Ihan edellisten kokemusten perusteella. Esikko synty joulukuussa ni vielä marraskuussa mun isä sano sukulaisten kuullen ettei olis lapsenlapsia vielä kaivannu ja "sen siitä saa kun niiden miesten kanssa vehtaa". Ja sit vielä ihmetteli ääneen kun mä suutuin. Heti uutisen kuultuaan kysy mun mieheltä et "ootko varma et oot isä". Ton kyllä otin loukkauksena. Nyt oon päättäny etten moista enää kuuntele. Mut kertominen pelottaa kun ei yhtään tiedä miten ne ottaa uutisen vastaan.
PELOTTAA KERTOA RASKAUDESTA OMILLE VANHEMMILLE!
- Viestiketjun aloittaja rouvaliini
- Ensimmäinen viesti
vieras
Älä kerro ja jos ihmettelevät niin sanot vaan että edellisestä viisastuneena päätin jättää kertomatta
no, meille sanottiin ekasta tuskin onnittelujakaan, vaan kauhisteltiin asiaa, kun mun opiskelut oli kesken... joten toista kun aloin odottaa, niin päätettiin ettei yksinkertaisesti kerrota 
tietävät kun tietävät... taisi olla n. viikko 20, kun sitten hoksasivat ja olivat pahoillaan miksi heille ei oltu kerrottu
tietävät kun tietävät... taisi olla n. viikko 20, kun sitten hoksasivat ja olivat pahoillaan miksi heille ei oltu kerrottu No olipas ikävä juttu. Olitko kovin nuori esikoisen saadessasi? Ehkä isäsi on nyt huomannut, että olette pärjänneet, eikä enää päivittele.
Ja jos päivittelee, niin eihän sille mitään voi. Ilmoitatte kun siltä tuntuu. Harmi että noin iloisen asian yhteydessä joutuu tuollaista suremaan. :|
Ja jos päivittelee, niin eihän sille mitään voi. Ilmoitatte kun siltä tuntuu. Harmi että noin iloisen asian yhteydessä joutuu tuollaista suremaan. :|
äiti täälläkin
Miksi ylipäätään pitäisi kertoa. Kyllähän se jossain vaiheessa näkyy. Jos aiempi reaktio olisi ollut tuollainen, en takuulla puhuisi mitään!
Kun esikoisesta plussasin olin 25, mut kerkesin täyttää 26 ennen tytön syntymää En siis mielestäni edes ollu hirveen nuori. Oma äitini oli 25 kun minä synnyin ja oon heidän esikoisensa...Alkuperäinen kirjoittaja pientenäiti:
Pahimmalta tuossa tuntui se että epäili mieheni isyyttä (mitä siis musta kuvitellut...), puhui kielteiseen sävyyn sukulaisten kuullen ja ihan viimeseen asti ilmotti ettei ois lapsenlapsia vielä halunnu.
Pellervo
Ompas ikävää ettei omilta vanhemmilta saa tukea... mutta eipä kai auta kun elää asian kanssa.
Loppujen lopuksi toivottavasti vanhempasi osaavat nauttia isovahnemmuudesta kuitenkin...
Loppujen lopuksi toivottavasti vanhempasi osaavat nauttia isovahnemmuudesta kuitenkin...
Täytyy sen verran lisätä et sairaalaan tuli kuitenkin vauvaa tippa linssissä kattomaan ja nyt on ihan myyty tuosta tytöstä, on ollu alusta asti.
Höh. Olipas ikävää. Ja vaikka olisit ollut viisitoista, niin olisihan sekin pitänyt pystyä käsittelemään. Mutta ihan hyvän ikäinen äiti olit.Alkuperäinen kirjoittaja rouvaliini:
Ja onpa tosiaan ikävää jos sinun moraaliasi noin kyseenalaistetaan.
En kyllä hänelle ihan äkkiä kertoisi. Onko sinulla hyviä ystäviä, jotka osaavat mukavammin tukea? Tai voisitko kertoa vain äidillesi?
äiti
sanoi ettei olisi vahingon tarvinnut sattua vielä. Ne sanat muistan aina, vaikkakin lapset onkin hälle nykyään kaikki kaikessa, mutta silti en unohda!!
Pellervo
Eli loppu hyvin kaikki hyvin... elä siis turhista murehdi, kerran se vaan kirpaseeAlkuperäinen kirjoittaja pientenäiti:
Mäkään en unohdatota ikinä, vaikkakin anteeks oon antanu jo. Tuntui vaan niin pirun pahalta että kun oltiin vauvaa rakkaudella yritetty puol vuotta ni sit ilmottaa tollasia ja antaa toisten ymmärtää et se oli vahinko. Ja varmaan luulikin niin.Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
äiti täälläkin
Minä en siltikään pystyisi unohtamaan tuollaisia kommentteja. Tosi loukkaavaa /ja nimenomaan sinua aliarvioivaa, kun olit kuitenkin jo tuon ikäinen raskaaksi tullessasi.Alkuperäinen kirjoittaja rouvaliini:
vieras
Vaikka tilanne olisi nyt kuinka hyvä tahansa, tuollaiset kommentit jää ikuisesti mieleen. Vaikka yrittäisi unohtaa ja ymmärtää. Kaikkia sammakoita ei tarvitsisi suustaan päästää.
