Parisuhteessa raha-asiat solmussa

[Neuvoja jos sais]

Kyselisin miten selvitä parisuhteen raha-asioista? Ollaan vuosi asuttu yhdessä vuokra-asunnossa, jossa minä aiemmin lapseni kanssa asuin. Olemme tehneet niin, että maksan kaikki yhteiset laskut. Vuokran, kotivakuutuksen, sähkön, nettiliittymän olen jakanut puoliksi. Muut laskut ns. omat puhelimet, matkakulut, luottokortit maksamme molemmat itse. Tuloni ovat säännölliset ja miehen tulot epäsäännölliset. Olen maksanut laskut palkkapäivänäni ja tililläni ei sen jälkeen pahemmin ylimääräistä ole. Yksi suurempi omista laskuistani suoraveloitetaan kuun lopussa, jolloin miehelle kuukausittain tulee rahaa. Sen vuoksi olen pyytänyt mieheni maksavan puoliksi yhteiset laskut palkkapäivänään loppukuusta. Joka kerta saan häneltä PYYTÄÄ, että maksaisi puolet asumiskuluista ja antaa summan ja pyytää laskelmaa. Joka kerta ärähtää, alkaa murjottaa ja tuntuu, että suuttuisi, kun joutuu maksamaan. Nyt sitten sanoi, että haluaisi kirjallisesti aina kaikki mitä maksaa, kuitit. Joka kerta muistaa muistuttaa, että kynin hänet puhtaaksi. Ajattelee, että maksaa minulle ja minun pitäisi olla siitä kiitollinen. Vaikka todellisuudessa maksaa omat asumiskustannuksensa. Joudun miettimään millä hetkellä rahasta aina sanon ettei olisi väsynyt tai huonolla päällä valmiiksi. Tähän mennessä kyllä aina maksanut osuutensa, mutta tekee sen niin, että olen joka kerta epävarma maksaako.

Olen meistä vastuuntuntoisempi ja huolellisempi raha-asioissa, jonka vuoksi hoidan laskut. Mies on sanonut ettei pysty niin tarkasti laskuja makselemaan eikä halua sitä hoitaa kuten olen ehdottanut. Enkä pystyisi luottamaan miehen laskujen hoitamiseen. Olen ajatellut, että omansa saa hoita miten hoitaa, mutta minä en kenenkään takia liriin halua.

Nyt sitten on viikonloppu tulossa ja loppukuu, joten asian vuoksi on kireää ilmapiiriä tiedossa. Tämä rassaa minua niin paljon, että alan olemaan aika väsynyt koko suhteeseen. Mitä pitäisi tehdä? Puhua olen yrittänyt ja puhunut, mutta mies ei tykkää eikä kuuntele jankkaamista. Eroko on ainoa vaihtoehto? Muuten puhuttiin raha-asiat ennen yhteenmuuttoa selviksi. Siinä vaiheessa mies sanoi, että voi laittaa vaikka palkkatilinsä minulle, että voin siitä hoitaa yhteiset ja antaa hänelle sitten muut. Minusta se meni vähän yli, mutta ei semmoisesta enää ole puhettakaan. Enkä tosin haluaisi ketään paapoakaan, vaikka olen raha-asioissa oikeudenmukaisnen ja luotettava. Enää vaan en oikein jaksa tätä!

 

[rahapihi]

Kyllä tuo kuulostaa siltä, että miehelläsi ei ole oikein käsitystä siitä, miten paljon mikäkin maksaa. Hän ei taida tajuta sitä, että yksin asuessaan hän joutuisi maksamaan asumisesta ja elämisestä enemmän kuin sinun kanssasi.

Meillä on vastaavantyyppinen tilanne, jossa mies nihkeästi maksaa (esim. jos menemme kauppaan, niin minun maksuvuorolla hän laittaa kärryihin kalliita leikkeleitä ja kun on hänen vuoronsa maksaa, hän ostaa vain halpaa ranskista jne). Olo tuntuu aika hyväksikäytetyltä, koska samaa mentaliteettiä on havaittavissa ihan kaikissa asioissa. Seksissäkin hän ei halua antaa minulle enempää kuin mitä minä annan hänelle, jotta hän jää aina "voitolle". Se on oikeasti älyttömän rasittavaa. Mies ei halua puhua asiasta. Erohan tässä tulee ennemmin tai myöhemmin

 

[Judge...]

Pihalle, menot parisuhteessa maksetaan puoliksi.

 

[Projektipäällikkö]

Pihalle, menot parisuhteessa maksetaan puoliksi.

Harvoin maksetaan ja AP:n tilanne on äärettömän harvinainen poikkeus. Minä en ainakaan ole aikoihin tavannut naista, joka itse tarjoutuisi mistään puolia maksamaan. Että sellaista tasa-arvoa.

 

[Eipäs maksetakaan]

Meillä on selvä työnjako: Mies tienaa ja minä tuhlaan.

Ap:lle sanoisin, että eikö miehen tililtä voisi myös tehdä suoraveloitusta, jos meno on säännöllinen, silloin ei tarvitse joka kerta erikseen riidellä.

 

[Alkuperäinen]

Niin ehkä tämä on yleistä myös naisilla miehiä kohtaan, useamminkin. Ajatellaan, että mies maksaa.

Mulle on vaan käynyt näin samanlailla jo edellisessä pitkässä suhteessa. Siinä sain vastata lähes kaikesta ja maksaa kodin menot melkein yksinäni kun mies satsasi vuosikaudet kaikki tulonsa firmaan. Erohan siitä tuli ja syynä raha/talous. Sitten olin useita vuosia yksin ja vaan tapailin miehiä. Nyt kun luulin löytäväni loppuelämän ihmisen niin samat probleemat ovat menossa. Aina olen ajatellut, että menot maksetaan puoliksi. Tietenkin vähän joustavasti rahatilanteiden mukaan, mutta perusmenot ainakin. Nykyinen on kyllä reilu silloin kun rahaa on hänellä enemmän. Tarjoaa ulkonasyömisiä ja mm. yhden matkan viime kesänä lähes kokonaan, kun minulla ei olisi ollut rahaa enkä olisi lähtenyt reissuun. Rahaa vaan ei hänellä koskaan tahdo olla ainakaan peruselämään.

Vikaa on varmasti itsessäkin. Ainakin se, että jokin veto on vähän hulttioihin tai reppanoihin, ei-vastuuntuntoisiin miehiin raha-asioissa. Mietin eroa tämän asian takia ellei tästä muutu ja se vasta on rankkaa. Voin remahtaa vaikka itkuun yhtäkkiä, kun olen melko loppu.

Tunnen kunnollistakin kunnollisemman miehen vuosien takaa ja ajattelin tapaavani häntä vaikka illallisella, jotta saisin perspektiiviä asiaan. Nykyinen mieheni ei vaan ole koskaan halunnut, että tapaisin ko ystävääni (todella vain ystävä ainakin minun puoleltani) ja siksi en ole nähnyt häntä koko yhdessäolomme aikana ja erittäin harvoin muutenkin kuultu. Nyt hän pyysi illalliselle. Oon niin pirun rehellinen etten varmaan voi mennä ellen tee jotain ratkaisua suhteeseeni.

 

[--neito--]

Pihalle, menot parisuhteessa maksetaan puoliksi.

Harvoin maksetaan ja AP:n tilanne on äärettömän harvinainen poikkeus. Minä en ainakaan ole aikoihin tavannut naista, joka itse tarjoutuisi mistään puolia maksamaan. Että sellaista tasa-arvoa.

No, tässä yksi. Yhteiset kulut jaamme puoliksi. Mieheni mieluusti maksaisi enemmän siltä varalta, ettei vaan joutuisi elämään minun kustannuksella. Joudun välillä puoliksi salaa maksaamaan hänen tililleen rahaa, esim. bensoista, jotka hän maksanut omalla kortillaan, mutta ollaan oltu kuitenkin yhteisellä matkalla. Sitten kun hän katselee omia tilejään, hän nurisee mulle, että taas sä olet maksanut puolet tästä jutusta... Useimmiten laitan pikkuisen ylimääräistä, ennakkomaksuna, esim. just bensasta, niin ei tarvii joka matkasta laitella.

 

[tällaista]

Minäkin olen aina ajatellut että puoliksi maksetaan. Tai niin että molemmat huolehtii omat kulunsa, tosin se on aika hankalaa parisuhteessa jos vaikka molempien pitäisi ostaa ja syödä vaan "omia" ruokia.

Meillä kuitenkin tällä hetkellä on sellainen systeemi että mies maksaa asumisen, autot, kotipuhelinlaskun, vakuutukset yms. ja minulle jää ruokaostosten ja bensan, sekä oman kännykän maksu. Syy tähän se, että minä olen työtön.

Silti minua ärsyttää miehen tapa tuhlata esim. juuri ruokakaupassa kun minä olen maksajana. Koska vaikka hänellä on suuremmat tulot eikä minun tarvi esim. asumiskuluja maksaakaan, yritän silti säästää ruokalaskussa ja muutenkin toivoisin miehenkin laittavan syrjään pahan päivän varalle. Tämä tuntuukin olevan suurin ongelma suhteessamme, kaikki mitä tulee myös menee. Miestä se ei häiritse mutta minua kylläkin...

