Katariina Sourin hyvä kirjoitus kohukirjan suomentajalle

vierailija
Feministiksi julistautunut kirjailija Juha Hurme meni suomentamaan roisilla kielellä yläkoululaisille tarkoitetun seksioppaan ja neuvoo pojille "kuinka kullin saa syvälle suuhun" ja miten hyviä "kalukuvia" otetaan.

Hän puolustaa teoksen sisältöä ja kielenkäyttöään toteamalla Iltalehdessä, että sanat "kulli" ja "pillu" kuuluvat suomalaiseen "muinaisrunouteen" ja että nämä ovat vähintään tuhat vuotta vanhoja sanoja Suomen kielessä. Hän syyttää kristinuskoa sanojen negatiivisesta leimaamisesta ja siitä, että kaikki ruumiillinen on syntiä.

Finlandiapalkinnolla kanonisoitu Hurme on kuitenkin Duodecim -sivuston kolumnissaan vuonna 2019 mitätöinyt muinaisen suomalaisuuden läpikotaisin, ja ylistää Ruotsia sekä kruunun ja ristin alle joutumista ja toteaa, että "keskiajan alusta 1800-luvun alkuun Suomi ei ollut Suomi vaan Suomi oli Ruotsi ja se oli kaikkien mielestä hyvä ja luonteva juttu ja juuri niin kuin pitääkin".

Hän ylistää ruotsalaisten vaikutusta suomen kielen rakentajina, ja nostaa esiin kirkkoherra Henrik Floriniuksen ja hänen 1702 julkaistun teoksen suomalaisista sananlaskuista, sekä toisen Turun Akatemian oppineen, Daniel Jusleniuksen ja Turun Akatemian professorin Henrik Gabriel Porthanin, joita herroja siis saamme kai kiittää että ylipäätään puhumme suomea.

Suomen luonnon Hurme laittaa sitaatteihin, kai siksi että hänen mukaansa sen loivat ruotsalaiset ja ranskalaiset taiteliljat, kun kiinnostuivat Suomenniemen karuista maisemista 1700-luvulla, jolloin "suomalaisen luonnon" kulttuurinen kuva alkoi muodostua.

Hurmeen mukaan suomalaisuus "pihtisynnytettiin 150 vuotta sitten". Hän kirjoittaa kuinka Välimeren korkeakulttuurit näkivät suomalaiset surkimuksina, säälittävinä barbaareina ja ali-ihmisinä. Hurmeen mukaan "asema suuren, nousevan Venäjän autonomisena suurruhtinaskuntana antoi mahdollisuuden oman, kansallisen identiteetin rakentamiselle. Tämän työn suorittivat saksalaisten filosofien esikuvan mukaan muutamat nuoret ruotsinkieliset intellektuellit, Helsinkiin siirretyn yliopiston tutkijat, tieteilijät ja taiteilijat."

Hurmeen mukaan Kalevala valehdeltiin todisteeksi suomalaisten uljaasta sankariajasta, ja myöhemmät ajat ovat lisänneet kansalliseen sovinismiin mm. saunan. Suomalaisuus on Hurmeen mukaan kaiken kaikkiaan "nuori ilmiö" eivätkä Suomi, suomalaiset ja suomalaisuus ole "missään mielessä itsestäänselvästi olemassa olevia faktoja".

Finlandia-palkinnon saadessaan hän totesi palkintopuheessaan, kuinka suomenruotsalaiset kirjailijat ovat opettaneet hänelle kaiken, mitä ihmisen pitää tietää voittaakseen Finlandia-palkinnon ja totesi, "opetelkaa ruotsia, juntit".

Nyt Juha Hurme vetoat suomalaiseen muinaisrunouteen käyttäessäsi kouluihin toimitetussa kirjassa sanoja "pillu" ja "kulli". Minä sanon sinulle: Opettele suomea, juntti, ja mene ottamaan itseksesi kalukuvia maakuoppasaunaan. Ja sivistän sinua nyt samalla vähän ja kerron, että saunalla on suomalaisten heimojen parissa vähintäänkin kivikautinen historia. Maakuopasaunoja on oletettavasti ollut Suomenniemellä jo 10 000 vuotta, eli viimeisen jääkauden päättymisen jälkeisestä ajasta asti.

Ja ole kiltti ja jätä naisten aseman ja oikeuksien puolustaminen naisille, jotka eivät halua kalukuvia, eivät pillu-juttuja, eivätkä sinun "apuasi" myöskään nuorten poikien kouluttamisessa sen suhteen, miten tyttöjen tai toisten poikien kanssa tulisi tulisi harrastaa seksiä. Oletko Juha Hurme koskaan kuullut suomen kielen sanaa RAKASTELLA?

Esitän oman näkemykseni suomalaisuudesta, suomalaisesta identiteetistä, muinaisesta kulttuuristamme ja sen painoarvosta ensi vuoden alkupuolella julkaistavassa kirjassani Unimyytti.

Voit Juha Hurme kirjastani lukea kattavasti myös naiseudesta ja muinaisten suomensukuisten naisten syvästi Suomen maaperään, luontoon, myytteihin ja muinaiseen historiaan kytkeytyvästä henkisestä perinnöstä. Voin kertoa että sitä ei ole pihtisynnytetty 150 vuotta vuotta sitten.
 
vierailija
Katariina Souri jatkoi...

Pyrimme länsimaisissa yhteiskunnissa purkamaan vimmaisesti seksuaalisuuteen liittyvää häpeää. On suosittua ajatella, että meidän ei pidä kokea minkäänlaista nolostumista, syyllisyyttä tai häpeää liittyen seksuaalisiin haluihimme ja kehollisiin nautintoihimme.

Samalla lienee melko selvää, että seksuaaliseen kiihottumiseen liittyy keskeisesti jonkinasteinen kokemus häpeästä ja siitä, että teemme jotakin kiellettyä, salaista ja paheksuttavaa. Pitkissä parisuhteissa seksuaalisen himon latistumisesta syytetäänkin usein seksin arkipäiväistymistä.

Nyt kuitenkin pyrimme hartiavoimin tekemään seksuaalisuudesta jo lähtökohtaisesti kaurapuuroa, ja kehotamme kaikkia, jopa varhaisteinejä, harrastamaan mahdollisimman paljon rietasta ja terveellistä seksiä. Mutta mitä pidemmälle yhteiskunta "normalisoi", arkipäiväistää ja tuo kirkkaaseen päivänvaloon aiemmin perversioina nähdyt ja pitkälti piilossa pidetyt seksuaaliset erikoisuudet, sitä enemmän ja pidemmälle vietyä erikoisuuden tavoittelua seksuaaliseen kiihottumiseen tarvitaan.

Teknologian valtaama maailma keskittyy voimakkaasti visuaalisuuteen. Pornografia, sosiaalinen media, datingappit ja koko viihdeteollisuus houkuttelevine ja provosoivine kuvastoineen ja tekoälymaailmoineen nojaa vahvasti visuaalisen ärsykkeen tarjoamiselle ja yhden aistin ylikuormittamiselle.

Seksuaalisuus on kuitenkin paljon muutakin kuin ulkoinen seksikkyys ja visuaalisuuteen perustuva vetovoima. Fyysisen kiihottumisen kannalta keskeinen tekijä ovat seksuaaliferomonit, eli kemialliset viestiaineet, jotka houkuttelevat ihmisiä läheisyyteen ja paritteluun. Oikeanlainen geneettinen yhteensopivuus feromonien tasolla räjäyttää terveyttä edistävien mielihyvähormonien erittymisen. Yksi näistä hormoneista on oksitosiini, joka rauhoittaa ja rakentaa ihmisten välille luottamusta, kiintymystä ja sitoutumista.

Visuaalisuuden ajamaan seksuaalisuuteen ei välttämättä liity lainkaan fyysistä kontaktia ja läheisyyttä, eikä pornografian kuluttaminen oman näkemykseni mukaan edistä fyysistä terveyttämme. Sen sijaan se aiheuttaa monille ahdistusta ja lisää kokemusta yksinäisyydestä.

Lähes täysin huomiotta yhteiskunnassamme jää myös kahden ihmisen väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvä henkinen, ja jopa spirituaalinen yhteys. Henkisyyteen kytkettynä seksi muuttuu rakasteluksi ja saavuttaa tason, jota voidaan kutsua pyhäksi. Väitän, että pyhä seksuaalisuus, jossa toteutuu molemminpuolinen fyysinen vetovoima, yhteensopivat seksuaaliferomonit sekä vahva henkinen yhteys, ei kaipaa äärimmilleen vietyjä erikoisuuksia eikä erityistä teknistä osaamista ollakseen äärimmäisen kiihottavaa ja inhimillisen kokemusmaailman mullistavaa.

Pyhä seksuaalisuus on läpikotaisin transformatiivista, mutta tästä aiheesta emme saa lukea päivittäismediasta eikä siitä kirjoiteta opaskirjoja kouluihin. Henkisyys nähdään tieteenvastaisena. Sen sijaan koululaitos opettaa nuoria kuvaamaan kännykällä omia sukupuolielimiä ja lähettämään niistä kuvia siihen suostumuksen antaneille, vaikka tiedämme, millaista vahinkoa netissä leviävät alastonkuvat ja kostoporno voi uhriksi joutuneelle aiheuttaa.

Meidän olisi hyvä ymmärtää sekin, että evoluutiobiologisesti on tarkoituksenmukaista, että koemme jossain määrin seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvää häpeää ja nolostumista. Parittelu kytkeytyy vahvasti kehon eritteisiin, ja kautta aikojen ihmisen on ollut hyvä välttää liiallista fyysistä läheisyyttä turhan monien ihmisten kanssa paitsi sairauksien ja tartuntatautien, niin myös ei-toivottujen raskauksien välttämiseksi. Samoilta riskitekijöiltä meidän on syytä suojautua edelleen. Holtiton parittelu voi lisäksi aiheuttaa yksilöille fyysisen ja henkisen väkivallan uhkaa ja sen toteutumista.

Seksuaaliseen kanssakäymiseen ja fyysiseen kiihottumiseen siis liittyy erottamattomasti määrätyn vaarantunteen, häpeän kokemuksen ja oman noloutemme ylittäminen. Jos madallamme jatkuvasti nolostumisen rimaa tekemällä seksuaalisuudesta arkipäiväistä kaurapuuroa, puskemme samalla ihmisiä yhä pidemmälle seksuaalisten erikoisuuksien ja ääri-ilmiöiden pariin, johon kuuluvat nykypäivänä vahvasti myös erilaiset seksihuumeet.

Unohdamme samalla uskomattoman kehomme kyvyn tuottaa luontaisesti ja hyvin vähäisin ärsykkein kemikaaleja ja kokemuksia, jotka kokonaisvaltaisuudessaan nousevat tasolle, johon pornografia ja siihen liittyvät temput ja tekniikat eivät koskaan voi meitä kohottaa. Ihmiskehon sisäänrakennetun huipputeknologian ja henkisyyden liitto on jotakin, minkä materialistinen ja äärikapitalistinen, kaiken nopeasti vaativa ja tarjoava yhteiskuntamme on sivuuttanut täysin.

Me emme nimittäin voi rahalla, ulkonäöllä, maineella, huomiolla tai vallankäytöllä saada nyt, heti ja välittömästi kumppania, joka fyysesti vetovoimaisen ulkonäön lisäksi tarjoaa meille ne juuri oikealla yhteensopivuudella varustetut kemialliset viestiaineet ja syvän henkisen yhteyden.

Pyhän seksuaalisen kolminaisuuden löytäminen vaatii inhimillistä vuorovaikutusta, aikaa, ja asialle omistautumista, sekä pikanautinnoista pidättäytymistä. Se vaatii myös epävarmuuden ja joskus epätoivonkin hyväksymistä. Mutta moniko enää kykenee sietämään näitä tunteita, ja pitkittämään epämukavuusalueella olemisesta seuraavan palkinnon saamista? Tutkimusten mukaan tämä kyky on kuitenkin keskeinen onnellisen ja merkityksellisen elämän toteutumiselle.
 

Yhteistyössä