Miten unohtaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
Miten ihmeessä saan tunteeni hallintaan? Olen naimisissa kolmen lapsen nelikymppinen äiti. Ihastuin jo vuosia sitten erääseen mieheen. Mies oli kanssa naimisissa ja kertoi avoimesti tunteistaan minuun.

Mitään kummempaa ei välillämme tapahtunut mutta tiesin että ajan kanssa tilanne olisi muuttunut. Olimme paljon harrastusten kautta yhdessä, näimme "vahingossa" vaikkakin molemmat aina tiesi mistä toisen määrättyyn aikaan löytää. Viime kevään ja talven aikana olimme lähes päivittäin tekemisissä tekstiviestien lisäksi.

Sitten yhtäkkiä tämä mies muutti pois kotoaan! Toisen naisen luo! Nyt sitten olen kesän aikana yrittänyt unohtaa mutta en voi! Rakastan häntä liikaa. Kauanko mahtaa kestää että unohtaa tai edes helpottaisi? Kolme kuukauttta on kulunut mutta vieläkin itken ja suren häntä.

Vaikka kuinka järki sanoo, ettei kannata haikailla, niin tunteilleen ei voi mitään! Asia on niin vaikea ja kenellekään en voi puhua.
 
Voi että :( Minulla oli samanlaisia tunteita ja nyt siitä on kaksi vuotta. välillä se mies tulee mieleen ja haikea olo, mut kyl se ajan kanssa ohi menee :) Toisilla kestää kauemmin ja toisilla hiukan vähemmän. Jaksuja :hug:
 
Minulla oli sama tilanne kauan sitten, tosin me mentiin pitemmälle ja oltiin mielettömän rakastuneita - ei siis kannata päästää tilanne pitemmälle, meni kymmenen vuotta unohtaa :/
 
Naimisissa oleva nainen itkee ja suree vierasta miestä, joka jätti vaimonsa ja perheensä toisen naisen tähden? Ja rakastat liikaa?
Eihän tuossa todellakaan ole mitään järkeä, kuten itsekin tiedät. Kyllä se ohi menee :)
 
En tiedä vaikka vielä eroaisinkin miehestäni. Mutta ei tämä ihastukseni ole syy siihen. Olen yli kymmenen vuotta tuntenut tämän toisen miehen ja aina välillämme on ollut jotain. Vaikka miten yritän ajatella että hän jo valitsi toisen naisen eikä minua, niin silti tuntuu, että olisi itsekin pitänyt kertoa hänelle suoraan että rakastan häntä!

Elämä vaan voi olla hankalaa. Luulempa, että haikailen tätä miestä koko loppu elämäni ajan.

Luulen niin että ne jotka tällaisissa asioissa toista moralisoi niin ei ole itse moista kokenut. En ole itsekään pettänyt miestäni koskaan vaikka olemme olleet jo naimisissa lähes 20 vuotta. Vaikka varmasti olisi ollut mahdollisuus tämän toisen kanssa.
 
Näin tämän ihastukseni muutama päivä sitten uuden ystävättärensä kanssa. Kyllä tuntui pahalta. Kolmisen kuukautta sitten näin viimeksi miehe ja luulin jo etten näe enää häntä.
Enkä varmaan usein näekään, sen verran kaukana hän asuu.

Mieskin huomasi minut ja tunsin ja näinkin "sivuvilmällä" miten pitkään hän katsoi minuun. Itku tuli kun tulin kotiin!
 
Sen tiedän, että aina välillämme on jotain ollut. Ettei ole pelkästään vilkas mielikuvitus. Elämä vain voi joskus olla vaikeaa. Tuntuu niin pahalta ajatella, etten näe häntä enää samoin kuin ennen. Ei tunteitaan voi noin vain tukahduttaa!

Kertokaa joku miten tästä selviää eteenpäin? Tai onko joku kokenut samaa? Olisi kiva kuulla mielipiteitä ettei olisi aivan yksin ajatusten kanssa!
 
Vieläkään en ole saanut miestä mielestäni. Lähes viiteen kuukauteen en ole häntä tavannut ja silti hän on mielessäni lähes koko ajan.

Mietin vain että miksi hän osoitti tunteensa minulle pienin elein muista välittämättä sekä kertoi muutamassa tekstiviestissä jos kerran oli aikeissa kadota???

Koettakaa joku jaksaa ruotia kanssani asiaa koska tuntuu että en pääse millään tästä yli!
 
Vieläkin nostan vanhaa viestiäni. Koko joulu on mennyt liian paljon viimee joulua muistellessa. Tämä mies toi minulle viime jouluna kukan josta tänä jouluna kori muistuttaa minua pöydässä. Olimme useaan kertaan yhdessä viime joulun ja koko talven aikana lähes päivittäin.

Näin miehen kaksi kuukautta sitten ja kumpikaan ei saanut silmiään irti toisesta. Puhuimme tunnin verran mutta mukana oli myös ystäväni joten emme voineet kaikesta puhua. Tiedän että rakastan häntä koko loppuelämäni ja en vain voi unohtaa häntä!

On niin paljon paikkoja jotka tuo miehen mieleeni. Tiedän että teen väärin miestäni kohtaan mutta häntä en ole koskaan rakastanut samalla tavalla.

Mitä ajattelette tilanteestani?
 
Aikaa on kulunut jo kolme vuotta kun mies muutti pois. Paljon on elämässä tapahtunut mutta silti kaipaan tätä miestä yhä!

Joskus olen puhunutkin hänen kanssa mutta nyt on jo pian vuosi ku viimeksi näimme. Tuntuu vain niin kummalliselta että miten johonkin ihmiseen voi rakastua niin että vaikkei näekkään vuosiin niin silti hän ei unohdu!

Ja tuntuu aivan ihmeeltä että viime kesänä eräässä yleisötapahtumassa jossa oli yli kolme tuhatta ihmistä, niin meille osui vierekkäiset paikat!!! Että telepatiaako? Vaiko kohtalo.

Itse tiedän että loppuelämäni rakastan häntä ja päivääkään ei tule ettenkö ajattelisi häntä!
 
Sitten yhtäkkiä tämä mies muutti pois kotoaan! Toisen naisen luo! Nyt sitten olen kesän aikana yrittänyt unohtaa mutta en voi! Rakastan häntä liikaa. Kauanko mahtaa kestää että unohtaa tai edes helpottaisi? Kolme kuukauttta on kulunut mutta vieläkin itken ja suren häntä.

Öö, mies oli naimisissa, muutti sitten toisen naisen luokse, ja sinä olet nyt sitten se nainen nro 7 joka häntä haikailee vai?
 
Et sinä oikeasti haikaile sitä miestä. Mikä nykyisessä elämässä ei sua tyydytä tarpeeksi? Oletko lakannut rakastamasta miestäsi, onko elämä muuttunut tylsäksi, puuttuuko romantiikkaa tai flirttiä, onko lapsetkin kasvaneet jo isoiksi eikä kukaan "tarvitse" sua enää, eikö sulla ole harrastuksia tai mitään kodin ulkopuolista elämää, mihin itsessäsi/ miehessäsi/ elämässäsi sä olet niin tyytymätön että se purkautuu tällä tavalla...
 

Yhteistyössä