Pettäjä pariterapiassa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Monna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Monna

Vieras
Kannattaako pariterapiaan mennä, kun olen pettänyt miestäni kun koen että suhde ei ole kunnossa? En missään nimessä halua paljastaa petostani miehelle. Tuleeko petos "väkisin" ilmi terapiassa? Puhuimme terapiaan menemisestä jo ennen kuin petin miestäni. Olisin halunnut saada asiat välillämme kuntoon ennen kuin jotain tällaista tapahtuu. No nyt on tapahtunut ja haluaisin edelleen korjata suhteemme, mutta pettämistä en halua miehen koskaan saavan selville.
 
No ei pettäminen ainakaan sinun kannaltasi ole parantanut suhdetta. Vaikea tilanne, mutta tietääkseni parisuhdeterapia ei ole mikään oikeudenkäynti. Jossa todetaan se syyllinen. On sinun käsissä miten pystyt käsittelemään pettämisen. Kiikun kaakun kannattaako kertoa, kyllä se pettäminen on sille petetylle paha kokemus (lievä sana).

Yhdessä olo, on sitä vuorovaikutusta, luottamista ehkäpä siihen tuntemattomaan, mutta jokaisen on itse ajateltava, että olen luotettava, meni miten meni. Muutoin mistään ei tule mitään.

Mitään ei ole menetetty, jos todella välität miehestäsi. Etkä vain pelkäisi jääväsi kiinni. Olet jäänyt kiinni omalletunnollesi.
Rakkaus, rehellisyys ja henkinen kantava voima on parisuhteen perusta. Älä myöskään unohda huumoria.
 
Kiitos turun tyttö asiallisesta ja kauniista viestistäsi! :) Olin varma, että täältä sataisi vain paskaa niskaan.

Ei pettäminen ole todellakaan parantanut suhdetta, mutta se tavallaan rauhoitti minua. Päässäni pyöri usein että haluan seksiä muiden kanssa, minulla oli jatkuvasti levoton olo. Nyt olen sen kokenut, oli kivaa, kiihottavaa ja kiihkeää. Pystyn taas paremmin keskittymään omaan mieheeni. Toisaalta haluaisin ottaa uusiksi, se oli jotain niin kiihottavaa verrattuna "arkiseksiin" mieheni kanssa. Toisaalta taas omatuntoni kolkuttaa melkoisesti, enkä haluaisi enää pahentaa tilannetta.

Jos mieheni saisi tietää, se olisi hänelle todella paha isku. Minun kannaltani taas pettäminen oli varmasti paljon pienempi juttu, joten miksi turhaan pahoittaa miehen mieli ja ravistaa koko elämää moisen takia. Tiedän, että mies ottaisi sen yber-raskaasti eikä se ole sen arvoista.

Meidän suhteemme on nyt kyllä todellisissa vaikeuksissa. Emme saa tätä omin avuin kuntoon, se alkaa näyttää aika selvälle. Kai sitä pitäisi vaan uskaltautua sinne terapiaan. Mutta kun sielläkään ei voi jutella avoimesti, onko tässä enää mitään tulevaisuutta? Että pitikin mennä pettämään...
 
Kannattaako pariterapiaan mennä, kun olen pettänyt miestäni kun koen että suhde ei ole kunnossa? En missään nimessä halua paljastaa petostani miehelle. Tuleeko petos "väkisin" ilmi terapiassa? Puhuimme terapiaan menemisestä jo ennen kuin petin miestäni. Olisin halunnut saada asiat välillämme kuntoon ennen kuin jotain tällaista tapahtuu. No nyt on tapahtunut ja haluaisin edelleen korjata suhteemme, mutta pettämistä en halua miehen koskaan saavan selville.

Eikö teidän paksuihin kalloihin mene, että ensin erotaan, sitten vasta aloitetaan uusi suhde.
Nyt haluat jatkaa petostasi ja olla kertomatta miehellesi asiasta, ei tule mitään, asia tulee joskus jotain kautta selville ja sitten olet kusessa, siis ota nyt hyvä tyttö itseäsi niskasta kiinni ja ole rehellinen miehellesi ja kerro tilanne.
Näin miehesi ei tarvitse elää petollisessa suhteessa.
Ja jos suhde oli karilla jo ennen tuota sitäkin suuremmalla syyllä kerrot.
Mahdat olla ylpeä itsestäsi:)
 
Viimeksi muokattu:
Ei sitä pettämistä ole pakko kertoa siellä terapiassa, mutta voit tietysti sanoa, että parisuhdeongelmat ovat saaneet sinut miettimään pettämistä. Jos tuntuu, niin voithan terapiassa kertoa pettäneesi, jos sinusta sillä hetkellä tuntuu, että sen asian tunnustaminen tekisi hyvää: aloitus puhtaalta pöydältä.

