A
aikku
Vieras
olen onnellisesti parisuhteessa neljatta vuotta, naimisiin mennaan ja lapsia hankitaan lahivuosina. yleensa olen onnellinen, ja ajatukseni ovat hyvin ""ruusuisia"". Rakastan miestani, tai ainankin olen hyvin kiintynyt haneen. Tiedan etta han rakastaa minua jopa enemmaan kuin mina hanta.
MUTTA, joskus tulee sellaisia kauhukuvia mieleeni, etta voi kamalaa, vauvat ovat niin raskaita hoitaa, he kasvavat joskus vaikeiksi teineiksi. olenko nyt sittenkaan onnellinen mieheni kanssa, paadytaanko mekin avioeroon? kuinka seksi luistaa tulevaisuudessa (en ole kovin aktiivinen seksuaalisesti, olen tyytyvainen kerran viikossa tyyliin) haluan naimisiin mieheni kanssa, mutta sitten siitakin tulee pienia kauhuajatuksia mieleen... mita jos en rakastakaan hanta oikeasti, vaan suhde onkin pelkkaa kiintymysta? mita jos haapaivana huomaa tekevansa virheen??
Kertokapa omia kokemuksia ja mielipiteita, onko muilla samanlaisia ajatuksia? Pienia kauhukuvia, jotka hiipivat mieleen aina silloin talloin... Ehka nama ovat normaaleja ajatuksia, jotka todistavat etta en ela epatodellisessa ruuruisessa maailmassa, vaan olen jalat maassa -tyyppia. Vai onko aihetta huoleen?
MUTTA, joskus tulee sellaisia kauhukuvia mieleeni, etta voi kamalaa, vauvat ovat niin raskaita hoitaa, he kasvavat joskus vaikeiksi teineiksi. olenko nyt sittenkaan onnellinen mieheni kanssa, paadytaanko mekin avioeroon? kuinka seksi luistaa tulevaisuudessa (en ole kovin aktiivinen seksuaalisesti, olen tyytyvainen kerran viikossa tyyliin) haluan naimisiin mieheni kanssa, mutta sitten siitakin tulee pienia kauhuajatuksia mieleen... mita jos en rakastakaan hanta oikeasti, vaan suhde onkin pelkkaa kiintymysta? mita jos haapaivana huomaa tekevansa virheen??
Kertokapa omia kokemuksia ja mielipiteita, onko muilla samanlaisia ajatuksia? Pienia kauhukuvia, jotka hiipivat mieleen aina silloin talloin... Ehka nama ovat normaaleja ajatuksia, jotka todistavat etta en ela epatodellisessa ruuruisessa maailmassa, vaan olen jalat maassa -tyyppia. Vai onko aihetta huoleen?
