[QUOTE="Neith";26280973]tottakait on hyvä opettaa lapselle ettei kaikkea voi saada ja että jos on rajattu määrä rahaa niin pitää kyetä tekemään ratkaisuja sen perusteella mikä on järkevää vs se mitä haluaa.. ja että raha ei kasva puussa ja tietysti lapsi tulee opettaa siihen että pitää tehdä töitä saadakseen asioita.. mutta siltikään en ymmärrä sitä että hankitaan liian pienillä tuloilla liian monta lasta ja sitten rutistaan kun rahat ei riitä, ollaan käsi ojossa hakemassa tuettuja lomia, harraste ym rahaa soskusta etc. siinä välissä on kuitenkin se kultainen keskitie, siis se missä mietitään mihin on varaa ja mitä halutaan.
mä haluan oman kodin, ei sen linna tarvitse olla mutta oma kuitenkin, ja pk seudulla ne maksaa. mä haluan pitää oman auton, ei sen uusi tarvitse olla mutta sellainen mihin voi pääsääntöisesti luottaa, mä haluan syödä mahdollisuuksien mukaan kotimaista ja luomua, mä tahdon sisustaa kodin mieluisaksi, ei tarkoita kalliita juttuja mutta rahaa siihen silti menee, haluan voida ostaa itselle, miehelle ja lapselle mieluisia vaatteita eikä niin että on valittava niistä mitä nyt on halvalla tarjolla (enkä puhu merkkivaatteista) ja tahdon tulevaisuudessa tarjota lapselle harrastuksen, elämyksiä, kulttuuria jotta lapsi oppisi haluamaan elämältä enemmän kuin pe ja la iltaisin pussikaljaa, leffojen tuijottelua/pelien pelaamista tai kaupungilla hengailua.. ja kyllä, meillä olisi varaa toiseen lapseen, sitä toista lasta nyt ei vaan meille suvaitse tulla.[/QUOTE]
Aivan kun mun kirjoittamaa tekstiä! Mä ajattelen niin, että kerran mä vaan elän ja todellakin haluan nauttia elämästäni. En mä ajattele pelkästään sitä, mitä voin lapselle tarjota, vaan myös sitä mitä voin itselleni tarjota. Mä oon esim aina unelmoinut ihanasta omakotitalosta suht isolla tontilla, ja se on unelma jonka haluan toteuttaa (ja on myös mieheni unelma). Me käydään ulkomailla n pari kertaa vuodessa, toinen matka suuntaa miehen sukulaisille ja toinen sit jonnekin muualle. Ruokakaupassa haluan ostaa mitä mieli tekee, meillä saattaa esim mennä 20e mun ja miehen päivälliseen... Ulkona syömiseen menee rahaa, bensoihin menee rahaa (mun työpaikka ja sali naapurikaupungissa ja töiden jälkeen täytyy ensin käydä kotona, miehen jalkapallotreenit naapurikunnassa). Kyllä sitä rahaa menee ilman että se "valuisi johonkin hukkaan".
mä haluan oman kodin, ei sen linna tarvitse olla mutta oma kuitenkin, ja pk seudulla ne maksaa. mä haluan pitää oman auton, ei sen uusi tarvitse olla mutta sellainen mihin voi pääsääntöisesti luottaa, mä haluan syödä mahdollisuuksien mukaan kotimaista ja luomua, mä tahdon sisustaa kodin mieluisaksi, ei tarkoita kalliita juttuja mutta rahaa siihen silti menee, haluan voida ostaa itselle, miehelle ja lapselle mieluisia vaatteita eikä niin että on valittava niistä mitä nyt on halvalla tarjolla (enkä puhu merkkivaatteista) ja tahdon tulevaisuudessa tarjota lapselle harrastuksen, elämyksiä, kulttuuria jotta lapsi oppisi haluamaan elämältä enemmän kuin pe ja la iltaisin pussikaljaa, leffojen tuijottelua/pelien pelaamista tai kaupungilla hengailua.. ja kyllä, meillä olisi varaa toiseen lapseen, sitä toista lasta nyt ei vaan meille suvaitse tulla.[/QUOTE]
Aivan kun mun kirjoittamaa tekstiä! Mä ajattelen niin, että kerran mä vaan elän ja todellakin haluan nauttia elämästäni. En mä ajattele pelkästään sitä, mitä voin lapselle tarjota, vaan myös sitä mitä voin itselleni tarjota. Mä oon esim aina unelmoinut ihanasta omakotitalosta suht isolla tontilla, ja se on unelma jonka haluan toteuttaa (ja on myös mieheni unelma). Me käydään ulkomailla n pari kertaa vuodessa, toinen matka suuntaa miehen sukulaisille ja toinen sit jonnekin muualle. Ruokakaupassa haluan ostaa mitä mieli tekee, meillä saattaa esim mennä 20e mun ja miehen päivälliseen... Ulkona syömiseen menee rahaa, bensoihin menee rahaa (mun työpaikka ja sali naapurikaupungissa ja töiden jälkeen täytyy ensin käydä kotona, miehen jalkapallotreenit naapurikunnassa). Kyllä sitä rahaa menee ilman että se "valuisi johonkin hukkaan".