PCO-kokemuksia

Täällä on varmasti useaan otteeseen keskusteltu aiheesta nimeltä PCO ja olenkin Kaksplussaan hiljattain rekisteröityneenä vanhoja juttuja lueskellut kiinnostuneena. Hämmästyneenä olen saanut huomata, kuinka yleinen tuo ongelma oikein onkaan. En siis kamppaile suinkaan sen kanssa yksin. Tosin toistaiseksi en ole joutunut juurikaan sen vuoksi vielä kärsimään, mutta kerrompa nyt tarinani aivan alusta.

Minulla todettiin PCO reilut 7 vuotta sitten, kun menkkoja ei vaan kuulunut. Muita oireita ei ollut. En ollut enkä ole nytkään ylipainoinen tms. Menkat vaan puuttuivat. No ultrasta näkyi heti runsas munasarjojen monirakkulaisuus ja siis selvä PCO-"tuomio". Tuolloin olin 17 enkä tajunnut mistään mitään. En edes osannut huolestua koko diagnoosista, sillä vaikka lueskelinkin siitä netistä jonkin verran ja tiesin, että se voi aiheuttaa myös lapsettomuutta, en lapsirakkaudestanikaan huolimatta hätkähtänyt tietoa. Lasten teko tuntui vielä silloin niin kovin kaukaiselta asialta..

No, nyt tilanne on aivan toinen. Löysin elämäni miehen, mentiin kihloihin, ostettiin oma asunto ja keskusteltiin jo heti suhteen alkuvaiheista saakka lapsista. Halusimme suhteeltamme samoja asioita. Nyt lähes 7 vuotta yhdessä olon jälkeen olemme viimein päättäneet alkaa yrittää meille molemmille ensimmäistä lasta. Varasin ajan vakkarigynekologilleni, joka aikoinaan tuon PCO:n totesikin ja hän neuvoi yrittämään 4 kuukautta ns. luomuna (ensi kuusta täys yritys päälle). Jos en tuossa ajassa tule raskaaksi, varaan uuden ajan ja saan Clomifenit avuksi. Tunteeni tuon luomuajan suhteen vaihtelevat lähes päivittäin. Välillä olen kovastikin toiveikas ja uskon, että voisin ihan hyvin tulla tuossa ajassa raskaaksi, välillä taas olen täysin varma, että Clomeihin mennään. Toisaalta saan olla kyllä ikionnellinen jos noilla Clomeilla sitten lopulta tulenkin raskaaksi, sillä eiväthän nekään 100%:sti raskautta takaa. Mikähän mahtaa muuten olla onnistumismahdollisuus niiden avulla vai onko sellaista edes koskaan laskettu? Yleensä, mitä enemmän lueskelen netistä tietoa ja muiden kokemuksia PCO:sta, niin sitä enemmän ahdistun ja stressaan jo valmiiksi asiaa. Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Gynekin kehotti jättämään nettisurffailut vähemmälle. Ja mitähän tässä taas tehdään..

Haluaisin kuulla teidän muiden "PCO-ihmisten" kokemuksia luomuraskaudesta, Clomifeneista, Pregnyl-piikistä, onnistumisista, epäonnistumisista ja kaikesta. Netistä löytyy kyllä paljon tietoa, mutta itse koen ehdottomasti muiden "oikeiden" ihmisten kokemukset kiinnostavimmiksi. Laittakaahan viestiä tulemaan ja tsemppiä kaikille saman asian kanssa kamppaileville tai jo pidemmän aikaa kamppailleille!

 

No mulla siis diagnosoitiin PCO 18 vuotiaana (03/07), olin lievästi ylipainoinen (BMI 26-27). Yritys alkoi siis syksyllä 2006. Yläasteiässä mulla oli säännölliset menkat (silloin normaalipainoinen). Nyt kun BMI taas mennyt alle 24, on PCO hävinnyt munasarjoista ja lääkäri antoi jo hyvät mahdollisuudet luomuraskaudelle. Eli taustalla on hoidot 2x OI ja 5x IUI vuonna 2007-2008 ja nyt taas muutama vuosi myöhemmin OI menossa.. Clomit eivät toimineet minulla ollenkaan, edes isoilla annoksilla. Metforemia en pystynyt ottamaan (oksettava olo koko ajan) ja menopurilla tehtiin noi 5 inseminaatiota, ilman plussaa. Tämä kierto oli kp 3-7 Femar 2.5mg/pv käytössä, jolla yksi kaunis folli saatiin aikaiseksi.. Nyt odotellaan ovista..

