Mitä ihmettä teen?! Tapasin "sielunkumppanini", mutta olen naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti. En voi unohtaa

[?]

Mulla sama tilanne 2 v sitten. Olin totaalisen rakastunut.
Petin,ja silloin (sängyssä!) huomasin että hän ei ollutkaan se oikea! Vaikka muuten meillä oli ihanaa,sänkypuuhat eivät onnistuneet lainkaan.

Sitten oli helppo unohtaa.

 

[Sen pituinen se]

Oikea rakkaus kyllä odottaa. Anna miehen elää omaa elämäänsä ja elä sinä omaasi. Parempi uhrautua tällä kertaa. Perheen särkyminen on lapsillekin niin kova paikka eikä sitä niin vain korjata. Aina se jättää jäljet. Anna perheellesi mahdollisuus ja etsi kadotettu rakkaus miehestäsi.

Huumahan kestää vain vähän aikaa ja sen jälkeen koittaa arki oli sitten sielunkumppani tai ei. Sinulla on turhan korkeat panokset käytössäsi nyt.

 

["vieras"]

"Sielunkumppaneita" ilmestyy erittäin helposti, kun eletään pienten lasten kanssa arkista perhe-elämää, jossa isän ja äidin parisuhteeseen ei jaksa/ehdi panostaa.

Panosta nykyiseen parisuhteeseen ja anna sille omaa aikaa myös aikuisten kesken.

 

["äiti"]

2 viikon tuttavuus ja olette jo sielunkumppaneita? Hohhoijaa.

 

["vieras"]

Huoh. Tässä taas todiste siitä että KAIKKI naiset ovat huoria tilaisuuden tullen. Minkä helvetin takia miehet menevät näiden kanssa naimisiin ja elättävät niitä, itse en kyllä ikinä enää moiseen erehdy.

 

[SporttisMama]

[QUOTE="vieras";23686277]"Sielunkumppaneita" ilmestyy erittäin helposti, kun eletään pienten lasten kanssa arkista perhe-elämää, jossa isän ja äidin parisuhteeseen ei jaksa/ehdi panostaa.

Panosta nykyiseen parisuhteeseen ja anna sille omaa aikaa myös aikuisten kesken.[/QUOTE]

Kyllä mäkin tapasin viimeksi baarissa olessani niin hurmaavan miehen johon olisi ollut todella helppo ihastua. Itse vaan olen tämmöisiin miehiin aika pessimistinen joten laitoin mielistelyt ja lirkuttelut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Onhan se huomion saanti ihan mukavaa vaihtelua vauhdikkaaseen pikkulapsiarkeen, mutta ei sitä kannata ihan purematta niellä!

 

["vieras"]

Näin on, korjataan ensin oma parisuhde, sitten etsitään vasta muita, jos ei saada korjattua. Jos on tarkoitus, kaikki järjestyy kyllä. Etenet vaan elämässä, niinkuin aiemminkin suunnittelit eteneväsi.
Itsekin olen niitä sielunkumppaneita saanut, mutta vaan yksi oli ylitse muiden ja sen kanssa halusin perheenkin. Nyt on sitten aviomies sielunkumppanina ja sehän on vaan parempaa, aika tuoreelta tuntuu vielä, vaikka on oltu yhdessä yli 10 v.

 

[huijausta]

No eihän se sun sielunkumppani voi olla kun et edes ole varma hänen tunteistaan/aikeistaan kun joudut kovistelemaan ettei oo pelkän seksin perässä.

 

[SporttisMama]

No eihän se sun sielunkumppani voi olla kun et edes ole varma hänen tunteistaan/aikeistaan kun joudut kovistelemaan ettei oo pelkän seksin perässä.

Niin kyllä minäkin luulen että se mies haluaisi olla ap:n kanssa ihan muunlainen kumppani...

