pettäjä

sellainen virhe olisi viimeinen virhe minkä mun kanssa tekee, en osaisi enkä koskaan pystyisi unohtamaan vaikka voisin EHKÄ joskus anteeksi sellaisen antaa ( en kyllä nyt voisi kuvitella antavani edes anteeksi ikinä )

erään palstalaisen mukaan olisit sitten perheenrikkoja. Ja tämä pettäjä syytön

 

Jos miehenä kuulisin että vaimo on pettäny mua entisensä kanssa ni kyllä eroaisin. Jos ei sen vertaa pysty ajattelemaan lastaan, että semmosta tekee, niin mihin sitä sitten vois luottaa... Samalla hakisin varmasti lapseni huoltajuutta!

Olet varmasti ylpeä itsestäsi kun olet valmis hajoittamaan perheesi etkä kohtaamaan oikeita ongelmia.

Hienoa että pystyt noin paljon ajattelemaan lastasi että rikot hänen perheen ennemmin kuin nielet katkeruuden ja hoidat tilanteen.

Niinhän se menee. Jos toinen pettää eikä sitä anneta anteeks, ni sit ollaan perheenrikkojia. Mites se pettäjä? hä?

Pettäjä on valitettavasti ihminen siinä missä muutkin ja jokaisella on heikkoutensa. Viisainta on että kumpikaan ei ole se perheenrikkoja vaan kummatkin on ihan aikuisia ihmisiä jotka kykenee kohtaamaan tilanteen ja sen tuomat ongelmat.

Se ei todellakan ole helppoa ja siinä lentää sanat ja kyyneleet ja vielä pari lautastakin, mutta harvemmin täysin tasapainoisessa ja onnellisessa suhteessa elävä ihminen pettää. Jos suhde on epästabiili niin sellainen ihminen ketä esim. kaipaa fyysistä lohtua saattaa sortua pettämiseen. Silloin on tutkiskelun aika ja aika miettiä mikä mättää.
Esim. aloittajalla on pieni lapsi. Eli takana on raskaus plus vauva-aika mikä on yleensä raskasta suhteelle. Ehkä siinä on hyvä tapa lähestyä tilannetta. Miksi näin kävi. Aloittaja on selkeesti pahoillaan ja tahtoo olla rehellinen mikä kertoo jo että ei helpolla petä koska kokee sen kivuliaaksi.
Nyt vaan toivon että aloittaja miehineen saa ratkottua tilanteen hyvin ja mietittyä miten hoitaa oma suhde kuntoon.

Lapselle on väärin että perhe hajoaa yhden virheen takia jos suhde on muuten pelastamisen arvoinen. Se on itsekästä.

Kyllä se pettäjä on perheenrikkoja eikä se, joka ottaisi eron. Vaikka olen itsekkin pettänyt useasti aikoinaan, niin pettäjiä persreikinä, jotka joutaisi hirteen. Luojan kiitos mä opin virheistäni

Miksi aina jokun pitä olla perheenrikkoa?
Eikö molemmat voisi olla ihan ihmisiä ja kohdata ihmisinä ja hoita ongelmat.
En hyväksy pettämistä ja ikinä itse en ole pettänyt ja kerran olen tullut petetyksi mikä oli kamalin aika koko elämässäni. Silti, olen iloinen että en tullut niin katkeraksi että olisi eronnut hyvästä miehestä ja isästä. Hän teki virheen, hän katuu sitä ja onneksi tiedät että jos hän joskus teksi sen uudestaan hän kertoisi mulle siitä. Onneksi olen myös varma että hän ei tee sitä uudestaan.

Anteeksi, mutta mistä voit olla varma? Mä luultavasti antaisi yhden vahingon(vitut se mikään vahinko olisi) anteeksi, jos toinen todellakin osoittaisi katumusta(katkasemalla vaikka sormensa) mut kyl se vie luottamuksen lopun elämäksi ja kun kerta on jo kusettanut, niin mistä sitä tietää, onko lupaukset vaan sanahelinää vai ei

No mistä sitä yleensä tietää mitään. Olen ainakin itse nähnyt miehessäni ihmisenä suuren muutoksen ja henkisen kasvun kriisimme aikana. Hän on selkeesti kohdannut omat ongelmansa ja kasvanut niissä.