Mulla sis pitkä hoitohistoria, mutta olen siitä pahimmasta päästä, mutta kyllä on paljonkin PCOlaisia jotka onnistuvat luomusti taikka kevyillä hoidoilla.. Lääkkeitä on paljon, joista suurimmalle osalle on apua.

Tsemppiä!

 

Kopioipa tekstisi tänne: http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/vauvakuume/1552665-keskustelua-pco-sta-ent-pconaiset-ja-vauvakuume/ Tuo pino on nyt pahasti tipahtanut, mutta välillä siellä käy kuhina. Itsellänikin on pco ja olen tuosta pinosta saanut vertaistukea. Tarinaani en juuri nyt jaksa kirjoitella, mutta ehkä palaan asiaan myöhemmin. Tervetuloa myös vauvakuumeilupinoihin, jos jonkun niistä koet itsellesi sopivaksi. Itse viihdyn täällä: http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/vauvakuume/1899478-tammikuussa-plussaavat-helmikuuta-suunnittelevat/ Porukassamme on hyvin erilaisilla lähtökohdilla kuumeilijoita, myös pco:sta kärsiviä.

 

Täällä yksi PCO-äiti, jolla kaksi lasta. Ekaa odotettiin seitsemän vuotta, tärppäsi sitten luomusti. Kakkonen tuli 2,5 vuoden odottelun jälkeen. Mulle ei hoidoista ollut mitään iloa. Ja minulla myös välillä jäänyt PCO kriteerit ultrassa täyttymättä, tai ei siis ole löytynyt niitä monirakkulaisia munasarjoja. Vaihdellut ihan painon mukaan. Eli kun vaan pidän painoindeksin alle 25, niin PCO pysyy piilossa.

 

Kiitos tuosta linkistä! Sieltä löytyy varmasti hyvää tietoa sivukaupalla ja laitoinpa oman juttunikin ketjun jatkeeksi.

 

Hei!

Minulla diagnosoitiin pco-tyyppiset munasarjat alkuvuodesta 2008 YTHS:llä. Olin juuri täyttämässä 25 vuotta. Yritystä oli takana puolisen vuotta, ja kierrot olivat ihan mitä sattuu. Ennen hormoniehkäisyä kuukautiseni olivat lähes kellontarkat, joten diagnoosi tuli melko yllätyksenä. Olin yrityksen alkaessa ylipainoinen, mutta puodotin painoani pikkuhiljaa elämäntaparemontin avulla n. 16 kg:a. Lisäksi söin Clomifenien yhteydessä metformiinia (joka on diabeteslääke insuliiniresistenssin hoitoon).

Clomifenia söin yhteensä 6 kiertoa. Ensin pari kiertoa 1 tbl:n annostuksella, ilman ovulaatiota. Kesällä 2008 pidimme taukoa hoidoista ja jatkoimme syksyllä. Samalla tuli vuosi yritystä täyteen, ja gyne laittoi lähetteen julkiselle. Minulle tehtiin hormonikartoitus (kaikki ok) aukiolotutkimus (ok), miehelle sperma-analyysi (ei häikkää) ja jatkoimme clomeilla, tällä kertaa tupla-annostuksella. Ovuloin hienosti, mutta ilman tulosta. Joulukuussa 2008 oli ensikäynti julkisella puolella, jossa pettymyksekseni meille sanottiin, että olemme nuoria ja yrittäneet niin vähän aikaa (!), joten hoitoja jatkettaisiin vielä clomeilla. Yksi kierto mentiinkin pelkillä clomeilla ilman tulosta, jolloin lääkärikin totesi, että ehkä on aika siirtyä inseminaatioihin.

Ensimmäisessä inssissä söin edelleen clomeja ja lisäksi pistelin Menopuria. Ennen inssiä pistin Pregnylin, ja inseminaatiossa kohtuun ruiskutettiin priimakuntoista spermaa. Loppukierron käytin vielä Lugesteronia tukihoitona. Tein elämäni ensimmäisen plussatestin maaliskuussa 2009, ja marraskuun lopulla syntyi ihana poikamme. Puolitoista vuotta siis ehdittiin tahkota, mikä on melko vähän moniin muihin verrattuna, mutta meille se tuntui todella pitkältä ajalta.

Kävin ensimmäisen kerran gynellä puoli vuotta synnytyksestä. Munasarjani olivat edelleen monirakkulaiset. Lokakuussa 2010 munasarjat eivät olleet enää niin voimakkaasti rakkulaiset, tosin ensimmäistä kertaa rakkulat olivat "helminauhamaisesti", kuten tyypillisesti pco:ssa. Sitä ennen ne ovat muistuttaneet lähinnä reikäjuustoa... Kuukautiseni alkoivat joulukuussa, ja viime viikolla ovuloin lähes 100 %:n varmasti! Olen melko yllättynyt, koska näkymät eivät vielä lokakuussa antaneet mitään toivoa hormonitoiminnan käynnistymisestä luontaisesti ja imetänkin vielä. Nyt olen melko varmasti jopa ovuloinut ihan luomusti! :O Kierto on edelleen pitkä, mutta ehkä tässä on jotain toivoa onnistumisesta ilman hormoneja.

Hirmuinen romaani, mutta toivottavasti sait tästä jotain irti.

 

Heippa!

Minulla on PCO todettu 2005, lasten tekoa ei sillon vielä mietitty. Vuonna 2009 loppuvuodesta sitten menin gynekologille joka antoi lähetteen kunnalliselle puolelle lapsettomuushoidoista sopimaan. Minulla siis on kummatki munasarjat rakkulaiset, kuukautiset jääny pois vuonna 2008 vaikka söin e-pillereitä. (vähän reiluun vuoteen mulla ei siis tullut ollenkaan kuukautisia)
Vuonna 2010 alusta sitte alettiin kokeileen teroluteilla saada aikaan, ei toiminut, sen jälkeen kokeiltiin divinaa ja ne auttoi.

Huhtikuun lopussa pääsin sitten hoitoon ja lääkärini käski jättää divinan pois, aloitettiin clomifenit 1x1 kp 3-7 ja terolut kp 15-24, kuukautiset tuli näillä mentiin, sen jälkeen ultrattiin munasarjat kp 13 ja todettiin ettei ole muodostunut munasolua.

Nostettiin clomifeni annosta 2x1 kp 3-7 ja taas kp 12 varattiin uusi ultraus ja kas kummaa siellä oli muodostunut yksi munasolu vasemmalle puolen ja oli irrallaan muista, vielä kp 14 menin uudestaan ultraan ja lääkäri totesi että se on munasolu koska oli erillään muista rakkuloista ja oli kasvanu kahden päivän aikana.
Saatiin ohjeet alkaa yrittään ja sain muutamaksi kuukaudeksi reseptin lääkkeille, tässä vaiheessa kuitenkin jätettiin terolutit pois koska munasolu oli muodostunut niin kuukautisten pitäisi tulla. Tästä kierrosta ei vielä tärpännyt.

Nyt eletään toista kiertoa ja kaikeksi ilokseni raskaustesti näytti plussaa (itse asiassa kolme testiä ) en voinut uskoa että oli niin nopeasti tärpänny (kuitenkin vain vajaa vuosi yritetty ja lähdetty pisteestä ettei kuukautisia edes enää ole) labrasta myös sama tulos, plussaa näytti. Nyt olen varannut varhaisultraan ajan, ihan oman mielenrauhan vuoksi haluan nähdä että onhan se varmasti alkio eikä vain tuulimuna tai kohdun ulkopuolinen raskaus.
Omien laskujen mukaan viikkoja on 5+3 eli pitkä matka on vielä edessä, kuitenkin on päästy eteenpäin asioissa ja omaa mieltä rauhoittaa kun lukenut paljon juttuja netistä että on monta vuotta yritetty. Oman tilanteeni mielsin aika heikoksi kuukautisten pois jäämisen vuoksi ja kun ei alussa edes munasoluja muodostunut.

