Perheen bruttotullot n. 5000€/kk ei varaa toiseen lapseen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Neith";26280973]tottakait on hyvä opettaa lapselle ettei kaikkea voi saada ja että jos on rajattu määrä rahaa niin pitää kyetä tekemään ratkaisuja sen perusteella mikä on järkevää vs se mitä haluaa.. ja että raha ei kasva puussa ja tietysti lapsi tulee opettaa siihen että pitää tehdä töitä saadakseen asioita.. mutta siltikään en ymmärrä sitä että hankitaan liian pienillä tuloilla liian monta lasta ja sitten rutistaan kun rahat ei riitä, ollaan käsi ojossa hakemassa tuettuja lomia, harraste ym rahaa soskusta etc. siinä välissä on kuitenkin se kultainen keskitie, siis se missä mietitään mihin on varaa ja mitä halutaan.
mä haluan oman kodin, ei sen linna tarvitse olla mutta oma kuitenkin, ja pk seudulla ne maksaa. mä haluan pitää oman auton, ei sen uusi tarvitse olla mutta sellainen mihin voi pääsääntöisesti luottaa, mä haluan syödä mahdollisuuksien mukaan kotimaista ja luomua, mä tahdon sisustaa kodin mieluisaksi, ei tarkoita kalliita juttuja mutta rahaa siihen silti menee, haluan voida ostaa itselle, miehelle ja lapselle mieluisia vaatteita eikä niin että on valittava niistä mitä nyt on halvalla tarjolla (enkä puhu merkkivaatteista) ja tahdon tulevaisuudessa tarjota lapselle harrastuksen, elämyksiä, kulttuuria jotta lapsi oppisi haluamaan elämältä enemmän kuin pe ja la iltaisin pussikaljaa, leffojen tuijottelua/pelien pelaamista tai kaupungilla hengailua.. ja kyllä, meillä olisi varaa toiseen lapseen, sitä toista lasta nyt ei vaan meille suvaitse tulla.[/QUOTE]

Aivan kun mun kirjoittamaa tekstiä! Mä ajattelen niin, että kerran mä vaan elän ja todellakin haluan nauttia elämästäni. En mä ajattele pelkästään sitä, mitä voin lapselle tarjota, vaan myös sitä mitä voin itselleni tarjota. Mä oon esim aina unelmoinut ihanasta omakotitalosta suht isolla tontilla, ja se on unelma jonka haluan toteuttaa (ja on myös mieheni unelma). Me käydään ulkomailla n pari kertaa vuodessa, toinen matka suuntaa miehen sukulaisille ja toinen sit jonnekin muualle. Ruokakaupassa haluan ostaa mitä mieli tekee, meillä saattaa esim mennä 20e mun ja miehen päivälliseen... Ulkona syömiseen menee rahaa, bensoihin menee rahaa (mun työpaikka ja sali naapurikaupungissa ja töiden jälkeen täytyy ensin käydä kotona, miehen jalkapallotreenit naapurikunnassa). Kyllä sitä rahaa menee ilman että se "valuisi johonkin hukkaan".
 
Mä ajattelen niin, että kerran mä vaan elän ja todellakin haluan nauttia elämästäni. En mä ajattele pelkästään sitä, mitä voin lapselle tarjota, vaan myös sitä mitä voin itselleni tarjota Kyllä sitä rahaa menee ilman että se "valuisi johonkin hukkaan".

Täysin samaa mieltä, ei omaa onnea kannata laittaa taka-alalle. Elämä on ohitse nopeammin kuin huomaakaan, mä haluan ottaa siitä kaiken irti. Se tarkoittaa just sitä, että toteuttaa niit haaveita joihin "raha valuu". Hukkaan se ei mene.

Mua naurattaa aina kun käydään väittelemään tulisesti aiheesta ja ainoa argumentti oman asian puolesta on " kyllä me vaan pärjätään / osataan / pystytään". Kaikkien tilanne on erilainen eikä se, että itse tekee asian tietyllä tapaa muuta sitä faktaa että joku toinen ei siihen pysty / halua pystyä.
 
