Pienet lapset vaarassa vahingoittua päiväkodeissa

["tiu"]

Suomalaisten pitää vaatia kunnollista päivähoitoa! Meillä on koulutettua henkilökuntaa ja iso osa tiloistakin alkaa olla tasokkaita, vain tahtoa järjestää lasten päivähoito laadukkaasti puuttuu! Eli ryhmäkoot pienemmiksi!

Tutkimuksesta kannattaa muistaa, että se on yhden ihmisen tutkimus joka perustuu yhteen psykologiseen teoriaan, kiintymyssuhdeteoriaan. Tieteelliset tutkimuksetkin ovat, varsinkin käyttäytymistieteissä, loppujenlopuksi tutkijaryhmän mieliiteitä, joiden pohjana on erilaisia teorioita. Varmaa, on, että tutkijan mainitsema "systeemi" ei ole haitaksi lapsella, mutta onko pilaako päiväkoti lapset... siitä voidaan tehdä päinvastaisiakin johtopäätöksiä...

Peesi tälle- Noissa tutkimuksissa ei taideta esim. huomioida millaisista kodeista lapset tulevat hoitoon. Sillä on helvetin suuri merkitys jo pelkästään. Sellainen seikka ohitetaan...

Eihän tuossakaan artikkelissa puhutan kun tutkijoiden näkökannasta -seuraava tutkimus jo kertoo toista.

 

["pph"]

On jännä muuten huomata, miten pk:sta pphon siirtyvä lapsi muuttuu. Monesti pk:sta siirtyvä lapsi on levoton, jännittynyt, huomionhakuinen ja alati äänessä/kovaääninen. Kun sitten ollaan pphssa alkaa lapsi rauhoittumaan =) Uskon, että suuret ryhmäkoot eivät siis ole edes isommille lapsille hyväksi. On hyvä olla pienessä, rauhallisessa ryhmässä, jossa on selkeät rutiinit. Tätä nimenomaan on perhepäivähoidossa. Ja tiedän, että osa väheksyy ppha, mutta näin saa rauhassa tehdäkin. Itse jatkan samaan malliin ja yhteistyössä vanhempien kanssa kasvatan tasapainoisia ja onnellisia lapsia =)

 

[ex-pph]

[QUOTE="pph";24836785]On jännä muuten huomata, miten pk:sta pphon siirtyvä lapsi muuttuu. Monesti pk:sta siirtyvä lapsi on levoton, jännittynyt, huomionhakuinen ja alati äänessä/kovaääninen. Kun sitten ollaan pphssa alkaa lapsi rauhoittumaan =) Uskon, että suuret ryhmäkoot eivät siis ole edes isommille lapsille hyväksi. On hyvä olla pienessä, rauhallisessa ryhmässä, jossa on selkeät rutiinit. Tätä nimenomaan on perhepäivähoidossa. Ja tiedän, että osa väheksyy ppha, mutta näin saa rauhassa tehdäkin. Itse jatkan samaan malliin ja yhteistyössä vanhempien kanssa kasvatan tasapainoisia ja onnellisia lapsia =)[/QUOTE]

Mä veikkaan myös että perheiden omalla elämällä on suuri merkitys, ei pelkästään isoilla pk ryhmillä. Lapselle ei anneta kotona mahdollisuutta rauhoittua vaan hoitopäivän jälkee rumba jatkuu kotona. Pakko olla harrastuksia, tekemistä, akttiviteetteja ja vielä arjen pyöritys. Isä ja äiti vaihtavat vuoroja lasten hoidossa, toinen tulee,toinen menee. Ei ole aikaa istua yhteiseen ruokapöytään, olla lapsen kanssa vaan arki on yhtä menemistä ja tulemista. Monelle lapselle se rauhallisempi paikka on hoito...

Ihmisillä on jatkuva kiire ja suuri osa siitä tehdään itse. Ei ihme ettää lapset reakoi. Mutta sen sijaan että toisinaan katsottaisiin peiliin - aletaan syyttää päivähoitoa. En väitä että se olisi meillä hyvin hoidettu. Mutta ei vanhemmatkaan kyllä järin hyvin osaa miettiä sitä kotioloa lapsen silmistä. Työhön on pakko joskus mennä vaikka lapsi olisi pienikin. Mutta yksikään harraste/kissanristijäiset ei ole pakollisia.

 

[jeovia]

Mulla on myös ehdotus päiväkotihoidon laadun parantamiseksi: Vanhempainyhdistysten pyörittämä päivähoitotoiminta. Oma lapseni on tällaisessa päiväkodissa. Näin vastuu hoidon laadusta on vanhemmilla itsellään, ja samalla valta muuttaa sitä.