Kyllähän niitä heikkoja hetkiä tulee että pelkään jos jotain tapahtuu, mutta voi aina puhua siitä miehelleni ja näen hänestä että pelkään turhaan.

 

sellainen virhe olisi viimeinen virhe minkä mun kanssa tekee, en osaisi enkä koskaan pystyisi unohtamaan vaikka voisin EHKÄ joskus anteeksi sellaisen antaa ( en kyllä nyt voisi kuvitella antavani edes anteeksi ikinä )

erään palstalaisen mukaan olisit sitten perheenrikkoja. Ja tämä pettäjä syytön

sillä palstalaisella ei ole kaikki ihan kotona jos sen niinpäin vääntää

 

sellainen virhe olisi viimeinen virhe minkä mun kanssa tekee, en osaisi enkä koskaan pystyisi unohtamaan vaikka voisin EHKÄ joskus anteeksi sellaisen antaa ( en kyllä nyt voisi kuvitella antavani edes anteeksi ikinä )

erään palstalaisen mukaan olisit sitten perheenrikkoja. Ja tämä pettäjä syytön

Kukakohan sellainen on? Aika lapsellista...

 

kai virheen tein, tajuan toki sen, kai virheen tein, tunteeton ole en, valvoin viime yön ja sen silloin ymmärsin mulle rakkain olet kuitenkin, kai virheen teeeein

 

sit minun mielestä on todella säälittävää ja tyhmää selittää pettämistä "vahinkona"! Tietoinen valinta mitä seuraa tietoinen riski ja tietoisuus siitä, että elämä saattoi olla siinä

Sanoin että se on virhe, ei vahinko. Mutta mikä aja ihmisen tekemään sellaisen virheen? Sitä kannattaa tutkia ja kun se selviää pystyy hoitaman suhteenkin kuntoon.

Ei sille välttämättä ole mitään syytä. Ei suhteessa tarvitse olla mitään vikaa, että toinen pettää. Kaikki vain eivät pidä uskollisuutta minkään arvoisena.

En kyllä oikein usko tuohon.. Itsellä ollut nyt puolisen vuotta salasuhde ja varmasti en siihen olisi ryhtynyt, jos oma parisuhde olisi kunnossa..mutta ei ole eikä kuntoon tule..

 

sellainen virhe olisi viimeinen virhe minkä mun kanssa tekee, en osaisi enkä koskaan pystyisi unohtamaan vaikka voisin EHKÄ joskus anteeksi sellaisen antaa ( en kyllä nyt voisi kuvitella antavani edes anteeksi ikinä )

erään palstalaisen mukaan olisit sitten perheenrikkoja. Ja tämä pettäjä syytön

Kukakohan sellainen on? Aika lapsellista...

Vähän sinne suuntaan tuolla yhdessä kirjoituksessa mainitsit. En sanonut pahalla tuota edellistä kommenttia, mut hiukka ihmettelin sitä sun aikaisempaa kommenttia tuolla. Edelleen... en nää kuin yhden perheenrikkojan tapauksessa, jossa toinen on pettänyt ja toinen on lähtenyt veks tapauksen johdosta

 

sit minun mielestä on todella säälittävää ja tyhmää selittää pettämistä "vahinkona"! Tietoinen valinta mitä seuraa tietoinen riski ja tietoisuus siitä, että elämä saattoi olla siinä

Sanoin että se on virhe, ei vahinko. Mutta mikä aja ihmisen tekemään sellaisen virheen? Sitä kannattaa tutkia ja kun se selviää pystyy hoitaman suhteenkin kuntoon.

Ei sille välttämättä ole mitään syytä. Ei suhteessa tarvitse olla mitään vikaa, että toinen pettää. Kaikki vain eivät pidä uskollisuutta minkään arvoisena.

Ei suhteessa välttämättä olekkaan, mutta pettäjällä itsellään voi olla jokin asia mikä johtaa siihen ettei pidä uskollisuutta minkään arvoisena mikä voi taas heijastaa jopa lapsuuteen.

Se miksi toinen pettää ja toinen ei, ei ole mikään helppo juttu, mutta kaikelle yleensä löytyy syy. Ja kun se löytyy sen pystyy käsittelemään.

 

sellainen virhe olisi viimeinen virhe minkä mun kanssa tekee, en osaisi enkä koskaan pystyisi unohtamaan vaikka voisin EHKÄ joskus anteeksi sellaisen antaa ( en kyllä nyt voisi kuvitella antavani edes anteeksi ikinä )

erään palstalaisen mukaan olisit sitten perheenrikkoja. Ja tämä pettäjä syytön

Kukakohan sellainen on? Aika lapsellista...

Vähän sinne suuntaan tuolla yhdessä kirjoituksessa mainitsit. En sanonut pahalla tuota edellistä kommenttia, mut hiukka ihmettelin sitä sun aikaisempaa kommenttia tuolla. Edelleen... en nää kuin yhden perheenrikkojan tapauksessa, jossa toinen on pettänyt ja toinen on lähtenyt veks tapauksen johdosta

Koitin korostaa nimenomaan sitä että pitääkö kummankaan rikkoa sitä perhettä. Pettäjä on pettäjä ja petetty petetty. Musta kumpikaan ei varsinaisesti automattisesti ole perheenrikkojia vaan ihmisiä. Pettäjällä on ongelma, petetyn pitäisi pystyä kohtaamaan tämän ongelman ja koittaa olla mukana sen ratkomisessa jotta se ei toistuisi.

Paska roolihan se on petetylle, mutta jos perhe on sen arvoinen. Se työ tullaan palkitsemaan.

 

mökillä eksäs kans?? :O et muka odottanut mitään tapahtuvan? no huh, kauhee tilanne.... kun mun mieheni petti, sain itse kuulla myöhempää... hän ei kertonut eikä myöntänyt (vasta kun nyt kun avioeropaperit on viety) olisin halunnut että hän itse olisi sanonut... toisaala taas olin onnellinen kun en tiennyt.... älä kerro...voimia.. toi on varmasti raskas taakka kantaa.. mut älä rankase miestäs enempää.... kärsit ite tyhmyytes

Niin no hyvä sun on sanoo, että parempi kun ei tienny, nyt kun eroatte muutenkin.

miten mun on hyvä sanoa?? kumpa en olisi tiennyt koska olisin halunnut pitää perheeni kasassa!!

Etkö aiemmin sanonut että sait tietää vasta kun paperi oli pöydällä?
Vai eroatko ihan vaan siksi koska miehesi teki virheen etkä anna mahdolisuutta aikuistua ja korjata virheensä. Hienoa. Nykyään erotaan aika helposti.

tiesin aiemmin mutta en kuullut häneltä, hän myöntää vasta nyt kun on paperit pöydällä. mies sai monta mahdollisuutta, ensimmäisestä kerrasta on jo pari vuotta. ja siitä tasaisin väliajoin, annoin uusia mahdollisuuksia monesti ja hän mokaili ja peitteli ja vähätteli tapahtunutta. aloin voida jo niin uonosti ettei ollut voimia hoitaa lasta kuten ennen. suhde meni vaan pahemmaksi kun en voinut luottaa enään ollenkaan ja valheet lisääntyi ja välit tulehtui entisestään. ei ole helppo ero mun mielestä. mut tärkeintä on että 1v voi nyt hyvin, ja minä.. jos vaan en tietäisi tapatuneesta, olisin ollut onnellinen. ei ne mokat kuitenkaan sitä hänen rakastamistaan poistanut.
todella vaikeaa selittää tätä... en oleta että ymmärrätte pointtiani.
tuskin se ap.n moka siis on mitenkään poistanut heidän välistä rakkautta. ap kärsii aikansa ja keskittyy sitten vain omaan mieheensä. turhaan tässä molemmat kärsii... mies kun ei tehnyt mitään pahaa...