Nyt onkin tarkoitus että minä otan tästä lähin kaikki miehen laskut syyniin, katson tulot ja menot, hänellä kun ei ole yhtään järkeä säästämisasioissa. Lisäksi en ole enää vähään aikaan ottanut miestä mukaan ostoksille tekemään heräteostoksia vaan käyn yksin.

 

[Kummallista...]

Eikö teillä kellään ole mitään sopua raha-asioiden kanssa? Meillä ei ole mitään sopimuksia, vaan se maksaa, joka ensin kerkeää vetää kortin esiin tai jolla on rahaa. Isommista hankinnoista sovimme yhdessä. Kumpikaan meistä ei halua horjuuttaa talouttamme tekemällä hölmöjä tai itsekkäitä ostoksia. Mikäli huomaamme kuun lopussa, että toisella onkin tilillään vain 100 egeä ja toisella 2000 egeä, niin toinen samantien laittaa toiselle ylimääräistä. Säästötili meillä on yhteinen, jossa on rahaa pahalle päivälle, omaa asuntoa varten... Toisemme onni on onnemme.

 

[n48]

Minusta vaikutut hyväksikäytetyltä. Hän on saa ilmaiseksi asua ja syödä, kadehdittava olotila, eikä hän itse siihen muutosta tule tekemään vapaaehtoisesti jos ei vielä kerran ole älynnyt.

Keskustele miehesi kanssa, miten asia sinua painaa ja rassaa ja sano, että nyt joku ratkaisu pitää löytyä tai muuten eroatte. Ehkä hän alkaa miettiä, mitä se eläminen eron jälkeen maksaa kun on kaikki laskut itse maksettavana.

Voisiko hän maksaa vaikkapa sen sinun suoraveloituslaskusi kuun lopussa ja vaihdatte suoraveloitukseen tilinumeron miehesi tililtä?

Tai sitten teet laskelman, jossa on teidän vuokra, dähkölasku, vakuutukset, telkkaluvat ym. kaikki ja laitat sen puoliksi. Siinä hänelle laskelmaa, eikä tarvitse joka kuukausi tehdä uusia. Niin, että hän laittaa sen suoraveloituksella sinun tilillesi hänen rahapäivänään. Vaadi se. Olet ihan liian kiltti. Jos muuta ongelmaa suhteessanne ei ole, koita selvittää tämä raha-asia, ettei sen takia eroa tule.

Kerro kuitenkin miehelle, että nyt on kuppi nurin ja miehen pitää esittää nyt joku ratkaisu, miten hän aikoo osallistua asumisen ym menohin. Ja vaadi tekoja myös, ei vaan puheita.

 

[n48]

Ja minäkin olen muuten nainen ja olen itse vaatinut, että meillä on yhteinen "yhteisten kulujen tili", jonne molemmat laittaa täsmälleen saman summan joka kuukausi. Vaikkakin miehellä on parempi palkka ja mies haluaisi maksaa enemmän. Hän tosin sitten hemmottelee meitä molempia yllätyksillä, matkoilla tms.

Tässä taas näkee sen, että raha-asiat on yksi parisuhteen ongelmakohtia (seksin lisäksi), joten ne kannattaa puhua selväksi ennen yhteenmuuttoa. Tosin niinhän ap:kin oli tehnyt mutta homma ei silti toiminut.

Toisia pitää kunnioittaa mutta itseä myös. Ei saa antaa kenenkään jyrätä yli.

 

[Eipäs maksetakaan]

Eikö teillä kellään ole mitään sopua raha-asioiden kanssa?

Toki, toki. Meillä on vain yksi yhteinen tili, jolta kaikki maksetaan. Kumpikin ostaa sen, mitä katsoo tarvitsevansa toiselta sitä sen enempiä kyselemättä. Ulos kun mennään syömään, tapahtuu se yhteisestä sopimuksesta eikä kummankaan kutsumana (hassu ajatuskin avioliitossa) ja luottokortin vetää esiin mies, se ikäänkuin kuuluu asiaan. Sitäpaitsi minun pikkulaukussani harvoin on edes lompakkoa silloin mukana.

 

[Eema]

Sinulle ap. Minusta näyttää siltä, että sinua käytetään hyväksi. Olet aivan järkevästi jakanut tietyt kustannukset puoliksi teidän kummankin vastattavaksi, joten siinä ei ole mitään omituista. Miehesi haluaa helpon ja edullisen elämän luonasi. Kuinka kauan olet valmis sen hänelle tarjoamaan? Itse elin vastaavassa suhteessa kolmisen vuotta ja keskusteluista ei ollut mitään apua siinä tilanteessa. Mies aina vakuutti hoitavansa osuutensa, mutta puhe ei yleensä johtanut tekoihin. Sain siis tarpeeksi siitä, että asutin hänet ilmaiseksi ja lopulta kehotin häntä muuttamaan pois.