Täysi ryhmä meillä on 12 lasta, hoitajia on kolme ja lapset ovat siis kaikki yli 3-vuotiaita. Mä tykkään tästä paikasta aivan älyttömästi. Rakennus on kaunis ja iäkäs puutalo, piha on metsäinen mäkineen ja kivineen eikä tasainen hiekkakenttä. Henkilökunnan pysyvyys on hyvä eikä sijaisia tarvitse aina edes ottaa; jos yksi on kipeänä niin kaksi pärjää vallan hyvin 12 lapsen kanssa. Ei tarvitse ottaa vieraita ihmisiä jatkuvalla syötöllä nurkkiin pyörimään.

 

[se joku]

Meillä kuopus pääsi sellaiseen pk:tiin, jossa alle 3 vuotiaiden ryhmässä on omahoitajat. Kuopus meni pk:tiin 2 vuoden ja 8 kk:n iässä. Aivan ihana systeemi. Aina oli se joku joka tiesi lapsen asiat.

Valitettavasti kuopus sai vain nauttia puolen vuoden ajan tuosta omasta "tädistä" kun hänet siirrettiin sitten tilan puutteen vuoksi isojen ryhmään, kesken "kauden". Ei tässäkään ryhmässä ole valittamista, hyvät tädit ja vaihtuvuus olematon, tasokasta hoitoa, MUTTA nyt täytyy moneen kertaa selittää samat asiat kun ei ole enää sitä omaa tätiä, joka vastaisi vain minun lapsestani ja muutamasta muusta.

Että jos minä saisin ehdottaa ja toivoa jotain, niin mielestäni tätä omahoitaja systeemi voisi laajentaa myös isojen ryhmään.

 

["Mamma"]

Minusta tämä asia ei ole niin yksinkertainen kuin tutkija väittää. Ymmärrän toki että tutkimuksen kannalta on selkeintä tutkia yhtä asiaa/tutkimus, näin saadaan selkeitä johtopäätöksiä mutta kun me ihmiset jo ihan lapsesta asti ollaan niin erilaisia niin varmaan se mikä sopii toiselle ei välttämättä olekkaan toiselle hyvä.

Meidän poika on mennyt päivähoitoharjoitteluun 1v1kk-ikäisenä. Sen kesäloman aikana sitten harjoiteltiin ja 1v2kk-ikäisenä alkoi kokpäivähoito. Siitä on nyt reilu vuosi. Itse olen havainnut ja hoitajatkin sanovat että poika on ns. helppo. Ei itksekele, on iloinen ja osallistuu toimintaan mielellään ja innokkaasti oman tasonsa mukaan. Kun pojan vie tarhaan hän vilkuttaa ja hymyilee... jos siis ehtii kun on yleensä jo menossa leikkimään =)

Pojan serkku onkin sitten ihan eri sorttia. Hänet laitettiin tarhaan kun täytti 3. Viikossa on 4 päivää tarhassa ja 3 kotona. Poika ei malta nukkua päiväunia ollenkaan mutta yrittää olla hiljaa. Ei haluaisi koskaan mennä hoitoon vaan itkee aina. Vapaapäivinä kysyy jatkuvasti kuinka monta päivää saa vielä olla kotona ja varmistaa että eihän huomenna vielä tarvitse mennä. Nyt tämä 5v. vanha on alkanut keksiä mahakipuja ja muita epämääräisiä oireita ettei joutuis tarhaan. Tervehtyy heti kun ei tarvitse mennä tarhaan. Jopa mumminsa kanssa (jos on päivän hoidossa mummilla) kokajan kyselee että koska äiti tulee.

Itse olen kyllä vetänyt sen johtopäätöksen että meidän poika meni juuri oikea-aikaisesti hoitoon. Viihtyy siellä erinomaisesti vaikka nyt syksyllä oli kaikki hoitajat uudet siinä ryhmässä, puolet lapsistakin oli syksyllä uusia. Serkkunsa taas... en tiedä olisiko mikään ajankihta ollut oikea, mutta ehkä olisi ollut hyvä laittaa vähän aikaisemmin?

Pointti oli kuitenkin se että sama systeemi ei sovi kaikille lapsille. Samalla tavalla kuin todetaan koulukypsyys pitäisi tarhakypsyys myös tutkia joka lapsen kohdalla erikseen. Se lapsi joka on valmis tarhaan menisi ja sen lapsen kohdalla joka ei ole valmis, kotihoitoa suositeltaisini jatkettavan jonkinlaisen korvauksen turvin.

 

["Vieras"]

Ei oikein vakuuta jos psykoanalyyttiset teoriat taustalla...Äiti ensisijainen ja isä toissijainen. Pah. Kyllä isä voi olla ihan yhtä lailla ensisijainen hoitaja jos on läsnä lapselleen. Vain imetystä ei voi isä tehdä mutta aivan kaiken muun voi.

 

[g]

[QUOTE="Vieras";24836954]Ei oikein vakuuta jos psykoanalyyttiset teoriat taustalla...Äiti ensisijainen ja isä toissijainen. Pah. Kyllä isä voi olla ihan yhtä lailla ensisijainen hoitaja jos on läsnä lapselleen. Vain imetystä ei voi isä tehdä mutta aivan kaiken muun voi.[/QUOTE]

Minusta tuo jos joku on isyyden mitätöimistä. Että isä voisi leikkiä äitiä... Huoh. Nisäkkäillä emojen ja isien roolit ovat erilaisia. Äiti on vauvan ensisijainen hoitaja mutta ei se liity mitenkään siihen, kumman lapsi kokee läheisemmäksi esim 15-vuotiaana. Eikö tätä asiaa nyt voi katsoa lapsen silmistä? Miksi pitää tehdä tästä väen vängällä joku tasa-arvoasia? Miksi se on niin hemmetin uhkaavaa jollekin ajatella, että äideillä ja iseillä on lapsen elämässä eri vaiheissa erilainen rooli ja erilainen vaikutus? Miksi riistää miehiltä isyys ja tunkea tilalle joku semiäitiys?

 

[tteett]

Asiat eivät ole mustavalkoisia. Meidän kohta 3 vee on päiväkodissa, missä on omahoitajajärjestelmä. Sen lisäksi sijaisena on aina samat naamat eli sekin luo pysyvyyttä jos vakihoitajista joku on pois. Sen lisäksi päiväkodissa vaaditaan, että mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä pidempi on tutustumisaika vanhemman kanssa päiväkotiin. Meidän lapsen pk:ssa ei tulisi kuuloonkaan, että pienen lapsen kanssa käydään kerran pk:n pihalla leikkimässä ja sitten lapsi jo jätetään hoitoon.

Sen lisäksi meidän pk:ssa ollaan hyvin joustavia esim. pienten lasten rytmien suhteen. Jos hoitoon tulee 1 vee, joka nukkuu vielä kahdet päikkärit, niin asia järjestetään niin että kahdet päikyt nukutaan edelleen. Kaupunki ei hyväksy kestovaippoja mutta lapsemme ryhmän hoitajat ovat päättäneet, että heidän ryhmässä kestot on ok jne jne.

Lapsemme on siis todella hyvässä päiväkodissa, todella hyvässä ryhmässä, työssään omistautuneiden hoitajien huomassa. Minuun tämä tutkimus ei siis osu eikä uppoa vaikka lapsen olenkin 1v2kk iässä hoitoon laittanut. Mutta sen kyllä ymmärrän, että joka paikassa ei ole asiat näin hyvin.

 

[tytsi-89]

Hyviä näkökulmia. Noinhan se on.

 

[vieras*]

[QUOTE="pph";24836785]On jännä muuten huomata, miten pk:sta pphon siirtyvä lapsi muuttuu. Monesti pk:sta siirtyvä lapsi on levoton, jännittynyt, huomionhakuinen ja alati äänessä/kovaääninen. Kun sitten ollaan pphssa alkaa lapsi rauhoittumaan =) Uskon, että suuret ryhmäkoot eivät siis ole edes isommille lapsille hyväksi. On hyvä olla pienessä, rauhallisessa ryhmässä, jossa on selkeät rutiinit. Tätä nimenomaan on perhepäivähoidossa. Ja tiedän, että osa väheksyy ppha, mutta näin saa rauhassa tehdäkin. Itse jatkan samaan malliin ja yhteistyössä vanhempien kanssa kasvatan tasapainoisia ja onnellisia lapsia =)[/QUOTE]

Meillä lapsi oli samalla pph:lla 2-6 vuotiaaksi ja lähti päiväkotiin vasta eskarin myötä. Olen tyytyväinen valintaamme ja ihanaan pph:mme

 

[Itsekin äiti]

Ystäväni on lastentarhanopettaja ja ehdottomasti kotihoidon kannalla. Pk:t ovat liian hektisiä, täysiä ja kurjia paikkoja pienelle lapselle.

