"Norsu"
Mä olen jo viiskytä ja sitähän puhutaan, että ku oli nuori ja kaunis. Niin kuinka moni nuori on tyytyväinen ulkonäköönsä...? Ja silti sit jotkut kaipaa nuoruutta ulkonäössään....
joku muakin vanhempi kysy kerran, että ootko joskus ajatellut, että sillon nuorena olit kaunis.
Sitä ku jäi miettimään, niin eihän sitä ikinä oo ollu kaunis.
No, olen nyt ottanut muutaman juoman, mutta ei ne auttanut. En ole kaunis.
joku muakin vanhempi kysy kerran, että ootko joskus ajatellut, että sillon nuorena olit kaunis.
Sitä ku jäi miettimään, niin eihän sitä ikinä oo ollu kaunis.
No, olen nyt ottanut muutaman juoman, mutta ei ne auttanut. En ole kaunis.
"bana"
Toisinaan... ylipainosta ja huonosta ihosta huolimatta. Kommentteja on tullut joskus muiltakin.
"orion"
En, mutta voisin olla ihan perus hyvännäköinen ainaki vaatteet päällä ja nätisti meikattuna. Nyt on liikaa massaa rumentamassa.
fieras
Ensi kesänä voin sanoa että olen ihan ok näköinen. Nyt pudottanut painoa 10 kiloa mutta tavoitteeseen on vielä matkaa. Haluan olla tavallisen näköinen, niin ettei kukaan enää ajattele että hyi saatana mikä oksettava läskipallo tossa menee.
"viiden äiti"
En ole kaunotar, mutta olen tyytyväinen ulkonäkööni. On minulla niitä liikakiloja, who cares. Minulla on raikas väritys, pukeudun värikkäällä tyylillä, mutta hyvällä maulla, joka sopii minulle. Aito, silmiin ulottuva hymy ja eloisuus saavat miesten päät kääntymään - ihan tahtomattani.
varmaan vieras
En todellakaan pidä itseäni kauniina, päin vastoin, olen yksi rumimmista ihmisistä mitä olen koskaan nähnyt. Eikä ole edes painosta kiinni, vaan on vaan niin ruma naama. Kauniiksi tai viehättäväksi on jotkut miehet kehuneet (yrittäneet päästä pöksyihin?) mutta on myös rumaksi haukuttu.
"Jenis"
Kyllä mä olen ihan kaunis, ja hyväkroppainenkin. Vanha toki jo, mutta ikämiessarjassa hottis 
Joo, useimmiten. Oon suhteellisen tyytyväinen kroppaani ja ylpeä takapuolestani, se tuo itsevarmuutta ja sitä tyytyväisyyttä. Minkäs sitä ees ulkonäölleen voi, pärstäänsä ei pysty kuitenkaa muuttamaan ilman leikkauksia, niin mitä sitä sitte suremaankaan miltä näyttää
hmphhh
En. Joskus ajattelen näyttäväni siedettävältä, mutta sitten näen valokuvia itsestäni... Mies mulla on ollu 17 vuotiaasta asti sama, hänen mielestään olen kaunis sentään. Muuten ei oo kyl tunkua ollu, mut enpä muita miehiä tarvitsekaan Kykenen elämään naamani kanssa.
Kykenen elämään naamani kanssa.
kahvikirahvi
Kyllä mä musta tykkään. Jos jaksaisin (lue, pikkulapsen yhhoona ehtisin) urheilla ja pääsisin eroon laihaläskiydestäni ja kiinteytyisin, niin tuskin valittaisin enää ikinä ulkomuodostani. Mutta oon mä aika kivan näköinen. Eikä oo kukaan rumaksi haukkunutkaan.
ok
Jos meikkaa/ pukeutuu hyvin niin kyllä on nainen kuin nainen kaunis kaikki miehet kuolaa perään jossei oo kyseessä sokea mies.
Maria-85
Onpas jotenkin harmi lukea että niin moni (nainen) ei pidä itseään kauniina tai hyvännäköisenä
Itse olen omasta mielestäni kaunis ja hyvännäköinen ja palaute miehiltä ja muilta sama. Tosin omasta mielestäni olen vähän liian laiha välillä mutta se ei ole miehiä koskaan haitannut.