Minusta kuulostaa, että suhteenne alkaa olla ohi. Haluatko edes jatkaa suhdetta? Vai haluatko jatkaa pelkästään siksi, että mies ei halua erota? Seksi on tärkeä osa suhdetta ja siksi kuulostaa vähän huolestuttavalta, kun kerroit, että pettämisseksi tuntui hyvältä ja olet mielessäsi miettinyt, että pitäisikö se ottaa uusiksi. Siksi ensimmäinen pettämiskerta on kaikista pahin, koska raja on ylitetty etkä saa tekoa tekemättömäksi. Silloin moni (kuten sinä) harmittelee, että tuli petettyä, mutta kun on jo kerran pettänyt, niin haittaako se enää, jos pettää vielä vain yhden kerran lisää...ja kolmannen kerran...ja...

Pidäpä nyt ne housut jalassasi ja keskity tämän hetken parisuhteeseen. Käykää terapiassa. Suosittelen sitä oikeasti, sillä puhun omasta kokemuksestani. Terapiasta on yleensä apua, vaikka suhde päätyisikin eroon, sillä hyvän terapeutin kanssa oppii itsestäänkin aika paljon. Parhaimmillaan sieltä saa rakentavia ohjeita, joiden avulla pystyy jatkossa esimerkiksi selvittämään parisuhteen ongelmatilanteita, keskustelemaan tappelematta jne. Tällaiset taidot ovat hyödyllisiä seuraavissakin suhteissa.
 
Menkää ihmeessä terapiaan. Siitä on hyöytyä. Siitä on hyötyä, jos jatkatte yhdessä ja siitä on hyötyä, jos kuitenkin eroatte.

Pettämistä ei kannata kertoa. Nyt se on sinun omatunnollasi. Se on sinun käsiteltävä asia. Ei se ole miehesi syy, että sinä petit. Itse sinä sen valinnan teit.

Terapiassa ei sitä tietoa pettämisestä saada, jos sinä et kerro. Suosittelen, että et kerro.

Parisuhdeterapia ei varsinaisesti ole seksuaaliterapiaa, mutta kun opit puhumaan miehesi kanssa uudella tavalla, niin kenties osaat kertoa hänelle paremmin myös seksuaalisista toiveistasi, kuunnella miestäsi ja opit antamaan tilaisuuden paremmalle seksille.

Älä odota tuloksia ensimmäisen istunnon jälkeen. Itsesi muuttaminen käy hitaasti.
 
Kirjoitat näin: Nyt olen sen kokenut, oli kivaa, kiihottavaa ja kiihkeää. Pystyn taas paremmin keskittymään omaan mieheeni. Toisaalta haluaisin ottaa uusiksi, se oli jotain niin kiihottavaa verrattuna "arkiseksiin" mieheni kanssa.

Miksi olisit miehesi kanssa, kun tunnet noin? Jotenkin alentuva suhtautuminen on sinulla mieheesi; olet saanut evästä kestää tylsää arkiseksiä oman miehesi kanssa. Päästä miehesi menemään, se on minun neuvoni. Miehelläsi olisi mielestäni oikeus tietää pettämisestä, sitten hänkin voisi harkita, haluaako jatkaa sinun kanssasi arkiseksiänne.
 
Mitä emme tiedä, sitä emme osaa surra.

Miksi siis keventää omaatuntoaan ja kaataa paskaämpäri kumppanin niskaan? Enemmän siitä taitaa olla vahinkoa kuin hyötyä.

Vaikka miten käydään terapiassa, ei siellä kuitenkaan ihan kaikkia muitakaan matkan varrella tehtyjä syntejä vatvota. Se mikä oli, on mennyttä ja tästä hetkestä katsotaan tulevaisuuteen. Menneestä opitaan, mutta siihen ei juututa rypemään.

Joskus on armollisempaa jättä kertomatta asiat, jotka toista syvästi loukkaavat. Jos haluatte eteenpäin ja parantaa suhdettanne joko yhteiselämään tai elämään erillänne, uskottomuusasia kannattaa jättää kertomatta. Se ei vahingoita teitä kumpaakaan, sillä siitä ei liene jäänyt pysyviä vaivoja kannettavaksesi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kannattaa/pitää???;10809856:
Mitä emme tiedä, sitä emme osaa surra.

Miksi siis keventää omaatuntoaan ja kaataa paskaämpäri kumppanin niskaan? Enemmän siitä taitaa olla vahinkoa kuin hyötyä.

