Pienen vauvan tapaamisoikeudesta eron jälkeen

[Kylähullu]

Äidistä erossa olemisen tajuaa kuitenkin.

 

[plääh]

saa "erota" äidistään pidemmäksi aikaa ihan luonnollista tahtia sitten, kun on siihen tarpeeksi vanha.

eli sitten kun lapsi on 6v ja pakko alkaa miettimään kouluunmenoa :xmas:

 

[Isä -]

Äidistä erossa olemisen tajuaa kuitenkin.

Taitaa tuo separaatioahdistus olla tosiaan pahempi kyllä sillä äidillä kuin vauvalla.

 

[Kylähullu]

Eli nyt käännetään tämä keskustelu siihen, että "eihän vauvalla ja äidillä ole mitenkään erityistä suhdetta toisiinsa, missään tapauksessa" ???? En ole isiä täällä mollaamassa, mutta itselläni kolme lasta, ja jokaisen kanssa ollut vauvaikä erityisen herkkää ja yhteistä aikaa, (isi silti kokoajan läsnä ). Ei sitä suhdetta saa ehdoin tahdoin rikkoa. En ole vaatinut isää katoamaan näköpiiristä, vaan koittanut saada teidät muistamaan, miten on symbioottinen tuo alkuaika äidin ja vauvan välillä. Vitsi mitä idiootteja taas liikenteessä. |O

 

[larvae]

Äidistä erossa olemisen tajuaa kuitenkin.

Taitaa tuo separaatioahdistus olla tosiaan pahempi kyllä sillä äidillä kuin vauvalla.

Kehityspsykologit taitaa väittää muuta... en halua asettaa isiä ja äitejä vastakkain, eikä tässä minun mielestäni ole kyse kilpailusta vanhempien välillä. Kyse on siitä, miten pieni vauva maailman hahmottaa. Vasta lähempänä vuoden ikää lapsella alkaa olla kykyä hahmottaa kolmen välisiä suhteita, samalla kun lapsi tulee tietoiseksi siitä, että on ensisijaisesta hoitajastaan erillinen yksilö.

 

[Kylähullu]

Kehityspsykologit taitaa väittää muuta... en halua asettaa isiä ja äitejä vastakkain, eikä tässä minun mielestäni ole kyse kilpailusta vanhempien välillä. Kyse on siitä, miten pieni vauva maailman hahmottaa. Vasta lähempänä vuoden ikää lapsella alkaa olla kykyä hahmottaa kolmen välisiä suhteita, samalla kun lapsi tulee tietoiseksi siitä, että on ensisijaisesta hoitajastaan erillinen yksilö.

KIITOS SINULLE. TÄTÄ TARKOITAN!

 

[Isä -]

Äidistä erossa olemisen tajuaa kuitenkin.

Taitaa tuo separaatioahdistus olla tosiaan pahempi kyllä sillä äidillä kuin vauvalla.

Kehityspsykologit taitaa väittää muuta... en halua asettaa isiä ja äitejä vastakkain, eikä tässä minun mielestäni ole kyse kilpailusta vanhempien välillä. Kyse on siitä, miten pieni vauva maailman hahmottaa. Vasta lähempänä vuoden ikää lapsella alkaa olla kykyä hahmottaa kolmen välisiä suhteita, samalla kun lapsi tulee tietoiseksi siitä, että on ensisijaisesta hoitajastaan erillinen yksilö.

Noniin, nyt aletaan puhumaan asiaa eikä höpöjä! Ma luulen kanssa, että muutaman kuukauden ikäisen vauvan paikka on sen äidin lähellä pääsääntöisesti, mutta toki kestää muutaman tunnin tai peräti vuorokaudenkin eron tästä. Tuosta vuoden iästä -lapsesta riippuen tietty- menee viikonloputkin tutun ja turvallisen etävanhemman luona vallan mainiosti.

