Pienessä asunnnossa (kaksio/yksiö) vauvan/lapsen kanssa. Kokemuksia?

Onko kellään kokemuksia asumisesta pienessä asunnossa (esim. maks 55 neliötä) vauvan/lapsen kanssa?

Vauva on tulossa joulukuussa ja meinaamme mahtua aluksi asumaan 49 neliöiseen kaksioomme (josta vieläpä sauna vie muutaman neliön). Onko teistä tuhoon tuomittu ajatus? On vain niin kiva asunto ja kivalla paikalla, ettei haluttaisi millään vielä luopua. Varaa isompaan asuntoon samalla paikalla ei tällä hetkellä ole.

Tarkoituksena olisi asua tässä vielä lapsen synnyttyä 1-4 vuotta, riippuen muusta elämäntilanteesta ja siitä miltä tuntuu. Säilytystilaa on ihan kivasti ottaen huomioon kuinka pieni asunto on. Yritämme elää niin, ettei ylimääräistä tavaraa ole ja kaikella on oma paikkansa. Makuuhuoneeseen mahtuisi vauvan sänky tai vaihtoehtoisesti meidän sänky/vauvan sänky mahtuu myös olohuoneeseen.

Mitä kaikkea vauvan tarvikkeita tulee ottaa huomioon säilytyksen osalta kuin vauvan vaatteet, vaipat ja tarvikkeet, amme, vaunut, lelut, turvakaukalo, sitteri? Kuinka paljon vauvan vaatteet vievät tilaa? Miten säilytätte niitä?

Kertokaa vinkkejä! Parvi olisi myös mahdollista rakentaa, mutta ei varmaan olisi kovinkaan käytännöllistä pienen vauvan kanssa, joka kerta kavuta alas syöttämään jne. Toki sitten jos/kun nukkuu paremmin yöt, niin voisi olla järkevää.

 

Hyvin mahtuu jos haluaa. Terveisin 5henkinen perhe ja 54m2

 

Me asuttiin yksiössä 32 neliöisessä vauvan ekat 4kk. Olihan meillä toki ahdasta, mutta kyllä se ihan hyvin meni

 

Meitä on 4 ja asutaan 57 neliön kaksiossa, hyvin mahdutaan, ainakin toistaiseksi ;D

 

Mä asun isossa kaksiossa, mutta mahduttais me hyvin pienempäänkin Lapsi on kolmevuotias, ollaan tässä kahdestaan, 60 neliöinen asunto. Meillä on todella tilava olohuone ja keittiökin on kahden henkilön käyttöön aika suuri.

 

Meitä oli 61 neliön kaksiossa vanhemmat ja kaksi lasta "väliaikaisesti" kuusi vuotta. Sopu sijaa antaa ja tarpeettomat tavarat tulee hävitettyä, kun ne ei mahdu nurkkiin...

 

Vauva omaan huoneeseen nukkumaan (toki aluksi kannattaa nukkua itsekin makuuhuoneessa). Ei tavaran hamstrausta tarvikkeissa. Hyvin vähällä tulee toimeen (kokoontaittuva amme on kätevä, hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, vaatteet vievät hyvin vähän tilaa, leluissa kannattaa tehdä ehdoton kielto isokokoisille pehmoleluille, "viihdekeskuksille" ym., sitteriä ei aina tarvitse).

 

meillä oli kaksi lasta ja kaksi aikuista kaksiossa, mahduttiin

 

Musta pääasia, että kämppä on kaksio, vaikka pienikin. Tai jos ei ole kaksio, niin on edes keittiöllinen yksiö.

Nykyisessä kämpässäni en tiedä miten vauvan kanssa elo onnistuisi, kun tässä ei ole kuin tämä yksi huone, ei siis edes erillistä keittiötä, vaan pieni keittokomero jossa ei ovea. Ei parveketta, ei edes makuualkovia. Eli ei siis mitään mahdollisuutta saada vauvaa rauhassa nukkumaan toiseen tilaan kuin missä itse tekee jotan häiritsevää. En tiedä, miten tässä onnistuisi asua vauvan kanssa, ainakaan pariskuntana.

