Petin miestäni

[Tigu]

Ja tunnen oloni roistoksi. Olemme eläneet vakavan aviokriisin joka lähti siitä kun mieheni teki katoamistempun. Tai toki tiesin että jossakin Suomessa pyörii mutta koko hänen reissu lähti alkuun salailusta ja äityi ryyppyreissuksi joka sitten kestikin useamman päivän.

Lähdin sitten itse tämän jälkeen tyttökaverin kanssa "ulkoilemaan" ja oma reissuni kuningas alkoholin avustuksella päätyi vieraan miehen sänkyyn. Olemme olleet naimisissa jo pitkään ja liitossamme on toki käyty kriisejä ennenkin, epäluottamus asioista yleensä. Tiedän mieheni käyneen maksullisissa naisissa ennen aikaani, ei kuulemma meidän avioliittomme aikana.
Nyt sitten minulle kävi näin.

Kannan tuskaa ja syyllisyyttä aiheestakin ja en tiedä miten päin olisin. En löydä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta mieheeni nyt vaikka rakastankin yhä häntä. Ensi kertaa elämässäni pelkään että tiemme eroavat. En aio kertoa miehelleni tapahtuneesta ja vielä lisää satuttaa häntä. En tiedä millainen reissu miehelläni oli kun hän oli poissa, hän ei ole koskaan aiemmin tehnyt mitään tälläistä. Hänen tempaus jo ennen omaani satutti minua syvästi ja luottamus häneen sai ison kolauksen. Mutta ei se oikeuttanut minua tekooni.

Onko teilla hyvät kanssaihmiset mitään vastaavanlaista ja miten olette selvinneet? Mietin todella voiko liittomme enää jatkua koska luottamus on mennyttä puolin ja toisin.

 

[cc]

otetaan sille

 

[never]

Parisuhdeterapia voisi auttaa. Itse en ole pettänyt miestäni vaikka hän on tehnyt sitä jatkuvasti. Ei uskollisuuskaan auta jos mies haluaa mennä niin mikään ei riitä pitämään häntä kotona. Hän haluaa yhä enemmän yhä erilaisimpia naisia ja meillä onkin nyt sitten ero meneillään. Takaisin en kyllä tule häntä enää huolimaan. Nythän ei tarvitse sitten tulevaisuudessa salailla voi ihan rauhassa juosta joka hameen perään. Jos haluat yrittää jatkaa niin haluaminen pitäisi olla molemminpuolista. Toivon, että onnistut ja miehesikin haluaa tosissaan jatkaa. Minulla on myös pitkä liitto takana eikä ole helppoa, mutta olen huomannut että vähitellen löydän itseni ja tiedostan mitä haluan loppuelämältäni.

 

[sotkuja on]

Aika paljon teillä on sotkuja joita nyt näytätte lakaisevan maton alle. Olette hiljaa, ette tiedä mitä toinen on touhunnut jne. Ei ihme, että yhteenkuuluvuus ja luottamus rakoilee. Katoaa lopullisesti hyvin pian jos ette tee asialle jotain.

Ulkopuolelta on helppo sanoa. Tiedän. Mutta kokemuksesta tiedän myös, että maton alle lakaisun jälkeen menee vielä huonommin. Se on aika vääjäämätön tie eroon. Ja jos vaa`an toisessa kupissa on salailu ja lähes varma tie eroon ja toisessa todellisuuden kohtaaminen ja edes mahdollisuus aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä alusta, niin kumman valitsette? Kokemuksesta tiedän, että pettämisestä voi selvitä. Molemmat. Vaikka se sattuukin oman aikansa ihan kamalasti.

Itse olen nyt ihan hyvässä parisuhteessa varsinaisten umpisolmujen jälkeen. Saman miehen kanssa. Aikamme yritimme "selvitä", sitten lähti erohakemus ja vasta kun kamoja olisi pitänyt alkaa jakaan, molemmat olimme valmiit nostamaan kissan ihan oikeasti pöydälle eli pistimme kaikki kortit siihen. tarkoituksena puhdistaa mennyt, jotta seuraavissa suhteissamme ei samat ongelmat jäisi roikkumaan ja vaivaamaan. Huomasimme kuitenkin, että kyse oli ongelmista jotka oli selvitettävissä kun vain ensin kohtasimme ja nimesimme ne. Yksi kerralla, yli vuoden ajan, kävimme asioita läpi. Mukana oli myös miehen katastrofaalinen rahan käyttö ja kulutusluottoja kymmeniä tuhansia.

Nyt on velat maksettu, elämä hyvällä mallilla ja olen miehen kanssa jota rakastan ja joka rakastaa minua. Molemmat olemme muuttuneet, eri tavoin. Minulle kärsivällisyyttä, toleranssia ja toisesta irti päästämistä. Miehelle vastuuntuntoa itsestään ja elämästään ja avoimuutta suhteessa minuun. Lisäksi oudon tiukka napanuora äitiinsä on hellittänyt. Eli paremmin ei voisi olla.

 

[viesteilijä........]

sinun olisi tosiaan hyvä kertoa asiasta miehellesi. Siitä sitten selviää, mihin suuntaan te lähdette. Minusta on huono vaihtoehto olla suhteessa silleen, että salailee toiselta jotakin. Silloin ei mielestäni voi olla suhteessa täysillä mukana ja pitää toista vain siinä varalla, kun ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä.

 

[Mitä sitten...]

Mitä suret sitä kun petit miestäsi, ethän tiedä kuinka mies on sinua reissuillaan pettänyt. Itse en tuntisi yhtään syyllisyyttä sinuna.

Jos hän on käynyt maksullisissa, vaikka ei muka sinun aikanasi, niin on päässyt tuollaisen makuun ja luultavasti käynyt vieraissa minkä on kerennyt, tuskin sitä olisi sinulle kertonut.

Käy sinäkin vieraissa vaikka "varmuuden vuoksi". Ihan kiva saada vierastakin välillä!

 

[Tigu]

Rakastamme toisiamme,se on varmaa mutta nyt on hölmöilty niin olantakaa ettei koskaan. Tässä avioliitossa on voitettu anopin kiusaamiset,pahoinpitelyt miehen taholta, rahaongelmat ja epävarmuus aiemmin. Olemme joskus kauan sitten käyneetkin pariterapiassa muutaman kerran ja saimme lopulta kahden kesken asiat puhuttua.

Pahoinpitelyyn haimme myös apua ja ne loppuivat,jo vuosia on ollut asiat hyvin sen puolesta. Nyt kun mieheni lähti reissuun luulin ihan oikeasti että meillä oli asiat hyvin. Näin kyllä että häntä vaivasi jokin mutta en silti uskonut sitä mitä tuleman piti. Putosin todella korkealta ja itkin varmaan viikon kaikkea tapahtunutta. Riitelimme koko ajan mieheni kanssa,joka päivä!

Jotenkin tiesin että kostan tai teen jotain typerää vain huomatakseni että oloni ei helpottunut vaan päinvastoin. Nyt en ole sen parempi minäkään ja koen että olen rikkonut jotakin hyvin arvokasta. Minun on myös kannettava edes sillätavalla vastuu että käyn testeissä ja en laita vahingoa kiertämään.

Mieheni on joskus sanonut että jos olisin hänelle uskoton hän varmaan tappaisi minut. En kuvitellutkaan aiemmin että voisin olla. Haluan selvitä tästä tavalla tai toisella, haluan myös oikeasti elää elämääni rehellisesti vaikka tässä hetkessä olen syyllinen. En vaan tiedä mitä teen ja mitä keskustelisin mieheni kanssa, aika muutenkin on kortilla hänen kanssaan hänen työn luonteen vuoksi.

Tiedän että vaikeuksista voi selvitä...

 

[vertailua]

[Viestiä moderoitu]

Arvelisitko olevasi sujut miehesi kanssa, jos sallisit hänen käydä yhtä monta kertaa maksullisella virolaisella/venäläisella tytöllä, kuin itsekin olet häntä pettänyt? Vai yhtä monta kertaa tavarastaan huolettoman lähipubin alkoholisoituneen YH-äiskän luona?

Mihin kohtaan noita kategorigoita lasket itsesi kuuluvan? Vai oletko kokonaan ylempänä?

 

[zewta]

Ihan oikein äijälle, joka käy huorissa. Niille pitäisi kaikille tehdä noin. Hienosti tehty ap! Kerro vielä miehelle silleen, että sanot että epäilet saaneesi jonkun taudin irtosuhteeltasi. totea kuitenkin heti perään, että voi tämä kutina johtua siitäkin että sillä oli niin saakelin iso ja se jaksoi niin saakelin pitkään. Sitten mies voi taas lohduttautua huorien valheellisessa sylissä.

 

[Ladys]

Olen pettänyt vain kerran enkä ole ylpeä asiasta. Jos mun mieheni tekisi saman, niin en katsoisi oikeudekseni tuomita.

 

[zewta]

Rakastamme toisiamme,se on varmaa mutta nyt on hölmöilty niin olantakaa ettei koskaan. Tässä avioliitossa on voitettu anopin kiusaamiset,pahoinpitelyt miehen taholta, rahaongelmat ja epävarmuus aiemmin. Olemme joskus kauan sitten käyneetkin pariterapiassa muutaman kerran ja saimme lopulta kahden kesken asiat puhuttua.

