PELOTTAA KERTOA RASKAUDESTA OMILLE VANHEMMILLE!

Mun ukki tokas raskaudestani kuultuaan että tyttö on sitte vehannu mulukun kanssa! No joo, ukin tuntien toi oli ihan vitsi...

 

muakin pelottaa kertoo äidilleni tulevasta vauvasta jota lähes vuosi yritettiin saada.Viimeks kun kerroin olevani raskaana, äidin ensimmäinen kommentti oli "nyt näät kuinka lapset pilaavat elämäsi" , hänen mielestään mun elämä oli pilalla lopullisesti ja voisin samantien vaikka kuolla kun ei musta tullutkaan sellaista kun hän itse oli aatellut (äitini myös sanoi toisen siskoni kuollessa että "olisitpa sä kuollut eikä sisko", on siis aiemminkin jo tehnyt kantansa minuun selväksi)tarjosi kaikenmaailman raskauskiekkoja josta voisin vielä tarkastaa että voisiko tehä abortin kun en kuulemma ees isää tienny (seurustelin kyllä että isä oli hyvin tiedossa ja iloinen vauva-uutisista) heti kun poika oli syntynyt äiti sanoi ettei halua enempää lapsenlapsia ja "en kai mä nyt niin hullu oo tekisin lisää lapsia"...nyt harmittaa kertoo sille tulevasta lapsesta kun sen tietää miten se siihen suhtautuu...menee oma ilokin jotenkin pilalle kun tietää toisen toivovan että lasta ei tulisi (viime raskaudessa lähetteli viestejä, "joko se äpärä on kuollut" kun toivo keskenmenoo...." Kaikinpuolin ihana äiti mulla siis!

 

sanoi ettei olisi vahingon tarvinnut sattua vielä. Ne sanat muistan aina, vaikkakin lapset onkin hälle nykyään kaikki kaikessa, mutta silti en unohda!!

Tämä on samaa kaliperiä kun meillä kun kerrottiin anopille että vauvaa tässä odotellaan. Se käänty kattoo mun miestä (poikaansa ) ja huusi ja kirku "Kimmo, Kimmo, san ettei se ole totta!! Se ei saa olla totta!"

 

Mä en varmaan kertois ollenkaan, odottaisin, että huomaa itse.

 

Isällesi on saattanut olla vaikea sulattaa konkretisoitunutta ajatusta siitä, että hänen tyttönsä on täytynyt nyt sitten harrastaa seksiä kun kerran saa lapsen. Sitä ennen tuon ajatuksen voi työntää mielen perukoille ja olla ajattelematta sitä. Ihmiset käyttäytyvät näin, vanhemmat eivät halua ajatella että heidän lapsensa harrastaa seksiä eikä lapset tykkää ajatella sitä asiaa vanhemmistaan. Minunkin isäni lipsautti ekana uutisen kuultuaan että 'olette sit ollu silleen' , vaikka olimme toki olleet jo naimisissakin melkein vuoden eli ihan tosiaan oli oltu silleen ja paljon.

anteeks mutta tuo pisti naurattamaan tuo sun isän kommentti...
naimisissakin jos ootte ollu.ah,vanhemmat on ihania :heart:

No se onkin huvittava lipsahdus, isäni puolustukseksi sanottakoon, että me sisarukset järkättiin pappalle rahanmenoa melkoisesti kun siskolla oli lakkiaiset, meillä samana vuonna häät ja veljellä sit seuraavana vuonna rippijuhlat ja isäni oli sinä syksynä täyttämässä vasta 50 kun minä tulin raskaaksi, otti hiukan sulattelu koville ja juhlimissta totesikin, että ei tää näytä loppuvan lainkaan

