pelottaa että petyn tulevan vauvan sukupuoleen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmailen, en jaksa kirjautua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja sasasi:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja sasasi:
Alkuperäinen kirjoittaja Knicke Knackerton:
No eihän se nyt synti ole, että murehtii vähäpätöisiäkin asioita. Ja uskoakseni myös se, että murehtii tuollaista ei kumoa ollenkaan sitä että olisi myös jotain "oikeaa" murehtimista.

Ei sitä kertakaikkiaan pysty puhumaan tästä päätellen, että kenellä on mitäkin ongelmia elämässään. Ja miten alat määrittelemään sitä, että mikä on se oikea ongelma. Tiedäthän sinä itsekin, että joku voi pitää toisen lapsettomuuttakin vähäpätöisenä ongelmana, verrattuna omiin ongelmiinsa, ja yleinen mielipidekin voi puoltaa tällaista, mutta miten sinä itse suhtautuisit näihin, jotka ajattelevat, että sulla ei ole oikeaa murehtimasta, kun kyse on "vain" lapsettomuudesta?

saahan sitä murehtia vaikka sukkahousujen silmäpakoa jos välttämättä haluaa.

lapsettomuuten ei esim, kuole. ja lapsi ei välttämättä ole" ihmisoikeus" siis ilman lastakin voi elää

ei niin. en menisi valittamaan lapsettomuutta syöpäpotilaalle. enkä keskenmenoa lapsensa menettäneelle.

mites se liittyy asiaan? itse en ikinä pistäisi samalle viivalle surua lapsen väärästä (!!!) sukupuolesta ja jostain syövästä. miten ihmeessä toivotun lapsen saamisesta saa itselleen aikaiseksi murhetta?

se vaan on naurettavaa tehdä itselleen turhia murheita, kun niiltä on helppo välttyä. asennoitumalla niin, että lapsen sukupuolella ei ole merkitystä.

Mutta ajattele näin, että sinä puhut täällä lapsettomuudestasi ja tämä henkilö jolla on syöpä tulee sanomaan siihen sinun ketjuusi, että mitä sinä murehdit asioita, kun on oikeitakin ongelmia olemassa. Sinun täytyy vaan asennoitua lapsettomuuteesi oikein!

 
[quote="Knicke Knackerton"

Saako sitä toisen murhetta vähätellä, sillä perusteella että omat ongelmat ovat suurempia?
Toisen ongelman voi tietenkin olla huomioimatta, jos sen kokee olevan aivan naurettava. Jos toinen kokee asian kuitenkin olevan hyvin merkittävä tekijä elämässään, niin loukkaako se sinua suuremman ongelman omistavaa, että näistä vähäpätöisimmistäkin ongelmista puhutaan, kun suurempiakin on olemassa?[/quote]

mikä ihmeen murhe on se, että lapsi kasvaa kohdussa? ja jos murhe sukupuolesta on "hyvin merkittävä tekijä elämässä" niin suosittelisin ammattiapua.

eikä mua loukkaa mikään, en ole lapseton, ja tulen raskaaksi helpommin. ja edelleenkään en ymmärrä miten se vauvan saaminen muuttuu murheeksi vaan siitä että vauvalla näkyy ultrassa toiset vehkeet.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
joku kyseli onko lapsi toivottu -en tosin ymmärrä miten se liittyy asiaan - mutta on toivottu.

emmä ole mikään tyhmä, että en rakastais jos poika tulis tai että sille kertoisin että en halunnu sua vaan oisin halunnu tytön. mä en osaa tätä selittää jos joku ei tajua, mutta ihanaa, että aika moni tuntui tajuavan. Helpottaa huomata, että en ole ainoa joka on tällasta miettinyt ja hiljaa mielessään myöskin hävennyt.

Mä ymmärrän sua täysin. Todella moni äiti/isä toivoo omaa sukupuolta, koska se on lähellä omaa sydäntä ja tietää,tuntee oman sukupuolen parhaiten.