 

sellainen virhe olisi viimeinen virhe minkä mun kanssa tekee, en osaisi enkä koskaan pystyisi unohtamaan vaikka voisin EHKÄ joskus anteeksi sellaisen antaa ( en kyllä nyt voisi kuvitella antavani edes anteeksi ikinä )

erään palstalaisen mukaan olisit sitten perheenrikkoja. Ja tämä pettäjä syytön

Kukakohan sellainen on? Aika lapsellista...

Vähän sinne suuntaan tuolla yhdessä kirjoituksessa mainitsit. En sanonut pahalla tuota edellistä kommenttia, mut hiukka ihmettelin sitä sun aikaisempaa kommenttia tuolla. Edelleen... en nää kuin yhden perheenrikkojan tapauksessa, jossa toinen on pettänyt ja toinen on lähtenyt veks tapauksen johdosta

Koitin korostaa nimenomaan sitä että pitääkö kummankaan rikkoa sitä perhettä. Pettäjä on pettäjä ja petetty petetty. Musta kumpikaan ei varsinaisesti automattisesti ole perheenrikkojia vaan ihmisiä. Pettäjällä on ongelma, petetyn pitäisi pystyä kohtaamaan tämän ongelman ja koittaa olla mukana sen ratkomisessa jotta se ei toistuisi.

Paska roolihan se on petetylle, mutta jos perhe on sen arvoinen. Se työ tullaan palkitsemaan.

Muistiks joku kertoo ton sille pettäjällekin. Pettäminen on valinta siinä, missä pois lähtökin.

 

Paska roolihan se on petetylle, mutta jos perhe on sen arvoinen. Se työ tullaan palkitsemaan.

Ei välttämättä. Monelle katumus, anteeksipyynnöt ja ongelmien selvittäminen ovat pelkkää teatteria.

 

Toivottavasti saatte asian selvitettyä. Nythän sille petturuudelle ei enää mitään voi, kun se mikä tapahtui, on tapahtunut. Vaikea neuvoa sinua, kun ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua tähänkään kysymykseen, enkä tiedä mikä juuri teille olisi parasta.

Nyt sinun on vaan pakko miettiä, voitko elää salaisuuden kanssa ja sen asian, että se voi kyllä käydä ilmi myöhemmin tai voi poikia lisää valheita, joita pitää peitellä toisilla valheilla. Voitko elää siten, nämä riskit huomioonottaen.

Entä tuoko totuus vain isompia ongelmia. Tuottaako totuus liian suurta tuskaa ja järkyttää miehen mieltä aivan liikaa. Nouseeko siitä suhteettoman suuri asia? Karu totuus on, etten tiedä montaakaan paria, jossa toista osapuolta ei olisi joskus petetty. Jotkut antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta, vaikka ensin on vaikeaa, toisilla menee välit poikki siihen paikkaan.

Voimia sinulle hankalaan tilanteeseen. Harmi ettei katumus poista tapahtunutta, mutta hyvän itsetunnon omaava mies voi kyllä antaa hairahduksen anteeksi, mikäli suhde on muuten tasapainoinen ja hyvä.

 

Jos et kerran koko äijästä välitä, niin unohda koko juttu äläkä kerro miehelles..
Se ei satuta mitä ei tiedä..mutta kertomalla todennäköisesti pilaat liittosi..

Ap vaikuttaa sellaiselta henkilöltä jolle salailu aiheuttaisi suunnatonta ahdistusta. Kannattaisi siis avata suunsa ja tunnustaa.
Ap itse toki tuntee itsensä parhaiten.

apllä kuuluu olla suunnaton ahdistus kun tekee noin! ei miehen jumalauta tarvi tietää mistään KÄNNIMOKASTA! ei oo miehen vika... asioilla on seuraukset!

 

Jos miehenä kuulisin että vaimo on pettäny mua entisensä kanssa ni kyllä eroaisin. Jos ei sen vertaa pysty ajattelemaan lastaan, että semmosta tekee, niin mihin sitä sitten vois luottaa... Samalla hakisin varmasti lapseni huoltajuutta!

Olet varmasti ylpeä itsestäsi kun olet valmis hajoittamaan perheesi etkä kohtaamaan oikeita ongelmia.