 

muakin pelottaa kertoo äidilleni tulevasta vauvasta jota lähes vuosi yritettiin saada.Viimeks kun kerroin olevani raskaana, äidin ensimmäinen kommentti oli "nyt näät kuinka lapset pilaavat elämäsi" , hänen mielestään mun elämä oli pilalla lopullisesti ja voisin samantien vaikka kuolla kun ei musta tullutkaan sellaista kun hän itse oli aatellut (äitini myös sanoi toisen siskoni kuollessa että "olisitpa sä kuollut eikä sisko", on siis aiemminkin jo tehnyt kantansa minuun selväksi)tarjosi kaikenmaailman raskauskiekkoja josta voisin vielä tarkastaa että voisiko tehä abortin kun en kuulemma ees isää tienny (seurustelin kyllä että isä oli hyvin tiedossa ja iloinen vauva-uutisista) heti kun poika oli syntynyt äiti sanoi ettei halua enempää lapsenlapsia ja "en kai mä nyt niin hullu oo tekisin lisää lapsia"...nyt harmittaa kertoo sille tulevasta lapsesta kun sen tietää miten se siihen suhtautuu...menee oma ilokin jotenkin pilalle kun tietää toisen toivovan että lasta ei tulisi (viime raskaudessa lähetteli viestejä, "joko se äpärä on kuollut" kun toivo keskenmenoo...." Kaikinpuolin ihana äiti mulla siis!

Voi daydreams!!! *sanaton!! * :hug: :hug:
Iloitse itse tulevasta vauvasta, ja anna äitisi olla. Älä ainakaan heti kerro, että saat yksin kaikessa rauhassa nauttia.

 

[/b]Kaikinpuolin ihana äiti mulla siis![/quote]

Voi daydreams!!! *sanaton!! * :hug: :hug:
Iloitse itse tulevasta vauvasta, ja anna äitisi olla. Älä ainakaan heti kerro, että saat yksin kaikessa rauhassa nauttia.
[/quote]

kiitos tsempistä, onneks mun isä on ihan eri maata ja varmana ilonen mun puolesta!aattelinkin jos kertois vaan isälle ja huomatkoon äiti sit jos huomaa...

 

Pelkäävätkö vanhemmat omaa vanhenemistaan? Tosi kurja tilanne :hug:

 

Itse aloin esikoista odottamaan 3kk seurustelun jälkeen ja vielä (hui kauhistus!) ulkomaalaisen miehen kanssa! No, omat vanhemmat ottivat kuitenkin heti ilolla uutisen vastaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan ja äitini suunnilleen siltä istumalta juoksi kauppoihin hipelöimään vauvanvaatteita Nykyäänkin lapseni heille kaikki kaikessa (3kpl) ja mummi ja paappa kuin toiset vanhemmat heille

 

Itse aloin esikoista odottamaan 3kk seurustelun jälkeen ja vielä (hui kauhistus!) ulkomaalaisen miehen kanssa! No, omat vanhemmat ottivat kuitenkin heti ilolla uutisen vastaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan ja äitini suunnilleen siltä istumalta juoksi kauppoihin hipelöimään vauvanvaatteita Nykyäänkin lapseni heille kaikki kaikessa (3kpl) ja mummi ja paappa kuin toiset vanhemmat heille

Mun vanhemmat oli kans ihan täysillä mukana vauvan odotuksessa esikon aikaan. Vaikkakin olin just raskaaksi tultuani täyttäny 21v eli oltiin aikas nuoria, mutta yhteiseloa oli jo vuosia kuitenkin takana miehen kans.
Mutta anoppi ei ole koskaan hyväksyny tätä meidän lasta. ja siksi ei myöskään kerrota tästä uudesta masuasukista.

 

Mä jättäisin kokonaan kertomatta.Sit ku huomaisivat ite ja ihmettelisivät miks ei oo kerrottu ni sanoisin et edellistäkään lapsenlasta ette toivonu ni miks tästä ois pitäny vaivautua kertomaan...

