Peloistaan puhuminen

[Hasse-Basse]

Onko okei puhua peloistaan tyttöystävälleen? Tyttöystäväni on minulle tärkeä ja olen kertonut sen myös hänelle suoraan. Olen kertonut esimerkiksi että minusta olisi kamalaa jos hänelle sattuisi jotakin pahaa, vaikkapa vakava loukkaantuminen tms. Jotenkin vain pelkään että olen pilannut suhteemme kertomalla peloistani vaikka niihin ei edes ole mitään konkreettista syytä. Tietenkin voisin olla puhumatta, mutta silloin sen kyllä huomaa minusta ettei kaikki ole kohdallaan jos minua vaivaa jokin asia. Tuntuu kuitenkin että puhumalla helpottaa koska silloin on kertonut myös toiselle miltä itsestään tuntuu ja en yleensä enää mieti asiaa sen jälkeen uudestaan.

 

[Kieltämättä]

...ei minustakaan tuntuisi tuollainen kivalta. Tuot siinä välittämistä esille niin negatiivisesti. Eikö se olisi kaikista kurjaa, jos läheiselle tapahtuu jotain ikävää? Ja jos niin tapahtuisi, niin silloin sinun pitäisi olla vahva ja tukea häntä eikä voivotella omaa kurjuutta. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä tapahtuu. Menee elämä hukkaan, jos pelkäät etukäteen asioita, joita ei ole edes tapahtunut.

Ilmaise tunteesi mieluummin positiivisessa sävyssä

 

[katkera paska]

Ei kannata avautua minkäänlaisissa intiimeissä asioissa, ettei käy niinkuin minulle. Luulin ja mies antoi tosiaankin ymmärtää, että keskustelumme ovat luottamuksellisia. Kissanviikset, on juorunnut, levitellyt, lisäillyt omiaan. Niin hyvässä uskossa ja pitkä parisuhde.. onneksi silmät aukesivat tällä kisulla. Vaikkakin liian myöhään.

Miehet ovat petoja, juoruämmiä ja kieroilijoita, ihan siinä missä naisetkin.

 

[mitä kivaa?]

Kyllähän toiselle pitäisi saada puhua monestakin asiasta, mutta jos pelot ovat vaikeat hallita ja niistä tulee tarve puhua useasti voi se olla toiselle turhan raskasta kuultavaa. Yleensä silloin käännytään asiantuntijan puoleen, jonka kanssa selvitellään missä pelon syyt ovat ja miten pelottavien tunteiden kanssa opitaan elämään niin etteivät ne hallitse jokaista hetkeä.Joten käsi sydämelle: onhan sinulla varmasti myös tarve puhua välillä tyttöystävääsi kiittäen ja kehuen, koska sekin on yksi tapa osoittaa hänen tärkeys elämässäsi?

 

[Näin minä]

Riippuu myös siitä kuinka tuore suhde on kyseessä mistä kannattaa puhua. Tyttöystävä voi ahdistua jos heti alussa alat kertomaan kuinka pelkäät hänen menettämistään... Saatat vaikuttaa epätoivoiselta ja roikkuvalta. Myöhemmässä vaiheessa on mielestäni ok puhua peloistakin, mutta ei märehtiä niitä.

Minun mieheni on joskus maininnut minulle että minun menettämiseni olisi raskas isku (tottakai!) mutta tämä keskustelu käytiin vasta kun olimme asuneet jonkun aikaa yhdessä ja tuli puheeksi se mitä tapahtuu jos toinen kuolee. Avoparina kun ei siis toinen peri toista jne. ja tulisi sitten paljon käytännön asioita hoidettavaksi. Mietittiin samalla myös olisiko siinä syytä mennä naimisiin, vai pitäisikö kirjoittaa testamenttia yms. Se ei siis ollut mikään ahdistuksenpurkukeskustelu tyyliin "mitä minä teen ilman sinua?!". Niin on mies tosin maininnut ettei jättäisi minua vaikka loukkaantuisin vakavasti tms.

En tosin ihan ymmärrä miten tuollainen asia voi vaivata. Et kai sinä makaa yöllä valveilla miettimässä kaikkia mahdollisia pahoja skenaarioita jotka voivat tapahtua elämässäsi ja aiheuttavat ahdistusta. Jos nimittäin tapanasi on ahdistukseen asti miettiä kaiken maailman ongelmia ohjaisin sinut ennemmin puhumaan psykologille kuin tyttöystävälle.