 

Hyvin mahduttiin aikoinaan, esikoinen syntyi 16v sitten 54 neliöön. Karsitte tosiaan kaiken mahd.ylimääräisen pois, vauvan vaatteet, lelut ym.eivät vie paljon tilaa. Vauva viihtyi alkuun vaunuissa ja kaukalossa isopana, myös lattialla tuntui peitolla viihtyvän. Perheen kasvaessa sisaruksella oltiinkin jo 98 neliössä ja tilaa tuntui olevan ruhtinaallisesti. Nyt kun lapset isompia ollaan 170 neliössä ja jukupliut kun tätä rojua tuntuu piisaavan, vaikka koko ajan käyn kaappeja läpi.. Tsemppiä vaan!

 

me asutaan 3kk vauvan kanssa 44,5 neliötä, eikä ainakaan pariin vuoteen muuteta. asunto on kaupungin keskustassa vanhassa talossa (1930-l) vaunut piti ostaa sitä ajatellen, että ne mahtuu hissiin, säilytystilaa on huonosti. kirjat jouduin siirtämään kellariin kun hylly ei enää mahtunut olohuoneeseen. eniten tilaa vievät just kaukalo, vaunut, sitteri ja leut.

kahdestaan siis vauvan kanssa asutaan

 

Esikoisen syntyessä asuttiin 45 neliöisessä kaksiossa. Vauva itsessään ei tilaa paljoa vienyt, mutta ne tavarat. Ja mä kyllä sanon että meillä oli ahdasta! Muutettiin pari kk esikoisen syngtymän jälkeen 52 neliöiseen kaksioon ja tilaa tuli hurjasti enempi (siltä tuntui). Siinä mahtui elämään mukavasti kaikkineen lapset tavaroineen.

 

Kiitos kaikille vastauksista!

Meilläkin tosiaan olisi kyseessä (jos ei nyt ekojen kuukausien aikana hermot mene ) ihan vähintään sen vuoden ja mielellään parin vuoden asuminen, että ei edes tavallaan väliaikaista tai mitään muutamaa kuukautta. Eli alettaisiin vasta katselemaankin uutta asuntoa sitten 1-4 vuoden kuluttua.

Ja juu, hoitopöytää ei ajateltu edes hankkia, pesuhuoneeseen mahtuu pyykinpesukoneen päällä esim. vaihtaan vaipat. Tai sitten varmaan ihan makkarissa sänkyn päällä. Tai eikös niitä ole pinnasängynkin päälle sellaisia tasoja, onko teistä käteviä?

Hyvin mahtuu jos haluaa. Terveisin 5henkinen perhe ja 54m2

Hui! Minkä ikäisiä lapsia, onko kaksio vai tehokas kolmio? Minkälaisia järjestelyjä tavaroille ja nukkumisille?

 

Täällä ainakin positiivisia kokemuksia, oikein hyvin mahtuu! Meillä on neliöitä tasan 50 ja myöskin sauna viemässä tilaa, sekä nyt 11 kuinen pieni poika.

Esimerkiksi vauvan vaatteiden säilytys ollaan ratkaistu niin, että tv-tason virkaa toimittaa iso lipasto, johon mahtuvat vaatteet ja suuri osa muistakin vauvatarvikkeista. Tietty vaipanvaihtoon tms liittyvät tavarat ovat kylppärissä hoitotason läheisyydessä. Hoitotasona on meillä pesukone, jonka päällä on sellainen jämäkämpi hoitoalusta. Lisäksi silloin kun poika syntyi, vuokrattiin Vaavi.fi:stä sellainen pyörillä kulkeva sänky, jota synnärilläkin on. Se oli käytössä ekat neljä kuukautta ja säästi tilaa ja oli kätevä sen ajan kun vauva sinne mahtui!

Pääpointti oli siis se, että hyvin mahtuu etenkin kun säilytystila on kunnossa. Erilaisilla ratkaisuilla sitä pystyy taikomaan lisääkin. Tarvikeluetteloita vauvoille varmasti löytyy täältäkin paljon mutta isompien juttujen kansss kannattaa miettiä todellista tarvetta ja ehkä hankkia vasta syntymän jälkeen!

Meillä on asumista täällä edessä vielä ainakin puolitoista vuotta, joten meinataan pärjätä näissä neliöissä suurin piirtein siihen kun poika on 2,5 vuotta!