[QUOTE="Minnie";26280630]Siis tässä puhuttiin ihan eri asiasta. Ketjun Ap ajattelee paljon pitemmällä tähäimellä asiaa, mutta blogin kirjoittaja elää hetkessä. Siis kyllähän nyt vauvoille pystyy vamasti hankkimaan kaiken tarpeellisen kuka vaan vaikka minimiäippärahoilla.

Kyse olikin isommasta asiasta kuin siitä, onko varaa pinnasänkyyn. Itse painin saman kysymyksen äärellä, mutta vähän toiselta kantilta katsottuna. Onko minulla varaa jäädä pois töistä? Pätkätyöläisenä en välttämättä enää työllistyisi äippäloman jälkeen. Kuka sitten maksaisi niiden kahden lapsen asumisen ja elämisen? Pelkästään miehen palkalla elettiin mun opiskeluajan ja se oli niin ihmisarvotonta kituuttamista että ei enää.[/QUOTE]

No tässähän puhuttiin myös nimenomaan siitä, miten omat elämäntavat ja ostotottumukset säätelevät sen mihin rahat kuluu. Jos olet tottunut syömään päivittäin ravintolassa ja tuhlaamaan tonnin kuussa turhuuteen, ja sitten tiputkin minimiäippärahalle, niin voi olla hieman vaikeaa joo. Jos taas on oppinut elämään vähän "niukemmin", tuskin vauvaankaan kuluvia kuluja niin huomaa. Tietenkinhän lapsi kasvaessaan kuluttaa enemmän.
 
Kannattaa tarkistaa kulutustottumuksia, jos haluatte toisen lapsen, sillä oikeasti teillä on siihen varaa. Jos taas nykyinen leväperäinen rahankäyttönne on teille tärkeämpää, niin silloin on ihan fiksua jättää se toinen lapsi tekemättä.
 
Ikinä ei tiedä mitä maailmassa tulee tapahtumaan. USA yhtenä esimerkkinä. Joku päivä sun talolla ei ole puoliakaan sitä arvoa kuin ostettaessa, maa voi menna konkurssiin kuten Kreikka, Venäjä voi hyökätä ja pommittaa sun talon ja vakuutusyhtiöt konkassa. ;) Pointtina se, että raha ja omaisuus on häilyväistä. Matkustella voi vaikka Suomessa, täällä on ihania halpoja lomakohteita ja kaunista luontoa. Ryan Airilla pääsee halvemmalla muualle.. Lapsia ei voi mitata rahassa ja lapsille rakkaus on rahaa rikkaampaa. Lapset tuovat mahtavan elämyksen arkipäiviimme, ettei mikään Thaimaa niitä korvaa. :)
 
[QUOTE="vieras";26282170]Ikinä ei tiedä mitä maailmassa tulee tapahtumaan. USA yhtenä esimerkkinä. Joku päivä sun talolla ei ole puoliakaan sitä arvoa kuin ostettaessa, maa voi menna konkurssiin kuten Kreikka, Venäjä voi hyökätä ja pommittaa sun talon ja vakuutusyhtiöt konkassa. ;) Pointtina se, että raha ja omaisuus on häilyväistä. Matkustella voi vaikka Suomessa, täällä on ihania halpoja lomakohteita ja kaunista luontoa. Ryan Airilla pääsee halvemmalla muualle.. Lapsia ei voi mitata rahassa ja lapsille rakkaus on rahaa rikkaampaa. Lapset tuovat mahtavan elämyksen arkipäiviimme, ettei mikään Thaimaa niitä korvaa. :)[/QUOTE]

juu, ja kun talous tai maa ajautuu kriisiin niin olisi suotavaa että ne lapset kyetään myös ruokkimaan silloin.
lapsille rakkaus on varmasti tärkeää, sitä ei kukaan ole kiistämässä..
 
[QUOTE="Sanna";26282029]Kannattaa tarkistaa kulutustottumuksia, jos haluatte toisen lapsen, sillä oikeasti teillä on siihen varaa. Jos taas nykyinen leväperäinen rahankäyttönne on teille tärkeämpää, niin silloin on ihan fiksua jättää se toinen lapsi tekemättä.[/QUOTE]

Nimenomaan!
 