Pahoinpitelyyn haimme myös apua ja ne loppuivat,jo vuosia on ollut asiat hyvin sen puolesta. Nyt kun mieheni lähti reissuun luulin ihan oikeasti että meillä oli asiat hyvin. Näin kyllä että häntä vaivasi jokin mutta en silti uskonut sitä mitä tuleman piti. Putosin todella korkealta ja itkin varmaan viikon kaikkea tapahtunutta. Riitelimme koko ajan mieheni kanssa,joka päivä!

Jotenkin tiesin että kostan tai teen jotain typerää vain huomatakseni että oloni ei helpottunut vaan päinvastoin. Nyt en ole sen parempi minäkään ja koen että olen rikkonut jotakin hyvin arvokasta. Minun on myös kannettava edes sillätavalla vastuu että käyn testeissä ja en laita vahingoa kiertämään.

Mieheni on joskus sanonut että jos olisin hänelle uskoton hän varmaan tappaisi minut. En kuvitellutkaan aiemmin että voisin olla. Haluan selvitä tästä tavalla tai toisella, haluan myös oikeasti elää elämääni rehellisesti vaikka tässä hetkessä olen syyllinen. En vaan tiedä mitä teen ja mitä keskustelisin mieheni kanssa, aika muutenkin on kortilla hänen kanssaan hänen työn luonteen vuoksi.

Tiedän että vaikeuksista voi selvitä...

Tämän jälkeen sun on ainakin ihan turha kantaa syyllisyyttä.

Mies on hakannut sinua, uhannut tappaa, käynyt huorissa.... Et todellakaan ole rikkonut mitään arvokasta. Sulla on joku läheisriippuvuussuhde. Ei tuo mitään rakkautta ole, ripustaudutte vain toisiinne, kaksi onnetonta.

Sinua oikeasti odottaa tuolla jossain mies, joka oikeasti rakastaisi sinua, sellainen joka ei lyö eikä uhkaa tappaa. Lähde etsimään sitä. Sinun miehesi on luuserisika.

 

[Sivhos]

Uskotteko kaiken,mitä ihmiset kirjoittavat?

 

[Tigu]

rankoistakin vastauksista. Läheisriippuvaisuudesta tuskin on kohdallamme kysymys, olemme saaneet elää yhdessä hyviäkin vuosia pitkään jolloin ei ole tapahtunut mitään avioliittoamme ravisuttavaa.

Olemme todella kokeneet paljon ja selvinneet niistä aiemmin yhdessä, nyt tilanne tuntuu erilaiselta. Pitkässä suhteessa se on kuitenkin niin, että en halua tehdä mitään äkkipäätöstä tunnekuohussa. Haluan olla varma mitä ikinä sitten päätän/päätämme tehdä avioliitollemme jo lastenki vuoksi. Onneksi vain nuorimmainen asuu enää kotona, mutta kyllä hän on myös nähnyt riitamme viimeisen 2 viikon ajalta. Normaalisti emme ole juuri riidelleet alkuvuosia lukuunottamatta. Kyllä tässä koko perhe on ollut kummissaan.

Tällä hetkellä emme enää riitele mutta emme kyllä puhukkaan. Välimme ovat kylmän kohteliaat. Mieheni on uppoutunut töihinsä ja ei saa nukuttua kuten en minäkään. Eihän tälläistä tilannetta kauan jaksa.

Mutta keskustelu jatkukoon...

 

[Näin täällä***]

[Kuulostaa tutulta osittain.Mieheni on käynyt pari kerta naisissa selkäni takana. Sain selville asiat!Olen kostanut ja tehnyt nyt saman. Pari kertaa minäkin mutta mieheni ei tiedä mitään.Suhde elää ihme vaiheita..välillä on hellyys ja tunteet välillä räiskyy satasella. Ei saada selvää mitä tehdä. En aio kertoa miehelleni että olen petturoinut. Koska tiedän että se veisi kaiken mahdollisuuden pois. Haluan että suhteemme voisi tästä korjaantua ja luottamus vielä tulla takaisin. Väärältä toki tuntuu se että mieheni ei tiedä minun seikkailuja mut minä tiedän missä hän on kurvaillut.Mutta parempi näin. Uskon että nyt suhde vielä voi jatkua ja nousta tästä suosta.

 

[Kun sillon tällön]

[viesti moderoitu]

 

[Tigu]

vastauksia vaikka näköjään muutakin kommentia lohkeaa.

Minäkin tiedän jo varmasti etten aio kertoa, koska vielä toivo elää että tämä tästä ajan kanssa jotenkin korjaantuisi. Ja vaikka ei korjaantuisikaan niin asiaa ei auta että miehenikin pahoittaa asiasta mielensä.

Aion kärsiä nahoissani tuli mitä tuli ja nousta kuitenkin tästä. Onneksi on työ etten voi jäädä kotiin itkemään elämäni surkeutta.

