PCO-kokemuksia

Täällä on varmasti useaan otteeseen keskusteltu aiheesta nimeltä PCO ja olenkin Kaksplussaan hiljattain rekisteröityneenä vanhoja juttuja lueskellut kiinnostuneena. Hämmästyneenä olen saanut huomata, kuinka yleinen tuo ongelma oikein onkaan. En siis kamppaile suinkaan sen kanssa yksin. Tosin toistaiseksi en ole joutunut juurikaan sen vuoksi vielä kärsimään, mutta kerrompa nyt tarinani aivan alusta.

Minulla todettiin PCO reilut 7 vuotta sitten, kun menkkoja ei vaan kuulunut. Muita oireita ei ollut. En ollut enkä ole nytkään ylipainoinen tms. Menkat vaan puuttuivat. No ultrasta näkyi heti runsas munasarjojen monirakkulaisuus ja siis selvä PCO-"tuomio". Tuolloin olin 17 enkä tajunnut mistään mitään. En edes osannut huolestua koko diagnoosista, sillä vaikka lueskelinkin siitä netistä jonkin verran ja tiesin, että se voi aiheuttaa myös lapsettomuutta, en lapsirakkaudestanikaan huolimatta hätkähtänyt tietoa. Lasten teko tuntui vielä silloin niin kovin kaukaiselta asialta..

No, nyt tilanne on aivan toinen. Löysin elämäni miehen, mentiin kihloihin, ostettiin oma asunto ja keskusteltiin jo heti suhteen alkuvaiheista saakka lapsista. Halusimme suhteeltamme samoja asioita. Nyt lähes 7 vuotta yhdessä olon jälkeen olemme viimein päättäneet alkaa yrittää meille molemmille ensimmäistä lasta. Varasin ajan vakkarigynekologilleni, joka aikoinaan tuon PCO:n totesikin ja hän neuvoi yrittämään 4 kuukautta ns. luomuna (ensi kuusta täys yritys päälle). Jos en tuossa ajassa tule raskaaksi, varaan uuden ajan ja saan Clomifenit avuksi. Tunteeni tuon luomuajan suhteen vaihtelevat lähes päivittäin. Välillä olen kovastikin toiveikas ja uskon, että voisin ihan hyvin tulla tuossa ajassa raskaaksi, välillä taas olen täysin varma, että Clomeihin mennään. Toisaalta saan olla kyllä ikionnellinen jos noilla Clomeilla sitten lopulta tulenkin raskaaksi, sillä eiväthän nekään 100%:sti raskautta takaa. Mikähän mahtaa muuten olla onnistumismahdollisuus niiden avulla vai onko sellaista edes koskaan laskettu? Yleensä, mitä enemmän lueskelen netistä tietoa ja muiden kokemuksia PCO:sta, niin sitä enemmän ahdistun ja stressaan jo valmiiksi asiaa. Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Gynekin kehotti jättämään nettisurffailut vähemmälle. Ja mitähän tässä taas tehdään..

Haluaisin kuulla teidän muiden "PCO-ihmisten" kokemuksia luomuraskaudesta, Clomifeneista, Pregnyl-piikistä, onnistumisista, epäonnistumisista ja kaikesta. Netistä löytyy kyllä paljon tietoa, mutta itse koen ehdottomasti muiden "oikeiden" ihmisten kokemukset kiinnostavimmiksi. Laittakaahan viestiä tulemaan ja tsemppiä kaikille saman asian kanssa kamppaileville tai jo pidemmän aikaa kamppailleille!

 

Hei! Mulla todettiin tuo "PCO" muistaakseni kun olin myös 17v, tai sitten olin juuri täyttänyt 18v, en muista tarkkaan. En ymmärtänyt kun gyne siitä silloin minulle kertoi, muistan vaan kun hän sanoi että saattaa olla vaikeaa saada lapsia. Noh en miettinyt asiaa sen tarkemmin kun ei se asia ollut silloin mielessä.

Sitten tapasin nykyisen kihlattuni, muutimme yhteen ja päätimme jättää ehkäisyn pois. Meni 1kk ja tein plussa testin Siitä syntyi ihana nyt 1v tyttäremme. Noh, synnytyksen jälkeen käytimme kondomia, en halunnut ottaa muuta ehkäisyä käyttöön.

Viime syksynä päätimme jättää kondoomin pois, nyt odotan toista lastamme, jälleen n. 1kk kondomin pois jätöstä.

Eli minun mielikuvani PCO:sta olivat lähes pelkästään tuo että lapsia voi olla vaikea saada, mitä gyneni sanoi minulle silloin. Mielikuvani on totaalisen muuttunut, nyt kun kerran 2 kertaa onnistunut melkeempä yrittämättä, että toivoa on

Toivottavasti tämä edes vähän toi toivoa tai jotain muuta sinulle

Tsemppiä!!:heart:

 

Voi miten ihanaa kuulla iloisiakin kokemuksia! Koskaanhan ei voi omaa kohtaloaan tietää, jokainen kun on erilainen, mutta mukava kuulla onnellisiakin onnistumisia. :heart:

 

Niin, ei voi tietää ellei yritä Toivotaan teillekkin iloisia uutisia!=)

 

Hei!

Minulla myös PCO, joka todettiin kun raskautta ei alkanut kuulumaan. Aloitimme esikoisen yrityksen tammikuussa 2007 ja suunnilleen puolenvuoden yrittämisen jälkeen hakeuduin gynelle, koska tiesin ettei kaikki ole ok. Kuukautiskierto oli tosi epäsäännöllinen ja muitakin pco:n "oireita" oli, joten tiesin mitä odottaa. Gyne määräsi aluksi vain teroluteja, eihän niistä muuta hyötyä ollut kuin se että kierto pysyi säännöllisenä. Tammikuussa 2008, kun tuli vuosi yritystä niin päästiin sitten keskussairaalalle lisätutkimuksiin, otettiin mm. verikokeita ja tehtiin munatorvien aukiolotutkimus. Miehen sperma tutkittiin myös. Niissä ei vikaa, joten syy lapsettomuuteen minun PCO. Sain myös clomifenit käyttöön. Sitten viimein kesäkuussa 2008 tein positiivisen raskaustestin, neljännen clomifen kierron jälkeen. Yritystä tuli siis 1,5 vuotta ennen plussatestiä. Tammikuussa 2009 meille syntyi ihana poika.

Nyt on tilanne se, että ollaan yritetty kakkosta 2010 maaliskuusta, 5. kiertoa clomifenia syöty tuloksetta (välikiertoja ollut muutamia) ja pian alkaa kuuden kierto. Sen jälkeen aloitetaan inseminaatiohoidot ja jos niistäkään ei tärppää niin koeputkihedelmöitykseen. Toivoin, että tämä toinen olisi saanut alkunsa helpommin, mutta näemmä enemmän tähän tarvitaan.

Tarkoitukseni ei ole lannistaa, mutta on myös meitä PCOlaisia jotka oikeasti tarvitsevat lääketiedettä, että raskaus saadaan alkamaan.

Toivon, että ap:llä raskaus lähtee alulleen helpommin kuin itselläni! Tsemppiä ja pitkäpinnaisuutta!

 

Mulla todettiin pco tuossa viime syksynä. Kuopus on pian 4v ja hänen syntymän jälkeen ei oo tarvinnu miettiä raskautumista, ennenkuin nyt.

Sain yhden kierron verran teroja sekä ihan jatkuvaan käyttöön metut. Metuja otan 3x 500mg päivään. Olen lukenut, että monella auttavat painoon ja puolen vuoden päästä tuohon pco:n.. Tässä nyt reilu 2kk syönyt, eikä vielä ainakaan ole tärppinyt.
Paino tosin on lähtenyt laskuun

 

hei!
ajattelin laittaa tänne vähän omaa tilannetta ja kokemusta. miulla myös pco, ja oon alkanut ruokavaliolla korjaamaan tilannetta: vähähiilihydraattisesti. jos aihe kiinnostaa, googlettamalla ja ko. ruokavalion kirjoista löytyy tietoa. en tarkoita ettei hoidoista ole apua, jos meillä ei plussaa ala ruokavaliomuutoksesta huolimatta kuulua (esikoista odotellaan ja lähete tutkimuksiin vetämässä koska vuosi yritystä täynnä) niin varmasti harkitsen hoitoja myös.

 

Selailin ajan kuluksi keskusteluja ja löysin tämän ketjun. Jokin aika sitten itsekin rekisteröidyin tänne ja kerroin tarinani. Eli mulla on tuo pco ja olin 17 kun menin gynekologille, kun kuukautisia ei kuulunut, kerran oli tullut vuotoa viikon, ei muuta. Gynekologi oli vanha kuiva luumu, joka vain tuhahti, kyllä ne tulee sieltä. Mummini ja äitini voivottelivat, kun kaikilla suvun naisilla oli tullut kuukautiset viimeistään 14-vuotiaina. Olin ylipainoinen teini ja meillä ei ollut hajuakaan, että voisi olla joku syy minun kuukautisteni puuttumiseen. Häpesin sitä ja valehtelin muille tytöille, että minullakin olisi kuukautiset, kuuntelin vaitonaisena toisten kokemuksia.. No, tapasin nykyisen avomieheni 19-vuotiaana ja tiedettiin heti suhteen alussa, että lapsia halutaan. No, ehkäisyä ei käytetty ja vuodet kului..eikä mulla ollut menkkoja. Vuonna 2006 hakeuduttiin väestöliiton klinikalle ja siellä ensimmäisen kerran kuulin lääkäriltä, että mulla on pco, eli monirakkulaiset munasarjat, jotka voivat estää lasten saannin. Miehen sperma oli täydellistä, ja hoidot aloitettiin. Rahaa paloi sikana ja tein ovulaatio testejä, söin clomifeliä (jos muistan nyt oikein sen nimen) ja sitten tehtiin inseminaatio ja tässä sitä ollaan, huhtikuussa meidän kaksostyttömme täyttävät kolme vuotta =)
Niin kaksosethan siellä oli ja mies meinasi pyörtyä, odotusaika meni hyvin ja terveitä tyttöjä ovat!
Nyt minulle on taas tullut vauvakuume ja haluisin hirveästi tytöille pikkusiskon tai veljen..mielellään yhden kiitos vain minulle sanoi gynekologi, jonka luo hakeuduin puolitoista vuotta tyttöjen syntymän jälkeen tarkastukseen, että on hyvin epätodennäköistä minun koskaan saada lasta ilman apua ja en halua lähteä siihen, että teen raskaustestejä ja petyn, tein niitä niin paljon, ennen kuin hakeuduttiin väestöliiton klinikalle, että itketti joka kerta kun tulos oli negatiivinen..
Olen kyllä niin kiitollinen noista meidän tyttösistämme, ja kun kaikki meni niin hienosti alusta lähtien!

Oli aika kun luulin olevani ainoa maailmassa, luonnonoikku, jolla ei käy kuukautiset..on jotenkin lohdullista tietää, että on muitakin

(Niin ja eräs outo juttu tapahtui! Viikkoa ennen uuttavuotta minulla alkoi menkat! Siis ihan normaali vuoto.. olin kuin puulla päähän lyöty.. jotkut sanoi että johtuisiko se siitä, että lasten syntymän jälkeen tein elämäntapa rempan, rupesin kuntoilee ja painoa lähti 17kg.. no, nyt menkkoja ei ole alkanut, oireita oli ja tuli sellaista outoa vuotoa, yhtenä päivänä kirkasta ja vähän verta, mutta sen jälkeen ei mitään.. niin, teinhän minä sen raskaustestin tänä aamuna, kun aloin leikkiä ajatuksella, no emmä mitään raskaana ollut ja voitte vain kuvitella olinko pettynyt!)