Mulla oli esikon kohdalla sellanen tilanne, että toivoin poikaa, koska mies niin kovasti poikaa toivoi. En toivonut edes salaa tyttöä.....mutta kun aloin toista lasta odottamaan niin salaa toivoin tyttöä. En puhunut kenellekkään, eihän sellaista voi ääneen sanoa... :whistle: Ja kun tytön sain, tuntui etten uskalla enempää edes toivoa.
Mä tiedän kyllä muutaman äidin, jotka ihan ääneen on pelännyt odottavansa poikaa, johtuen pelosta miten poikalasta kasvattaa.
=)
 
Alkuperäinen kirjoittaja sasasi:
[quote="Knicke Knackerton"

Saako sitä toisen murhetta vähätellä, sillä perusteella että omat ongelmat ovat suurempia?
Toisen ongelman voi tietenkin olla huomioimatta, jos sen kokee olevan aivan naurettava. Jos toinen kokee asian kuitenkin olevan hyvin merkittävä tekijä elämässään, niin loukkaako se sinua suuremman ongelman omistavaa, että näistä vähäpätöisimmistäkin ongelmista puhutaan, kun suurempiakin on olemassa?

mikä ihmeen murhe on se, että lapsi kasvaa kohdussa? ja jos murhe sukupuolesta on "hyvin merkittävä tekijä elämässä" niin suosittelisin ammattiapua.

eikä mua loukkaa mikään, en ole lapseton, ja tulen raskaaksi helpommin. ja edelleenkään en ymmärrä miten se vauvan saaminen muuttuu murheeksi vaan siitä että vauvalla näkyy ultrassa toiset vehkeet.

[/quote]

Kyse onkin tässä aloituksessa siitä, että ap pelkää omia tunteitaan. Sitä on yritetty selventää, että ne tunteet ovat normaaleita. Ja kuten monet kokemukset osoittavat, että ne pettymykset ovat nopeasti ohimeneviä, joka helpottaa sitä ap:n huolta.
Olisiko se parempi, jotta kaikki vain sanovat hänelle, että en ymmärrä huoltasi. Ap jäisi yksin miettimään, että olenko näin tunnevammainen ja yksin ajatusteni kanssa ja se aiheuttaisi vain turhaa tuskaa aloitajalle. Minkä takia nämä asiat pitäisi salassa murehtia?

Sinulta kysyin, että miten määrittelet sen, että mikä on se oikea ongelma josta saa puhua. Ja koska sinä vastaat tähän aiheeseen itse sillä asenteella, että mikä ongelma tuo nyt on, halusin vain kysyä sinulta, että mistä aiheesta saa murehtia ja keskustella, ilman että moralisoidaan sen ongelman oikeellisuudesta.
Perusajatuksena minulla on, että sinun lapsettomuus on ongelma sinulle, ei se meille muille ole. Voimme tuntea empatiaa sinua kohtaan, mutta emme voi muokata omia tunteitamme sinun kokemusten perusteella, koska emme voi samaistua samalla tavalla.
 
Sehän käsittääkseni on keskustelupalstojen yksi idea, että saa purkaa omia ajatuksiaan. Varjopuolena valitettavasti on usein se, että lähes poikkeuksetta voi varautua, että pahoittaa mielensä avautuessaan, varsinkin herkissä aiheissa. Kunpa kaikki ymmärtäsivät, että heti ei tarvitse olla sormi pystyssä torumassa.
Oma kommenttini aloittajan aiheeseen on, että toiveet sukupuolesta ovat aivan normaaleja ja uskon että useampi vanhempi salaa toivookin tiettyä sukupuolta. Terve ihminen myöskin ymmärtää tämän sanomattakin selvän asian, että tärkeintä on, että lapsi on terve ja haaveet sukupuolesta haihtuvat mitä luultavammin jo synnytys salissa.
Omaani rakastan jo nyt suunnattomasti ja en malta odottaa häntä.
Joten rohkenen sanoa ääneen, että toivon tyttölasta, en osaa selittää asiaa sen kummemmin.
 

Yhteistyössä