 

esikoisen ristiäsissä äitini otti lähtiessään ristiäispuvun mukaansa, ettei vaan tule lisää vauvoja ja puvulle käyttöä!!!

juu, eihän me ilman sitä pukua saada vauvoja tehtyä

 

Anna ajan kulua =) Eiköhän ne sitten jossain vaiheessa huomaa

 

voin kuvitella miltä tuntuu. Oma äitini oli minulle myös todella töykeä kuultuaan raskaudesta. Sanoi, että oisit nyt ollu edes kerran elämässäs viisa ja että nyt sun elämä on pilalla yms. Loppuraskautta kohti kyllä mieli hänelläkin muuttui ja nykyään lapsi on oikeastaan koko suvun lellikki. Silti kerrankin tuossa sanoi minulle, että aattele ku et ois tehny tota lasta niin voisit olla vaikka mitä(korkeasti koulutettu jne.), mutta nyt olet vain äiti. Se loukkasi todella, sillä itse olen ajatellut, että tärkeintä mitä voin olla niin olla hyvä äiti lapselleni. No meni vähän ohi aiheen.

 

Ihan junteilta kuullostaa tuollaiset tyypit. Käytöstavattomia moukkia. Älkää kertoko tuollaisille mitään raskausuutisia !

 

Mun äiti kun kuuli raskaudesta ja minä siis jo 30v, niin eka mitä kysyi oli että : vituttaako?
no ei vituttanut

 

eka raskaus oli niin että äitini ei puhunut minulle raskaudesta mitään.haukku muille kun jäin saikulle 3vko aikaisemmin ennenkuin äippäloma alkoi.olin työtä vieroksuva.tokasta eivät sanoneet mitään.nyt kolmannesta olisi pitänyt tehdä abortti ja koko raskausaika oli sitä että et olisi alkanut lapsen tekoon,miten sinä pärjäät kolmen pienen kanssa.veljen emäntä ootti samaan aikaan esikoista niin se oli niin ihanaa ja onniteltiin heitä.silloin meinasi itkettää.nyt kun vauva on syntynyt niin on se niin ihana ym lässytetään.on käynyt mielessä että sanon niille että tehän halusitte tappaa sen lapsen.

 

Yleensä kun ensimmäinen lapsi saa lapsia, eivät uudet isovanhemmat osaa suhtautua uuteen tilanteeseen, ja roolit menevät uusiksi myös isovanhempien perheessä. Sinä olet heidän pieni tyttönsä ja he ovat isiä ja äitejä, ja nyt ovat yhtäkkiä isovanhempia ja "vanhoja" jo.

Meillä kävi niin ettei anoppi ollenkaan, vieläkään osaa mieltää itseään mummuksi vaan hösää lapsen ympärillä kuin äiti.

Sinun vanhempasi eivät todellakaan ole olleet fiksuja kommenteissaan vaan hyvin haavoittavia. Minä kuitenkin luulen, että kun saat toisen lapsen, tilanne ei ole enää samanlainen, sillä roolit ovat ehtineet jo muotoutua. Uskon että kun kerrot raskaudestasi, ei tule enää vastaavia kommentteja.

 

Mun äiti kun kuuli raskaudesta ja minä siis jo 30v, niin eka mitä kysyi oli että : vituttaako?
no ei vituttanut

Ohhoh! Onpas törkeää!

 

voin kuvitella miltä tuntuu. Oma äitini oli minulle myös todella töykeä kuultuaan raskaudesta. Sanoi, että oisit nyt ollu edes kerran elämässäs viisa ja että nyt sun elämä on pilalla yms. Loppuraskautta kohti kyllä mieli hänelläkin muuttui ja nykyään lapsi on oikeastaan koko suvun lellikki. Silti kerrankin tuossa sanoi minulle, että aattele ku et ois tehny tota lasta niin voisit olla vaikka mitä(korkeasti koulutettu jne.), mutta nyt olet vain äiti. Se loukkasi todella, sillä itse olen ajatellut, että tärkeintä mitä voin olla niin olla hyvä äiti lapselleni. No meni vähän ohi aiheen.

No huh huh mitä kommentteja! Moni tekee lapset opiskelun ohessa tai opiskelee sitten vasta kun lapset ovat jo isoja. Minä opiskelen yliopistossa ja minulla on pieni lapsi.

Työtä tehdään elämisen vuoksi, mutta lapsi on maailmassa tärkein asia. Kuinka moni meistä kuolinvuoteellaan miettii et vitsi kun se työ jää ja minä lähden? Kyllä me lapsiamme mietitään silloin.

