Pettämisessä tunteet mukana?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Feelings
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Ensimmäinen nainen:
Mitä mieltä olet, kun on tunteet, kannattaako minun vetäytyä suosiolla suhteesta, vai tehdä parhaani ollakseni taas joskus se ainoa nainen?

Itse en tiedä pystyisinkö edes lähtemään mihinkään kilpailuun miehen huomiosta. Luulen että en pystyisi. Siinä saa ylpeys sellaisen kolauksen että tuntuisi tosi alentavalta alkaa vielä tappelemaan sen toisen kanssa kumpi miehen lopulta saa. Ei ole sen arvoinenkaan, missään muodossa.

Siitä kyllä huolehtisin että sille naiselle tulisi tosi kuumat paikat ennen kuin poistuisin takavasemmalle. Tekisin kaikkeni että saisin hänen olonsa tuntumaan vähintäänkin yhtä kurjalle kuin minulla. Kaikkein otollisin olisi tilanne jossa nainen on itsekin tahollaan varattu, posauttaisin hänenkin perhekuplansa kerralla siliäksi ja nauraisin päälle. En pystyisi säälimään kyllä yhtään pätkääkään.

Mutta miestä en alkaisi takaisin mankumaan. Kengänkuva vaan takalistoon. Tuollainen kilpailu vain pönkittäisi hänen itsetuntoaan lisää. Sitäpaitsi luottamus olisi mennyt lopullisesti, ei sitä niin vain pysty uudelleenrakentamaan.
 
Itse taas en näe mitään mieltä kurjuuden maksimoinnissa ja muidenkin ihmisten satuttamisessa. Joko poistun hiljaa takavasemmalle ja myönnän tappioni tai yritän tehdä sen, minkä olen jo kertaalleen tehnyt: hurmaan mieheltäni jalat alta. Kostamisessa ei mielestäni ole mitään mieltä.
 
Niin, jokainen taplaa tyylillään. Mutta mietipä sitä onko kukaan miettinyt sinua tai sinun tunteitasi kun on lähtenyt leikkimään tulella? Et sinä tule siitä mitään palkintoa saamaan että annat asian olla ja liukenet paikalta. Mutta ymmärrän tietysti että näinkin voi toimia. Itse en siihen pystyisi. Ei se tietenkään auta asiaa eikä muuta mitään mutta minun tapani käsitellä tätä asiaa olisi varmaan yllämainitun kaltainen. Tsemppiä sinulle jokatapauksessa myös siihen miehesi uudelleen hurmaamiseen jos sen aiot toteuttaa :)
 
Sanoisin, että yhtä itsekkäästi kuin puolisosi, mieti mitä SINÄ haluat. Haluatko jatkaa hänen miehesi kanssa, jolloin sinun on saatava hänet tajuamaan, että TIEDÄT hänen tilanteensa ja vaatia häntä selvittämään asiat kanssasi perin pohjin. Tai näin toivoisin, että oma puolisoni tekisi, jos tietäisi minun touhuistani. Se pakottaisi pettäjän selkä seinää vasten ja ottamaan vastuuta. Eli jos todella haluat miehesi itsellesi, niin hurmaa hänet takaisin! Tai pakota hänet ainakin valitsemaan ja tee selväksi, että on ainoa kerta kun katsot tuota peliä...

Tietysti minun on vaikea puhua kenenkään puolesta. Olen itse varmaan maailman surkein pettäjä tunnepuolella. Jos jäisin kiinni, luultavasti lamaantuisin ja poistuisin itse takavasemmalle...
 
Miehelläni oli pitempi tunnesuhde tahollaan naimisissa olevaan naiseen. Kun suhde tuli julki, ilmoitti mieheni, että kaikki yhteydenpito "toiseen" loppuun. Tähän kyllä edelleenkin suhtaudun varauksella, sillä kyllähän hän suhteellaan riskeerasi niin paljon ja oli varmaan miettinyt asian.
Olemme yrittäneet saada sen jälkeen parisuhteemme toimimaan ja paremmaksi, ja osoittain olemme siinä onnistuneetkin.
Olen melkein päivittäin miettinyt, että miten "kostan" tapahtuneen, mutta tullut siihen tulokseen, että minusta ei ole niin ala-arvoiseen toimintaan. Jos kuitenkin selviää, että yhteydenpito ei ole loppunut, niin minulta lähtee hyvin mielenkiintoinen textari tämän "toisen naisen" aviopuolisolle. Mielelläni en sitä tee, mutta juteltuani tämän toisen naisen kanssa, antoi hän omalla ylimielisellä suhtautumisellaan lisäpotkua uhkaukselle.
 
Jouduin vuosia sitten petetyksi ja sitten jätetyksi ukkomiehen toimesta.Selvitin miehen nimen ja osoitteen.Puhelinnumero löytyi teidustelusta ja soitin hänen vaimolle ja kerroin missä mies viettää iltojaan.Ylitöissä kuulemma.Kerroin hänelle ylityökohteen nimen ja osoitteen puhelinnumeroineen.Että sieltä löytyy siippa rehkimässä ylityötä otsa hiessä.En tiedä kuinka heidän avio-onni kesti tätä tietoa,nainen kuitenkin myöhemmin surffaili antaumuksella huulet avoimena muittenkin ilona.Sen pituinen se stoori.
 
Alkuperäinen kirjoittaja - kärsivä petetty-:
Miehelläni oli pitempi tunnesuhde tahollaan naimisissa olevaan naiseen. Kun suhde tuli julki, ilmoitti mieheni, että kaikki yhteydenpito "toiseen" loppuun. Tähän kyllä edelleenkin suhtaudun varauksella, sillä kyllähän hän suhteellaan riskeerasi niin paljon ja oli varmaan miettinyt asian.
Olemme yrittäneet saada sen jälkeen parisuhteemme toimimaan ja paremmaksi, ja osoittain olemme siinä onnistuneetkin.
Olen melkein päivittäin miettinyt, että miten "kostan" tapahtuneen, mutta tullut siihen tulokseen, että minusta ei ole niin ala-arvoiseen toimintaan. Jos kuitenkin selviää, että yhteydenpito ei ole loppunut, niin minulta lähtee hyvin mielenkiintoinen textari tämän "toisen naisen" aviopuolisolle. Mielelläni en sitä tee, mutta juteltuani tämän toisen naisen kanssa, antoi hän omalla ylimielisellä suhtautumisellaan lisäpotkua uhkaukselle.

Tuo ylimielisyys minuakin ihmetyttää näillä toisilla naisilla. Itsekin olen tentannut tällaista epäilyttävää naikkosta miehen menneisyydestä ja on niin ylimielinen että. Lähettelee miehelle "huolettomia" tekstareita kysellen kuulumisia ja kuulemma mitään peliä ei kuitenkaan heidän välillään ole. Itse olen myös päättänyt että jos vain saan pienenkin vinkin/syyn niin ilmoitan naisen miehelle minkälaista peliä hänen selkänsä takana pelataan. Loppuisko ylimielisyys siihen?
 
Itsekään en lähtenyt kostamaan toiselle naiselle, vaikka totisesti mieli teki, niin paljon pahaa hän meidän perheelle teki. Ja parille muulle ennen meitä (harrasti ukkomiehiä enemmänkin).
Nyt hän on lopulta löytänyt oman miehen ja on lapsikin (tämä tapahtui heti kun suhde omaaan mieheeni loppui). Kieltämättä kutkuttava tilanne olisi, jos satuttaisi nokikkain jossain ja voisi vinkata tälle uudelle miehelle vaimon menneisyydestä. Oli oikein tunnettu pano harrastuspiireissämme vielä 1,5 vuotta sitten;)

Mutta minähän en moiseen alennu kuitenkaan, leikittelen vaan ajatuksella välillä, se sallittakoon.
 
Olisikin niin, että ne ihmiset, jotka eivät tyydy sitoutumaan yhteen puolisoon harrastaisivat avoimia suhteita, eivätkä pettäisi. Jossain määrin ymmärrän sen ajattelutavan, että ihminen (mies?) on luonnostaan moniavioinen. Jos yhteiset pelisäännöt sallisivat sanotaan primäärisuhteen ulkopuoliset suhteet, joilta haettaisiin eriasioita (esim. erilaisia seksikokeiluja) niin ehkä se liitto olisi onnellisempi. Se on vaan ihmisluonnon vaikea päästää irti siitä tunteesta, että haluan olla ainoa tuolle toiselle.

Itse ajattelen yksiavioisesti. Olen vähän perinteinen, enkä pidä siitä, että seksin harrastaminen on niin ylituputettua mediassa ja kaikessa. Pidän ajatuksesta elinikäisestä omistautumisesta yhteiselle asialle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ensimmäinen nainen:
Avomieheni suunnittelee yhteistä tulevaisuutta, asuntolainaa, matkoja jne. pitää huolta siitä, että minulla on kaikki hyvin, hoivaa, hellii ja hemmottelee. On kertakaikkisen ihana ja upea puoliso.

Samaan aikaan hänellä on jo yli vuoden ajan ollut rinnakkaissuhde. Mieheni ei tiedä, että tiedän tästä suhteesta. Ensimmäiset epäilykseni asiasta heräsivät vuosi sitten, mutta hän kielsi ja on kieltänyt joka kerta siitä saakka.
Varmuuden asiasta sain muutama viikko sitten.

En ymmärrä hänen motiivejaan minua kohtaan. Mitä järkeä on suunnitella minun kanssani ruusuista tulevaisuutta, jos sivussa on toinen pitkäaikainen suhde? Eikö olisi loogisempaa laittaa lusikat jakoon, kuin haalia niitä lisää?
Koska en ymmärrä hänen motiivejaan en myöskään osaa päättää puhallanko itse pelin poikki, vai "taistelenko miehestäni"?

Saamattomana ressukkana en ole tehnyt tilanteelle mitään. Jotenkin sitä on ajatellut, että jos työntää päänsä pensaaseen niin ehkä kaikki on sittenkin hyvin.

Mieheni on jättänyt tuon edellisen rakastajattarensa, nyt hänellä on ainakin yksi uusi. Innostuneena käy asuntonäytöillä katsomassa meille uutta kotia ja koirankin haluaisi yhdessä hankkia.

Asunko skitsofreenikon kanssa? Olenko itse järjiltäni, kun en ole saanut kerättyä itseäni ulos tästä suhteesta?

 
Alkuperäinen kirjoittaja fukifuki:
Itsekään en lähtenyt kostamaan toiselle naiselle, vaikka totisesti mieli teki, niin paljon pahaa hän meidän perheelle teki. Ja parille muulle ennen meitä (harrasti ukkomiehiä enemmänkin).
Nyt hän on lopulta löytänyt oman miehen ja on lapsikin (tämä tapahtui heti kun suhde omaaan mieheeni loppui). Kieltämättä kutkuttava tilanne olisi, jos satuttaisi nokikkain jossain ja voisi vinkata tälle uudelle miehelle vaimon menneisyydestä. Oli oikein tunnettu pano harrastuspiireissämme vielä 1,5 vuotta sitten;)

Mutta minähän en moiseen alennu kuitenkaan, leikittelen vaan ajatuksella välillä, se sallittakoon.

Sorry vaan, mutta mitäpä sen naisen teot ennen nykyistä suhdetta kuuluu tähän päivään? Ihminen voi aikuistua ja niin on varmaan tämäkin nainen tehnyt, löytänyt onnensa ja paikkansa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja - kärsivä petetty-:
Miehelläni oli pitempi tunnesuhde tahollaan naimisissa olevaan naiseen. Kun suhde tuli julki, ilmoitti mieheni, että kaikki yhteydenpito "toiseen" loppuun. Tähän kyllä edelleenkin suhtaudun varauksella, sillä kyllähän hän suhteellaan riskeerasi niin paljon ja oli varmaan miettinyt asian.
Olemme yrittäneet saada sen jälkeen parisuhteemme toimimaan ja paremmaksi, ja osoittain olemme siinä onnistuneetkin.
Olen melkein päivittäin miettinyt, että miten "kostan" tapahtuneen, mutta tullut siihen tulokseen, että minusta ei ole niin ala-arvoiseen toimintaan. Jos kuitenkin selviää, että yhteydenpito ei ole loppunut, niin minulta lähtee hyvin mielenkiintoinen textari tämän "toisen naisen" aviopuolisolle. Mielelläni en sitä tee, mutta juteltuani tämän toisen naisen kanssa, antoi hän omalla ylimielisellä suhtautumisellaan lisäpotkua uhkaukselle.

Hmm... ylimielinen? Mitäpähän muutakaan sinusta voi ajatella, olet kuin muumimamma, joka on hakenut poikansa pois toisen naisen kynsistä. Miehesi on ITSE täysin vastuussa yhteydenpidosta muihin, ei varmaan väkisin ollut? Ja mitäs tunnesuhde haittaa? Pitäisikö miehesi elää täysin umpiossa? Joskus tuollaiset tunnesuhteet voi tehdä ihmisestä onnellisemman ja tasapainoisemman, siitä olisi sitten iloa sinullekin, kun on iloinen mies rinnallasi. Nyt olet alistanut hänet?!
 
Ensimmäinen nainen:

No olet tosiaankin melko saamaton ressukka, jonka yli voi kävellä mennen tullen kun vähän tulevaisuutta "mukasuunnittelee". Eipä mikään ihme että miehesi haluaa toisenlaista naista, kun sinä olet sellainen hissukka ettet osaa edes räjähtää kun mies käy vieraissa.
Katso peiliin niin näet syyn miksi miehesi käyttäytyy kuten käyttäytyy. Sinä sallit sen, siksi. Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja tee jotain. Näytä edes että välität, tuollainen välinpitämättömyys on jo sairasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hissukat tökkii:
Ensimmäinen nainen:

No olet tosiaankin melko saamaton ressukka, jonka yli voi kävellä mennen tullen kun vähän tulevaisuutta "mukasuunnittelee". Eipä mikään ihme että miehesi haluaa toisenlaista naista, kun sinä olet sellainen hissukka ettet osaa edes räjähtää kun mies käy vieraissa.
Katso peiliin niin näet syyn miksi miehesi käyttäytyy kuten käyttäytyy. Sinä sallit sen, siksi. Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja tee jotain. Näytä edes että välität, tuollainen välinpitämättömyys on jo sairasta.

ei ole puolison vika, jos oma kumppani ratkoo asioitansa uskottomuudella vaikka puoliso olis kuinka nynny tahansa. jos oma puoliso on liian nynny, sitten tarvii erota ei pettää, tai tyytyä siihen omaan nynnyyn. kyllä meissä jokaisessa jotakin vikaa on, kukaan ei ole täydellinen, mutta pettäminen on väärin ja täysin uskottoman oma valinta puolisosta riippumatta.

mutta. se, että tyytyy tälläseen tilanteeseen on itsestä kiinni. ne piikit siellä pensaassaa voi alkaa kohta raapia. ongelmat ei häviä odottamalla tai tekemättä mitään. onhan niitä liittoja jossa molemmat/toinen pettä'ä' ja asia on puolison tiedossa ja niin sitten mennään. jokanen ottakoon onnen avaimet omaan käteensä.
 
Miten sinä voit arvostella/tietää mitä pettäjä ja petetty ovat sopineet? Kun mieheni jäi suhteestaan kiinni tahollaan naimisissa olevaan naiseen, ilmoitin myös miehelleni, että kaikki yhteydenpito loppuu, jos haluaa avioliittomme jatkuvan.Itse mietin jatkoamme puoli vuotta. Mieheni heti kiinni jäätyään ilmoitti lopettavansa suhteen ja haluavan jatkaa. Kuka tässä tilanteessa on pelkuri. En minä "pelastanut" miestäni toisen naisen kynsistä, se oli mieheni oma päätös. En tiedä myöskään onko pysynyt lupauksestaan, se on mieheni ongelma. Jos ei ole pysynyt, niin "ongelmasta" tulee isompi ja laajempi, eli sitten ei riitä meidän perheen hajoaminen

Jatkoa ajatellen kuitenkin pyysin, että kaikki yhteydenpito loppuu!!
Niin, en myöskään käräyttänyt tätä naista...mitä minä siitä hyötyisin? Rikkoisin toisen perheen, jossa on myös lapsi. Tämä nainen voi jatkaa omaa valheellista elämäänsä niin kuin lystää. Könytä kaupassa hyllyjen takana kun tulen vastaan, on varmaan mukavaa. En tiedä osaako edes katua, ei ole minun ongelma.