Meillä on vain yksi toistaiseksi ja jos toisen haluaa niin se tarkoittaa esimerkiksi uuden asunnon ostoa. Ja meidän nykyisellä alueella asunnot on hurjan kalliita. Toki voi muuttaa muuallekin, ei sillä. Kompromisseja täytyy sitten tehdä mikäli toisen lapsen haluaa. Meidän bruttotulot on 8000e/kk mutta siitä huolimatta, ei sekään loputtomasti riitä. Pitäisi sitten sopeuttaa omaa elintasoa uuteen elämäntilanteeseen;)
 
Mä toisaalta haluaisin toisen lapsen ja toisaalta en. Esikoinen menee syksyllä eskariin. Olen onneksi vasta täyttänyt 25, joten mikään hengenhätä tässä ei vielä ole. Meillä on isot tulot ja paljon omaisuutta ja velaton asunto. Eli monen mielestä olisi varaaa vaikka suurperheeseen. Lapsi on tottakai kaikessa etusijalla ja mun elämäni kallein aarre. Silti olen sen verran itsekäs, että en välttämättä halua toista lasta nimenomaan rahan takia. Tämä on myös mun elämä. Rakastan matkustelua, sisustamista, ulkona syömistä, erikoisia harrastuksia, shoppailua ja tykkään opiskella. Haluan opiskella elämässäni vielä paljon. Väkisinkin se toinen lapsi rajoittaisi noita...
Mutta meitä on moneen junaan :).
 
[QUOTE="äiti";26280668]Minä olen halunnut omakotitalon,2 autoa,päästä joskus ulkomaille yms. ja haluan ostaa lapselle yksiön isona.[/QUOTE]

Meillä on aikalailla samat bruttotulot, ehkä hiukan enemmän (mutta kuitenkin aika samoissa). On omakotitalo, 2 autoa + moottoripyörä, reissuun pääse jos halua (yleensä kyllä matkustelemme kotimaassa, mutta ei sekään aina halpa ole ;) ). Meillä on myös kolme lasta. Ja sanoisin, että pärjäämme oikein hyvin.

Tota yksiöö en ole ajatellut jokaisella ostaa, mutta miehen kanssa on ollut kyllä puhetta, että ostettaisiin sijoitusasunto, joss lapset voivat sitten vaikka opiskeluaikana asua (kaikki kolme synytneet 5v sisään)..... Se voisi samalla jäädä meille sitten vaikka vanhuuspäiville kodiksi, kun ei enään ole kiinnostusta hoitaa tätä isoa omakotitaloa ja pihaa ;)
 
Kyllä minä senkin tiedän, että vaikka kuinka pienellä summalla pärjää, mutta kaikki eivät tyydy vain siihen pärjäämiseen.

Tässä ketjussa minua on vähän ihmetyttänyt asenne, että jos ei ole varaa kaikkeen mahdolliseen - kerskakulutukseen, isoon omakotitaloon, kahteen autoon, matkusteluun, kalliimpiin mahdollisiin harrastuksiin, shoppailuun, päivittäiseen ulkona syömiseen ja lapselle ostettuun omaan yksiöön, niin elämä on jotain "tyytymistä" ja "kituuttamista".