Vaikka miten käydään terapiassa, ei siellä kuitenkaan ihan kaikkia muitakaan matkan varrella tehtyjä syntejä vatvota. Se mikä oli, on mennyttä ja tästä hetkestä katsotaan tulevaisuuteen. Menneestä opitaan, mutta siihen ei juututa rypemään.

Joskus on armollisempaa jättä kertomatta asiat, jotka toista syvästi loukkaavat. Jos haluatte eteenpäin ja parantaa suhdettanne joko yhteiselämään tai elämään erillänne, uskottomuusasia kannattaa jättää kertomatta. Se ei vahingoita teitä kumpaakaan, sillä siitä ei liene jäänyt pysyviä vaivoja kannettavaksesi?


Ja petetylläkö ei ole oikeutta saada tietää, mitä selän takana on tapahtunut? Minä ainakin haluaisin tietää, jotta voisin tehdä omalta osaltani päätöksen siitä, mitä suhteelta haluan - vai haluanko mitään.
 
Olenpa saanut monta vastausta, kiitokset kaikille mielipiteistä ja neuvoista :)

No tää on tää klassinen "kiinnostuin toisesta ja kännissä yksi asia johti toiseen" -tarina. En olis uskonut, että mulle käy niin mutta kävipähän vaan. Mieheni kanssa seksi ei ole ollut hyvää pitkään aikaan. Toisaalta omatunto kolkuttaa kovastikin, toisaalta tekisi mieli ottaa uusiksi. Kaikkein eniten haluaisin, että minun ja mieheni seksi olisi kiihottavaa, ihanaa, hekumallista. Mutta voiko se olla sellaista pitkässä suhteessa vai laimeneeko se aina? Meillä on mielestäni ollut hyvä suhde, olemme nyt vain ajautuneet kauemmas toisistamme. Seksin kanssa on ollut jotain ongelmia jo pidempään.

Kannattaako vain sen takia erota, että seksi vieraan kanssa on kiihottavampaa? Mitä vaihtoehtoja tässä on: Joko kärvistellä huonon seksin kanssa muuten ihan hyvässä suhteessa ja yrittää saada seksi muuttumaan vähemmän tärkeäksi. Tai sitten erota ja yrittää etsiä parempaa suhdetta, mutta minä luulen, että olin kenen kanssa tahansa, pidemmän päälle seksi ei vaan enää ole niin ihanaa. Tai sitten voin jatkaa nykyistä suhdetta ja "ulkoistaa" seksin parisuhteen ulkopuolelle. Viimeisin vaihtoehto on ehkä minulle helpoin, mutta myös erittäin väärin miestäni kohtaan. Vai voidaanko me saada esimerkiksi sillä terapialla suhteemme ja seksimme kuntoon niin, että parisuhteeni olisi minulle täysin riittävästi ja seksikin alkaisi taas luistaa?

Tiedän, että ihmisten mielipiteet jakaantuvat voimakkaasti pettämisen suhteen. Osa on ehdottomasti sitä mieltä, että pitää kertoa, osa sitä mieltä että ei pidä. Itse olin nuorempana ehdottomasti sitä mieltä että pitää kertoa, petetyllä on oikeus tietää. Nykyään olen vastakkaista mieltä. Ei kannata kertoa, sillä ei se ole iso juttu muuten kuin petetyn mielestä. En itsekään haluaisi tietää jos mieheni minua pettäisi. Ei meidän suhde siitä muuttuisi jos mies pettäisi eikä kertoisi, mutta jos pettäisi ja kertoisi, mikään ei enää koskaan olisi entisellään.
 
Surullista tekstiä ei voi muuta sanoa.

Sanos muuta, onneksi en ole toun naisen aviomies.
Maailma muuttuu aina vain oudommaksi kun pettämisestäkin tehdään hyväksyttävää.
Itse olen vaimoni kanssa ollut naimisissa 21 vuotta ja seksi sujuu välillä loistavasti välillä taas kummankaan ei tee mieli, se on sitä normaalia pitkän parisuhteen aaltoilua.
Mutta jos seksi on sinulle tärkeää niin ainahan sinä voit erota ja ruveta ilotytöksi.
Ei älä vastaa, en halua lukea enempää pettämistä puolustelevaa tekstiäsi.
Se on kertakaikkiaan kiellettyä avioliitossa jos haluaa harrastaa vapaata seksiä rupeaa sitten sinkuksi.
Noh ehkä tuli terävää tekstiä, mutta mieti miten aiot elämäsi elää ainaisessa valheessa vai rehellisesti niinkuin kuuluukin.
Rehellisyys on avioliiton ehdoton edellytys.
 