Itse olen omasta mielestäni kaunis ja hyvännäköinen ja palaute miehiltä ja muilta sama. Tosin omasta mielestäni olen vähän liian laiha välillä mutta se ei ole miehiä koskaan haitannut.
mitätön
En pidä ja eikä kukaan muukaan pidä. Viimeisin ulkopuoliselta kuulemani kommentti "näytät niin kalpealta, sairaalta tai oikeastaan kuolleelta".
Ruma
Ulkonäköni on koko elämäni ajan ollut ongelma. Ei niinkään minulle vaan muille. Aina on joku tuntematon tullut aukomaan päätään. En todellakaan lapsena tiennyt olevani harvinaisen ruma, mutta koulussa sekin asia selvisi! Olin todella hoikka ja hyvävartaloinen tyttö -siinä ei ollut ongelmaa. Olin myös aina puhdas. Naama vain oli/on ruma. Nyt olen menettänyt ainoan hyvän piirteeni (kauniin vartalon). Lihoin muodottomaksi, mutta tavallaan esteettisesti sillä ei ole merkitystä, koska ruma naamani oli vapaata riistaa aina muutenkin. Luultavasti siksi en jaksanut välittää ulkonäöstäni ja pysyä hoikkana. 21-vuotiaaksi pysyin hoikkana tekemättä mitään. Sen jälkeen alkoi paisuminen, kun ei tuo ulkokuori kiinnosta, kun naamaa ei kauniiksi saa laihtumalla. Laiha olen jo ollut ja negatiivisia kommentteja tuli aivan yhtä paljon.
Ihan sama minkä painoinen olen, lihava, laiha normaali, aina kommentit olleet negatiivisia. Kaduilla ihmiset ovat aina huudelleet, että olen ruma tai kuiskineet. Koulussa oli sama juttu. Sekä pojat että tytöt kiusasi rumuudesta. Ilmeisesti naamaa tarkoittivat, koska kroppa oli kyllä timmissä kunnossa. Ei laihuus tee ihmisestä kaunista. Jotkut on vaan rumia.
Mulla on muun muassa todella pienet huulet, tihrusilmät syvällä päässä, suuri pottunokka, roikkuvat, liian isot luomet silmien peittona, syvät uurteet poskissa ja otsassa ja oikeastaan koko naamassa (ilmeryppyjä, olleet aina), teini-iässä tuli myös huono iho. Ennen teini-ikää jo olin tunnetusti koulun rumin. Siitä puhuttiin yleisesti. Olen alle 158 cm pitkä ja nyt olen vielä laiska ja läskikin! Miksi pitäisin itseäni hyvännäköisenä, jos en ole?
Joskus ihmettelen, miten osuikin näin monta epäesteettistä piirrettä yhteen ihmiseen (ja miksi juuri minun pitää elää tälläistä ruman ihmisen elämää), mutta sitten herään marttyyriudestani ja muistan, että joillain on oikeitakin ongelmia. Mun ulkonäköhän ei edes ole mun ongelma vaan se on lähinnä muiden ongelma, koska en näe itseäni koko ajan. Onneksi! Saattaisin jopa pystyä unohtamaan rumuuteni, ellen kuulisi aina ulkona kävellessäni ilkeyksiä.
En ole siis mitättömän näköinen vaan ilmeisesti suoranaisesti ruma. Mitättömän näköisestä saa kauniin meikkaamalla ja oikeilla vaatteilla. Rumasta ei saa kaunista tekemälläkään. En ole millään tavalla fyysisesti sairas, joten joidenkin mielestä minua saa haukkua.
En ole koskaan ollut pinnallinen ihminen. En edes ennen kuin sain tietää olevani ruma ja minulle olevan mahdotonta olla kaunis. Luultavasti en olisi koskaan rumuuttani huomannutkaan, jos minulle ei auliisti tuntemattomat Helsingissä kävellessäni siitä huomauttelisi ja osoittelisi joka kerta. Sellaiset ihmiset ovat kyllä pohjasakkaa. Kauneusleikkauksiinko tässä pitäisi mennä, että TEILLÄ olisi nätti näkymä? No en todellakaan mene. Tulos olisi luultavasti epäsuhtainen eikä muutenkaan kiinnosta muuttaa ulkonäköäni muiden vuoksi. Minua se ei häiritse tippaakaan. Enemmänkin häiritsee ihmisten moukkamaisuus, lapsellisuus ja sivistymättömyys.
Sori vaan jos jotakuta häiritsee vähemmän aurinkoinen ja vähemmän itseään kehuva postaus. Totuus on kuitenkin totuus eikä rumuus siitä vähene, että se kielletään.
Ihan sama minkä painoinen olen, lihava, laiha normaali, aina kommentit olleet negatiivisia. Kaduilla ihmiset ovat aina huudelleet, että olen ruma tai kuiskineet. Koulussa oli sama juttu. Sekä pojat että tytöt kiusasi rumuudesta. Ilmeisesti naamaa tarkoittivat, koska kroppa oli kyllä timmissä kunnossa. Ei laihuus tee ihmisestä kaunista. Jotkut on vaan rumia.
Mulla on muun muassa todella pienet huulet, tihrusilmät syvällä päässä, suuri pottunokka, roikkuvat, liian isot luomet silmien peittona, syvät uurteet poskissa ja otsassa ja oikeastaan koko naamassa (ilmeryppyjä, olleet aina), teini-iässä tuli myös huono iho. Ennen teini-ikää jo olin tunnetusti koulun rumin. Siitä puhuttiin yleisesti. Olen alle 158 cm pitkä ja nyt olen vielä laiska ja läskikin! Miksi pitäisin itseäni hyvännäköisenä, jos en ole?
Joskus ihmettelen, miten osuikin näin monta epäesteettistä piirrettä yhteen ihmiseen (ja miksi juuri minun pitää elää tälläistä ruman ihmisen elämää), mutta sitten herään marttyyriudestani ja muistan, että joillain on oikeitakin ongelmia. Mun ulkonäköhän ei edes ole mun ongelma vaan se on lähinnä muiden ongelma, koska en näe itseäni koko ajan. Onneksi! Saattaisin jopa pystyä unohtamaan rumuuteni, ellen kuulisi aina ulkona kävellessäni ilkeyksiä.
En ole siis mitättömän näköinen vaan ilmeisesti suoranaisesti ruma. Mitättömän näköisestä saa kauniin meikkaamalla ja oikeilla vaatteilla. Rumasta ei saa kaunista tekemälläkään. En ole millään tavalla fyysisesti sairas, joten joidenkin mielestä minua saa haukkua.
En ole koskaan ollut pinnallinen ihminen. En edes ennen kuin sain tietää olevani ruma ja minulle olevan mahdotonta olla kaunis. Luultavasti en olisi koskaan rumuuttani huomannutkaan, jos minulle ei auliisti tuntemattomat Helsingissä kävellessäni siitä huomauttelisi ja osoittelisi joka kerta. Sellaiset ihmiset ovat kyllä pohjasakkaa. Kauneusleikkauksiinko tässä pitäisi mennä, että TEILLÄ olisi nätti näkymä? No en todellakaan mene. Tulos olisi luultavasti epäsuhtainen eikä muutenkaan kiinnosta muuttaa ulkonäköäni muiden vuoksi. Minua se ei häiritse tippaakaan. Enemmänkin häiritsee ihmisten moukkamaisuus, lapsellisuus ja sivistymättömyys.
Sori vaan jos jotakuta häiritsee vähemmän aurinkoinen ja vähemmän itseään kehuva postaus. Totuus on kuitenkin totuus eikä rumuus siitä vähene, että se kielletään.
Syömishäiriö?
Nimimerkille mitätön: "näytät niin kalpealta, sairaalta tai oikeastaan kuolleelta". Kuulostaa siltä, että sinulla on syömishäiriö ja kyseinen henkilö oli huolissaan sinusta. Hän saattoi myös yrittää sanoa, ettei sinun tarvitse olla noin laiha ja riutunut ollaksesi kaunis. "Näytät liian laihana riutuneelta, mutta olisit kaunis pyöreämpänä", oli luultavasti hänen sanojensa tarkoitus, mutta hän asetti ne typerästi.
Kasvoista ihan ok, näytän jopa ikäistäni nuoremmalta. Vartalo ei enää niin täydellinen mitä nuorempana, mutta vientiä piisaisi vieläkin; siitäkin huolimatta että oon varattu nainen.