Toggle sidebar

Pelastaisitko palavasta talosta vieraan lapsen vai oman lemmikkisi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja min vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="vieras";22436405]Kylläpä Lunalla meni turrpa tukkoon.[/QUOTE]

Minusta hyönteiset on alempana nisäkkäitä, että itse en lähtis kyllä hämähäkkejä pelastelemaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja jmoooo:
ihan oikeastikko te rinnastatte ihmisen ja eläimen?!?!? että ovat saman arvoisia!!
huhheijaa. tehkää lapsia sitten niitten elukoittenne kanssa.
Click to expand...

En mä ainakaan rinnasta.

Vaan minulle rakkaat ja tärkeät tyypit vs. minulle yhdentekevät elolliset. Jos nyt karkeasti tarvitsee laittaa jotkut eri viivalle kuin toiset, siitähän tässä kai oli kyse?
 
[QUOTE="vieras";22436410]Jos epäitsekkyys on paskapäisyyttä, olen mielelläni paskapää :) Toisin kuin sinäsinäsinä.[/QUOTE]

Ai oman perheen ensimmäisenä pelastava on sitten se itsekäs, jos se vieraan kakaran pelastaja on se epäitsekäs?
Hienoa logiikkaa juu.
Mulle tulee ainakin omat rakkaat ensin ja sitten vasta muut, olkoon sitten itsekästä ja mielisairasta, mutta minusta ihan loogista. Eihän rakkaudella ole muuten mitään arvoa, tai perheellä -ellei se tarkota omien suojelua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
En mä ainakaan rinnasta.

Vaan minulle rakkaat ja tärkeät tyypit vs. minulle yhdentekevät elolliset. Jos nyt karkeasti tarvitsee laittaa jotkut eri viivalle kuin toiset, siitähän tässä kai oli kyse?
Click to expand...

Ihanko oikeasti vieraat lapset ovat sinulle täysin yhdentekeviä??
Itselläni ei ole ollut koskaan kunnollisia ystäviä ja paras kaverini on ehdottomasti 16v vanha koiravanhukseni, sen kanssa oon kulkenu kaikki nuoruuden vaikeudet ynnä muut. Ja voisinpa sanoa että mieheni ja lapseni jälkeen tämä koira on ehdottomasti sijalla kolme. Mutta silti, ihminen on ihminen ja koira on koira. Vaikka se koira olisikin kuinka rakas tahansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jmoooo:
Ihanko oikeasti vieraat lapset ovat sinulle täysin yhdentekeviä??
Itselläni ei ole ollut koskaan kunnollisia ystäviä ja paras kaverini on ehdottomasti 16v vanha koiravanhukseni, sen kanssa oon kulkenu kaikki nuoruuden vaikeudet ynnä muut. Ja voisinpa sanoa että mieheni ja lapseni jälkeen tämä koira on ehdottomasti sijalla kolme. Mutta silti, ihminen on ihminen ja koira on koira. Vaikka se koira olisikin kuinka rakas tahansa.
Click to expand...

Mitähän tuolla yhdentekevällä oikein meinataan. Sanotaan vaikka että tässä meidän lähistöllä asuu paljon ihmisiä keitä en tunne. Voi olla vaikka lapsiperheitä joita olen joskus sattunut näkemään kaupassa, oikein miettimällä voin ulkonäöstä muistaa että jotain tuttua tuossa on. Muuten en tiedä näistä lapsista yhtään mitään.

Ovatko he sitten elämässäni kovin merkityksellisiä? Jos joku tällainen lapsi vaikka kuolisi, en todennäköisesti edes kuulisi koko asiasta. Korkeintaan joku tuttu saattaisi kertoa että oli kuullut tutultaan että näiden naapurustosta oli kuollut joku samanikäinen lapsi, mutta olisiko sillä oikeasti kovin isoa merkitystä minun elämääni? Surullista tietty lapsen kuolema aina ajatuksena, mutta silti uskon että ihan konkreettisesti minun elämässäni olisi suurempi merkitys sillä jos tuo koira kuolisi. Näin vaikka pidänkin ihmisiä ja eläimiä ns. eri arvoisina. Minulle läheiset eläimet ovat kuitenkin minulle merkityksellisempiä kuin vieraat ihmiset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jmoooo:
Ihanko oikeasti vieraat lapset ovat sinulle täysin yhdentekeviä??
Itselläni ei ole ollut koskaan kunnollisia ystäviä ja paras kaverini on ehdottomasti 16v vanha koiravanhukseni, sen kanssa oon kulkenu kaikki nuoruuden vaikeudet ynnä muut. Ja voisinpa sanoa että mieheni ja lapseni jälkeen tämä koira on ehdottomasti sijalla kolme. Mutta silti, ihminen on ihminen ja koira on koira. Vaikka se koira olisikin kuinka rakas tahansa.
Click to expand...

