Petin miestäni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sani
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sani

Vieras
Nuoruudenrakkauteni kanssa. (Emme olleet sängyssä, mutta halailimme ja suutelimme).

Itse koen, että näin oli tarkoitettu. Niin kauan olen saanut hillittyä itseni,
ja niin kauan olen elänyt elämääni nuoruudenrakkaus mielessäni.

En ole kertonut miehelle, enkä usko kertovanikaan. Mulla on ollut hirveän paha olo, luonnollisesti, tapahtuneen jälkeen. Mutta aiheuttaisin kertomisella vain "turhaa" pahaa mieltä miehelle - sen TIEDÄN, että hän ei minua tuon vuoksi kuitenkaan jättäisi.

Ehkä saan joskus teon pois mielestäni, ehkä en. Itse kamppailen virheeni vuoksi kuitenkin kauan, ja totta kai rangaistus on ihan aiheesta. En missään nimessä puolustele tekoani. Mutta jotain hyvää siitä kuitenkin oli: tuntuu, että menneisyys jättää minut vihdoinkin rauhaan.
 
minun mielestäni tuo oli todella väärin mutta , ymmärrän että nyt "menneisyys jättää rauhaan" mutta sen olisi voinut hoitaa ehkäpä puhumallakin.. sinulle tulee ehkä vaivaantunut olo kun seuraavan kerran kohtaatte.
 
Itse tein vastaavan työkaverini kanssa.. siis halailua ja pussailua yms pientä. Ja hyvä ihminen jos olisin, niin tottahan sitä pitäisi katua, mutta mua ei kaduta pätkääkään. Tekisin uudestaan, jos olisi tilaisuus.
 
Saman muutamia vuosia edellisessä suhteessa kokeneena, (tosin siinä edettiin pidemmälle ja useaan otteeseen) voin kertoa että tuskin jää tuohon jos vaan itsellä yhtään tunteita mukana... Tilaisuus tekee varkaan...
 
Puhuminen tuon nuoruudenrakkauteni kanssa ei ole koskaan aiheuttanut muuta kuin lisää kaipuuta häntä kohtaan. En tiedä, miksi näin, siis miksi juuri noinkin väärät teot aiheuttivat kuitenkin siinä mielessä "hyvän mielen", että voin jatkaa elämääni ilman ikuista ikävää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sani:
Puhuminen tuon nuoruudenrakkauteni kanssa ei ole koskaan aiheuttanut muuta kuin lisää kaipuuta häntä kohtaan. En tiedä, miksi näin, siis miksi juuri noinkin väärät teot aiheuttivat kuitenkin siinä mielessä "hyvän mielen", että voin jatkaa elämääni ilman ikuista ikävää.

Toivotan onnea jos näin on!
 
Mietin juuri sitäkin, että voiko suhde jatkua enää? Onko tällainen lopun alkua?
Voiko suhde onnistua tällaisesta luurangosta huolimatta... :(
Että onko jossain syvemmällä suurempiakin ongelmia, tai kaataako tällainen kaipaus kaiken.
 
Oletko ihan vakaasti sitä mieltä, että tuo nyt auttaa sinua UNOHTAMAAN sen nuoruuden heilasi? Ettei vaan kasvaisi kaipuu vielä isommaksi. Rakastatko miestäsi, oletko sitä mieltä, että hän on sinulle Se Oikea?
 
kerran pettäjä aina pettäjä , niin ainakin sanotaan.. mutta tuota säälin miestäsi millaisen naisen kanssa on eikä tiedä miten sinulle on tullut hyvä mieli kun petit. entinen mieheni petti minua entisen naisensa kanssa ja siihen jäi se suhde heti , en voi sietää pettäjiä yhtään kaikella kunnioituksella.
 
Suhdetta on kyllä vaikeaa jatkaa, mikäli ei saa mielestään tätä toista... Se korttitalo kaatuu sitten lopulta itsekseen... Kertoi miehelle tai ei, kyllä se niin paljon vaikuttaa suhteeseen... Ja siinä todellakin olen samaa mieltä, että tuolla teolla et varmasti saa häntä mielestäsi vaan päinvastoin... Ja edelleen tilaisuus tekee varkaan...

Itse kerroin miehelle... Vuoden verran yritimme yhdessä, mutta kun minun osaltani raja oli pettämisen kohdalla ylitetty... Se oli niin helppoa tehdä uudelleen... Viitaten tuohon kerran pettäjä, aina pettäjä asiaan... Nykyisessä suhteessa en enää moiseen lähtisi ja se siitä syystä että näin mitä se tekee toiselle osapuolelle... Ei niin kaunista katseltavaa =( Petetyksi tulleelta menee luottamus pitkäksi aikaa...
 
