Ei toki. kai tällä peräänkuulutetaankin sellaista moraalista vastuuta, käytännön vastuu on parisuhteen osapuolilla.
Pettäminen ja toisen naisen vastuu
- Viestiketjun aloittaja Kuperkeikka
- Ensimmäinen viesti
Ei toki. kai tällä peräänkuulutetaankin sellaista moraalista vastuuta, käytännön vastuu on parisuhteen osapuolilla.
Olen ollut toinen nainen.
En koe niin millään muotoa olevani moraaliton, eikä minulla ole minkäännäköistä vastuuta kenenkään muun elämästä, kuin omastani (ja toki lasteni).
Vastuu parisuhteesta on niillä, jotka siinä parisuhteessa elävät. Ei millään ulkopuolisella taholla. Mielestäni sillä toisella naisella ei sinänsä ole asiaan osaa saatikka arpaa, koska siinä kohtaa kun mies lähtee toisen naisen matkaan, on mies jo ikäänkuin tehnyt päätöksensä parisuhteensa osalta. Jos nyt ajatellaan niin, että se "toinen nainen" sanoo miehelle, että "ei sittenkään ryhdytä tähän", niin onko se mukamas sitten yhtään sen parempi? Mieshän ollut täysin valmis heittämään vanhan suhteensa romukoppaan tuon toisen naisen vuoksi.
Kyllä mua ainakin henkilökohtaisesti loukkaisi ihan yhtä paljon jos mies olisi mennyt toisen naisen matkaan, kuin jos mies olisi mennyt muutoin, mutta kun nainen ei ottanutkaan miestä matkaansa.
Koskaan ei voida myöskään tietää mitä siellä takana on. Hyvää suhdetta ei kolmas osapuoli kaada tai edes vaurioita, koska kolmatta osapuolta ei koskaan voisi edes hyvään suhteeseen tulla. Huonoon toki melko helpostikin.
Mun mielestäni oman parisuhteen ongelmia on idioottimaista sysätä jonkun muun harteille. Kyllä se parisuhde rakentuu tasan tarkkaan niiden kahden ihmisen väliin, jotka siinä suhtessa elävät.
En koe niin millään muotoa olevani moraaliton, eikä minulla ole minkäännäköistä vastuuta kenenkään muun elämästä, kuin omastani (ja toki lasteni).
Vastuu parisuhteesta on niillä, jotka siinä parisuhteessa elävät. Ei millään ulkopuolisella taholla. Mielestäni sillä toisella naisella ei sinänsä ole asiaan osaa saatikka arpaa, koska siinä kohtaa kun mies lähtee toisen naisen matkaan, on mies jo ikäänkuin tehnyt päätöksensä parisuhteensa osalta. Jos nyt ajatellaan niin, että se "toinen nainen" sanoo miehelle, että "ei sittenkään ryhdytä tähän", niin onko se mukamas sitten yhtään sen parempi? Mieshän ollut täysin valmis heittämään vanhan suhteensa romukoppaan tuon toisen naisen vuoksi.
Kyllä mua ainakin henkilökohtaisesti loukkaisi ihan yhtä paljon jos mies olisi mennyt toisen naisen matkaan, kuin jos mies olisi mennyt muutoin, mutta kun nainen ei ottanutkaan miestä matkaansa.
Koskaan ei voida myöskään tietää mitä siellä takana on. Hyvää suhdetta ei kolmas osapuoli kaada tai edes vaurioita, koska kolmatta osapuolta ei koskaan voisi edes hyvään suhteeseen tulla. Huonoon toki melko helpostikin.
Mun mielestäni oman parisuhteen ongelmia on idioottimaista sysätä jonkun muun harteille. Kyllä se parisuhde rakentuu tasan tarkkaan niiden kahden ihmisen väliin, jotka siinä suhtessa elävät.
V
"vieras"
Vieras
Enpä kyllä olettanutkaan että tommoset ihmiset tuntisivat minkäänlaista vastuuta yhtään mistään
[QUOTE="vieras";25829553]Enpä kyllä olettanutkaan että tommoset ihmiset tuntisivat minkäänlaista vastuuta yhtään mistään [/QUOTE]
Oliko tämä nyt kaikkein näppärin kommentti, minkä kykenit näppiksiltäsi suoltamaan? Vai pystyisitköhän vielä vähän parempaan, jos oikein yrittäisit.