Aika monet tuntemattomat ihmiset (aikuiset tai lapset), on mulle huomattavasti enemmän yhdentekeviä, kuin esimerkiksi varpaitani yöllä lämmittävä koiraherra. Tai kanssani uskollisesti sienimetsiä koluava, ja minun lapsiani kärryissä kiskova tammani tuolla oman pihan tallissa.

Ne on mun "omia". En koe varsinaisesti omistavani elollisia olentoja, eläimiä sen enempää kuin esim. lapsianikaan. Mutta siinä mielessä omia, että elän niiden kanssa ja välitän niistä. Ja ne elävät täällä mun kanssa omasta vapaasta tahdostaan ja osoittaen omalla tavallaan välittävänsä minusta.
Totta hitossa ne on mulle ja mun elämän kannalta tärkeämpiä, rakkaampia ja arvokkaampia, kuin K-kaupan nurkalla tupakkaa pummaava Pertti Perusdeeku, tai ovelle ilmaantunut naapurikylän Nelli, joka räkä noukasta roikkuen kauppaa partiolaisten joulukalenteria.

Kuten jo monta kertaa olen tässä ketjussa sanonut, pelastaisin silti todennäköisimmin sen lapsen.
Mutta tulisin aina omassa päässäni miettimään, että mieluummin olisin kuskannut turvaan esimerkiksi koirani tai kissani.
 
Ja kun joku tuossa aiemmin kyseli että pelastaisiko muka lemmikki mielummin ihmisen kuin oman lajinsa pennun, aikuisen lajitoverin vai itsensä? Kyllä mä vähän veikkaisin että JOS NYT OLISI MAHDOLLISTA niin kyllä esim. koira mielummin sen emäntänsä/isäntansä valitsisi kuin täysin vieraan lajitoverin. Tuttu ihminen on se laumaa. Ja aika monet eläinlajit lisäksi eivät todellakaan suojele muita kuin omia pentujaan, vaan saattavat jopa tuhota muiden jälkeläisiä, joten sinänsä hassu vertaus.

Mutta mulle siis edelleen oma lemmikki tärkeämpi kuin vieraat lapset, vaikka varmaan sen lapsen kuitenkin joutuisi pelastamaan. Oma lapsi tietysti menisi kaiken edelle. On tämä vaan melkoisen provosoiva keskustelu ;)
 
[QUOTE="vieras";22437229]Kyllä jos vastakkain ovat eläin ja ihminen. Ja on se kumma juttu, kun nyt se rakas ihqu lemmikkitarantella ei olekaan pelastamisen arvoinen, mielenkiintoinen logiikka.[/QUOTE]
Kyllä kun oma lemmikki on kuitenkin henkeni pelastanut useamman kerran, niin totta kai tekisin vastapalveluksen.
 
kyllä joillekkin on kova pala että joillakin on rakkaita eläimiä elämässään. Ei me ihmiset oikeasti niin erityisiä olla mitä toisillemme yritetään uskotella. Oikeasti ollaan vaan yksi nisäkäslaji.
 
[QUOTE="vieras";22431230]sun lapses siis ei oo yhtään arvokkaampi ku joku viemärirotta. jos mä jättäsin sun kakaran sinne itkemään ja nappaisian sen rotan mukaan niin mä toimisin ihan oikein, koska ihmisethän ei ole yhtään arvokkaampia.[/QUOTE]

Ihan yhtälailla mua varmasti ahdistaisi ja surettaisi kuin silloin, jos olisit pelastanut oman lapsesti ja jättänyt mun lapseni kuolemaan. Ei se sitä mun lasta enää eläväksi tekisi, että jonkun muun lapsi (tai viemärirotta...) olisi pelastunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Littledeath:
Samaa mieltä. Itselläni ei ole lapsia (vasta kohdussa kasvamassa) mutta silti olen sitä mieltä että ihminen tulee pelastaa ekana. Oli kyse sitten vauvasta tai vaarista. Olen myös eläinrakas ja kissani on minulle mielettömän tärkeä. Silti osaan vetää rajan ihmisen ja eläimen välille.
Click to expand...

Mä en ole erityisen eläinrakas. Eläimillä vaan mielestäni on ihan yhtälainen oikeus elää kuin ihmisilläkin, pidän niiden henkeä yhtä arvokkaana. Joten tässä tilanteessa henkilökohtainen kiintymys ratkaisisi ja oman lauman jäsen voittaisi.
 

Similar threads

M
Pelastaisitko palavasta talosta vieraan lapsen vai oman lemmikkisi?
Viestiä
10
Luettu
422
Aihe vapaa
Hoodrat
H

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa