Pian äiti

[kahdelle]

Toinen lapsi on tulossa, eikä synnytykseen ole edes enää kamalasti aikaa. Silti sitä miettii, kuinka esikoisen 2v. kanssa sitten menee, kun tulee uusi vauva. Syyllisyydentunteita ja pelkoakin kai. Rakastan yli kaiken esikoistani, miten hän ottaa vastaan uuden vauvan? Kuinka saan/saamme osoitettua hellyyttä hänelle varmasti tarpeeksi? Miten kaikki vanhat rutiinit, kun ne väistämättä särkyvät. On ihan suru esikoisen puolesta, vaikkei tavallaan saisi olla. Haluamme tämän uuden pikkukaverin ja olemme hänestä myös onnellisia. Nyt uusi vauva tuntuu kuitenkin kaukaiselta, vaikka synnytys on aika lähellä. Siitäkin on huono omatunto. Ei ole ehtinyt kuunnelluttaa musiikkia masulle, laulella tai jutella lainkaan, kuten esikoiselle.

Vauvakin olisi ansainnut jo raskausaikana enemmän huomiota. Entäs sitten kun syntyy, saako hän aikaa hän samalla mitalla, kuten esikoinenkin aikanaan? Tunteeko olevansa huonompi? Tunteeko edes meitä vanhempia, kun ei olla höpötelty raskausaikana samoin kuin esikoiselle?

Kaikenlaista sitä päässään miettii. Miten muut kakkosen odottajat asian koette?

Onkohan tällaisesta aiheesta mitään kirjoja, joita voisi lukea?

 

[Kahden äippä]

Minusta nyt tuntuu siltä että olet miettinyt asiaa ihan liikaa! Kyllä sinulla varmasti riittää aikaa molemmille, sitä oppii erottelemaan mikä on oikeasti tärkeää. Kautta aikojen perheeseen on kuulunut useampi lapsi. Lapsi tuntee olevansa rakastettu ihan pienilläkin asioilla, sillä että hänellä on hyvä olla ja perustarpeet on tyydytetty. Sinulla tulee olemaan vasta kaksi lasta, mieti jos heitä olisi paljon enemmän.... Lisäksi olet antamassa heille molemmille jotain erityistä, sisaruksen, jonka kanssa leikkiä ja kokea asioita. Toisen lapsen seura on ensiarvoisen tärkeää ja sitä ei aikuinen voi korvata!

 

[2kids]

Hei,
ymmärrän ajatuksesi! Minulla oli ihan samanlainen olo toista odottaessani; melkein "sääli" esikoista kohtaan, että kohta menettää sen ainokaisen aseman. Samalla huolehdin myös sitä, etten ollut raskausaikana montaakaan ajatusta kakkoselle suonut... eli ymmärrän täysin tunteesi!
No, pikkukakkonen sitten syntyi ja kaikki meni loistavasti. Esikoinen sai ja saa edelleen todella paljon huomiota, melkein enemmän kuin kakkonen. Jossain vaiheessa tuli jopa huono omatunto siitä, että kakkonen vaan usein köllötteli itsekseen samaan aikaan kun hössötimme esikoisen kanssa.
Esikoisen rutiinit pysyivät samoina. Tiivistimme hänen huoneensa ovea jotta vauvan itkut eivät häiritsisi illalla, mutta muuten emme joutuneet tekemään mitään muutoksia.
Alussa oli hieman mustasukkaisuutta ilmassa, mutta olemme koko ajan miehen kanssa hokeneet miten hieno isoveli hän on ja miten ihana pikkusisko hänellä on, niin esikoinen nykyään vain pussailee ja halailee siskoaan, varsinkin vieraiden edessä ylpeänä.

Olen sitä mieltä, että sisarukset ovat toisilleen vain rikkaus! Niinhän se Arvo Ylppökin on joskus todennut, että paras lahja, jonka voit lapsellesi antaa, on sisarus.

 

[ÄssÄ!]

Kyllä varmaan suurin osa mietiskelee tuota asiaa toista odottaessaan. Mutta kyllä ne palaset loksahtelee paikoilleen ja kaikille sopiva rytmi ihan varmasti löytyy teidänkin perheessänne. =O)

Meille odotellaan lokakuussa pikku4 syntyväksi. Ykkösen ja kakkosen ikäero on 2v2pvää ja kolmas lapsemme täyttää syyskuussa 2v eli jotakuinkin ikäero taas samaa luokkaa.

Usein luin kirjaa esikoiselle samalla kun imetin vauvaa, ja kantoliina on muuten oiva keksintö!! Varsinkin kun ikäero on pieni. Esikoisen rutiinit meilläkin pyrittiin pitämään samana. Esikoinen oli usein "apulaisena" äidille, eli otettiin mukaan vauvan hoitoon. Mustasukkaisuutta ei ollut ennenkuin vauva lähti liikkeelle.

 

[2kids]

Joo kantoliina on hyvä, ja itse olen käyttänyt rintareppua todella paljon. Vauva reppuun ja ulos esikoisen kanssa. Helppoa! Ja vauva nauttii kun näkee samalla maisemia ja esikoisen hiekkalaatikkoleikkejä. Vaikkakin kiukuttelevan esikoisen kantaminen vauva rintarepussa on tietysti haastavaa...

 

[vastaan minäkin]

Samassa tilanteessa, vauvan syntymän aikoihin esikoinen 2v4kk ja sehän on ihan kohta! Mutta, mä en ole jotenkaan stressannut lainkaan sitä että saako esikoinen tarpeeksi huomiota tms. Mä olen vaan pohjattoman iloinen, että hän saa sisaren. Ihan varmasti tulee mustasukkaisuutta ja kaikkea, mutta sehän kuuluu asiaan. Ja kovin odottaa vauvaa, saas nähdä mitä meinaa kun syntyy!

 

[rjfy]

Meilläkin tulee pian toinen. Ikäeroa tulee 1,5 v. Eiköhän kaikki mene ihan hyvin, vaikka alussa tarviikin vähän hakea paikkoja uudestaan. Se on vaan elämää se.