T
Triste
Vieras
Pakko purkaa mietteitä jonnekin kun tuntuu, että olen ihan hukassa ja yksin ajatusteni kanssa...
Olemme noin kolmikymppinen pari ja olemme seurustelleet mieheni kanssa pari vuotta ja viimeisen puolen vuoden ajan meillä on ollut ongelmia seksielämän suhteen. Miehen halut ovat kaikonneet täysin ja seksiä on ollut n. kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Syitä olen yrittänyt kysyä sekä nätisti, että turhautuneena itkien ja raivoten. Ainut syy minkä mies on osannut sanoa on, että hän kyllä "tavallaan haluaa, mutta halut ovat jotenkin piilossa". Ei kuulemma ole toista naista ja ei edes ajattele muita naisia, koska hän ei tällä hetkellä mieti seksiä ollenkaan. Ja minussakaan ei kuulemma ole mitään vikaa vaan olen todella seksikäs nainen (ei kyllä siltä tunnu!?).
Eilen pitkästä aikaa kaikki paha oloni kulminoitui riitaan jolloin puhuimme (huusimme) taas samasta asiasta. Mies sanoi, että edellisissä suhteissa tätä ongelmaa ei ole ollut, koska aina kun seksuaalinen kiinnostus hänen puoleltaan on alkanut loppumaan hän on pettänyt ja samalla kiinnostus omaan tyttöystävään on palannut. Meidän suhteemme alussa mies oli päättänyt, että enää ei petä ja tässä tulos?! Lisäksi hän sanoi, että yksi syy mikä myös voi vaikuttaa ongelmaamme on, että hän ei "pysty tuntemaan". Hän on kateellinen minulle, koska minä voin iloita ja surra asioista kun hänellä taas tunteet ovat aina tasaista ja hallinnassa. Hän on myöntänyt olevansa kontrollifriikki ja siksi usein päätökset yms. suhteessa tehdään hänen ehdoillaan ja tahdissaan. Hän ei myöskään halua tilanteeseen missä olisi täysin riippuvainen toisesta ihmisestä. Omien sanojensa mukaan rakastaa minua ja haluaa olla kanssani, mutta ei vaan pysty heittäytymään suhteeseen liikaa. Itse monesti miehiin pettyneenä ymmärrän kyllä varovaisuuden ja asioiden harkitsemisen, mutta voiko noinkaan elää..?
Mies ei haluaisi erota tai luovuttaa ainakaan ilman todellista yrittämistä, missä olen samaa mieltä, ja siksi lupasikin heti huomenna soittaa ensiksi seksuaaliterapeutille ja sen jälkeen lähteä vielä pariterapiaan mikäli haluan. Olen kyllä hyvällä mielin siitä, että hän ei ole ns. perinteinen puhumaton mies joka ei halua asialle tehdä mitään, mutta pelkään, että pieni osa minusta on jo luovuttanut asian suhteen. Olemme onnistuneet loukkaamaan niin paljon toisiamme sanoin ja teoin tästä asiasta riidellessä ja nyt seksielämän lisäksi pitäisi vielä korjata miehen "tunteettomuus"...
Itse rakastan miestäni ja tiedän (tai ainakin tiesin), että hänen kanssaan haluan viettää elämäni. Jos nämä ongelmat voisi heittää sivuun meidän yhteiselomme olisi todella mukavaa sillä viihdymme todella hyvin toistemme seurassa ja meillä on paljon yhteisiä tavoitteita elämässä (avioliitto, lapsia, yhteinen tekeminen kuten matkailu). Tiedän kyllä, että en ole itsekään läheskään täydellinen ja tämä on vain minun näkemykseni tilanteesta, mutta kuten alussa sanoin, oma pää on nyt niin sekaisin, että kaipaisin ulkopuolisten näkemyksiä asiaan.
Olemme noin kolmikymppinen pari ja olemme seurustelleet mieheni kanssa pari vuotta ja viimeisen puolen vuoden ajan meillä on ollut ongelmia seksielämän suhteen. Miehen halut ovat kaikonneet täysin ja seksiä on ollut n. kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Syitä olen yrittänyt kysyä sekä nätisti, että turhautuneena itkien ja raivoten. Ainut syy minkä mies on osannut sanoa on, että hän kyllä "tavallaan haluaa, mutta halut ovat jotenkin piilossa". Ei kuulemma ole toista naista ja ei edes ajattele muita naisia, koska hän ei tällä hetkellä mieti seksiä ollenkaan. Ja minussakaan ei kuulemma ole mitään vikaa vaan olen todella seksikäs nainen (ei kyllä siltä tunnu!?).
Eilen pitkästä aikaa kaikki paha oloni kulminoitui riitaan jolloin puhuimme (huusimme) taas samasta asiasta. Mies sanoi, että edellisissä suhteissa tätä ongelmaa ei ole ollut, koska aina kun seksuaalinen kiinnostus hänen puoleltaan on alkanut loppumaan hän on pettänyt ja samalla kiinnostus omaan tyttöystävään on palannut. Meidän suhteemme alussa mies oli päättänyt, että enää ei petä ja tässä tulos?! Lisäksi hän sanoi, että yksi syy mikä myös voi vaikuttaa ongelmaamme on, että hän ei "pysty tuntemaan". Hän on kateellinen minulle, koska minä voin iloita ja surra asioista kun hänellä taas tunteet ovat aina tasaista ja hallinnassa. Hän on myöntänyt olevansa kontrollifriikki ja siksi usein päätökset yms. suhteessa tehdään hänen ehdoillaan ja tahdissaan. Hän ei myöskään halua tilanteeseen missä olisi täysin riippuvainen toisesta ihmisestä. Omien sanojensa mukaan rakastaa minua ja haluaa olla kanssani, mutta ei vaan pysty heittäytymään suhteeseen liikaa. Itse monesti miehiin pettyneenä ymmärrän kyllä varovaisuuden ja asioiden harkitsemisen, mutta voiko noinkaan elää..?
Mies ei haluaisi erota tai luovuttaa ainakaan ilman todellista yrittämistä, missä olen samaa mieltä, ja siksi lupasikin heti huomenna soittaa ensiksi seksuaaliterapeutille ja sen jälkeen lähteä vielä pariterapiaan mikäli haluan. Olen kyllä hyvällä mielin siitä, että hän ei ole ns. perinteinen puhumaton mies joka ei halua asialle tehdä mitään, mutta pelkään, että pieni osa minusta on jo luovuttanut asian suhteen. Olemme onnistuneet loukkaamaan niin paljon toisiamme sanoin ja teoin tästä asiasta riidellessä ja nyt seksielämän lisäksi pitäisi vielä korjata miehen "tunteettomuus"...
Itse rakastan miestäni ja tiedän (tai ainakin tiesin), että hänen kanssaan haluan viettää elämäni. Jos nämä ongelmat voisi heittää sivuun meidän yhteiselomme olisi todella mukavaa sillä viihdymme todella hyvin toistemme seurassa ja meillä on paljon yhteisiä tavoitteita elämässä (avioliitto, lapsia, yhteinen tekeminen kuten matkailu). Tiedän kyllä, että en ole itsekään läheskään täydellinen ja tämä on vain minun näkemykseni tilanteesta, mutta kuten alussa sanoin, oma pää on nyt niin sekaisin, että kaipaisin ulkopuolisten näkemyksiä asiaan.
Minähän siitä hyödyt saan ja itsekin lämpenin nopeammin! 
((( 