vieras
Vaikka tilanne olisi nyt kuinka hyvä tahansa, tuollaiset kommentit jää ikuisesti mieleen. Vaikka yrittäisi unohtaa ja ymmärtää. Kaikkia sammakoita ei tarvitsisi suustaan päästää.
vieras
Vaikka tilanne olisi nyt kuinka hyvä tahansa, tuollaiset kommentit jää ikuisesti mieleen. Vaikka yrittäisi unohtaa ja ymmärtää. Kaikkia sammakoita ei tarvitsisi suustaan päästää.
mä oon ihan sama mieltä,jos ei yhtään ilosemmin voinu otaa uutista vastaan niin älä anna sitä iloa että pääsee pilaamaan sun fiiliksen.Alkuperäinen kirjoittaja Kaddy:
Mun isä oli ihan onnessaan kun kuuli,kerroin vuosi sitten jouluna eli aika alussa.poika syntyi tasan 3viikkoa isän kuoleman jälkeen :'( ei kerennyisä näkemään poikaa..
mutta mun isäpuoli oli ensin epäileväinen,en kuulema ollut semmonen "äiti"-tyyppi mutta on syöny sanansa ja myöntäny että väärässä oli.
Äiti sai kuulla kiertoteitse ja oli ilmoittanut ettei ole lapselapsestaan kiinnostunut,eipähän poika mitään menetä.
on todella ikävää että jotkut sukulaiset jaksavat ottaa heti negatiivisen asenteen,en tiedä onko se jonkin näköstä katkeruutta vai mitä.
miehen vanhemmat oli pahimpia,selittivät siis minulle että oon valehellut raskaudesta miehelle ja että lapsi ei voi olla hänen..
juu-u,miehen vanhemmathan sen tietää paremmin kun hän itse
suomalaiset naiset on pelkkiä huo*ia jne.
no,poika syntyi ja miehen vanhemmat ovat omien sanojensa mukaan onnellisia pojasta ja päläpälä.
arvatkaas mikä on mun mielipide heistä :xmas:
niinjuu ja isäpuolen äiti sanoi mun veljelle "sun täytyy pitää tosta sun siskostas huolta ettei sille satu enempää vahinkoja"
isäpuoli pitää mua ihan omana tyttärenään (on ollut mu elämässä 3-vuotiaasta asti) muta tää sen äiti ei hyväksy mua koska en ns. kuulu sukuun.
mut omapa on häpeensä,eipä mullakaan sille mitään asiaa ole ennenkun menee itseensä
juu-u,miehen vanhemmathan sen tietää paremmin kun hän itse
suomalaiset naiset on pelkkiä huo*ia jne.
no,poika syntyi ja miehen vanhemmat ovat omien sanojensa mukaan onnellisia pojasta ja päläpälä.
arvatkaas mikä on mun mielipide heistä :xmas:
niinjuu ja isäpuolen äiti sanoi mun veljelle "sun täytyy pitää tosta sun siskostas huolta ettei sille satu enempää vahinkoja"
isäpuoli pitää mua ihan omana tyttärenään (on ollut mu elämässä 3-vuotiaasta asti) muta tää sen äiti ei hyväksy mua koska en ns. kuulu sukuun.
mut omapa on häpeensä,eipä mullakaan sille mitään asiaa ole ennenkun menee itseensä
Fleur de la Cour
Isällesi on saattanut olla vaikea sulattaa konkretisoitunutta ajatusta siitä, että hänen tyttönsä on täytynyt nyt sitten harrastaa seksiä kun kerran saa lapsen. Sitä ennen tuon ajatuksen voi työntää mielen perukoille ja olla ajattelematta sitä. Ihmiset käyttäytyvät näin, vanhemmat eivät halua ajatella että heidän lapsensa harrastaa seksiä eikä lapset tykkää ajatella sitä asiaa vanhemmistaan. Minunkin isäni lipsautti ekana uutisen kuultuaan että 'olette sit ollu silleen' , vaikka olimme toki olleet jo naimisissakin melkein vuoden eli ihan tosiaan oli oltu silleen ja paljon.
Munkaan vanhemmat ei kyllä kovin innoissaan olleet raskausuutisetsa. No äiti pian tottui ajatukseen ja alkoi odottamaan innolla vauvan tuloa. Isä oli viimeiseen asti todella kielteinen vauvan tuloa kohtaan ja ilmoitti heti, ettei aio lasta hoitaa..
Nytpä tuo poika taitaa olla yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista asioista isälleni. Soittelee aina milloin tullaan käymään ja vierailee itsekkin usein poikaa katsomassa. Ja silloin kun ollaan mummolassa, ovat isäni ja muksu kuin paita ja peppu.. muksu on täysin pappansa poika :heart:
Nytpä tuo poika taitaa olla yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista asioista isälleni. Soittelee aina milloin tullaan käymään ja vierailee itsekkin usein poikaa katsomassa. Ja silloin kun ollaan mummolassa, ovat isäni ja muksu kuin paita ja peppu.. muksu on täysin pappansa poika :heart: