apua umpikujaan???

[eksynyt vm.76]

Hei!

Samaa aihetta käsitteleviä ketjuja olisi kenties saattanut löytyä useitakin, mutta aloitan uuden.
Olen kihloissa (suhde on kestänyt 6vuotta), häitä on suunniteltu, yhteistä elämää, lapsia ja taloa... Eli kaikkea sitä mitä yleensä rakkauden huumassa suunnitellaan ja myöhemmin kenties epätoivoisestikin toivotaan. Suhteemme on ollut myrskyisä, ei kuitenkaan riitojen vuoksi. Suhteemme alussa avomiehelläni oli selvittämättömiä asioita exänsä kanssa. Minä olin epäluuloinen öisistä vierailuista ja lopulta meille sitten tulikin väliaikainen ero. Eron aikana mies saattoi exänsä raskaaksi ja melko pian tämän intohimoisen yön jälkeen minä suostuin jatkamaan suhdettamme. Exän raskaus selvisi kummallekin vasta kun olimme jo päättäneet jatkaa suhdettamme vakavasti ja täysin toisiimme sitoutuneina, vieläpä muka puhtaalta pöydältä. Vasta muutama vuosi lapsen syntymän jälkeen minulle selvisi miehen myös pettäneen minua lapsensa äidin kanssa ennen ns. välieroa. Olin asiasta järkyttynyt, mutta työpaikkani ja yhteisen taloudellisen tilanteen vuoksi lähteminen ei ollut mahdollista juuri silloin kun minusta tuntui, etten kestäisi ola enää saman katon alla avopuolisoni kanssa.
Ensijärkytyksen jälkeen seurasi epäusko ja täydellisessä totuuden kieltämisessä eläminen. Muutui liiotellun rauhalliseksi, annoin miehelle anteeksi menneet ja aloin hokea mielessäni, ettei mies enää koskaan tee minulle niin. Hän rakastaa minua ja on niin pahoillaan. Muutama vuosi kului ihan mukavasti kuplassa. Uskoin jo aivan tosissani antaneeni anteeksi, vaikka tunsin todella yllättävissäkin tilanteissa suurta mustasukkaisuutta. Kupla kuitenkin puhkesi, tajusin todella kummallisessa tilanteessa, etten vieläkään luota, saati ole aidosti antanut anteeksi tai millään tavalla unohtanut menneitä. Olen halunnut jättää menneet taakse ja jatkaa elämää tyytyväisen eteenpäin .
Nyt kamppailen tuskan kanssa, jätänkö miehen jota rakastan, mutta johon en luota (muitakin ongelmia tietysti on, kuten kaikissa parisuhteissa) vai jatkanko tätä toivottomalta tuntuvaa taistelua parisuhteen pelastumisen puolesta. Työtä tilanne vaatii kummaltakin ja sitä en pelkää. Mies saattaakin ehkä pelätä... Haluan epätoivoisesti uskoa tämän suhteen tulevaisuuteen. Olen asunut kuukauden eri asunnossa kun avomieheni. Kumpikin on miettinyt mitä haluaa ja mies on varma tahdostaan olla vain minun kanssani. Minä epäilen kykyäni päästä menneiden yli. Lisäksi olen huomannut rakastavani exääni kymmenen vuoden takaa. Hänen vuokseen olen yhden suhteen jopa lopettanut, en hänen pyynnöstään vaan ymmärtäessäni kuinka voimakasta rakkautta tunnen häntä kohtaan. Exä rakastaa minua yhä (on sanonut niin), mutta kumpikaan ei ole halunnut sekaantua toisen parisuhteisiin. Minun erotessani hänellä oli suhde ja kun hän erosi, minä olin löytänyt nykyisen mieheni. Emme ole pitäneet aktiivisesti yhteyttä. Välillä on kulunut muutamakin vuosi ilman yhteydenpitoa. Välillämme on kuitenkin jotain sellaista, mitä ei voi selittää. Olen miettinyt miksi en ole päässyt yli hänestä tai miksi rakkauteni laatu ei ole muuttunut, kuten kaikkia muita exiä kohtaan on ajan mittaan tapahtunut.
Väsyneenä verailen exää ja nykyistä. Pohdin, olenko uskoton miestäni kohtaan, kun tunteita toista miestä kohtaan on olemassa. Epäilen, ettei suhde exän kanssa ole realistinen mahdollisuus, vaikka eroaisin miehestäni. Tiedän myös jokaisessa suhteessa olevan ongelmia ja haasteita. Toivon välillä tunteiden kuolevan exää kohtaan, jotta voisin jatkaa "suunnitelman" mukaan nykyisen kanssa vaikka läpi harmaan kiven. Ja kaikkien niiden ajatusten keskellä mielessä käy exän olemus ja loputon turvallisuudentunne, joka minut hänen lähellä valtaa...
Olen niin lähellä tätä kaikkea, että olen muuttunut sokeaksi. Kaipaan näkökulmia. En rehellisesti sanottuna enää tiedä mitä pitäisi ajatella tai tehdä.

 

[xx]

Aivan liian vaikea lukea "tiukkaa textiä"... sorry

 

[Rajun ratkaisun tehnyt]

Ota aikalisä. Niin paljon on ehtinyt tapahtua ja luottamus on ihan a ja o. Hänen toimintansa ei ole kerran mokaaminen vaan ihan täyttä omahyväistä porskuttelua. Kirpaisee, kyllä, muttta elämällä on parempaakin tarjottavaa, kun toivut erosta.

 

[anna]

Minusta tuntui silta, etta tekstissasi oli oikeastaan vastaus jo valmiina.

Mies on pettanyt ja salannut pettamisen. Vuosien jalkeen et edelleenkaan luota. Mies ei ehka ole valmis tekemaan tyota suhteen pelastamiseksi. Olet alkanut haaveilla exan syliin.

Ero kirpaisee vaan kerran, kun taas huonossa suhteessa saa karvistella pahimmassa tapauksessa loppuelaman. Vaikka suhteenne ei olisi muuten ns. huono, luottamuksen puute tekee elaman helvetiksi. Eika itseaan voi pakottaa luottamaan - jos ei luota niin ei luota. Joskus on vaan paljon helpompi alottaa puhtaalta poydalta jonkun muun kanssa kuin yrittaa kursia luottamuspulaista suhdetta uuteen kuosiin.

 

[Inhorealisti1]

Minä olen vastauksessani toisinajattelija. Minusta miehesi on pettänyt sinua ex:sä kanssa ja sinä olet edelleenkin rakastunut omaan ex:si. Tämän paremmin ei voi vakka kanttaan valita. Älkää herran tähden sotkeko muita draamoihinne. Olette ansainneet toisenne.

 

[l]

Ota aikalisä.

Mitäs tuo aikalisä nyt varsinaisesti kannattaa? Edellisellä kerrallahan mies hankki exänsä kanssa jälkikasvua. Mitä sitä tietää kenen kanssa lisääntyisi tällä kertaa. Tai jos vaikka exä haluaisikin lisää lapsia...

 

[Jen]

Älä ainakaan tee hätiköityjä päätöksiä. Toisaalta sekin tuntuu raskaalta, jos aloittaisit suhdetta exäsi kanssa ja kuitenkin miettisit tulevaisuutta miehesi kanssa.

On mahdollista, että ex on sinulle oikea. Tai nykyinen mies. Tai joku muu. Ehkäpä yksinolo voisi olla hyvä ratkaisu. Ei siten, että yksinollessa kehität sivusuhteita, vaan että oikeasti mietit elämääsi ja mitä elämältäsi haluat.

Hyvä, että tajua, ettei mikään suhde ole ongelmaton. Suureen rakkauteen kuuluu myös auttamatta ongelmia ajoittain. Jokaisesta ihmisestä pitäisi vain löytyä ne keinot ratkaista ongelmat.

Olet todennäköisesti haudannut miehen pettämisen niin syvälle, että joudut pettämisen tuskaa käsittelemään nyt. Pettämisen anteeksiantaminen tapahtuu ihan siten, että et yritä unohtaa tapahtunutta, vaan päätät, että nyt annat anteeksi. Se ei ole helppoa, mutta se on ainoa tapa, jolla et myrkytä mieltäsi jatkuvalla mustasukkaisuudella. Tietysti myös miehen pitää osoittaa merkkejä, että häneen yhä voi luottaa ja hänen pitää olla valmis myös omalta osaltaan sitoutumaan suhteeseen.

Jos taas päädyt exän kanssa suhteeseen, mieti mikä silloin aikoinaan meni pieleen. Oletteko kumpikin kasvaneet ihmisinä niin paljon, että niistä ongelmista päästäisi arkielämässä yli jatkossakin?

Uskon, että paranemisesi nopeutuisi, kun kävisit aluksi vaikka 1-3 kertaa juttelemassa psykologille. Heillä on ammattitaitoa siihen, että kun oma ajatus kiertää kehää, niin he osaavat tuoda uusia näkökulmia asiaan.