Hienoa että pystyt noin paljon ajattelemaan lastasi että rikot hänen perheen ennemmin kuin nielet katkeruuden ja hoidat tilanteen.

Kuulehan, eroaako vai jatkaako on tasan jokaisen petetyn oikeus päättää, siitä on aivan turha syyllistää ja yrittää esittää jotain parempaa ihmistä. Tapauskohtaisia nämä asiat, ei kukaan voi sanoa mikä on juuri se ainoa oikea tapa kenenkin tapauksessa.

En minä esitä mitään parempaa ihmistä, mutta olen onnellinen että en mennyt sellaisen katkeruuden takia hajoittamaan näin ihanaa perhettä ja toivon että muutkin ottaisi sen vaihtoehdoksi
Koetko olevasi jotenkin huono kun pelkäät että koen olevani parempi?

älä jaksa, huono provo

 

sellainen virhe olisi viimeinen virhe minkä mun kanssa tekee, en osaisi enkä koskaan pystyisi unohtamaan vaikka voisin EHKÄ joskus anteeksi sellaisen antaa ( en kyllä nyt voisi kuvitella antavani edes anteeksi ikinä )

erään palstalaisen mukaan olisit sitten perheenrikkoja. Ja tämä pettäjä syytön

Kukakohan sellainen on? Aika lapsellista...

Vähän sinne suuntaan tuolla yhdessä kirjoituksessa mainitsit. En sanonut pahalla tuota edellistä kommenttia, mut hiukka ihmettelin sitä sun aikaisempaa kommenttia tuolla. Edelleen... en nää kuin yhden perheenrikkojan tapauksessa, jossa toinen on pettänyt ja toinen on lähtenyt veks tapauksen johdosta

Koitin korostaa nimenomaan sitä että pitääkö kummankaan rikkoa sitä perhettä. Pettäjä on pettäjä ja petetty petetty. Musta kumpikaan ei varsinaisesti automattisesti ole perheenrikkojia vaan ihmisiä. Pettäjällä on ongelma, petetyn pitäisi pystyä kohtaamaan tämän ongelman ja koittaa olla mukana sen ratkomisessa jotta se ei toistuisi.

Paska roolihan se on petetylle, mutta jos perhe on sen arvoinen. Se työ tullaan palkitsemaan.

Muistiks joku kertoo ton sille pettäjällekin. Pettäminen on valinta siinä, missä pois lähtökin.

Niin onkin, mutta toinen voi olla se kypsempi ja osoittaa että se ei ole hyvä valinta. Niinkuin sanoin. Pettäjällä on ongelma ja petetyn pitäisi pystyä kohtaamaan se ja olla tukena sen ratkomisessa.
Se tietenkin vaatii sen että pettäjä on valmis kohtaamaan omat ongelmansa eikä selittele mitään viinajuttuja. Yhteistyöllä siinä voi onnistua, mutta ei yrittämättä.
Jos mulla ei olisi ollut lapsia olisin läpsinyt menemään alta aikayksikön, mutta en tahtonut että niin tyhmä ja paska juttu kuin pettäminen rikko heidän perhettä. Päätin että annan puoli vuotta aikaa pariterapialle ja jos siitä on apua niin hyvä. Jos ei niin sitten on huonompi tilanne. Se päätös kannatti.

 

mä itte vihaan pettäjiä ja pettämistä. Vihaan siis tässä tapauksessa itteäni. Mua on petetty ja oon joskus ennenkin pettänyt, mutta en tässä suhteessa aikaisemmin.. Mä niin luulin ettei mun tarvitse.. ei olis kyllä tarvinnu nytkään!!

 

mä itte vihaan pettäjiä ja pettämistä. Vihaan siis tässä tapauksessa itteäni. Mua on petetty ja oon joskus ennenkin pettänyt, mutta en tässä suhteessa aikaisemmin.. Mä niin luulin ettei mun tarvitse.. ei olis kyllä tarvinnu nytkään!!

Niin no koskaan ei tarvitse pettää. Valintahan se on. Sun kannattaa ehkä selvitellä miksi petit ja koittaa ratkoa tilanne niin perinpohjaisesti ettei noin pääse käymään uudestaan.
Ja olla rehellinen. Toivottavasti saatte oikeesti asian kuntoon ja myös saatte selvitettyä tilanteen niin ettei tule toistumaan.