Kokemukseni kunnallisesta lääkäristä on kuitenkin positiivinen, tokihan tässä ensimmäistä yritetään niin ollaan varmaan jonojen kärkisijoilla. Munsarjoja on kyllä ultrattu ja tilannetta seurattu todella hyvin.
Vielä siitä painosta, olen itse lievästi ylipainoinen ja viime vuodesta olen painoa tiputtanut 6 kiloa, eli kaipa sekin teki asiansa. Nyt sitten jännitystä pari viikkoa ja jos kaikki ok, jännitetään vielä kuukausi lisää että päästään viikoille 12, toivotaan tietenkin parasta ja pelätään pahinta. =)
Kaikille tsemppiä! =)

 

Minulla kanssa todettiin PCOS hoitojen alussa syksyllä 2009. Osasin kuitenkin diagnoosia odottaa, kun minulla on ollut epäsäännölliset kuukautiset jo niiden alusta alkaen. Ehdimme 1,5v yrittämään luomusti ilman tulosta, sitä ennen oli kolme vuotta jolloin ehkäisy oli välttävästi käytössä, eli jos vauva olisi ollut tullakseen niin olisi ollut ok. Saatoin aamulämpöjen mukaan ovuloida joskus, mutta lääkärin mukaan luomuovikseni on todennäköisesti susia. Eli vaikka munis irtoaisi ei se ole hedelmöityskelpoinen. Painoni on aina vaihdellut melkoisesti normalista lievään ylipainoon ja kuukautiset on aina yhtä epäsäännölliset.
Hoidot aloitettiin teroluteilla ihan terveyskeskuslääkärin toimesta, jotta kuukautiset saataisiin säännölisiksi. Toimi välttävästi, mutta ei tietenkään auttaneet ovulointiin.

Julkisella klinikalla hoitoja jatkettiin tutkimusten jälkeen,sperma-aukiolo-hormooni-yms, yhdellä clomifenillä kp 3-7. Seurantaultrassa todettiin, ettei ovulaatiota tapahtunut. Seuraavaksi kaksi tablettia kp 3-7 ja saatiin aikaan yksi ok follikkeli, joka loppukierron verikokeilla testattiin ovulaatioksi. Söin sen jälkeen vielä kaksi kiertoa omin päin, joista viimeisessä en löytänyt ovulaatiota digitaalisella ovulaatiotestillä niinkuin aiemmissa kierroissa. Klinkikalta käskettiin vielä syömään yksi kierto(4. kahdella tabletilla) ja siihen kiertoon seurantaultra, joka osoitti ettei siellä kasvanut johtofollia.

Viimeinen erä aloitettiin klinikan kesätauon jälkeen kolmella tabletilla kp 3-7. Seurantaultra näytti hienon johtofollikkelin ja tunnistin ovulaation digitestillä. Tästä kierrosta tuloksena oli elämäni ensimmäinen positiivinen raskaustesti. Valitettavasti raskaus meni heti alussa kesken, mutta antoi toivoa tulevaan. Seuraavassa kolmen tabletin kierrossa plussasin ja vieläkin on kyytiläinen matkassa rv 14+5. Söin siis 7. clomifen kiertoa ennen tulosta.

Luulen, että itselläni auttoi plussaan myös 10% painon pudotus viime kesällä vaikka klinikalla ei koskaan neuvottu tarkkailemaan painoa hoitona PCOhon. Mielestäni siellä ei koskaan hoidettu itse PCOta vaan sen aiheuttamaa oiretta eli ovuloimattomuutta. Kävin juttelemassa Diabetes klinikalla PCOsta ja sieltä sain paljon hyvää tietoa veren sokereista ja PCOn vaikutuksesta kehoon. Voisin kuvitella, että painon tarkkailu ja sokereiden tasapainossa pitäminen on ehdottoman tärkeää PCOn hoidossa. Ja kannattaa raskaanakin muistaa, että tämä tauti tuo mukanaan kohonneen riskin raskausajan diabetekselle! Ja siitä sitten tietysti II-tyypin diabetekselle muutenkin.

Tsemppiä kaikille!