Miten unohtaa kielletty?

[N-30]

Olen naimisissa aivan ihanan miehen kanssa, on huomaavainen, hellä rakastava yms. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta suunitelmissa kyllä. Hänen kanssaan on kaikin puolin turvallista olla. Tunnen itseni hänen seurassaan niin rauhalliseksi, samanlaista rauhallisuutta ja tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta en ole aikaisemmissa suhteissa ikinä kokenut. Yhdessä olemme olleet nyt 8 vuotta, joista 3 viimeisintä naimisissa. En ole koskaan mennyt ns. sekaisin miehestäni vaan juttumme kehittyi monen vuoden ystävyyden aikana.

Nyt kuitenkin kävi niin, että tapasin viime viikonloppuna työreissulla miehen. Vietimme samassa seurueessa koko viikonlopun, emme tahallisesti, vaan lähinnä pakosta (yhteisessä projektissa olemme). Tämä mies vei jalat altani sillä hetkellä kun hän minuun katsoi. Tunsin samantien jotain aivan käsittämätöntä välillämme ja tiedän että myös hän tunsi sen. En enää pystynyt ajattelemaan selkeästi, sydämeni hakkasi miljoonaa ja käteni tärisivät. Kun katsoin häntä en kuullut mitään mitä muut ympärillämme puhuivat, niin nauliintunut olin hänen ihaniin silmiinsä... En ole koskaan tuntenut tälläistä enkä ymmärrä mitä tämä on! Tottakai miehiä olen rakastanut ja olen ollut huumaantunut, mutta tämä oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Tiedän että hänellä on sama tunne, sillä hän sanoi yhden lauseen minulle joka kaiken paljasti... Mitään välillämme ei tapahtunut, emmekä ole pitäneet ollenkaan yhteyttä, mutta nyt en vain saa häntä pois mielestäni! Ajattelen häntä jatkuvasti, kaipaan, unelmoin...

Vaikka tunnenkin häntä kohtaan näin voimakkaasti, haluan unohtaa hänet, sillä tiedän mikä kultakimpale minulla kotona on! Vinkkejä siis kaivataan, jos joku on ollut samanlaisessa tilanteessa, miten olette saaneet tälläisen tunteen katoamaan?

 

[kukas]

Ajan kanssa.

Itsekin olin vuosia sitten rakastunut (?) toiseen mieheen. Vietimme paljon aikaa yhdessä ja molemmat tiesivät toisen tunteista.

Olin kuitenkin jo tuolloin varattu enkä halunnut miestä alkaa vaihtamaan, joten ystävyyslinjalla ollaan yhä ja vaikka nykyään harvemmin nähdäänkin niin juttu jatkuu aina siitä mihin se viimeksi jäi. Tunteet ovat (ainakin minun kohdallani) vuosien aikana laimenneet, eli enää en häntä kaipuulla muistele.

 

[endis]

Olet terve ihminen. Haaveilla voi, rakastua saa, mutta teot ratkaisevat. Joudut ratkomaan tunteiden ja järjen välistä ristiriitaa. Usein tuliset rakkaudet loppuvat nopeasti. Eli kannattaako lähteä hetken huumaan, jos se rikkoon jotain pitkään rakennettua? Oikeaa vastausta ei ole. Jokainen tekee päätöksensä itse. Aivokemian osalta asiat menevät kutakuinkin näin http://www.thl.fi/fi/aiheet/tietopaketit/kesaterveys/ela-ja-nauti-sopivasti/rakastumisen-kemiaa

 

[minulla]

On myös käynyt tuolla lailla. Kyse oli työkaverista. En saanut häntä mielestäni vaan hiljaa mielessäni päiväunelmoin kaikennäköistä. Alko mennä jo vähän yli se minun "pakkomielle". Sitten jäin kesälomalle, lähdimme oman mieheni kanssa kahdestaan reissuun ja siellä oli ihanaa. Saimme keskittyä vain toisiimme ja sen reissun myötä unohtui kaikki himot ja halut muihin. Keskity ja panosta omaan suhteeseen nyt entistä enemmän nii kyllä taas palaudut maan päälle

 

[N-30]

Kiitos jo tähänastisista vastauksista. Mitään en meinaa tehdä, en todellakaan halua rikkoa mitään. Nimenomaan siis haluan sen miehen pois päästäni ja pian! Tässä ihme ihastushuumassa pää alkaa kehittelemään ajatusta, että entä jos tämä olisikin se "oikea"... Vaikka tiedän että näin ei todellisuudessa ole, ajatus pelottaa. Siksi myös haluaisin nopeasti hänet unohtaa.

Kuinka kauan kukas sinulla meni että tunteet laimeni?

 

["rrrr"]

aika nuo hommat yleensä hoitaa kondikseen.

 

[miunmau]

Kiitos jo tähänastisista vastauksista. Mitään en meinaa tehdä, en todellakaan halua rikkoa mitään. Nimenomaan siis haluan sen miehen pois päästäni ja pian! Tässä ihme ihastushuumassa pää alkaa kehittelemään ajatusta, että entä jos tämä olisikin se "oikea"... Vaikka tiedän että näin ei todellisuudessa ole, ajatus pelottaa. Siksi myös haluaisin nopeasti hänet unohtaa.

Kuinka kauan kukas sinulla meni että tunteet laimeni?

Noin 8-13 vuotta sitten olin usein tekemisissä tämän "rakkauteni" kanssa.

Sitten aloin odottamaan ensimmäistä lastani ja noin kuuteen vuoteen en miestä nähnyt kuin muutaman kerran. Välillä häntä muistelin ja ihastus oli edelleen olemassa häntä nähdessäni.

