petin miestäni

[taustalla]

Miu miu miu sullekin! Öhömöhö. :x

 

[kukamieoon]

\

Miu miu miu sullekin! Öhömöhö. :x

ihan kysäsen vaan että onko siulla huono päivä vai mitä?oonko tehny siulle jotain pahaa,ilmaisin vaan mielipiteeni kyseiseen asiaan ja sie hyökkäät miun kimppuun.outoa.

 

[Aaban]

Minä tahtoisin tietää, jos niin olisi päässyt käymään, että mieheni olisi pettänyt minua. Vaikka rehellisyys voi joskus tehdäkin kipeää, kyllä se silti kannattaa. Se se vasta kauheaa olisikin kuulla asia joskus myöhemmin jotain muuta kautta, mikä sekin on mahdollista. Petetyn omassa harkinnassahan sitten on jatko. Pystyykö antamaan anteeksi vai ei. Ajatellen myös pettäjän mielenterveyttä, tuollainen on iso asia salattavaksi, jos toista rakastaa. Ja ottakaamme huomioon myös se asia, että pettämisestä voi olla myös seurauksena sukupuolitauti tai ei- toivottu raskaus.

 

[Dietorelle]

\

\

En kyllä tiedä, miten pystyt jatkossa elämään miehesi kanssa niin kuin aina ennenkin. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kummallista, jos ei ole huono omatunto. Jos toista rakastaa, pitäisi häntä kohtaan myös tuntea sen verran kunnioitusta, että ei mene pettämään. Ajattele, jos asia olisi toisinpäin, että miehesi olisi pettänyt sinua... Tähän voisi taas todeta, että kohtele muita siten, kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan.

Tuota lihavoitua lausetta voisi spekuloida hieman. Jos oletetaan, että mies olisi tehnyt virheen ja hypännyt toisen naisen kanssa sänkyyn niin haluaisitko elää onnellisena tästä tietämättä vai saada tietää ja kärsiä (kysymys sekä ap:lle että Aabanille)? Minä en haluaisi tietää jos mies ei tekisi sitä enää uudelleen vaan ottaisi virheestä opikseen. Mitä siinä voittaisi jos saisi tuon asian tietää? Onni särkyisi aivan turhan takia.

Jos taas mennään ajassa taaksepäin ja mietitään toivoisiko miehen pettävän niin eihän kukaan sitä toivoisi. Mutta kun ajassa on vähän hankala mennä taaksepäin ja valita uudelleen Kun moka on tullut tehtyä niin tavalla tai toisella sen kanssa on vain elettävä. Ja JOKAINEN tekee virheitä joskus. Kuka isoja, kuka pieniä..

Minä haluaisin tietää. Tietäisin ainakin että mies rehjellinen. jos joskus kuulisin joltain muulta niin tuksin luottamusta enään takaisin saisi.

ja se että en kertomati toiselle aiheuttaa valtavan kuilun teidän välille koska joutuu salailemaan,ei voi päästää toista ihan lähele,ei voi olla avoin.

 

[nöppönen]

\

\

En kyllä tiedä, miten pystyt jatkossa elämään miehesi kanssa niin kuin aina ennenkin. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kummallista, jos ei ole huono omatunto. Jos toista rakastaa, pitäisi häntä kohtaan myös tuntea sen verran kunnioitusta, että ei mene pettämään. Ajattele, jos asia olisi toisinpäin, että miehesi olisi pettänyt sinua... Tähän voisi taas todeta, että kohtele muita siten, kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan.

Tuota lihavoitua lausetta voisi spekuloida hieman. Jos oletetaan, että mies olisi tehnyt virheen ja hypännyt toisen naisen kanssa sänkyyn niin haluaisitko elää onnellisena tästä tietämättä vai saada tietää ja kärsiä (kysymys sekä ap:lle että Aabanille)? Minä en haluaisi tietää jos mies ei tekisi sitä enää uudelleen vaan ottaisi virheestä opikseen. Mitä siinä voittaisi jos saisi tuon asian tietää? Onni särkyisi aivan turhan takia.
Jos taas mennään ajassa taaksepäin ja mietitään toivoisiko miehen pettävän niin eihän kukaan sitä toivoisi. Mutta kun ajassa on vähän hankala mennä taaksepäin ja valita uudelleen Kun moka on tullut tehtyä niin tavalla tai toisella sen kanssa on vain elettävä. Ja JOKAINEN tekee virheitä joskus. Kuka isoja, kuka pieniä..

eikös se onni ole silloin silmänlumetta? kyllä tuo aadanin lause sinänsä minusta osuu kohdalleen et tosiaan voisi miettiä haluaako niitä omia tekoja toiselle, kokea itse.

 

[Harmauduin]

Niinpä kävi mullekin joskus, tuntui, että se ruoho on todella vihreämpää jamakoisampaa aidan toisella puolella. Olin jo ajatellut, että suhde on mennyttä ja kaipasin uutta virtaa ja menoa elämääni.
Liihotin pitkin maailmaa, tehden kaikenlaisia tempauksia, joista en puhunut pihaustakaan miehelle. Tätä kesti jonkin aikaa, kunnes jostain kumman syystä huomasin, mitä olen menettämässä jos nyt otan ja lähden.
En uskonut toisten puheita, jotka kertoivat että uudestaankin voi rakastua samaan henkilöön, mutta niin kävi minulle todellakin! Omatuntoa kolkutti todella, mutta ONNEKSI en kertonut tekemisistäni miehelle, vaan jatkoin eloani kuin ei mitään olisikaan tapahtunut. Saattaa kuulostaa sairaalta touhulta, mutta olen tyytyväinen etten pilannut suhdettamme kertomalla, vaan mielestäni suhteemme parani siitä todellakin.
Ehkäpä todella tarvitsin kurkkauksen sinne aidan toiselle puolelle, nähdäkseni oman puoliskoni ihanuuden. Sillä nyt olen rakastunut ja todellakin tiedän, että mieheni on se jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni! Ja se on minusta jo niin iso asia, että sen takia kannattaa pitääkin joskus suu kiinni jos on pettänyt.

 

[sammakkoprinsessa]

itse olen pettänyt miestäni ennen lapsiani... kadun kyllä kovin tekosiani mutta kyllä siitä "pettämisestäkin" nautintoa sain.... oli kyllä kiva tuntea itsensä halutuksi ja kauniiksi. ja kun kehuttiin muutenkin.. kukapa ei tykkäis. omalta mieheltä nuo kehut on kuitenkin jäänyt jo aikaspäiviä sitten...

 

[lisko]

\

Sääliksi ei käy sinua, mutta miestäsi ja lastasi kyllä. Nolasit perheesi pahemman kerran ja jos meinaat, että ei haittaa, ei sitä kukaan tiedä, niin mietippäs uudestaan. Ainakin yksi ihminen sun lisäksesi tietää tasan KUINKA paljon sä miestäsi rakastat (just niin paljon, että avaat haarasi toiselle).

Näin juuri. Eipä paljon lisättävää.

 

[Piipi]

Jos parisuhteen perustana pidetään avoimmuutta ja rehellisyyttä, niin omasta mielestäni kertomattajättäminen on vielä pahempaa kuin itse pettäminen. Jokainen pettämisen jälkeen yhdessä eletty minuutti perustuu toisen osapuolen puolelta valheeseen. Mitä sitten kun totuus paljastuu vuosien kuluttua? Kuinka tyhmäksi petetty silloin tunteekaan itsensä?

Kivaa että niin moni pystyy surutta valehtelemaan maailman tärkeimmässä ihmissuhteessaan... mitenköhän lienee niiden vähemmän tarkeiden suhteiden kanssa sitten meneekään??

 

[Dietorelle]

\

Jos parisuhteen perustana pidetään avoimmuutta ja rehellisyyttä, niin omasta mielestäni kertomattajättäminen on vielä pahempaa kuin itse pettäminen. Jokainen pettämisen jälkeen yhdessä eletty minuutti perustuu toisen osapuolen puolelta valheeseen. Mitä sitten kun totuus paljastuu vuosien kuluttua? Kuinka tyhmäksi petetty silloin tunteekaan itsensä?

Kivaa että niin moni pystyy surutta valehtelemaan maailman tärkeimmässä ihmissuhteessaan... mitenköhän lienee niiden vähemmän tarkeiden suhteiden kanssa sitten meneekään??

näin juuri. kyllähän se salaisuus erottaa. rehellisyys kuuluu suhteessa säilyttää vaikka muuten mokaisikin

 

[Harmaana miekin]

Taivas, mitä jeesustelijoita täällä on taas palsta täynnä.

Mun mielipide on, että älä vaan kerro miehelles. Ihan turha se on toiselle tuskaa aiheuttaa jos ei ole vaaraa jäädä kiinni.

Ja muille tiedoksi, että mä en haluisi tietää jos mun mieheni olisi kerran retkahtanut vieraisiin. Ei sitä muutettua saa ja suotta siitä pahaa mieltä itselleen ottaa. Säännöllinen pettäminen olisi sitten jo eri juttu.

 

[peesaan tätä]

\

Se mitä ei tiedä ei voi satuttaa. Älä kerro. Olen pettänyt miestäni n. 6 v sitten enkä sen jälkeen. Rakastan häntä ylikaiken ja lastamme. Seurustelumme tosin oli vasta alussa ja tyhmä kokeilin, että onko toinen sittenkin parempi vaihtoehto ja totesin, että ei ole.

 

[Micosa]

\

\

Siis multa ei pettäjä saa minkäänlaista sympatiaa.
Pitäis ajatella tekojensa seuraukset etukäteen, eikä antautua himojensa vietäväksi.

Täysin samaa mieltä.

 

[Gloria]

Ota opiksesi, kärsi iteksesi mutta älä kerro. En minäkään tahtoisi tietää, enhaluais että mies kaataisi sen p.skan mun niskaan, sais kärsiä itekseen ja oppia virheestään. :/