Pointti on oikeastaan siinä, että aikuiset osaisivat hoitaa eron sen verran fiksusti, että lapsen, sylivauvankin, yhteys etävanhempaan säilyy - ja tietty päinvastoin.

 

[nöppönen]

mitäs sitten kun jotkut vanhemmat on päätyneet joka toinen vkl menoon lapsen ollessa jopa alle 1v. miten se lapsi kasvaa kieroon? tuleeko tappaja/raiskaaja/kouluhäirikkö vai mikä

meillä alkoi kuopuskin olemaan viikonloppuja isällään 8kk iässä. mutta sitä ennen oli niitä tapaamisia pari kertaa viikossa. ja yökyläilyt aloitettiin eka yhdellä yöllä. lasten ollessa isompia oli pitkiä (4kk taukoja) tapaamisissa ja kumpikin lapsista alkoi vierastamaan isäänsä. nykyään lapset tapaavat isäänsä kerran viikossa. mun neuvo olis että alkuunsa olis sellaista lyhyttä tiivistä tapailua ja kun lapsi vähän kasvaa niin siirtyisi pikkuhiljaa siihen yökyläilyyn.. eka yhden yön verran vaikka viikottain ja sitten siihen viikonloppuun joka toinen vkl jos sitä halutaan.

 

[Hankey]

Aika iso merkitys on silläkin, herääkö isä yöllä lapsen itkuun ja miten taidot ja hermot kestävät ympärivuorokautista lapsen kanssa olemista ja hoitamista.

 

[Lokki]

Ihan kokemuksesta haluaisin tuoda tähän väliin jutun,että jos mitenkään voi olla eroamatta ekan vauvavuoden aikana,niin se voi olla jopa yllättävä käänne parisuhteessa sen jälkeen. Meillä on aina (useampi lapsi siis) ekan vuoden aikana monta kertaa tilann,jolloin käsken ukkoa muuttamaan amhdollisimman kauas ja mielellään myös pysymään siellä. Ilmeisiesti siis osin jokun hormoneihin liittyvä juttu.... Eikä ole mitään väliä onk ose vauva imetetty vaik oeikö,silti sen ekan vuoden aikana sukset on ristissä tavallsita useammin aj mistään ei tule yhtään mitään.

 

[malla82]

vaikee paikka kyllä mennä täältä käsin sanomaan miten olisi hyvä...riippuu niin paljon vanhemmistaki, et mikä on lapselle hyväksi!!! mielestäni lapsella myös oikeus tavata ja viettää aikaa isänsä kanssa, jos hän hyvä isä!!

 

[Malviina]

Luultavasti ennemminkin niin, ettei äiti voi olla eossa vauvastaan eikä toisin päin, mutta samoinhan on isän jouduttava olemaan erossa ehkä pidempiäkin aikoja vauvastaan. Surullisia asioita, toivottavasti saatte asiat sovittua :hug:

 

[mama]

suosittelen tutustumaan esimerkiksi jari sinkkosen ajatuksiin.

lapsihan ymmärtää olevansa äidistä erilinen kun alkaa kutsua itseänsä nimellänsä tai minä-sanalla.. ei sitä ennen ole hyvä joutua eroon pitkäksi aikaa äidistään. isin kanssa lapsi ei kuvittele olevansa yhtä.

 

[Apsi Deisi]

Minäkin olen sitä mieltä, että lapsen etu on saada olla pääasiassa yhdessä paikassa ja että hänelle selvästi varmistuu, kuka on lähin hoitaja. Lapsen etu ei ole monta kotia eri puolella kaupunkia, noin pieni vauva ei todellakaan nauti vaihtuvista asuinpaikoista. Kyse ei ole nyt siitä, etteikö isään luotettaisi tai etteikö hän olisi yhtä hyvä hoitamaan lasta, vaan siitä, että vauva tuntee turvallisuutta ja saa "erota" äidistään pidemmäksi aikaa ihan luonnollista tahtia sitten, kun on siihen tarpeeksi vanha.

Se pieni vauva ei edes tajua olevansa eri asunnossa.

Kyllä meidän 5kk vauva ainakin tajuaa onko kotona vai jossain muualla!

 

[winhis]

Sen sanon, että pidä tiukasti lapsen puolta = saa tavat sinua tarpeeksi. Tiedän tilanteen, jossa juuri 4kk:n vauvan äiti ei yhtäkkiä annakaan isän tavata lasta ja koska sai uhkailemalla (uhkasi tehdä miehen elämästä todella vaikeaa) yksinhuoltajuuden, voi pompottaa miestä miten tykkää. Noin pienen ollessa kyseessä kannattaa ehkä panostaa enemmän tapaamisten määrään kuin pituuteen. Eli vaikka pari-kolme kertaa viikossa muutaman tunnin pätkä. Aluksi siellä äidin luona (ja jos ette tule hyvin toimeen, niin äiti voisi kohteliaasti poistua talosta siksi aikaa) ja esim puolen vuoden päästä säännöllisesti yöksi.

 

[erittäin sekavasti]

Minä suorastaan vaadin että lapseni isä ottaa tytön luokseen joka toinen viikonloppu.
Että hänkin olisi saanut sitä tuntumaa siihen lapsen kanssa olemiseen,ja kasvattamiseen.
Joku idiootti tuolloin ehdotti että entä jos valvot tapaamisia,ja olet siinä tukena ja turvana.hei haloo kyse oli sentään lapsesta ja sen OMASTA ISÄSTÄ.
Miksi minun olisi pitänyt valvoa vieressä että osaako tuo aikuinen mies hoitaa lastaan.
Kyllä mun mielestä lapsella on oikeus isään,ja isällä lapseen.siinä missä minullakin on oikeus ja velvollisuus hoitaa lapseni,niin on se myös hänen isällään.

Luulevatko jotku äidit että lapsi kuuluu vain heille.
Sitten kun se lapsi on 4v niin turhaa sitä sit miestä haukutaan,ku ei pirulainen ottanu vastuutaan ja ollu lapsen kaa.ja must tuntuu silt ettei nuo kaks tuu ollenkaan toimeen keskenään,,,miten voisivatkaan ku eivät ole saaneet viettää arkea yhdessä.

 

[uneilmasäleikkö]

mä olen seurannut kaveri pariskunnan eroa mennyt oukeuteen asti jopa nyt ollaan taas oikeuteen menossa 1. kokeilun jälekeen poika on 1.v kaverille siis naiselle on sanottu näin lasta ei ole pakko antaa isälle vasta kun 2.v kun se on niin riippuvainen äidistä vielä

ite en kyllä olis noin jyrkkä jos oma ero olis noin antaisin lapset isälle niin saisi hetken levähtää ja omaa aikaaa

 

[Aaban]

Minäkin olen sitä mieltä, että lapsen etu on saada olla pääasiassa yhdessä paikassa ja että hänelle selvästi varmistuu, kuka on lähin hoitaja. Lapsen etu ei ole monta kotia eri puolella kaupunkia, noin pieni vauva ei todellakaan nauti vaihtuvista asuinpaikoista. Kyse ei ole nyt siitä, etteikö isään luotettaisi tai etteikö hän olisi yhtä hyvä hoitamaan lasta, vaan siitä, että vauva tuntee turvallisuutta ja saa "erota" äidistään pidemmäksi aikaa ihan luonnollista tahtia sitten, kun on siihen tarpeeksi vanha.

Se pieni vauva ei edes tajua olevansa eri asunnossa.

Oletkohan oikeasti isä? :xmas: Kyllä meillä ainakin jokainen lapsi on vauvana huomannut ympäristön vaihdoksen.
Minä peesailen kyllä täysin Kylähullun mielipidettä tuosta asiasta. Ja harva aikuinenkaan sitä paitsi nauttii siitä, että asuu kahta kotia.

