Kukapa olis uskonu, että nettikirjottelusta voi tulla morkkis..
Kuten alkuun kirjoitin, oon usein miettiny purkautuvani tänne, mutta en oo uskaltanu/kehdannu. Tottakai tiesin, että saan paskaa niskaani, ja oon oikeastaan yllättyny, kun kaikki kommentit ei oo olleet tuomitsevia.
Mua painaa hirveästi se tapa, jolla tämä mun nykyinen suhde sai alkunsa. Vaikka sitä ei tiedä muut kuin me kolme: minä, eksä ja nyksä. Se entisen suhteeni loppuaika riistäytyi jotenkin käsistä. Olimme tehneet eropäätöksen, mulla oli asunto hakusessa. Ja olin niin silmittömän rakastunut tähän uuteen mieheen, että halusin vain olla hänen kanssaan koko ajan. Jotenkin kuvittelin olevani jo vapaa ja saavani tehdä mitä halusin, omassa kodissanikin. Joka siis vielä oli minunkin koti...
Tottakai ois pitäny ensin lopettaa vanha, ennenkuin aloittaa uusi. En itsekään ymmärrä kuinka eksäni nieli kaiken. Nykyään hoidamme lasten asiat, muuten emme asioistamme juttele. Epäilen, että hän on mulle katkera, eikä ihme.
Tämän uuden suhteen ongelma on se, kuten joku kirjoittikin, että en voi ymmärtää myöskään tätä miestä, kuinka hän pystyi tällaiseen. Käymme välillä kovia riitoja siitä, kun tenttaan häneltä, kuinka hän(kin) oli niin julma. En saa koskaan vastausta, vaan mies suuttuu ja alkaa mököttää. Minä huudan ja raivoan, kunnes en enää jaksa ja asia jää siihen. Aina siihen asti kun se putkahtaa uudestaan esille.
Sitä ei ihmiset hyvät kuulkaa voi tietää, mitä toisten ihmisten suljettujen ovien takana tapahtuu. Meilläkin oli kulissit kunnossa, loppuun saakka.