Ainoa "uhkaus" on minun puolelta ollut, että nyt kun päätimme yrittää rakentaa omaa suhdettamme, niin yhteksiä ei enää pidetä. Jos pidetään niin avioliittomme loppuu heti ja ilmoitan suhteesta myös toisen naisen puolisolle. Ja lähetämpä myös pienen "kalapaketin" puolisolle, joka voi sitten vaimoltaan kysyä "kalan" historiasta.

Hyvää kesää vain kaikille toisille naisille/miehille, miettikää mitä saatte aikaan itsekkyydellänne.

 
Alkuperäinen kirjoittaja justiinan kaulin:
Alkuperäinen kirjoittaja voi noita:
Mies parkoja kun saavat kyytiä monelta naiselta yhtäaikaa heh. kovaa höykytystä ja kyytiä heh

Antakaa Justiinoiden kaulinten puhua vaan, kyllä ne siitä tokenee :D

ps kaulimella nuijittuna tulee mureaa ja hyvin riiputettua lihaa. Pysyy ukko aisoissaan ja muistaa opetuksen pitkään.
 
Kirjoitit; tunnesuhde. Onko siinä muutakin mukana kuin hyvä ystävyys toisen kanssa, että voi kertoa syvällisiä, ja tämä ihminen sattuu olemaan vastakkaista sukupuolta ja naimisissa. Minusta tunnesuhteeseen ei kuulu seksi eikä muu vastaava. Käsitinkö väärin?
 
En kirjoittanut TUNNESUHDE vaan SUHDE. Mieheni mukaan siinä oli seksiä ja myös ajan kanssa tunteita mukana.
Toisen naisen sanoja lainaten : YSTÄVYYSSUHDE, hänelle ystävyys on on eriä mitä minä ajattelen.
Itselläni on miespuolisia ystäviä, mutta minun ei tarvitse niitä salata.
 
on moneksi niin kuin täällä saa lukea. Osa on rehellisiä itselleen ja puolisolleen. Toiset taas elävät valheessa ja pakottavat salailullaan puolisot elämään valheelilista elämää.
Osa petetyistä käy vaikean tien ja "ymmärtää" puolison pettämisen, yrittäen rakentaan parisuhteen uudelleen. Toisille petetyille se on kerrasta poikki.
Osa mammoista taas katsoo olevansa niin arvokkaita, että muiden tunteilla ei ole väliä.

Itse olen joskus elänyt itsekkään ajan jakson, eli pettänyt ja tullut myös itse petetyksi. Petetyksi tulemisen kautta ymmärsin, kuinka paljon pahaa saa aikaan pettämisellä.
 
Ja että se toinen nainen tekee pahaa jonkun parisuhteelle. Pettäjällähän ei tietenkään ole asiassa osaa eikä arpaa. Tuhma kakkonen vaan vie sokeaa pässiä heti kun vaimon silmä herkeää.

Kasvakaa aikuisiksi ja lopettakaa kolmansien osapuolien syyttäminen. Kukaan ei väkisin ketään vie, jos itse ei ole vietävissä. Näin se vaan on, vaikka muuta kuinka haluaisitte uskoa. Eli kannattaa sen kolmannen osapuolen sijaan tutkia sitä omaa pettävää kumppaniaan vähän tarkemmin ja miettiä tämän motiiveja. Pettäjä pettää tasan ja ainoastaan omasta halustaan ja tahdostaan.

Toki se kolmannen osapuolen syyttäminen on varmasti helpompaa kuin oman suhteen ja oman puolison lähempi tarkastelu. Siinähän saattaisi vielä paljastua, että omassa suhteessa on jotain vialla... hui sentään.
 

Yhteistyössä