Ja kenenkään ei ole "pakko" laittaa lasta hoitoon! Ellei sitten ole jotain ihmeellistä "pakkoa" ottaa sitä asuntolainaa, autolainaa ja omistaa mahdottomasti kaikkea mihin ei olisi varaa. Lapset sitten kärsivät tässä vanhempien materialismissa. Sääli.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="Vieras";24836954]Ei oikein vakuuta jos psykoanalyyttiset teoriat taustalla...Äiti ensisijainen ja isä toissijainen. Pah. Kyllä isä voi olla ihan yhtä lailla ensisijainen hoitaja jos on läsnä lapselleen. Vain imetystä ei voi isä tehdä mutta aivan kaiken muun voi.[/QUOTE]

Ei siinä sanottu, että on ensisijainen koko elämän ajan. Ensimmäisinä vuosina on. Vaikket sinä ajatuksesta pitäisikään.

 

["Selina"]

Ystäväni on lastentarhanopettaja ja ehdottomasti kotihoidon kannalla. Pk:t ovat liian hektisiä, täysiä ja kurjia paikkoja pienelle lapselle.

Ja kenenkään ei ole "pakko" laittaa lasta hoitoon! Ellei sitten ole jotain ihmeellistä "pakkoa" ottaa sitä asuntolainaa, autolainaa ja omistaa mahdottomasti kaikkea mihin ei olisi varaa. Lapset sitten kärsivät tässä vanhempien materialismissa. Sääli.

Meillä lapsen kummitäti joka on elto on vannottanut etten laita lapsia hoitoon. Täytyykin kiittää häntä tästä, hän oli kirpaisevan oikeassa :heart:

 

[hhhh]

Muuten vaikuttaa vähän tärähtäneeltä höyryäjältä, mutta tuo tarhan omahoitaja-vaatimus oli ihan kelpo ja monessa tarhassa ainakin keski-Euroopassa käytössä.
Niin kotihoitoa kuin tarhahoitoa on tutkittu paljon, ja tutkimuksissa on saatu monenlaisia, jopa ristiriitaisia tuloksia. Osa tutkimuksista on osoittanut tarhan olevan parempi lasten kannalta, osa kotihoidon. Eli mitään yksiselitteistä vastausta siitä, kumpi nyt on parempi, ei voida sanoa.

 

["anis"]

Etenkin tästä olen samaa mieltä:
"Rusasen mielestä äitien pitäisi vaatia, että yhteiskunta tukisi lasten varhaisvuosien kotihoitoa paremmin taloudellisesti. Kotiäitien työn pitäisi kerryttää myös eläkettä."

Muutenkin kyllä. Itselläni äiti oli kotona, kunnes menin kouluun. Kävimme muutaman kerran vkossa kerhossa. Meillä oli paljon ystäviä taloyhtiössä ja muutenkin. Muutama harrastuskin myöhemmin, tuli lisää kavereita. En usko kotihoidon olevan este sille, että lapsesta tulee sosiaalinen ja osaa toimia ryhmässä. päin vastoin, ainakin itseni kohdalla.

Aion itse olla kotona ainakin siihen asti, kun lapsi on 3. Mieluusti pitempäänkin. Lapsen kanssa tapaamme minun ystäviäni, minun ja mieheni ystäviä, heidän lapsiaan, molempia isovanhempia, heidän ystäviään, leikkipuistokavereita. Sen koen tärkeäksi, että lapsella on muitakin tärkeitä ihmisiä ja tuttavuuksia elämässään, kuin äiti. Ja isää tyttö rakastaa, koska isä haluaa hänen kanssaan olla. Arkisin olemmme rauhassa kotona ja nautin tästä ajasta. Samoin lapsi tuntuu kaipaavan tätä aikaa, kun saa itsekseen ja äidin kanssa puuhailla.

Minusta kamalimmalta tuntuu, että lapsi oppii ensiaskeleet ja ne miljoonat muut asiat, kun minä olisin töissä. Töissä, jossa kiroilisin niitä asiakkaita ja sitä työpäivän pituutta ja niitä työkavereita...työelämä on kivaa ja työ tarpeellista. Mutta nänä on valintoja. Minulle ja meille sopii tämä.

 

["minä"]

Ystäväni on lastentarhanopettaja, mutta laittoi omat lapsensa perhepäivähoitoon... Syyksi sanoi, että näkee tarpeeksi päiväkotielämää työssään ja lapsiansa ei sinne halua....

 

[hhhh]

Ei siinä sanottu, että on ensisijainen koko elämän ajan. Ensimmäisinä vuosina on. Vaikket sinä ajatuksesta pitäisikään.

