Heissan pitkästä aikaa kaikille! Tervetuloa uudet mukaan juttelemaan
Pahoittelut kaikille uusista kierroista. Tiedän niin miltä teistä tuntuu. Joku puhui koirasta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Mekin on alettu miettimään jo elämää yhden lapsen kanssa ja kuinka kaikki helpompaa. Jossittelu kuukaudesta toiseen on rankkaa ja se, ettei uskalla suunnitella mitään. Jos silloin onkin raskaana, jos sitten on vauva, jos... Täällä on pidetty taukoa kirjoittelusta, kun on tuntunut, että lapsettomuusasia vie kaikki voimat
Plussaa ei siis ole tullut. Meille siis tehtiin maaliskuussa inssi, josta nega. Huhtikuussa toinen inssi, joka nega. Huhtikuun inssissä myös tosi vähän siittiöitä eli tiedettiin jo inssipäivänä, ettei tuu tärppäämään. Nyt on menossa omasta tahdosta luomukierto ilman hormoneita. Mies sanoi, ettei halua tässä kuussa ajatella hoitoja eli tauko paikallaan. Eipä kyllä rahatilanteenkaan takia inssi sopisi kuvioihin. Ensi kierrosta ei olla vielä keskusteltu. Pelottaa jo se, että kun tehdään kolmas inssi ja siitä tulee nega, niin nämä kevyet hoidot on sitten kokeiltu ja aika siirtyä rankempiin. Ja rankempiin hoitoihin tarvitsee rahaa, jota pitäisi säästää. On tää niin epäreilua ja vaikeeta
Aloin tässä miettimään, että onko meillä mitään diagnoosia lapsettomuudelle. Siittiöt kunnossa (viime kertaisesta tuloksesta lääkäri ei ollut huolissaan, yksittäiset vaihtelut normaalia), ovuloin ilman lääkkeitä, kierto säännöllinen, lyhyehkö luteaalivaihe vielä normaali, verikokeet ok. Että missä vika?! Sen kun tietäisi. Oisko sitten munasolut huonoja. Verikokeiden mukaan munasarjojen toiminta ja munasolujen määrä hyvä. Mutta jos vika laadussa. Ivf:ssä toikin selviäisi.
Viime aikoina on töissä useampikin tiedustellut jälkikasvusta. Yleensä keskusteltu alkaa, kysymällä mitäs lapselle kuuluu ja minkäs ikäinen se jo on. Seuraava kysymys on jokos on toinen tulossa/koska tulee pikkuveli/sisko? Aaaargh. Että ihmiset on ajattelemattomia. Siinä sitten ympäripyöreitä vastailemaan.
Miten ja kenelle te ootte kertoneet lapsettomuudesta? Pohdin tässä, jos kertoisin äidilleni ja anopille. Seuraavan kerran, kun ihmettelevät, miksi myyn pois pieniksi jääneitä vaatteita, täräyttäisi asian pöytään... Lähimmät ystävät ja kaverit tietävät hoidoista.