Kai ymmärrät, että et sinä itsestäsikään kovinkaan kivaa ja kaunista kuvaa anna. Joten kaipa me ollaan sitten ihan samassa veneessä. Paskoja molemmat (ja tähän se hymynaama vielä perään)
[/QUOTE]Oliko tämä nyt kaikkein näppärin kommentti, minkä kykenit näppiksiltäsi suoltamaan? Vai pystyisitköhän vielä vähän parempaan, jos oikein yrittäisit.
Kai ymmärrät, että et sinä itsestäsikään kovinkaan kivaa ja kaunista kuvaa anna. Joten kaipa me ollaan sitten ihan samassa veneessä. Paskoja molemmat (ja tähän se hymynaama vielä perään)
K
kohta
Vieras
Minulla on just nyt kiikarissa eräs perheellinen mies. Ja asiat ovat nyt lähteneet etenemään vauhdilla. Ja loppuun asti mennään!
T
"toinen"
Vieras
Chef, itse olen ollut toinen nainen. Mutta ihan noin synnittömästi en elänyt suhdetta kuin sä. Mua kyllä vaivasi että olen osapuolena jossain mikä satuttaa jotain ihmistä. Sen verran tässä on jäljellä kai ihmisyyttä että ymmärrän mun toimien aiheuttava ikävää jollekin ihmiselle.
Pääasiassa mun mielestä vastuu on sillä parisuhteen pettävällä osapuolella.
Sillä, joka kumppaniaan pettää.
Toisella naisella/miehellä on vastuu siinä tapauksessa, että itsekin on parisuhteessa, ja tällöinkin koskien vain omaa parisuhdettaan.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että se toinen nainen/mies on kaveri/ystävä petetyn osapuolen kanssa, lasken vastuuta siihenkin suuntaan.
(Siis esim. kun täälläkin on näitä aloituksia välillä, että mies petti minua kaverini kanssa.)
Mutta jos mun mies pettäisi mua jonkun naisen kanssa, jota en edes tunne ja joka ei tunne mua, niin en mä sitä naista näkisi syyllisenä.
Ja just nyt en itse ole pettäjä, enkä tietääkseni petettykään.
Sillä, joka kumppaniaan pettää.
Toisella naisella/miehellä on vastuu siinä tapauksessa, että itsekin on parisuhteessa, ja tällöinkin koskien vain omaa parisuhdettaan.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että se toinen nainen/mies on kaveri/ystävä petetyn osapuolen kanssa, lasken vastuuta siihenkin suuntaan.
(Siis esim. kun täälläkin on näitä aloituksia välillä, että mies petti minua kaverini kanssa.)
Mutta jos mun mies pettäisi mua jonkun naisen kanssa, jota en edes tunne ja joka ei tunne mua, niin en mä sitä naista näkisi syyllisenä.
Ja just nyt en itse ole pettäjä, enkä tietääkseni petettykään.
Se on vain niin että kaikkien mielestä se ei ole väärin. Itse niihin en kuulu. En tietoisesti veisi toisen omaa vaikka kuinka tekisi mieli. Oman mieheni olen kyllä vienyt entisen ystäväni nenän edestä. Luulin että silloinen ystäväni oli kiinnostunut miehestäni. Kysyin asiaa suoraan. Kiisti sen ja sanoi että ei ikinä menisi pitemmälle kuin kaverisuhteeseen. No sain sitten miehen itselleni. Jälkeen päin kaveri tunnusti olleensa kiinnostunut enemmästä.
[QUOTE="toinen";25829633]Chef, itse olen ollut toinen nainen. Mutta ihan noin synnittömästi en elänyt suhdetta kuin sä. Mua kyllä vaivasi että olen osapuolena jossain mikä satuttaa jotain ihmistä. Sen verran tässä on jäljellä kai ihmisyyttä että ymmärrän mun toimien aiheuttava ikävää jollekin ihmiselle.[/QUOTE]
Ehkä syynä on se, että sinun ja minun tilanteemme toisena naisena oli melkosen erilaiset keskenään? Näin ainakin voisin otaksua.
Itse elin toisena naisena 3 päivää. Sen jälkeen muutuin ensimmäiseksi naiseksi.