 

Esikoisen syntyessä asuttiin 45 neliöisessä kaksiossa. Vauva itsessään ei tilaa paljoa vienyt, mutta ne tavarat. Ja mä kyllä sanon että meillä oli ahdasta! Muutettiin pari kk esikoisen syngtymän jälkeen 52 neliöiseen kaksioon ja tilaa tuli hurjasti enempi (siltä tuntui). Siinä mahtui elämään mukavasti kaikkineen lapset tavaroineen.

Varmaan riippuu paljon myös pohjasta, säilytystilasta sekä tietysti tavaramäärästä vai mitä?

Meillä on aika käytännöllinen tämä pohja ja säilytystilaa tosiaan ihan hyvin. Sekä tavaraa vähän ja säännöllisesti kierrätykseen viedään, jos huomataan että jotain ei olla pitkään aikaan tarvittu tai on kerääntynyt.

Siltikin tosiaan epäilen, että voi käydä niin että parin kuukauden kuluttua ollaan etsimässä uutta asuntoa jos tuntuu ettei tavarat mahdu mihinkään

 

Meillä 50 neliön kaksio ja ihan hyvin mahdutaan. Itse asiassa en ole edes miettinyt, että tää olisi jotenkin pieni! Mutta mulla ei olekaan miestä tilaa viemässä, kahdestaan 1-vuotiaan kanssa asutaan.

 

Murkkupojan kanssa asun kaksiossa 57½neliötä. Hyvin mahdumme. Murkulla oma huone ja iso olohuone, jonne tyylikkäästi mahtuu sänkyni. Päiväpeitto sohvan ja tuolien värien, sointuu hyvin. Sängyn jalat mataloitettu, niin on kuin divaani.

 

Mutta siis todella kiva kuulla näin paljon positiivisia kokemuksia muilta!

 

No ei ole hääviä ahtautua noin pieneen lapsen kanssa, ja tämä on nyt vain meidän kokemus. Meillä oli 55 neliöinen pieni kolmio, kun lapsi syntyi. Kyllähän se aluksi meni, mutta sitten kun palasin taas töihin lapsen ollessa noin 9kk ja tuli taas tarve omalle rauhalliselle työtilalle jne. niin meinasi hermo palaa.

Onneksi molemmilla kävi onni töiden suhteen ja pian ostimmekin oman talon, joka ei ikävä kyllä sijaitse ihan niin hyvällä paikalla kuin edellinen asunto, mutta tilaa riittää. Mä olen tottunut jo lapsesta alkaen siihen, että on paljon tilaa ja oli kyllä hankala asennoitua ja vielä viihtyä noin pienessä.

Mut joo, meneehän se, ainakin sisulla. Riippuu tietysti paljon, että tarvitseeko vanhemmat työtilaa/harratustilaa jne. Jos ei, niin eikä kai tuossa ongelmia ole.

 

Niin, siis meitä tosiaan on sitten vauvan ja minun lisäkseni mieskin! Ja silläkin on tavaroita, harrastusvälineitä ja vaatteita mokomalla! Että varmasti ihan hyvin yksi aikuinen ja yksi lapsi tähän ihan hyvin mahtuisi tavaroineen.

 

Muutettiin isompaan pojan ollessa vähän päälle 2v. Sitä ennen asuttiin kaksiossa, eikä tehnyt yhtään tiukkaa. Makuuhuoneessa oli pieni lipasto minun koruille ja papereille, toinen lipasto lapsen vaatteille, lapsen sänky ja meidän sänkymme.

Olohuoneessa työpöytä, kirjahylly, sohva ja mitä nyt olohuoneessa onkaan. Missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että olisi liian pieni asunto meille kolmelle. Keittiö oli normikokoa, samoin vaatehuone. Kerrostalossa iso plussa on lämmin verkkovarasto.

Kun muutettiin tähän rivarineliöön, saatiin jokainen huone täytettyä niillä huonekaluilla, jotka meillä oli kaksiossa + varastossa Silloin vähän ihmetytti että missä nämä kaikki tavarat, kuten ylimääräinen sänky, oli olleet.

 

[QUOTE="vieras";24836923]Vauva omaan huoneeseen nukkumaan (toki aluksi kannattaa nukkua itsekin makuuhuoneessa). Ei tavaran hamstrausta tarvikkeissa. Hyvin vähällä tulee toimeen (kokoontaittuva amme on kätevä, hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, vaatteet vievät hyvin vähän tilaa, leluissa kannattaa tehdä ehdoton kielto isokokoisille pehmoleluille, "viihdekeskuksille" ym., sitteriä ei aina tarvitse).[/QUOTE]

Miksi ihmeessä vauva omaan huoneeseen nukkumaan? :O Mikä tilansäästö vinkki toi on olevinaan?