Ehkä kannattaisi miettiä myös sitä, mitkä ovat ne seikat, jotka hyvässä parisuhteessa pitää olla. Ainakin omalla kohdallani luottamus, rakkaus ja keskinäinen kunnioitus ovat ihan perusjuttuja. Tavallisimmin parisuhteissa riidellään seksistä, rahasta ja siivouksesta, joten niissäkin pitäisi pystyä tekemään kompromisseja, jotta yhteiselämä ei ole päivittäistä tappelua, sillä onhan se typerää, jos muutoin suhde toimii, mutta joka päivä tapellaan lattialla lojuvista sukista tai väärin puristetusta hammastahnatuubista.

Teitpä minkä tahansa päätöksen, rakastaminen on ennenkaikkea päätöstä siitä, että haluat tätä suhdetta ja haluat rakkauden toimivan. Varsinkin miesten on helppo sanoa, että joo joo kyllä mä rakastan, kun nainen siivoaa, tekee ruoat ja antaa säännöllisesti seksiä kun taas mies vain makaa sohvalla telkkarin ääressä. Rakkaus on ennenkaikkea tekoja, ei vain sanoja.

 

[ilona]

Olen samaa mieltä joidenkin edellisten kanssa: ota aikalisä ja mieti mitä haluat.
Olet uskoton itsekin haaveilemalla, ehkä epärealistisestikin, exästäsi. Jos se asia vaivaa, miksi et tapaisi häntä ja katsoisi mikä on tilanne?

Olemalla hiljaa ja painamalla pettämisen villaisella tavallaan hyväksyit sen miehelle sallituksen toimintatavaksi.
Mies ei varmaankaan ymmärrä edes sen teon suuruutta sinulle, kun et sitä kipuillut aikoinaan.

 

[ap]

Kiitos vinkeistä.
Olen käynyt keskusteluja miehen kanssa epäluottamuksesta kun kupla puhkesi. Hän tietää loukanneensa minua syvästi valehtelemalla ja pettämällä. Hän on todennut, ettei voi tehdä enempää ansaitakseen luottamukseni uudestaan, kun tällä hetkellä tekee. Hän on usein sanonut, ettei ole enää pettänyt ja minulla ei ole mitään syytä olla luottamatta. Käytännössä hän kuitenkin esim. ilmoittaa kertovansa yhteisen elämän järjestämiseen liittyviin asioihin näkökulmansa silloin kun hänelle sopii ja jättää minut usein "tyhjän päälle". Tästäkin on keskusteltu ja olen monesti sanonut miehen kohtuuttomasti vaikeuttavan yhteiseloa ihan vaan panttaamalla tietoa. Mies ei ole ollut missään vaiheessa valmis mielikuvissaan asettamaan itseään minun asemaani ja miettimään millaisen helvetin läpi olen joutunut kulkemaan ihan vain ollakseni hänen kanssaan. Hän on valmis ostamaan lahjoja yms ja sillä tavoin hyvittelee menneitä. Minä en lahjoja kaipaa vaan aitoa kanssakäymistä ja rehellisyyttä arjen pikkuasioissa.
Tiedän miehen rakastavan minua. Minäkin rakastan häntä. Mies yrittää ilmeisesti parhaansa ja toista ei saisi yrittää muuttaa. Vaadin häneltä ehkä liikaa... Sen tiedän ettei suhde kuitenkaan toimi näin. Tai kyllähän suhteemme on toiminut mukavasti kun minä olen ollut pitämättä puoliani ja ymmärtänyt kuinka vaikeaa miehellä on... Helpoin vaihtoehto olisi vain lopettaa tällainen pohtiminen ja "alistua kohtaloonsa". Olla tyytyväinen kaikista niistä hyvistä piirteistä, joita miehellä on ja olla takertumatta pikkujuttuihin. Kyllähän sovitut liitotkin ovat kuulemma toimineet ja niissä on opittu rakastamaan toista.
Exän kanssa suhde kariutui pitkän välimatkan ja suurten väärinkäsitysten vuoksi. Nämä väärinkäsitykset on selvitty ja menneistä on käyty pitkiä keskusteluja. Olen miettinyt suhteen mahdollisuuksia exän kanssa jo ennen nykyistä miestäni ja jo silloin epäilin voimakkaasti, ettei suhteesta tulisi kestävää. Silti olisin ollut valmis menneisyydessä melkein mihin vain, jos olisin saanut miehen vielä takaisin.
Exän ajatteleminen tässä vaiheessa on suorastaan hulluutta. Haaveilemalla epärealistisesti jostain sellaisesta, mikä ei ehkä edes ole totta, saa minun "taistelutahdon" vähenemään pohjalukemiin.
Psykologilla käyminen voisi olla viisasta! Olen niin väsynyt tähän kaikkeen... Yksin en tästä selviä.

 

[tarkoitin]

Tarkoitin aikalisällä sitä, että elä hieman itseksesi ja mieti, mitä haluat. Huomaat, ettet ehkä tuota miestä enää.

 

[raisu]

Hei eksynyt! Miksi aikanaan erositte exäsi kanssa? Oliko teidän suhteenne oikeasti hyvä, vai onko aika kullannut muistot?

Monesti jos uudessa suhteessa ilmenee ongelmia, alkaa vanhat kumppanit kummitella päässä, ja tuntuu, että elämä oli paljon parempaa ennen. Mutta voi myös olla niin, että sovit exäsi kanssa todella hyvin yhteen, ja teidän kannattaisi yrittää uudelleen. Minä ainakin silloin tällöin mietin haikeana "vanhoja hyviä" aikoja, kunnes huomaan, että unelmoin jostain, jota ei koskaan ole ollut olemassa. Mieleeni muistuu yhtäkkiä, kuinka ahdistunut olin menneisyydessä, ja siihen loppuu haaveilu.
Mutta tiedän myös henkilöitä, jotka ovat ikävöineet exän luo, ja ovat todella palanneet yhteen takaisin. Sinun kannattaa harkita, lähteäkö uudestaan lämmittelemään vanhaa suhdetta.

Mitä nykyiseen suhteeseen tulee: tuollainen luottamuksen rikkominen heti suhteen alussa on hyvin haavoittava ja vakava asia. Herää kysymys, että jos miehesi jo niin varhaisessa vaiheessa petti sinua, pystyykö hän koko elämäänsä pysymään sinulle rehellisenä suhteessa? Joko teidän pitää puhua tuo vanha asia halki, tai sitten lopettaa koko suhde. Mutta selvittämätön asia saattaa vuosikymmenienkin päästä edelleen painaa mieltäsi, koska tietyt asiat eivät vanhene. Toivon sinulle, että löydät oikean ratkaisun elämääsi!

 

[ap]

Erosimme exän kanssa muiden ihmisten sepittämän valheen vuoksi. Totuus selvisi exälle vasta kun minä olin ns. jatkanut elämääni eteenpäin. Minä tiesin suunnilleen mitä ihmiset olivat tarinoineet ja yritin tilannetta valaista jo ennen eroa exälle, mutta pitkä välimatka vaikeutti välien selvittelyä huomattavasti. Varsinkin kun valheessa osallisena oli exälle vielä tuolloin läheisiä ihmisiä, minun yritykset selvittää koko sotku kaikuivat kuuroille korville. Ajan kuluessa päätin jättää asian sikseen ja jatkaa oma elämääni. Jääräpäisen mieltä on vaikea kääntää. Exä on katunut syvästi latelemiaan loukkauksia ja huonosti hoidettua eroa. Siinä riidan keskellä pääsi kummaltakin aikamoisia sammakoita suusta, jotka harmittavat ja nolottavat vielä vuosien päästäkin.
Olen tietoinen monista exän jo tuolloin olemassa olleista "haastavista" piirteistä, jotka eivät ole vuosien aikana muuttuneet miksikään. Minuun hänen piirteensä vaikuttivat negatiivisella tavalla tuolloin, koska olin vielä kovin epävarma itsestäni. Osa hänen piirteistään on yhä edelleen minun näkökulmastani katsottuna todella haasteellisia. Esim. hän on todella voimakas ja suorasukainen luonne. Hän haluaa olla johtaja ja jo aikoinaan välillämme oli valtataistelun merkkejä. Myös ihan ystävinä otamme mittaa siitä "kuka määrää" tai sanoo viimeisen sanan.
Aika on kullannut joitakin muistoja, mutta kun ihan totta puhutaan niitä hyviä muistoja yhteisitä ajoista ei juurikaan ole. Olen monesti miettinyt mikseivät tunteet exää kohtaan ole "kuolleet" ajan kuluessa. Enkö osaa päästää irti menneestä vai mistä on kyse. Olen ollut tekemisissä exän kanssa viimeisen parin vuoden aikana satunnaisesti. Hänen seurassaan on aina hyvä ja turvallinen olo.
Nykyisen kanssa on yritetty keskustella asioista. Hän kuuntelee mitä sanon, mutta hänestä on odella vaikea saada asioita ulos. Tästä syystä keskustelumme ovat lähinnä yksinkeskustelua. Vain harvoin mies oma-aloitteisesti osallistuu keskusteluun tai aloittaa keskustelun.

