A
Auttakaa
Vieras
Tapasin aviomieheni 18 vuotiaana ja tulinkin silloin heti raskaaksi. Lapsemme täyttää pian 9 vuotta. Alkuvuodesta meille tuli sellainen tunne miehen kanssa, että meillä ei ole enää mitää yhteistä. Jotenkin ne tunteet oli kadonnut, riitelimme paljon ja toisen läsnäolo lähinnä ärsytti. Emme kuitenkaan eronneet, vaan monen pitkällisen keskustelun jälkeen päätimme, että asumme erillämme hetken.
Aviomieheni on todella luotettava, maailman paras isä ja valmis tekemään perheensä puolesta paljon. Hän on oikeasti maailmassa yksi niitä harvoja miehiä, joihin todella uskallan luottaa. Mies on kiltti, hyväpalkkaisessa työssä ja hoitaa kotia enemmän kuin minä. Hän ei vaan ole kovin romanttinen. Ei siis jotekin osaa nauttua läheisyydestä. Seksielämä on aina ollut loistavaa, mutta siis muuten ei koskaan ota kädestä kiinni, halaile, silittele, ota kainaloon tms. Ei vaan ole sen tyyppinen. Lisäksi mies on todella tylsä. Häntä kiinnostaa vain olla kotona, eikä koskaan halua lähteä mihinkään. Minä taas olen todella menevä luonne ja nämä luonne-erot ovat läpi suhteemme aiheuttanut riitoja. Mies on myös aika mustasukkaista sorttia ja vaatii esim. aina tietää, keneltä sain tekstarin ja jos lähden jonnekin, niin mies mököttää yleensä sen takia. Ei ole myöskään kovin keskustelutaitoinen, vaan yleensä mä puhun ja mies on hiljaa. Asiat jäävät vellomaan sitten jopa vuosiksi, koska mies ei vaan saa sanaa suustaan. Olemme puhuneet asioista paljon ja keskustelu ei auta.
Arki on silti hyvää ja tasaista, vaikka aika-ajoin tylsää. TOISAALTA mä voin toteuttaa menojani myös ystävieni kanssa.
No kesällä tapasin sattumalta uuden miehen, johon ihastuin heti ja ihastuminen on edelleen syvää. Mies on mua 15 vuotta vanhempi, mutta toisaalta me ollaan niin samalla aaltopituudella. Meitä kiinnostaa paljon samat asiat ja yleensä me ollaan suunniteltu omassa päässämme yhteisiä menoja ja sitten kun kerrotaan ajatuksistamme toiselle, niin toinen sanoo aina "no mä ajattelin just samaa". Meillä on paljon juteltavaa ja meitä kiinnostaa paljon samat asiat. Meillä on aina niin hauskaa yhdessä. Mies myös on todella huomaavainen mua kohtaan ja huomio todella pienilläkin asioilla koko ajan. Tykkää ottaa mua syliin, hieroa, pusutella yms. On luotettavan oloinen ja uskon, että olisi myös turvallinen kumppani.
Mies kuitenkin asuu 70km päässä ja meillä on lapset viikko viikko systeemillä. Kummallakin elämä sidottua omalle kotikunnalleen ja yhteenmuutto mahdollisesti joskus aikanaa.....olisi tosi hankalaa. Enkä edes tunne miestä vasta kuin tältä syksyltä. Aikalailla tiedetään vain toistemme hyvät puolet.
Aviomieheni tietää kaiken. Hänkin on tapaillut kesällä toista naista. Nyt kuitenkin aviomies on puhunut, ettei ruoho ole aidan toisella puolella vihreämpää ja haluaisi kasata perheemme uudelleen.
Mä en tiedä mitä teen... Olen niin hukassa.. Tämä uusi mies on mulle myös..jopa tärkeämpi ja pelkään, että loukkaisin häntä, jos "jätän" hänet. Mulle nimittäin on ihan kamalaa ajatella, että tämä uusi mies joutuisi ikinä kokea pahaa mieltä. Etenkään mun takia. Hän on mulle niin tärkeä. Ikävöin häntä joka sekunti.