 

[voimaton]

Minulle kävi melkeenpä samalla tavalla, erotuksena vaan että olen mies. Joka päivä ja yö mietiskelen tätä tapahtunutta, mielessä pyörii rankkoja asiota ja tulevaisuudesta en voi vielä sanoa mitään.Niinkuin sinäkin niin en ole tehnyt tulevaisuuden suhteen päätöksiä se kun ei ole helppoa kun siihen liittyy niin paljon muita / muiden huomioonottamista. Kuten otsikko sanoo niin voimia sinulle.
Ps.Toivon että sinulla on joku jonka kanssa voit jakaa/ jutella kokemuksesta, minulla ei ole ja se saa kaiken tuntumaan vieläkin rankemmalta.

 

[M+]

Täällä kirjoitellaan kun on pettänyt tai petetty, kerran tai useammin. Kysymykseni kuuluukin pettäjille miksi teit sen ja petetyille, oliko siihen kenties joku syy. Yhteiseksi kysymykseksi kaikille mitä teitte ilmitulon jälkeen, lakaisitteko roskat maton alle vai selvittelittekö asiaa pohjia myöten.

 

[Hippo Campus]

Tuolla toisessa ketjussa pettänyt mies alkoi katumaan ja parkumaan käytöstään niin kauhiasti, että petetty nainen sai lohdutella. Käänsi kivasti asian päälaelleen.

Ei taitaisi toimia teillä. Mies on uhannut tappaa, jos petät, ja on aiemmin pahoinpidellyt. Ei taida kannattaa kertoa pettämisestä. Minua kyllä pelottaisi sinuna, jos saa jostain vielä tietää....

 

[Nitushka]

Jos elämänne munauksen olette tehneet ja pettäneet, niin kärsikää omissa nahoissanne älkääkä kertoko kumppanille jos kerran häntä niin rakastatte!! Mutta on myös otettava kerrasta opiksi eikä tehdä toiste!!

Oma mies petti ja kertoi heti siitä.. No, hän sai mielenrauhan ja oma maailmani murentui!!! Yhdessä ollaan ja rakastetaan, mutta kyllä kyyneleet virtaa tuon tuosta ja 100% luottamus on hävinnyt mikä on kaikista pahinta! Anteeksi ehkä annan joskus ja jotenkin välillä ymmärränkin häntä mutta unohtamaan en varmaan kykene (olen muutenkin erittäin pitkävihainen jos joku saa suuttumaan ;( ... )! Jos ei lasta olisi niin ero olisi melko varma, vaikkei yhdessä lapsen takia ollakaan. Se vain olisi niin paljon helpompaa kuin elämä omien ajatusten, pelkojen ja epäilyjen kanssa miehen suhteen..

Monimutkaista

Onneksi on tosiaan muutama hyvä ystävä jolle on voinut purkaa !

Ps. Nimim. Voimaton, jos haluat vaihtaa ajatuksia petetyn kanssa niin laita s.osoittees niin voin kertoa ja olisi terapeuttista kuulla mitä pettäjän mielessä liikkuu.

 

[Voimaton]

Kiitos viestistasi, olet kokenut samoja asioita kuin minäkin ja voin yhtyä ajatusmaailmaasi. Olisi erittain mukavaa keskustella asioista kanssasi mutta ymmärrät varmasti etten voi laittaa sp- osoitetta tänne,olisiko muuta tapaa. Koneelle paasen kyllä nyt loman aikana mutta ei ole mukavaa kun lapset urkkii että mitä kirjoittelen.Mainintasi siitä luottamuksen häviämisesta oli kuin ajatuksistani kuten moni muukin kohta ja toivonkin että voisin jollakin tavalla saada sinuun yhteyden, ehkä jotenkin

 

[Voimaton]

Kiitos viestistasi, olet kokenut samoja asioita kuin minäkin ja voin yhtyä ajatusmaailmaasi. Olisi erittain mukavaa keskustella asioista kanssasi mutta ymmärrät varmasti etten voi laittaa sp- osoitetta tänne,olisiko muuta tapaa. Koneelle paasen kyllä nyt loman aikana mutta ei ole mukavaa kun lapset urkkii että mitä kirjoittelen.Mainintasi siitä luottamuksen häviämisesta oli kuin ajatuksistani kuten moni muukin kohta ja toivonkin että voisin jollakin tavalla saada sinuun yhteyden, ehkä jotenkin

 

[jep jep jep...]

Nyt kävi näin

 

[voimaton]

Niin että kävi kuinka? Jos haluaa keskustella ihmisen kanssa joka on kokenut samoja asioita kuin itse niin älä sinä jep, jep viitsi viisastella asiasta. Jos ja kun koet itse vastaavaa niin muista nämä hienot kommenttisi.

 

[Nitushka]

http://www.suhdesoppa.fi/ ja kirjaa "Revitty sydän"... Löytyy vertaistukea ja ymmärrystä sekä petetyille, että pettäjille.