Vasta nyt syksyllä hänen kanssaan jutellessani huomasin ensimmäistä kertaa, että tunteet olivat hiipuneet. Mies oli samanlainen kuin ennenkin ja hänen seurassaan on hyvä olla, mutta mitään väristyksiä hän ei enää aiheuta.

 

[kukas]

Menipäs äskeinen vastaus ap:n kysymykseen väärällä nimimerkillä....

 

[Ketjunap]

En kyllä kestä jos menee noin kauan unohtamisessa... Ei auta kuin yrittää. Kiitos vastauksista!

 

["ninnu"]

Mulla on vähän samantapainen tarina. Olen naimisissa samalaisen miehen kanssa, koen oloni turvalliseksi ja kaikki on "hyvin". Lapsiakin on. Loppukesästä tapasin sattumalta sinkkumiehen joka vei juuri kuvailemallasi tavalla jalat alta ensisilmäyksellä. Ajatukset natsasivat kertakaikkiaan yhteen.Sinä iltana ei tapahtunut mitään, mutta olimme yhteydessä jälkeenpäin, viestittelimme ja vaihdoimme ajatuksia. Lopulta en enää pystynyt hillitsemään itseäni ja tapasin miehen uudelleen. Homma karkasi käsistä ja rakastuin. Minä, joka luulin olevani maailman onnellisemmassa avioliitossa. Tilanne meni siihen että oli aika katsoa sitä onnellista avioliittoa tarkemmin. Sinkkumies ei halunnut perheenrikkojaksi enkä minä erota toisen miehen takia, joten reilu kuukausi sitten päätimme yhdessä lopettaa ksiken yhteydenpidon. Suru oli murskaava. Syksyn aikana avioliitto oli mennyt myös kriisiin, osaksi tuon miehen takia, osaksi muista syistä. Tuli paljon muitoksia arkeen molmpien työpaikkojen kanssa ja tuntui että liittoon oli astunut henkinen tyhjyys. Toki se tyhjyys on ollut jo aiemmin, enhän muuten olisi hairahtunut. Olimme jättäneet suhteemme hoitamatta. Nyt tilanne on se, että avioeropaperit on viety, ja elämme harkinta-aikaa. Sinkkumiestä en ole saanut täysin mielestäni, mutta yhteyttä otam vastakun oma elämäni on selvä. Karmanlakia pelkään kylläkin, sinkkumies tuskin on enää silloin sinkku ja luu jää käteeni. Mutta nyt on selvitettävä oma pää ja avioliitto, mutta sinkkumiestä en voi unohtaa

 

[tsädäm]

Ehkä pari kuukautta? Tosin mulla tilanne oli päinvastainen. Olin itse vasta eronnut ja ihastus varattu työkaveri. Oli aivan uskomatonta vetovoimaa. Mies päätti jäädä huonoon suhteeseensa. Alkuun olin totaali rikki. Mutta pari kuukautta kun aikaa meni,pääsin asiasta yli. Näin tätä miestä viikonloppuna. Hän sanoi vieläkin haluavansa minua. Ensimmäistä kertaa en tuntenut enää mitään. Eli etten ajatellut enää,meni pari kk ja totaalinen tunteiden muutos 6kk?

 

[Ketjun ap]

Ajattelin tulla antamaan tilannepäivityksen, kun tänne vahingossa eksyin.

Heikkohan se ihminen on, eli sänkyyn päädyttiin erään palaverin päätteeksi. Ei moralisointia asiasta kiitos, ihan tarpeeksi olen asiaa katunut, itkenyt ja hävennyt jälkeenpäin (vaikka itse tapahtuma oli jotain niin... Huh!)

Nyt kovasti yritän sitä ihmistä mielestäni saada ja suhdetta parantaa mieheeni, mutta joka ikinen kerta kun olen alkamassa unohtaa, näen hänet jossain sattumalta ja se miten hän katsoo minua ja hymyilee. Se vie mukanaan. Yhdessä päätettiin viimekertaisen jälkeen, että unohdetaan ja hyvin ollaan vältelty. Mutta silti en saa mielestäni häntä, eikä hän kuulemma minua.

Ps. Olin oikeassa, tunne on molemminpuolinen ja se tekee tästä vielä vaikeampaa.

 

[Ketjun ap]

Sinulle Tsädäm, tuollainen "closure" asioille olisikin paljon helpompi hyväksyä. Pääsisi nopeammin yli. Jos sitä ei tule, on irti päästäminen liian vaikeaa. Itse olen valitettavasti jo niin korviani myöten r... Ihastunut ja huumaantunut, että en enää edes halua irti.

Meidän tilanteessa, kumpikin niin vahvasti tunteessa mukana, että hyvästejä ei enää pystytä toisillemme sanomaan, ja silti niin kovasti kiinni puolisoissaan, ettei heitä pysty satuttamaan. Tässä vaiheessa asiat menee monimutkaisiksi...

 

[TiiBii]

Veikkaanpa, että just toi suhteen mahdottomuus on osa sitä mikä pitää teitä kiinni toisissanne. Jos eroaisitte ja alkaisitte yhteisen elämän, astuisi arki mukaan. Silloin tilanne olisi ihan toinen. Saattaisi jopa käydä niin, ettette kelpaisikaan toisillenne kun kaikki muutkin maailman miehet ja naiset olisivat saatavilla.

 

[Tweet]

Eroa miehestäsi, kuullostaa että ennemmin tai myöhemmin petät häntä ja sillä teet niin paljon pahaa nykyselles ukolles.
Mene sitten vapaana tsekkaamaan tarjontas.