Niin. Vaikeita asioita. Olemme niin läheisiä kuin olla voi - ja silti pidän tämän salaisuuden itselläni. En ole koskaan pitänyt miestäni Sinä Oikeana, enkä tiedä olenko koskaan rakastanut nykyistäni. Olemme suhteessamme, koska emme "jaksa" erota. Näin vain on hyvä.

Sitten taas se kaipuu sellaiseen ihmiseen, johon todella tuntee vetoa, intohimoa, jota todella kokee rakastavansa. :(
Mutta kaikkea ei voi saada. En voisi koskaan saada tuota nuoruudenrakkauttani enää itselleni, elämämme ovat liian kaukana toisistaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sani:
Niin. Vaikeita asioita. Olemme niin läheisiä kuin olla voi - ja silti pidän tämän salaisuuden itselläni. En ole koskaan pitänyt miestäni Sinä Oikeana, enkä tiedä olenko koskaan rakastanut nykyistäni. Olemme suhteessamme, koska emme "jaksa" erota. Näin vain on hyvä.

Sitten taas se kaipuu sellaiseen ihmiseen, johon todella tuntee vetoa, intohimoa, jota todella kokee rakastavansa. :(
Mutta kaikkea ei voi saada. En voisi koskaan saada tuota nuoruudenrakkauttani enää itselleni, elämämme ovat liian kaukana toisistaan.

miksi erositte?miten elämänne eroaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
Alkuperäinen kirjoittaja Sani:
Niin. Vaikeita asioita. Olemme niin läheisiä kuin olla voi - ja silti pidän tämän salaisuuden itselläni. En ole koskaan pitänyt miestäni Sinä Oikeana, enkä tiedä olenko koskaan rakastanut nykyistäni. Olemme suhteessamme, koska emme "jaksa" erota. Näin vain on hyvä.

Sitten taas se kaipuu sellaiseen ihmiseen, johon todella tuntee vetoa, intohimoa, jota todella kokee rakastavansa. :(
Mutta kaikkea ei voi saada. En voisi koskaan saada tuota nuoruudenrakkauttani enää itselleni, elämämme ovat liian kaukana toisistaan.

miksi erositte?miten elämänne eroaa?

Täysin erilaiset elämäntilanteet, elämänarvot, haluamme eri asioita.
Kuitenkin "menneisyyden me" olemme yhä yhtä, ja jollain tapaa sielunkumppaneita.
 
mulla oli n.2kk sitten sama tilanne..jätin avopuolisonikin..ja tein siinä todella suuren virheen...ei kannata rakastua rakkauteen tai tunteeseen..kannattaa miettiä miksi aikoinaan erosi siitä ihanasta nuoruuden rakkaudesta...minäkin luulin,et hän on se oikea minulle...erostamme oli kulunut jo 8,5v ja vieläkin mietin häntä,joka päivä..no,eroni jälkeen näin häntä useamman kerran ja kerran hän tuli luokseni yöksikin...en pystynyt tekemään hänen kanssaan mitään ja tajusin,että oli vain elänyt siinä tunteessa,joka minulla oli hänen kanssa nuorena..olinkin vain ollut rakastunut hänen mielikuvaansa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja annukka:
mulla oli n.2kk sitten sama tilanne..jätin avopuolisonikin..ja tein siinä todella suuren virheen...ei kannata rakastua rakkauteen tai tunteeseen..kannattaa miettiä miksi aikoinaan erosi siitä ihanasta nuoruuden rakkaudesta...minäkin luulin,et hän on se oikea minulle...erostamme oli kulunut jo 8,5v ja vieläkin mietin häntä,joka päivä..no,eroni jälkeen näin häntä useamman kerran ja kerran hän tuli luokseni yöksikin...en pystynyt tekemään hänen kanssaan mitään ja tajusin,että oli vain elänyt siinä tunteessa,joka minulla oli hänen kanssa nuorena..olinkin vain ollut rakastunut hänen mielikuvaansa...

Niinhän se on - näin se on minullakin, se tunne ja se ihminen sieltä menneisyydestä houkutteli! Mutta ei enää se, joka hän nykyään on. Muistot vaan sytyttävät sen ikävän.
 

Yhteistyössä