 

[täti neuvoo]

näiltä sielunkumppaneilta välttyy missä vaan hyvin, kun sanoo heti, kun hoksaa, et äijä alkaa vikittelyn, "..et sori EI kiinnosta.". Thats it, simppeliä ja toimivaa. Mitä mitemmälle nois jutuissa menee, sen hankalemmaksi kaikki käy.

Siks toisekseen jos on vähänkään tunteikkaampi skidi, ni ei toivu vanhempien erosta noin vaan. se on ihan tekopyhää bullshittiä, mitä just nää pikkulapsi-aikana perheestä toisen perään lähtijät itselleen uskottelee. Väkivalta ja alkoholi-suhteet tietty erikseen. Aika paljon oma onnellisuus on ihan itsestä kii aikuisena, ja muksuna sen eteen tekee vanhemmat duunia.

Eli pysy himas, lastesi luona, joita sä oot tehnyt tähän maailmaa. He on sun sielunkumppaneita myös.

 

[SporttisMama]

näiltä sielunkumppaneilta välttyy missä vaan hyvin, kun sanoo heti, kun hoksaa, et äijä alkaa vikittelyn, "..et sori EI kiinnosta.". Thats it, simppeliä ja toimivaa. Mitä mitemmälle nois jutuissa menee, sen hankalemmaksi kaikki käy.

Siks toisekseen jos on vähänkään tunteikkaampi skidi, ni ei toivu vanhempien erosta noin vaan. se on ihan tekopyhää bullshittiä, mitä just nää pikkulapsi-aikana perheestä toisen perään lähtijät itselleen uskottelee. Väkivalta ja alkoholi-suhteet tietty erikseen. Aika paljon oma onnellisuus on ihan itsestä kii aikuisena, ja muksuna sen eteen tekee vanhemmat duunia.

Eli pysy himas, lastesi luona, joita sä oot tehnyt tähän maailmaa. He on sun sielunkumppaneita myös.

Hienoja neuvoja! Ei voi kuin peesata!!!

 

["xyz"]

Sijoittaisin tuollaisen miehen pysyvästi "ihoni alle". Haaveilisin hänestä aina, kun olisi kurjaa, mutta pyrkisin pitämään reaalimaailman mahdollisimman ennallaan. Salaisin haaveiluni tarkasti sekä omalta mieheltä että kohteelta.

<3

 

[vierasnyt]

[QUOTE="vieras";23684779]No joo...en minä ainakaan, vaikka tuon kirjoitin[/QUOTE]

Hmmm, rakkaus on myös kykyä osata luopua, ihmiset

Sillä ketään ei saa eikä voi omistaa..täysin..koskaan

Mä antaisin mieheni mennä tuohon jos tuollainen tilanne olisi ja saisin itsekin varmasti mennä..

 

[asa83]

Mun tilanne on se, että ihastuin ykskaks töissä yhteen mieheen, hänellä on edellisestä liitosta kaksi lasta ja on parisuhteessa ollu vähän aikaa, itse olen avoliitossa ja meillä on kaksi lasta. Kerroin tunteeni tälle miehelle, oli pakko, kun tilanne meni siihen pisteeseen, että menetin yöunet ja ruokahalun, aloin laihtua, miehellä oli ollu jo kauan tunteita mua kohtaan, mutta nyt hänen naisensa tulikin sitten raskaaksi. Vaikka mitään ei tapahtunut meidän välillä, töissä on nykyisin todella hankalaa, miehelle se ei ole hankalaa, mutta mulle on. Mulla on niin kamalat tunnontuskat, kun haikailen tämän ns. mielikuvan perään ja mulla on perhe kotona! Luulen, että ajan myötä tämä ihastus menee ohi ja jatkan elämää..mutta kyllä se sydämessä tuntuu ja mieheni kanssa on ollu vähän vaikeaa, kun parisuhdetta ei oikein enää ole, vaan arki kun pyörii näiden muksujen ympärillä. Koitamme nyt panostaa enemmän meihin kahteen, erotakaan ei haluta, mutta jollei tilanne korjaannu, niin sitten...