 

[raisu]

Terve taas! Sanoit, että exän seurassa on aina hyvä ja turvallinen olo. Se voi johtua siitä, että yleensäkin menneisyyden henkilöt ovat jotenkin turvallisia, koska heidän kanssaan on joskus muinoin jakanut elämänsä ja ajatuksensa. Sen takia tuo turvallisuuden tunne, jota arvostat exän seurassa, voi olla vain tavallinen reaktio ihmiseen, jonka tuntee menneisyydestä. Kun joskus tapasin exääni vuosia suhteen loppumisen jälkeen, oli minulla myös hetkellinen turvallisuuden tunne, aivan kuin olisi palannut vanhaan "taloon", jonka tuntee läpikotaisin, ja johon on aikanaan kiintynyt. Mutta tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että sama turvallisuuden tunne säilyy, jos palaat yhteen exän kanssa.
Sanoit että hän on haastava ihminen, joka voi olla hyvä piirre, mutta myös kuluttava piirre ihmisessä. Tuttavapiirini haastavat ihmiset saattavat olla hyvinkin mielenkiintoisia persoonia, mutta monesti myös hieman rasittavia, koska heidän kanssaan tunnen olevani aina varuillaan.
Puhuit siitä, kuinka olit epävarma menneisyydessä, ja liitit tuon epävarmuuden omaan kehitykseesi. Voi olla, että se epävarmuus johtui nuoruudesta ja ajan mittaan elämä on tuonut varmuutta lisää, mutta tuo epävarmuus voi myös johtua kumppanista. On ihmisiä, jotka kertakaikkiaan saavat olon epävarmaksi. Ajatettelin itse juuri samoin ollessani exän kanssa yhdessä, olin siis varma, että epävarmuuteni johtui pelkästään minusta. Mutta nyt olen huomannut miten valtava vaikutus kumppanilla voi olla itsetuntoon ja itseluottamukseen. Voi tietysti myös olla niin, että siinä 20-25 vuotiaana on sekä oman kehityksen takia epävarma, ja sen lisäksi kumppanin takia.

Se että ei voi päästää irti menneisyyden henkilöstä, voi johtua juuri siitä, että suhde ei ollut onnellinen. Koska tämä suhde jäi vajaavaiseksi, se vaivaa mieltä ja saa aikaan tarpeen kokeilla uudestaan ja tällä kertaa tehdä siitä parempi. Mutta olisin varovainen kertomasi perusteella exän suhteen. Sanoit että hyviä muistoja ei juuri ollut, ja se on huono merkki. Kyllä suhteessa pitäisi olla enemmän hyvää kuin pahaa.

Vielä nykyisestä suhteestasi. On huono asia, jos mies ei ole valmis puhumaan aiheesta, koska silloin teidän välillänne on aina tuo vanha tapaus, kuin seinä. Silloin ei pysty edes rentoutumaan toisen seurassa, koska muuten tuntuu siltä, että jos nyt rentoudun kullan kainalossa, niin annan hänelle kaiken anteeksi, ilman että asia tuli todella selvitetyksi. Näin ainakin minun suhteessani. Hänen on oikeastaan pakko puhua sinun kanssasi menneistä, muuten teillä ei mielestäni ole mahdollisuutta "parantua" siitä tapauksesta, ja jatkaa tyytyväisempää elämää.

 

[Meikämaija]

Kun kerran oletta jo eri osoitteissa ja erossa, älä muuta tilannetta. Ihan selvästi olet ihan hukassa eikä tilanne parane sillä, että seilaatte edes takaisin. Noin sekavana ei saa tehdä mitään ratkaisuja, niiden aika on vasta sitten, kun pää on selvinnnyt ja siihen auttaa vain aika.

Muistan oman eroprosessini ajoilta juuri tuon ilmiön, että entiset ihastukset alkoivat tuntumaan juuri siltä, mitä kaipaa. Muistot kultautuivat ja saivat hohtoa, unohtui todellisuus, joka niihin liittyi. Kun aikaa kului, järki palasi ja tunteet saivat oikeat muodot, realismin niin exiin kuin siihen voimassaolevaankin suhteeseen. Ikikiitollinen olen siitä, että jostain sain järkeä antaa itselleni aikaa päästä tasapainoon, ennenkuin tein mitään. Aika nimittäin selvensi sen, mitä tulevalta elämältäni haluan ja kärsivällisyyttä pitää niistä perusasioista kiinni. Eroon liittyy aina tunnemyrskyjä ja vaikkapa hurrikaanejakin ja sehän tiedetään, että silloin ei voi rakentaa mitään koossa pysyvää!