Äiti on yksin ensisijainen ensimmäiset vuodet vain, jos mies ei halua/ei saa jakaa sitä roolia äidin kanssa. Monet naiset omivat lapsen itselleen, niin että miehellä ei ole edes mitään mahdollisuutta lapsen ensimmäisenä vuotena rakentaa yhtä läheistä suhdetta lapseen kuin mitä äidillä on. Samoin miehen rooli isänä on aiemmin ollut huomattavasti etäisempi, niin että miehiltä puuttuvat mallit siihen, miten rakentaa suhdetta aivan pieneen vauvaan ja miten ottaa se oma tila vauvan hoidosta.

 

[toinen yh]

Kyllä mä periaatteessa olen samaa mieltä. Tosin en usko että kenenkään sosiaaliset ongelmat johtuvat pelkästään siitä että on laitettu pienenä päiväkotiin. Ja päivähoidosta huolimatta äiti-lapsi suhteen voi säilyttää vahvana ja "ensisijaisena". Itsellä yksinhuoltajana ei ainakaan rahallisesti millään mahdollisuutta pitää lapsia kotihoidossa kolmevuotiaiksi. Mutta kyllä se syy laittaa kaksivuotias päiväkotiin on ollut ihan muu kuin sosiaalisten taitojen oppiminen

jaa, mulla taas on helposti rahaa hoitaa lapseni yh:na 3-vuotiaaksi kotona. valintojen maailma näköjään.

 

[ihan hullua]

Mielestäni on ihan hullua, että päivähoitoa ihannoidaan ja kotihoidossa olevat lapset ovat mukamas heti yhteiskunnan hylkiöitä ja syrjätyjiä. Kaikilla pitäisi olla oikeasti se valinnan vara, että pystyy halutessaan hoitamaan lapsensa kotona! Kukaan ei voi kiistää sitä, että suurimmassa osassa tapauksia kotihoito on lapselle se kaikkein paras hoitomuoto. Ei lapsen elämän tarvitsekaan olla yhtä sirkushuvia joka päivä. Ihan tavallinen ja välillä tylsäkin arki riittää!

 

[Ken guru]

Sellainen lisä keskusteluun, että mun mielestä se, että lapsi jää iloisesti tarhaan ei ole välttämättä oikea ja riittävä mittari sille, onko pk hyväksi lapselle.

 

[Olikos?]

Olikos tämä se juttu, jossa myös todettiin että todellisuudessa riippuu paljon lapsen temperamentista ja persoonallisuudesta + kyseinen tutkija on itsekin laittanut lapset hoitoon pienenä ja hyvin on mennyt. Vai muistanko väärin?
Itse en usko mustavalkoisuuteen, en tässäkään asiassa. Tarkka ikäraja koskien kaikkia lapsia on mustavalkoista.

 

[hhhh]

Sellainen lisä keskusteluun, että mun mielestä se, että lapsi jää iloisesti tarhaan ei ole välttämättä oikea ja riittävä mittari sille, onko pk hyväksi lapselle.

Mikä sitten on oikea ja riittävä mittari sille, että yksin äidin kanssa kotona oleminen on hyväksi 3-vuotiaalle lapselle?

 

[tytsi-89]

Äiti on yksin ensisijainen ensimmäiset vuodet vain, jos mies ei halua/ei saa jakaa sitä roolia äidin kanssa. Monet naiset omivat lapsen itselleen, niin että miehellä ei ole edes mitään mahdollisuutta lapsen ensimmäisenä vuotena rakentaa yhtä läheistä suhdetta lapseen kuin mitä äidillä on. Samoin miehen rooli isänä on aiemmin ollut huomattavasti etäisempi, niin että miehiltä puuttuvat mallit siihen, miten rakentaa suhdetta aivan pieneen vauvaan ja miten ottaa se oma tila vauvan hoidosta.

Toki isänkin on tärkeää olla läsnä alusta asti, mutta kyllä äiti on aluksi se ensisijainen hoitaja. On äitiyden vähättelyä sanoa, että vain imetys erottaa äitiyden isyydestä. Äiti on vauvalle tuttu jo raskausajasta asti. Vauva tuntee äidin äänen, tuoksun jne. Ei äiti ja isä ole vauvan silmissä synnytyksen jälkeen heti samalla viivalla.

 

[Jellonainen]

jaa, mulla taas on helposti rahaa hoitaa lapseni yh:na 3-vuotiaaksi kotona. valintojen maailma näköjään.

Sekin vähän riippuu perheen koostumuksesta. Yhden lapsen kanssa kituuttaa kyllä muutaman vuoden, mutta jos perheessä on isompia lapsia, niin heille ei ole reilua kun ei ole varaa harrastaa tai hankkia "muotivaatteita" (viimeisintä muotia ei tarvitse olla, mutta ainakin suunnilleen samantasoisia kuin kavereilla).