 

[eronnut äiti]

Aina nämä jutut käännetään niin, että äidit eivät anna tavata lapsia. Olisiko joskus kyse myös siitä, että äidit aidosti ajattelisivat lastensa etua?

Meille aikanaan suositeltiin tapaamisia usein, mutta lyhyen aikaa kerrallaan sen vuoksi, että vauvalle yksi viikko on kuin vuosi aikuiselle. Eli viikon aikana ihminen muuttuu vauvalle jo vieraaksi. Isänkin etu siis on tavata lastaan mahdollisimman usein, mutta lyhyitä aikoja kerrallaan, jotta vauvan perusturvallisuus ei järky.

Lapsilla on suuri tarve isäsuhteeseen, joten isien ei kannattaisi kauheasti pelätä sitä, että suhdetta lapseen ei syntyisi ilman viikonlopputapaamisia. Tärkeintä on tavata, ei se kuinka pienestä lähtien lapsi viettää öitä isällä. Kun sovitte tapaamiset, pidä niistä kiinni. Älä peru niitä työkiireisiin tai tms. vedoten.

 

[Hankey]

Kun sovitte tapaamiset, pidä niistä kiinni. Älä peru niitä työkiireisiin tai tms. vedoten.

Tästä syntyy luottamus sekä lapsen ja sinun välille että äidin ja sinun välille. Ota myös vastuu lapsenhoidosta sinä aikana kun tapaatte. Jos viet nälkäistä lasta ulos märässä vaipassa ja vähissä vaatteissa, äiti ei varmasti uskalla päästää lastansa yöksi luoksesi pitkään aikaan.

 

[anski77]

ei voi olla noin pieni kokonaista viikonloppua erossa äidistään mieluummin niin että on lyhyitä aikoja ja useammin.lastenvalvojalle aika,kyllä ne siellä osaa sanoa miten noi menee.

näin se mun kuuleman mukaan yleensä menee. käytännössä esim sen joka toinen viikonloppu koko viikonlopun, vauva olisi joka viikonloppu mutta vuorokauden. ja sit muita sovittuja aikoja esim arkipäivinä. vaikka just joka keskiviikko. mutta paljon ne menee ymmärtääkseni tapauskohtaisesti.

 

[vieras]

Vanha ketju mutta miehen poika on ollut isänsä luona aina to (ilta haetaan tai tuodaan)-pe-la-su (aamupäivä takaisin) sekä toisinaan pidempiäkin aikoja 5 kuukauden ikäisestä lähtien, sitä ennen mies kävi tapaamassa poikaansa joka viikonloppu lapsen äidin luona. Nyt 5-vuotiaana poika vaikuttaa ihanalta ja normaalilta pikku pojalta Joskus alkuaikoina pojalla oli ikävä äitiään ja äitillä ollessaan ikävä isää. Pojan syntyessä mun mies ja hänen naisystävänsä eivät enää olleet yhdessä.

 

[surullinen]

Mieheni oli jättänyt tämän sivun auki kun lähti töihin ja en voi olla kommentoimatta minäkin...Eli tilanne on se että lapsen syntymän jälkeen mies on ollut parhaillaan 16h vuorokaudessa töissä.Kun tulee kotiin sihauttaa oluen auki ja pelaa nettipokeria,pitäähän hänen rentoutua töiden jälkeen!Joka viikonloppuiset kapakkareissut on arkea tässä perheessä isän taholta.Käytännössä olen hoitanut lasta 24/7,lapsi vierastaa isäänsä.Isä sanoi pelkäävänsä lastaan koska tämä alkaa aina itkeä kun isä ottaa syliin.Minusta on kohtuutonta isältä tässä tilanteessa vaatia että lapsi olisi tämän luona joka toinen viikonloppu.Tietenkin annan lapsen tavata isäänsä,idioottihan minä olisin jos en antaisi,mutta olosuhteet huomioiden haluan olla läsnä näissä tapaamisissa ensimmäiset kuukaudet.Piste.

