Mä pelkään olla yksin pimeellä/yöllä, mutta onneksi ei ole moneen vuoteen tarvinnut öitä yksin viettää. Aikoinaan kun asuin yksin maantasalla, pelkäsin ja kuuntelin kaikkia ääniä öisin. Mulla oli vielä silloin sellainen "hoito", joka usein iltaisin hiippaili ikkunan taakse koputtelemaan, ei sitten voinu puhelinta käyttää. Myöhemmin kun mulla oli jo tuo esikoinen, niin kannoin sen usein yöllä mun makkariin viereeni nukkumaan jos mua pelotti, aamulla poika vaan totes että on taas unissaan tullut mun viereen
.
Nyt kun asutaan omakotitalossa, ja jos mies olis jostain syystä yön poissa, niin nukkuisin varmaan jommankumman lapsen huoneessa tai ottaisin viereeni nukkumaan.
Herään aamuvuoroon 3.30, ja välillä pelottaa käydä tupakalla takapihalla kun siellä on ihan säkkipimeää. Ja sitten kun lähden töihin ja joudun menemään pimeeseen autotalliin. Mulla on ihan ylivilkas mielikuvitus, ja vielä tahallaan lietson sitä, sitten pelottaa enemmän
Pöljä mikä pöljä!