Mulla ei ole mitään tarvetta ketään lähteä tietentahtoen loukkaamaan ja satuttamaan, joten pidimme hyvin matalaa profiilia suhteemme alkumetreillä. Ajatuksenamme oli se, että tuon silloisen ensimmäisen naisen ei tarvitse tietää sitä, että astuin kuvioihin jo muutama päivä ennen heidän eroaan...näin siksi, että se tieto ei toisi hänen elämäänsä mitään positiivista vaan päinvastoin.
Vaikken koe olevani vastuussa tämän naisen elämästä, ei se siltikään tarkoita sitä, ettenkö voisi häntä ja hänen tunteitaan tietyssä määrin ajatella. Mutta se hänen tunteidensa ajattelu ei kuitenkaan ensikädessä ole minun tehtäväni, vaan sen ihmisen, kenen kanssa hän parisuhteessa eli.
Ja mitä siihen ikävän aihauttamiseen tulee, niin en koe aiheuttaneeni ikävää kenellekään. Tarkoitan siis sitä, että heidän eronsa ei ollut minusta riippuvainen. He olisivat eronneet joka tapauksessa. Olisiko se ero tullut kolmessa päivässä? Ei välttämättä. Mutta se olisi joka tapauksessa tullut.
Ajattelen itse asiaa niin, että jos ero on tullakseen niin ennemmin tänään, kuin huomenna. Ja ennemmin huomenna, kuin viikon päästä. Jos oma suhteeni joskus on niin riutunut ettei sillä ole enää tulevaisuutta, en näe järkeä jatkaa sitä enää edes huomiseen. Mitä nopeammin pääsee potemaan eroprosessia ja siitä sitten toipumaan, sen parempi.
Pidemmäksi aikaa ei meikäläisestä toiseksi naiseksi olisi. Näin yksinkertaisesti siksi, etten halua elää toisena naisena vaan ensimmäisenä. Haluan parisuhteen, perheen jne. ja sen sain. Mikäli suhteeni olisi ollut vain hetken huumaa, kenties kokisinkin tiettyjä asioita vähän toisin. Mutta kun tilanne on, mikä on, en koe.
Ehkä syynä on se, että sinun ja minun tilanteemme toisena naisena oli melkosen erilaiset keskenään? Näin ainakin voisin otaksua.
Itse elin toisena naisena 3 päivää. Sen jälkeen muutuin ensimmäiseksi naiseksi.
Mulla ei ole mitään tarvetta ketään lähteä tietentahtoen loukkaamaan ja satuttamaan, joten pidimme hyvin matalaa profiilia suhteemme alkumetreillä. Ajatuksenamme oli se, että tuon silloisen ensimmäisen naisen ei tarvitse tietää sitä, että astuin kuvioihin jo muutama päivä ennen heidän eroaan...näin siksi, että se tieto ei toisi hänen elämäänsä mitään positiivista vaan päinvastoin.
Vaikken koe olevani vastuussa tämän naisen elämästä, ei se siltikään tarkoita sitä, ettenkö voisi häntä ja hänen tunteitaan tietyssä määrin ajatella. Mutta se hänen tunteidensa ajattelu ei kuitenkaan ensikädessä ole minun tehtäväni, vaan sen ihmisen, kenen kanssa hän parisuhteessa eli.
Ja mitä siihen ikävän aihauttamiseen tulee, niin en koe aiheuttaneeni ikävää kenellekään. Tarkoitan siis sitä, että heidän eronsa ei ollut minusta riippuvainen. He olisivat eronneet joka tapauksessa. Olisiko se ero tullut kolmessa päivässä? Ei välttämättä. Mutta se olisi joka tapauksessa tullut.
Ajattelen itse asiaa niin, että jos ero on tullakseen niin ennemmin tänään, kuin huomenna. Ja ennemmin huomenna, kuin viikon päästä. Jos oma suhteeni joskus on niin riutunut ettei sillä ole enää tulevaisuutta, en näe järkeä jatkaa sitä enää edes huomiseen. Mitä nopeammin pääsee potemaan eroprosessia ja siitä sitten toipumaan, sen parempi.
Pidemmäksi aikaa ei meikäläisestä toiseksi naiseksi olisi. Näin yksinkertaisesti siksi, etten halua elää toisena naisena vaan ensimmäisenä. Haluan parisuhteen, perheen jne. ja sen sain. Mikäli suhteeni olisi ollut vain hetken huumaa, kenties kokisinkin tiettyjä asioita vähän toisin. Mutta kun tilanne on, mikä on, en koe.
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys;25828344:Nuoruuden suhteessani jouduin toistuvasti petetyksi. Jostain älyttömästä syystä minä aina silloin syytin sitä viekasta vierasta naista joka milloinkin oli silloisen avomieheni mukaansa vokotellutNyt voin pelkästään nuareskella ajatukselle, on sitä ollut nuorena typerä!
Jos aviomieheni nyt päättäisi vieraisiin lähteä, niin aikuinen minäni sanoo että se on kyllä tasan hänen oma valintansa, tarjokkaitahan aina löytyy, se on selvä. Se olisi mieheni joka syrjähypystään vastuuseen joutuisi menettämällä meidän liittomme, yhteisen kotimme ja hänen takiaan lapsemme eläisivät siitä eteenpäin rikkinäisessä kodissa. Se ON miehen vastuu. En laittaisi rakastajatarta vastuuseen, toki mielessäni pitäisin häntä ajattelemattomana ja kylmänä ihmisenä, jo pelkästään lastemme takia. Mutta hän saisi miettiä omaa osuuttaan yksinään, en ikinä suostuisi edes keskustelemaan sellaisen naisen kanssa.
Tässä on aika hyvin ne pääpointit
...jos tuollaisessa tilanteessa nyt pitää lähteä etsimään ns. vastuuhenkilöä/-henkilöitä, niin kyllä ne löytyvät ihan sen yhden ja saman parisuhteen sisäpuolelta eli se mies ja nainen, jotka antoivat tilanteen kehkeytyä siihen pisteeseen, että toisen osapuolen oli pakko lähteä etsimään ratkaisua toisen ihmisen luota.
Parisuhde on aina ja joka tilanteessa sen solmineiden ihmisten välinen "yritys". Jos sitä hoitaa huonosti, niin ei syyllistä voi ulkopuolelta hakea. Toista naista tahi toista miestä on silloin turha syytellä, kun itse on ollut ovea aukaisemassa ja toivottamassa tervetulleeksi.
Parisuhde on aina ja joka tilanteessa sen solmineiden ihmisten välinen "yritys". Jos sitä hoitaa huonosti, niin ei syyllistä voi ulkopuolelta hakea. Toista naista tahi toista miestä on silloin turha syytellä, kun itse on ollut ovea aukaisemassa ja toivottamassa tervetulleeksi.
V
"vieras"
Vieras
Uskonnottomanakin ihmisenä arvostan montaakin 10 käskystä, ja toivoisin että en olisi ikinä rikkonut numeroita 6 (Älä tee aviorikosta) ja 10 (Älä himoitse lähimmäisesi puolisoa...). Mun mielestä siis toisella naisellakin on moraalinen vastuu, mikäli on tiennyt toisen olevan varattu. Oli lapsia tai ei. Parisuhteen tila ja sen hoitaminen kuuluu kuitenkin vain pariskunnalle.
Oma tarinani alkaa siitä, kun silloinen mieheni petti minua useaan otteeseen. Annoin siis muutaman kerran anteeksi ja palasimme yhteen. Tahtoni oli niin kova, että peitti järjen äänen. Tai sitten tunteet eivät suostuneet kuolemaan aiemmin. Syytä pettämiseen voi loppupeleissäkin vain arvailla. Syytin välissä itseänikin, mutta ehkä emme kumpikaan päässeet yli hänen ensimmäisistä nuoruuden harhailuistaan ja saaneet kierrettä poikki. Välit ok nykyään, vaikkemme tekemisissä olekaan, ja uskon molempien olevan onnellisia nykyisissä suhteissaan.