Viimeksi muokattu:
Olenpa saanut monta vastausta, kiitokset kaikille mielipiteistä ja neuvoista :)

No tää on tää klassinen "kiinnostuin toisesta ja kännissä yksi asia johti toiseen" -tarina. En olis uskonut, että mulle käy niin mutta kävipähän vaan. Mieheni kanssa seksi ei ole ollut hyvää pitkään aikaan. Toisaalta omatunto kolkuttaa kovastikin, toisaalta tekisi mieli ottaa uusiksi. Kaikkein eniten haluaisin, että minun ja mieheni seksi olisi kiihottavaa, ihanaa, hekumallista. Mutta voiko se olla sellaista pitkässä suhteessa vai laimeneeko se aina? Meillä on mielestäni ollut hyvä suhde, olemme nyt vain ajautuneet kauemmas toisistamme. Seksin kanssa on ollut jotain ongelmia jo pidempään.

Kannattaako vain sen takia erota, että seksi vieraan kanssa on kiihottavampaa? Mitä vaihtoehtoja tässä on: Joko kärvistellä huonon seksin kanssa muuten ihan hyvässä suhteessa ja yrittää saada seksi muuttumaan vähemmän tärkeäksi. Tai sitten erota ja yrittää etsiä parempaa suhdetta, mutta minä luulen, että olin kenen kanssa tahansa, pidemmän päälle seksi ei vaan enää ole niin ihanaa. Tai sitten voin jatkaa nykyistä suhdetta ja "ulkoistaa" seksin parisuhteen ulkopuolelle. Viimeisin vaihtoehto on ehkä minulle helpoin, mutta myös erittäin väärin miestäni kohtaan. Vai voidaanko me saada esimerkiksi sillä terapialla suhteemme ja seksimme kuntoon niin, että parisuhteeni olisi minulle täysin riittävästi ja seksikin alkaisi taas luistaa?

Tiedän, että ihmisten mielipiteet jakaantuvat voimakkaasti pettämisen suhteen. Osa on ehdottomasti sitä mieltä, että pitää kertoa, osa sitä mieltä että ei pidä. Itse olin nuorempana ehdottomasti sitä mieltä että pitää kertoa, petetyllä on oikeus tietää. Nykyään olen vastakkaista mieltä. Ei kannata kertoa, sillä ei se ole iso juttu muuten kuin petetyn mielestä. En itsekään haluaisi tietää jos mieheni minua pettäisi. Ei meidän suhde siitä muuttuisi jos mies pettäisi eikä kertoisi, mutta jos pettäisi ja kertoisi, mikään ei enää koskaan olisi entisellään.

Ja ps. näillä jutuilla on taipumus tulla julki halusit sitä tai et, niipä olisi parempi tunnustaa itse.
 
Viimeksi muokattu:
Tiedän, että ihmisten mielipiteet jakaantuvat voimakkaasti pettämisen suhteen. Osa on ehdottomasti sitä mieltä, että pitää kertoa, osa sitä mieltä että ei pidä. Itse olin nuorempana ehdottomasti sitä mieltä että pitää kertoa, petetyllä on oikeus tietää. Nykyään olen vastakkaista mieltä. Ei kannata kertoa, sillä ei se ole iso juttu muuten kuin petetyn mielestä. En itsekään haluaisi tietää jos mieheni minua pettäisi. Ei meidän suhde siitä muuttuisi jos mies pettäisi eikä kertoisi, mutta jos pettäisi ja kertoisi, mikään ei enää koskaan olisi entisellään.

Niinhän ne mielipiteet jakautuu, yleensä pettäjä on sitä mieltä että ei kannata kertoa, ja petetty sitä mieltä että pitäisi kertoa...

Minusta pitää kunnioittaa kumppania siinä kertooko vai ei. Esim. tunnen ihmisiä jotka eivät halua tietää jos tulevat petetyiksi. Tällöin kumppanin tulee kunnioittaa tätä, eikä kertoa jos pettää vaan tosiaan kantaa se itselle aiheutettu taakka yksin. Jos taas kumppani haluaa tietää pettämisestä, tulee se kertoa. Koska kumppanilla on oikeus itse valita haluaako jatkaa pettäjän kanssa vai ei.

Kyllä sinäkin varmaan pitkässä suhteessa tiedät mitä mieltä kumppanisi on pettämisestä ja haluaako hän tietää vai ei. Tee päätös sen mukaan, ei sen mukaan miten itse ajattelet.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

Yhteistyössä