 

muakin pelottaa kertoo äidilleni tulevasta vauvasta jota lähes vuosi yritettiin saada.Viimeks kun kerroin olevani raskaana, äidin ensimmäinen kommentti oli "nyt näät kuinka lapset pilaavat elämäsi" , hänen mielestään mun elämä oli pilalla lopullisesti ja voisin samantien vaikka kuolla kun ei musta tullutkaan sellaista kun hän itse oli aatellut (äitini myös sanoi toisen siskoni kuollessa että "olisitpa sä kuollut eikä sisko", on siis aiemminkin jo tehnyt kantansa minuun selväksi)tarjosi kaikenmaailman raskauskiekkoja josta voisin vielä tarkastaa että voisiko tehä abortin kun en kuulemma ees isää tienny (seurustelin kyllä että isä oli hyvin tiedossa ja iloinen vauva-uutisista) heti kun poika oli syntynyt äiti sanoi ettei halua enempää lapsenlapsia ja "en kai mä nyt niin hullu oo tekisin lisää lapsia"...nyt harmittaa kertoo sille tulevasta lapsesta kun sen tietää miten se siihen suhtautuu...menee oma ilokin jotenkin pilalle kun tietää toisen toivovan että lasta ei tulisi (viime raskaudessa lähetteli viestejä, "joko se äpärä on kuollut" kun toivo keskenmenoo...." Kaikinpuolin ihana äiti mulla siis!

:hug: Otan osaa että oot tommosen äidin saanut.. Aika pahasti sanoi.

Minun äiti vaan kysyi; Voi että, sattuiko teille vahinko? kun kerrottiin vauvauutisia.
Olin seurustellu mieheni kans jo useemman vuoden ja asuttiinkin jo yhdessä, kun lasta alettiin yrittämään. Ikää mulla oli tuolloin 21v.
Isäni oli ihan järkyttyny, kun en käynytkään koulua ja hankkinut ammattia, niinku se oli kai suunnitellut.
Vähän aikaa mietittiin, kehtaako ees kakkosen tulosta kertoa, mut päätettiin sitten kuitnekin..taas tuli samat ihmettelyt opiskeluista yms.
Nyt sitten, kun kakkonen on 2kk vanha, äitini kysyi; No, jokos teille on seuraava tulossa?
Ai nii..tuo "oot elämäs pilannu"-kommentti on tullut tutuksi mullekin..

 

Eläkää hyvät ihmiset omaa elämäänne, älkääkä antako vanhempien kommenttejen vaikuttaa. Eräs ystäväni teki vain kaksi lasta kun oma äiti määräsi ettei enempää saa tehdä. Nyt sitä harmittaa ja ikää on jo niin paljon ettei lapsia tule enää. Olisi siis halunnut suurperheen. Nyt sen oma äiti on jo vanha eivätkä he edes tapaa enää.

 

mun anppi tokaisi esikoisen näkönen että keneköhän tuo on, ei ole ainakaa hänen poikansa näkönen yhtään.

teki mieli leipasta mummua päin näköä :kieh:

 

Ihan edellisten kokemusten perusteella. Esikko synty joulukuussa ni vielä marraskuussa mun isä sano sukulaisten kuullen ettei olis lapsenlapsia vielä kaivannu ja "sen siitä saa kun niiden miesten kanssa vehtaa". Ja sit vielä ihmetteli ääneen kun mä suutuin. Heti uutisen kuultuaan kysy mun mieheltä et "ootko varma et oot isä". Ton kyllä otin loukkauksena. Nyt oon päättäny etten moista enää kuuntele. Mut kertominen pelottaa kun ei yhtään tiedä miten ne ottaa uutisen vastaan.

No enpä olisi edes välilöissä moisen isän kanssa.... Vaikka kuinka on vanhempia, ihan kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sietää. Ihmettelen että olet tekemisissä vielä isäsi kanssa?

 

HUH-HUH mitä kommentteja daydreams ja rouvaliini. Ei voi muuta sanoa kuin :hug: ja toivottavasti EN ikinä eläessäni sano omille tyttärilleni mitään noin kamalaa. Siis EDES vahingossa.