Tuo petetyksi tuleminen kuitenkin ajoi itsetuntoni nollaan. Tähän saumaan tutustuin itsekin yhä varattuna varattuun mieheen, jolla ilmeisesti omanlaisensa kriisi lähinnä oman itsensä kanssa. Ihastuminen molemmin puolin. Tiesin olevani toinen nainen, mutta en halunnut ajatella sitä. Mies valmis jättämään puolisonsa, mutta minä tulin järkiini ja tajusin kohottavani lähinnä omaa itsetuntoani. Vaikka suhdetta ei kauaa kestänyt, vahinko oli jo tapahtunut kun se edes alkoi. Jälkeenpäin olen surrut, etten pyytänyt naiselta anteeksi. Tosin sekin olisi ollut vain omatuntoni parantelua, eikä mitenkään välttämättä parantanut muiden oloa. Joten parempi ehkä näin. Syyllisyydentunteen kanssa elän ja sen kannan.
Anteeksi olisin pyytänyt sitä, että käytin hänen miehensä heikkoa hetkeä hyväkseni. Parempi ihminen olisi ohjannut miehen puhumaan puolisolleen tai ammattiauttajalle, eikä olisi leikkinyt olevansa kuuntelevana korvana (perimmäinen syyni lienee ollut, että olin vain otettu saamastani huomiosta). Hyvilläkin miehillä voi tulla heikot hetkensä, kuten myös hyvillä naisilla.
Oma tarinani alkaa siitä, kun silloinen mieheni petti minua useaan otteeseen. Annoin siis muutaman kerran anteeksi ja palasimme yhteen. Tahtoni oli niin kova, että peitti järjen äänen. Tai sitten tunteet eivät suostuneet kuolemaan aiemmin. Syytä pettämiseen voi loppupeleissäkin vain arvailla. Syytin välissä itseänikin, mutta ehkä emme kumpikaan päässeet yli hänen ensimmäisistä nuoruuden harhailuistaan ja saaneet kierrettä poikki. Välit ok nykyään, vaikkemme tekemisissä olekaan, ja uskon molempien olevan onnellisia nykyisissä suhteissaan.
Tuo petetyksi tuleminen kuitenkin ajoi itsetuntoni nollaan. Tähän saumaan tutustuin itsekin yhä varattuna varattuun mieheen, jolla ilmeisesti omanlaisensa kriisi lähinnä oman itsensä kanssa. Ihastuminen molemmin puolin. Tiesin olevani toinen nainen, mutta en halunnut ajatella sitä. Mies valmis jättämään puolisonsa, mutta minä tulin järkiini ja tajusin kohottavani lähinnä omaa itsetuntoani. Vaikka suhdetta ei kauaa kestänyt, vahinko oli jo tapahtunut kun se edes alkoi. Jälkeenpäin olen surrut, etten pyytänyt naiselta anteeksi. Tosin sekin olisi ollut vain omatuntoni parantelua, eikä mitenkään välttämättä parantanut muiden oloa. Joten parempi ehkä näin. Syyllisyydentunteen kanssa elän ja sen kannan.
Anteeksi olisin pyytänyt sitä, että käytin hänen miehensä heikkoa hetkeä hyväkseni. Parempi ihminen olisi ohjannut miehen puhumaan puolisolleen tai ammattiauttajalle, eikä olisi leikkinyt olevansa kuuntelevana korvana (perimmäinen syyni lienee ollut, että olin vain otettu saamastani huomiosta). Hyvilläkin miehillä voi tulla heikot hetkensä, kuten myös hyvillä naisilla.
M
"mä"
Vieras
no tää on jokaisen omasta moraalista kiinni... mä oon ollu kummallakin puolella ja sanon, että ehkä riippuu niin ihmisistä, mutta tiedä valitettavasti useampia "sinkkuja" jotka ovat tulisesti rakastuneita varattuun ja menettämisen pelossa hankkiutuneet muka "vahingossa" raskaaksi, sitoakseen miehen itseensä... tällöin voin syyttää myös sitä "sinkkunaista". Mä olen puhtaasti valinnut tieni petoksen polulla ja itseasiassa olen pari liittoa pelastanut antautumalla varatun miehen vietäväksi... että mene ja tiedä...
V
"vieras"
Vieras
On aika naiivi ajatus, että vain huonoissa parisuhteissa petetään.
V
"vieras"
Vieras
Ihanpa tuo on sama. Mä kun en pidä sellaisia ihmisiä juuri minään jotka menee ronkkimaan toisten elämää. Paska mikä paska,ainakin voin sanoa pelaavani reilusti. Oon saanut mieheni aina ihan muilla keinoin kuin keräämällä jonkun toisen jämiä.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="mä";25830086]no tää on jokaisen omasta moraalista kiinni... mä oon ollu kummallakin puolella ja sanon, että ehkä riippuu niin ihmisistä, mutta tiedä valitettavasti useampia "sinkkuja" jotka ovat tulisesti rakastuneita varattuun ja menettämisen pelossa hankkiutuneet muka "vahingossa" raskaaksi, sitoakseen miehen itseensä... tällöin voin syyttää myös sitä "sinkkunaista". Mä olen puhtaasti valinnut tieni petoksen polulla ja itseasiassa olen pari liittoa pelastanut antautumalla varatun miehen vietäväksi... että mene ja tiedä...[/QUOTE]
Ai siis kenen liittoa? Tajusko ne miehet että sä et ookkaan sen arvonen ja palas kotiinsa vai omasko pelastit?
Ai siis kenen liittoa? Tajusko ne miehet että sä et ookkaan sen arvonen ja palas kotiinsa vai omasko pelastit?
S
"Susu"
Vieras
Ei kai toisen naisen tai pettäjän tarkoitus ole vahingoittaa ketään tietoisesti, siinä on kyl ajatukset ja pyrkimykset ihan jossain muualla...
V
"vieras"
Vieras
Mites vaikkapa lasten maailmassa,jos joku toinen yllyttää vaikka lyömään sun lasta ja joku muu lyö,niin onks vaan sen lyöjän vika? Joku vuosikausia jatkunut järjestelmällinen kiusaaminen,jossa yks on porukan aivot ja muut typeriä kätyreitä jotka toteuttaa ja ottaa syyt niskoille. Se pääjehuhan elää vaan omaa elämää,läpällä heittäny kaikki jutut ja vastuu on niillä jotka idiootteina kaiken toteuttaa?
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Susu";25830149]Ei kai toisen naisen tai pettäjän tarkoitus ole vahingoittaa ketään tietoisesti, siinä on kyl ajatukset ja pyrkimykset ihan jossain muualla...[/QUOTE]
Jos tietää että panemalla jonkun miestä loukkaa jotain toista ihmistä ja silti tekee sen,niin on se silloin tietoista toimintaa.
Jos tietää että panemalla jonkun miestä loukkaa jotain toista ihmistä ja silti tekee sen,niin on se silloin tietoista toimintaa.
[QUOTE="vieras";25830088]On aika naiivi ajatus, että vain huonoissa parisuhteissa petetään.[/QUOTE]
??
En oikein saanut ajatuksentyngästäsi kiinni...mun mielestä parisuhteessa, missä homma ns. toimii, ei ole sijaa silloin toisille osapuolille. Jos kuvittelee elävänsä hyvässä parisuhteessa ja tulee petetyksi, niin silloinhan naiivi on ollut ihan itse. Kun on kuvitellut tilanteen hyväksi. Kun on sulkenut silmänsä tosiasioilta.
??
En oikein saanut ajatuksentyngästäsi kiinni...mun mielestä parisuhteessa, missä homma ns. toimii, ei ole sijaa silloin toisille osapuolille. Jos kuvittelee elävänsä hyvässä parisuhteessa ja tulee petetyksi, niin silloinhan naiivi on ollut ihan itse. Kun on kuvitellut tilanteen hyväksi. Kun on sulkenut silmänsä tosiasioilta.
Varmastikkin näin. Toki tällöin asiaan olisi varmaan muitakin ratkaisuja kuin pettäminen, mutta aina ei asiat mene niin mukavasti.
no kyllä se niin on että se on vastuussa, joka puolisoaan pettää, oli sitten mies tai nainen.
toki voi ajatella niin, että ei ole viaton sekään, joka naimisissa olevan kanssa alkaa veh-
taamaan. mutta suurin syyllinen se kuitenkin on joka omaansa pettää toise kanssa
toki voi ajatella niin, että ei ole viaton sekään, joka naimisissa olevan kanssa alkaa veh-
taamaan. mutta suurin syyllinen se kuitenkin on joka omaansa pettää toise kanssa
[QUOTE="vieras";25828595]Hurjaa. Eli sua petettiin vedoten kiihkoon ja nyt sä petät vedoten kiihkoon?[/QUOTE]
Payback's a bitch...?
Payback's a bitch...?