Onko tämä vain ensihuumaa? Vai kannattaako oikeasti erota? Järki sanoo, että perhe takaisin yhteen..tunteet sanoo, että ero.
Olen niin loppu, että välillä toivoisin, että kuolisin.. Mä riudun kokonaan, sillä mun energiat on ihan loppu.
Aviomieheni on todella luotettava, maailman paras isä ja valmis tekemään perheensä puolesta paljon. Hän on oikeasti maailmassa yksi niitä harvoja miehiä, joihin todella uskallan luottaa. Mies on kiltti, hyväpalkkaisessa työssä ja hoitaa kotia enemmän kuin minä. Hän ei vaan ole kovin romanttinen. Ei siis jotekin osaa nauttua läheisyydestä. Seksielämä on aina ollut loistavaa, mutta siis muuten ei koskaan ota kädestä kiinni, halaile, silittele, ota kainaloon tms. Ei vaan ole sen tyyppinen. Lisäksi mies on todella tylsä. Häntä kiinnostaa vain olla kotona, eikä koskaan halua lähteä mihinkään. Minä taas olen todella menevä luonne ja nämä luonne-erot ovat läpi suhteemme aiheuttanut riitoja. Mies on myös aika mustasukkaista sorttia ja vaatii esim. aina tietää, keneltä sain tekstarin ja jos lähden jonnekin, niin mies mököttää yleensä sen takia. Ei ole myöskään kovin keskustelutaitoinen, vaan yleensä mä puhun ja mies on hiljaa. Asiat jäävät vellomaan sitten jopa vuosiksi, koska mies ei vaan saa sanaa suustaan. Olemme puhuneet asioista paljon ja keskustelu ei auta.
Arki on silti hyvää ja tasaista, vaikka aika-ajoin tylsää. TOISAALTA mä voin toteuttaa menojani myös ystävieni kanssa.
No kesällä tapasin sattumalta uuden miehen, johon ihastuin heti ja ihastuminen on edelleen syvää. Mies on mua 15 vuotta vanhempi, mutta toisaalta me ollaan niin samalla aaltopituudella. Meitä kiinnostaa paljon samat asiat ja yleensä me ollaan suunniteltu omassa päässämme yhteisiä menoja ja sitten kun kerrotaan ajatuksistamme toiselle, niin toinen sanoo aina "no mä ajattelin just samaa". Meillä on paljon juteltavaa ja meitä kiinnostaa paljon samat asiat. Meillä on aina niin hauskaa yhdessä. Mies myös on todella huomaavainen mua kohtaan ja huomio todella pienilläkin asioilla koko ajan. Tykkää ottaa mua syliin, hieroa, pusutella yms. On luotettavan oloinen ja uskon, että olisi myös turvallinen kumppani.
Mies kuitenkin asuu 70km päässä ja meillä on lapset viikko viikko systeemillä. Kummallakin elämä sidottua omalle kotikunnalleen ja yhteenmuutto mahdollisesti joskus aikanaa.....olisi tosi hankalaa. Enkä edes tunne miestä vasta kuin tältä syksyltä. Aikalailla tiedetään vain toistemme hyvät puolet.
Aviomieheni tietää kaiken. Hänkin on tapaillut kesällä toista naista. Nyt kuitenkin aviomies on puhunut, ettei ruoho ole aidan toisella puolella vihreämpää ja haluaisi kasata perheemme uudelleen.
Mä en tiedä mitä teen... Olen niin hukassa.. Tämä uusi mies on mulle myös..jopa tärkeämpi ja pelkään, että loukkaisin häntä, jos "jätän" hänet. Mulle nimittäin on ihan kamalaa ajatella, että tämä uusi mies joutuisi ikinä kokea pahaa mieltä. Etenkään mun takia. Hän on mulle niin tärkeä. Ikävöin häntä joka sekunti.
Onko tämä vain ensihuumaa? Vai kannattaako oikeasti erota? Järki sanoo, että perhe takaisin yhteen..tunteet sanoo, että ero.
Olen niin loppu, että välillä toivoisin, että kuolisin.. Mä riudun kokonaan, sillä mun energiat on ihan loppu.