Surullista. Mutta niinhän se menee: pienten lasten isät tekevät kaikkien eniten ylitöitä. Näin myös meillä. Ero ei varmasti ole ensimmäinen vaihtoehto, mutta se voi tehdä jopa hyvää isän ja lapsen suhteelle: isän on pakkokin olla enemmän läsnä.

 

[onneton odottaja]

kysyisin neuvoa täältä...olen vasta eronnut ja muuttanut tulevan lapsen isän luota melk.800km päähän olosuhteiden pakosta.vauvan laskettu aika on maaliskuun alussa ja mies suunnittelee jo nyt,kuinka hän ottaa vauvan joka toinen kuukausi kuukaudeksi kerrallaan luokseen.ensimmäisen kerran jo vauvan ollessa parin kolmen viikon ikäinen...ja kun kerroin hänelle että aion imettää,hän suuttui ja sanoi että hänen ja vauvan parhaaksi on että annan pulloa.myös kesällä hän aikoo viedä vauvan ulkomaille sukulaisiin.

 

[huhuijaa]

Olen samoilla linjoilla Isän kanssa. Sillä on erittäin suuri merkitys käykö vaan katsoon vai onko vauvan kanssa. Äidit ovat vaan perhanan omahyväisiä että tekevät itsestään ylitärkeän erotilanteissa. Näkyyhän ylitärkeys tälläkin palsalla.

Eroava Isä, suosittelen, että lastenvalvojan luona puhut kuten yllä mainittiin, että lapsen edun nimissä haluat viikonloppuja jne...Vaikka kyseessä vauva niin hän kyllä pärjää sinun hoidossa samanlailla kuin äitinsä.

Ei kannata lannistua vaikka alussa saattaa vain itkeä kun äiti katoaa näkyvistä. Niin oli meidänkin vauvalla. Aina kun jätit Isällensä vauvamme. Kuului kauhea huuto ja itku, mut se kuuluu asiaan. Vauvan on vain sopeuduttava ja totuttava siihen, että sitä hoitaa muutkin kuin äiti. Ko. reaktiot ovat normaalia tapaa vauvalle ilmaista että tutun henkilön poistuminen ei ollut hänen mieleen. Hän ei siitä saa traumoja tmv.. vaikka vähän itkiskin. Aikuisille se vaan tuntuu pahalta. Mutta kun ei mee siihen mukaan ja on aikuinen ko. tilanteesta niin ajan mittaa se rauhoittuu ja loppu kokonaan.

Jos nyt lopetatte ko. tilanteiden takia niin vauva isompanakaan ei oikein sopeudu vaihtoihinne. Tämä on myös ammattikasvattajien mielipide.

Tsemppiä tilanteeseenne!

Vanha ketju, mutta pakko kommentoida.
Vauva muodostaa häntä lähinnä hoitavaan henkilöön symbioosi suhteen. jos esim. vaikka äiti kuollut synnytykseen niin se voiolla vaikka se isä. mutta siis yhteen henkilöön. meilläkin vauvamme oli isäänsä hyvin kiintynyt alusta asti, silti symbioosi minuun. Ei tämä ole mitään omahyväisyyttä vaan aivan faktaa lapsen kehityksestä. Aluksi kannattaa vauvan parasta ajtella ja tavat siellä äidin luona. Kun lapsi isompi vasta ne viikonloppu tapaamiset.
Uskon isänkin tässä haluavan lapsestaan tasapainoisen ihmisen.
Hän voi hyvillä omallatunnolla tavata lastaan näin. Kun lapsi alkaa pikkuhiljaa irrottautua symbioosista äitiin isän rakkaus auttaa tässä.
hyvä isä suhde tekee pesästä lähdön helpommaksi. Kun lapsi on n. 8 vuotia isän merkitys korostuu entisetsään ja isäkin saa paistatella "omahyväisesti" suosiostaan jos asian näin haluaa ilmaista.