jossa seurattaisiin sitä, kuinka moni päivähoidon työntekijä laitttaa alle 3-vuotiaansa päiväkotiin.

Muakin kiinnostaisi. Äitini on lastentarhanopettaja, mutta aloitin päiväkodissa silti reilu 1-vuotiaana, veljeni pph:lla 10kk iässä. Nykyään on ainakin sitä mieltä, ettei päiväkoti ole paras vaihtoehto pienille.