Olen itse lähtöisin varakkaasta perheestä ja kiinnostus ylenpalttiseen kuluttamiseen on aina ollut hyvin vähäinen. Tappelin teininä vanhempieni kanssa, kun halusin käyttää kulahtaneita kirppisvaatteita ja lahjaksi saadut merkkivaatteet jäivät kaappiin. Ainoa "kallis" harrastus minulla on matkustaminen, mutta minua ei haittaa pätkääkään, ettei ole varaa johonkin luksusristeilyyn. Tykkään, ja olen aina tykännyt, enemmän omatoimisesta "reppumatkailusta", ja sen voi toteuttaa huomattavasti halvemmalla, mitä moni matkatoimistosta ostettu valmis paketti. Toki rahani eivät riitä kaikkiin matkoihin, mitä itsekin haluaisin tehdä - mutta ihmisen toivekaivo on joka tapauksessa rajaton. Ei sitä rahaa ikinä olisi KAIKKEEN MAHDOLLISEEN. Ja en todellakaan koe kituuttavani. Päinvastoin, nautin esim. kirpputoreilla kiertelystä, sieltä löydän melkein aina jotain, mutta tavallisista kaupoista harvemmin. Jonkun mielestä kirpputorit ovat joku "varattoman valinta", minulle taas ne ovat löytöretkeilijän paikkoja.

No, kai nämä ovat vaan valinta- ja persoonakysymyksiä. Ihmiset haluavat elämältä niin eri asioita. Jonkun luksus voi olla minusta tylsää. Minun intohimon kohteeni taas ovat jonkun mielestä "säälittävää köyhäilyä". Ei näistä oikein väitellä kannata - jokainen elää tavallaan ja eri ihmisten elämään mahtuu eri määrä lapsia.
 
  • Tykkää
Reactions: Santeriini
Minussa herättää jotenkin sääliä ihmiset, joille shoppailu, ulkonasyöminen jne. tuovat tyydytystä. Ettekö te osaa keksiä kivaa tekemistä itse?

Minä isken sormeni mieluummin multaa ja kaivelen kasvimaata kuin ryntäilen jossain kaupungilla ostamassa kaikkea turhaa.

Minulla on kyllä omaisuutta siinä mielessä, että tulen perimään metsää ja minulla on sijoitusasunto. Mutta vaikka ei olisi näitä, niin silti olisin nuo kaksi lasta tehnyt.

Todennäköisesti lapseni kasvavat niin, että eivät teininä ole vaatimassa kaikkea materiaa. Kotonahan ne lapset asenteensa oppii.
 
[QUOTE="vieras";26283993]Minussa herättää jotenkin sääliä ihmiset, joille shoppailu, ulkonasyöminen jne. tuovat tyydytystä. Ettekö te osaa keksiä kivaa tekemistä itse?

Minä isken sormeni mieluummin multaa ja kaivelen kasvimaata kuin ryntäilen jossain kaupungilla ostamassa kaikkea turhaa.

Minulla on kyllä omaisuutta siinä mielessä, että tulen perimään metsää ja minulla on sijoitusasunto. Mutta vaikka ei olisi näitä, niin silti olisin nuo kaksi lasta tehnyt.

Todennäköisesti lapseni kasvavat niin, että eivät teininä ole vaatimassa kaikkea materiaa. Kotonahan ne lapset asenteensa oppii.[/QUOTE]

Mä en ole esim mikään viherpeukalo ja tuskin sellaiseksi tulenkaan. Minikaktuskin kuoli kuivuuteen... :D Nautin ravintolassa syömisestä, on ihanaa pukeutua ja nauttia hyvästä ruuasta+seurasta. Tykkään panostaa ulkonäkööni (vaatteet, asusteet, kampaajalla käynti, meikit, liikunta). Matkustelu, konsertit jne tuovat mukavaa vaihtelua arkeen. Mökillä on ihana rentoutua ja metsässä käydä kävelyllä ja nauttia luonnon äänistä+kauneudesta.

Jokainen ihminen on erilainen ja saa nautintoa ja elämäniloa eri asioista. Ei toisia kuuluisi sen takia arvostella, vaan antaa jokaisen nauttia elämästään sellaisena kuin haluaa :)
 
  • Tykkää
Reactions: FreeFall
Minä muuten en päässyt kielikurssille, kun vanhemmilla ei ollut vara siihen.

Lukion jälkeen lähdin töihin ulkomaille, ihan itse ja omilla rahoillani. Myöhemmin lähdin vielä opiskelijavaihtoon ja tämänkin rahoitin pääasiassa itse.

En siis ymmärrä, miksi vanhempien pitäisi ylipäänsä kaikki rahoittaa.
 

Yhteistyössä