 

No ei ole hääviä ahtautua noin pieneen lapsen kanssa, ja tämä on nyt vain meidän kokemus. Meillä oli 55 neliöinen pieni kolmio, kun lapsi syntyi. Kyllähän se aluksi meni, mutta sitten kun palasin taas töihin lapsen ollessa noin 9kk ja tuli taas tarve omalle rauhalliselle työtilalle jne. niin meinasi hermo palaa.

Onneksi molemmilla kävi onni töiden suhteen ja pian ostimmekin oman talon, joka ei ikävä kyllä sijaitse ihan niin hyvällä paikalla kuin edellinen asunto, mutta tilaa riittää. Mä olen tottunut jo lapsesta alkaen siihen, että on paljon tilaa ja oli kyllä hankala asennoitua ja vielä viihtyä noin pienessä.

Mut joo, meneehän se, ainakin sisulla. Riippuu tietysti paljon, että tarvitseeko vanhemmat työtilaa/harratustilaa jne. Jos ei, niin eikä kai tuossa ongelmia ole.

Joo, ei tarvita työtilaa eikä harrastustilaa ollenkaan kotona. Ulos ja muualle poistutaan harrastuksiin ja töihin. Ja meille kahdestaan ei ole tuntunut ollenkaan ahtaalta vaan ihan sopivalta. Nyt vasta lapsen kanssa mietinnässä, miten mahdutaan ja sopeudutaan. Sitten vaan jos ei tunnu onnistuvan, niin täytyy muuttaa kauemmaksi isompaan.

 

Mahtuu hyvin. Itse asumme 1,5-vuotiaan kanssa kaksiossa ja vuodenvaihteessa toinen lapsi tulossa ja vielä meinasimme sittenkin mahtua. Makuuhuone tulee sitten olemaan täynnä sänkyjä. Tähän mennessä on helpottanut, kun vietiin olohuoneen sohvapöytä pois siinä vaiheessa kun lapsi rupesi nousemaan pystyyn. Nykyään olohuoneessa iso pehmeä matto, johon hyvä levittää leikit. Meillä kylpyhuoneeseen on mahtunut kokoontaitettava amme/hoitopyötäsysteemi, joka on ollut ihan korvaamaton, vaikka ei ollakaan sitä taitettu kokoon kertaakaan. Vaihdetaan vielä taaperon vaipat siinä. Sitä on helppo siirrellä tarpeen mukaan. Lapsen vaatteet vie kolmisen hyllyä tilaa ja sänky meille vanhemmille hankittiin sellainen, missä on isot säilytyslaatikot, jonne voi tunkea kaikkea mahdollista. Pienissä tiloissa oppii kekseliääksi!

 

[QUOTE="alkup.";24837010]Varmaan riippuu paljon myös pohjasta, säilytystilasta sekä tietysti tavaramäärästä vai mitä?

Meillä on aika käytännöllinen tämä pohja ja säilytystilaa tosiaan ihan hyvin. Sekä tavaraa vähän ja säännöllisesti kierrätykseen viedään, jos huomataan että jotain ei olla pitkään aikaan tarvittu tai on kerääntynyt.

Siltikin tosiaan epäilen, että voi käydä niin että parin kuukauden kuluttua ollaan etsimässä uutta asuntoa jos tuntuu ettei tavarat mahdu mihinkään [/QUOTE]
No meillä oli kyllä aika epäkäytännölinen pohjaratkaisukin. makkarissa ovi ei mahtunut kiinni kun sielä oli meidän sänky (120cm leveä) ja vauvan pinnis. Olkkariin mahtu sohva, kapea kirjahylly, lipasto (telkkarille), toinen lipasto minkä päällä vaihdettiin vauvan vaipat ja siinä se oli. Vaunut oli pakko säilyttää olohuoneen nurkassa kun eteinen oli niin kapea käytävä ja keittiöön mahtui tasan pöytä. Sentään vessassa oli tilaa muutakin kun kääntyä

Mutta olin tosi tyytyväinen kun päästiin muuttaan siihen vähän isompaan asuntoon.

Niin ja meitä asui pienessä kaksiossa minä, mies ja vauva.