Puh onpas keskustelu...

 

Oma mokas, opit vissiin jotain ja ei ole tosiaankaan pakko miehenkin mieltä pahoittaa tunnustamalla ja siten putsata omaatuntoasi, kiehu vaan ittekses keittämässäsi sopassa ja anna miehen olla.

Näin tuppaan ajattelemaan minäkin. Toisaalta jos mua petettäisiin haluaisin todellakin tietää siitä.

mjoo, se että menee kertomaan toiselle on vain oman olon helpottamista ja toisen pahentamista. Jos on häviävän pienikään mahdollisuus toistaa asia tulevaisuudessa = kerro puolisolle, muuten kannattaa miettiä ihan itsesi kesken että mitä typerää tuli tehtyä...

Mutta niinkuin mystery sanoi, itsekkin haluaisin tietää jos noin käy, aina joutunut salapoliisina selvittämään nuo asiat samalla kun toinen vaan hokee "mitään ei ole tapahtunut, kaikki on hyvin..."

Niin joo että riippuu ihan siitä onko itse syyllinen vai ei että kannattaako kertoa. Tosi loogista. On itsekästä jättää kertomatta sen takia että toiselle tulis paha mieli jos saa tietää. Itsellensä vaan perustelee sen miks ei tarvi kantaa seurauksia omasta töppäilystä. Petetyllä pitäis olla oikeus valita haluaako olla sellaisen ihmisen kanssa joka pettää vai eikö halua.

Valehtelu on väärin ja varma tapa pilata se parisuhde lopullisesti. Jos mun mies heti itse tunnustais niin olis mahdollista pelastaa meidän suhde, mut jos se selviäis muuta kautta tai kertois vasta pitkän ajan päästä niin en vois koskaan enää luottaa ja se suhde olis lopullisesti ohi.

 

apllä kuuluu olla suunnaton ahdistus kun tekee noin! ei miehen jumalauta tarvi tietää mistään KÄNNIMOKASTA! ei oo miehen vika... asioilla on seuraukset!

Jotenkin hämmentävä asenne. Miten voit sanoa että joku ei ole sen arvoinen että ansaitsee rehellisen suhteen? Jo on.
Kysymyksessä ei ole mikään pelkkä kännimoka vaan toisen luottamuksen pettäminen josta ON mahdollista päästä ylitse jos molemmat ovat valmiita korjaamaan asiat.

En ymmärrä miksi joku mieluummin valitsee salailun kuin on rehellinen? Vaatiihan se rohkeutta myöntää mitä on tehnyt mutta todellakin on sen arvoista.

Eikö teistä jotka salailette asioita tunnu epämukavalta elää toisen kanssa kun tiedätte että hän ei tiedä kaikkea? Miten ihmeessä pystytte elämään niin?

 

apllä kuuluu olla suunnaton ahdistus kun tekee noin! ei miehen jumalauta tarvi tietää mistään KÄNNIMOKASTA! ei oo miehen vika... asioilla on seuraukset!

Jotenkin hämmentävä asenne. Miten voit sanoa että joku ei ole sen arvoinen että ansaitsee rehellisen suhteen? Jo on.
Kysymyksessä ei ole mikään pelkkä kännimoka vaan toisen luottamuksen pettäminen josta ON mahdollista päästä ylitse jos molemmat ovat valmiita korjaamaan asiat.

En ymmärrä miksi joku mieluummin valitsee salailun kuin on rehellinen? Vaatiihan se rohkeutta myöntää mitä on tehnyt mutta todellakin on sen arvoista.

Eikö teistä jotka salailette asioita tunnu epämukavalta elää toisen kanssa kun tiedätte että hän ei tiedä kaikkea? Miten ihmeessä pystytte elämään niin?

Ei tosiaankaan tunnu epämukavalta salata, et on salasuhde toiseen.. Miksi kertoisin ja rikkoisin mahdollisesti lapsilta perheen.. Ja ihan hyvin näin pystyy elämään..

 

sit minun mielestä on todella säälittävää ja tyhmää selittää pettämistä "vahinkona"! Tietoinen valinta mitä seuraa tietoinen riski ja tietoisuus siitä, että elämä saattoi olla siinä

Sanoin että se on virhe, ei vahinko. Mutta mikä aja ihmisen tekemään sellaisen virheen? Sitä kannattaa tutkia ja kun se selviää pystyy hoitaman suhteenkin kuntoon.

Ei sille välttämättä ole mitään syytä. Ei suhteessa tarvitse olla mitään vikaa, että toinen pettää. Kaikki vain eivät pidä uskollisuutta minkään arvoisena.

En kyllä oikein usko tuohon.. Itsellä ollut nyt puolisen vuotta salasuhde ja varmasti en siihen olisi ryhtynyt, jos oma parisuhde olisi kunnossa..mutta ei ole eikä kuntoon tule..

No pakkoko siinä on sitten roikkua?!

Mä vielä jotenkin voin ymmärtää jonkin kännipanon, mutta suhdetta en mitenkään. Se on harkittua se.

 

sit minun mielestä on todella säälittävää ja tyhmää selittää pettämistä "vahinkona"! Tietoinen valinta mitä seuraa tietoinen riski ja tietoisuus siitä, että elämä saattoi olla siinä

Sanoin että se on virhe, ei vahinko. Mutta mikä aja ihmisen tekemään sellaisen virheen? Sitä kannattaa tutkia ja kun se selviää pystyy hoitaman suhteenkin kuntoon.

Ei sille välttämättä ole mitään syytä. Ei suhteessa tarvitse olla mitään vikaa, että toinen pettää. Kaikki vain eivät pidä uskollisuutta minkään arvoisena.

En kyllä oikein usko tuohon.. Itsellä ollut nyt puolisen vuotta salasuhde ja varmasti en siihen olisi ryhtynyt, jos oma parisuhde olisi kunnossa..mutta ei ole eikä kuntoon tule..

No pakkoko siinä on sitten roikkua?!

Mä vielä jotenkin voin ymmärtää jonkin kännipanon, mutta suhdetta en mitenkään. Se on harkittua se.

Harkittua joo..

 

apllä kuuluu olla suunnaton ahdistus kun tekee noin! ei miehen jumalauta tarvi tietää mistään KÄNNIMOKASTA! ei oo miehen vika... asioilla on seuraukset!

Jotenkin hämmentävä asenne. Miten voit sanoa että joku ei ole sen arvoinen että ansaitsee rehellisen suhteen? Jo on.
Kysymyksessä ei ole mikään pelkkä kännimoka vaan toisen luottamuksen pettäminen josta ON mahdollista päästä ylitse jos molemmat ovat valmiita korjaamaan asiat.

En ymmärrä miksi joku mieluummin valitsee salailun kuin on rehellinen? Vaatiihan se rohkeutta myöntää mitä on tehnyt mutta todellakin on sen arvoista.

Eikö teistä jotka salailette asioita tunnu epämukavalta elää toisen kanssa kun tiedätte että hän ei tiedä kaikkea? Miten ihmeessä pystytte elämään niin?

Ei tosiaankaan tunnu epämukavalta salata, et on salasuhde toiseen.. Miksi kertoisin ja rikkoisin mahdollisesti lapsilta perheen.. Ja ihan hyvin näin pystyy elämään..

Et siis taida rakastaa puolisoasi.
Vaikea kuvitella että yhdenkään lapsen etu olisi vanhemman salasuhde.

 

Jos on valmis pettämään, täytyy olla valmis ottamaan vastuukin teostaan. Riskin on ottanut jo siinä vaiheessa kun pettää. En voi ymmärtää näitä "mitä ei tiedä, ei satuta"-selityksiä. Ensin petetään ja sitten mukamas petetyn parasta ajatellen jätetään kertomatta. Mun mielestä toi on vain selitys saada "oikeutus" olla kertomatta, kun ei uskalleta kertoa totuutta. Kyllä petetyllä täytyy olla oikeus tietää ja tehdä oma valintansa.