 

[Alkuperäinen]

Niin sen tiedän, että kiltti olen. En ole kuitenkaan suostunut tässä suhteessa maksamaan miehen asumiskustannuksia. On ne aina naama nurin päin loppujen lopuksi maksanut joskus tosin paremmin ja joskus vaikeammin. Ollut minulle jatkuvaa puoleni pitämistä ja tietynlaista epävarmuutta.

Nyt on tilanne se, että luultavasti ero on edessä juuri tästä syystä. Mies on ollut siitä asti todella marttyyrina kun näytin tämän kuun laskelman ja sen mitä puoliksi asumiskuluista tulee. On kypsän näköinen ja raivona eikä puhu mitään ylimääräistä. En tiedä varmaksi syytä, koska on vaikea uskoa, että maksamisesta tulee tälläinen show. Kyselin onko syynä kuukausittainen asumiskustannusten maksu, töissä jotain ikävää tai jokin muu. Kysyin myös onko jotain tosi kamalaa sattunut, kun näyttää ihan todella siltä kun olisi ihan jotakin maailmanloppuun viittaavaa olisi tapahtunut. Ei halua vastata, asia on hänen asiansa eikä kuulemma kuulu minulle. Sekin loukkaa minua, koska kyllähän asioista pitäisi voida puhua, jotta niitä voisi miettiä ja voisin myös perustella kuten hänkin. Naamasta kuitenkin näin, että marttiirisuus liittyy asumiskuluihin jollakin lailla. Ahdistavaa todella. Lähti ulos, kun ei halua puhua mitään mistään. Miehellä ei tosin ole suuren suuret tulot, koska tekee provikkatöitä ja talvi ollut hiljaisempaa kuin nyt kevät aika, mutta mielestäni voisi mennä alansa säännöllisiin töihin (joita on kyllä paljon tarjolla pks:lla). Pitää oma eläminen mielestäni kuitenkin maksaa eikä siipeillä. Melkein odotan yksin asumista ja sitä ettei tarvitse vääntää kättä minulle itsestään selvistä asioista kuten kustannusten puolittamisesta (ainakin noin suurin piirtein). Huhuhuh, vaikeita ratkaisuja joka tapauksessa, kun tunnepuolen juttuja.

 

[suomityttövaimo]

Pihalle, menot parisuhteessa maksetaan puoliksi.

Harvoin maksetaan ja AP:n tilanne on äärettömän harvinainen poikkeus. Minä en ainakaan ole aikoihin tavannut naista, joka itse tarjoutuisi mistään puolia maksamaan. Että sellaista tasa-arvoa.

No kyllä minä ainakin maksan puolet kaikista kuluista! Oletpas erikoisia naisia tavannut...

Ainakin me suomitytöt maksamme, eri asia tietysti muut.

 

[kirjallisesti]

Kyllähän miehesi joka tapauksessa täytyy elinkustannuksensa maksaa, asui hän yksin taikka sinun kanssasi. Yksin hän joutuu todennäköisesti maksaamaan vielä enemmänkin...

Jos vielä pääsette jonkinlaiseen sopuun, niin ehdotan, että yhdessä pistätte yhteiset kulut PAPERILLE, mitä ne ovat ja paljonko niistä tulee summaksi missäkin kuukaudessa. Tämän jälkeen teette kirjallisesti samaan paperiin maksusuunnitelman, eli vaikka että mies maksaa aina kuun x:ntenä päivänä tilille xxxx-xxxxxx summan, joka vastaa hänen osuuttaan kustannuksista. Myöhästymiset korollisiksi ja molempien nimet alle. Ehkä tuolla tavalla jopa umpiluupää ymmärtää, että yhteisistä kustannuksista tuossa on kyse.

Toinen vaihtoehto on se, että muutatte osan juoksevista kuluista miehen nimiin, niin että ne laskut tulevat hänelle. Jos ei osaa hoitaa laskuja niin se on sitten hänen voivoinsa kun menevät karhuiksi ja hänen luottomerkinnäkseen. Siperia opettaa.

 

[money honey]

Eikö teillä kellään ole mitään sopua raha-asioiden kanssa? Meillä ei ole mitään sopimuksia, vaan se maksaa, joka ensin kerkeää vetää kortin esiin tai jolla on rahaa. Isommista hankinnoista sovimme yhdessä. Kumpikaan meistä ei halua horjuuttaa talouttamme tekemällä hölmöjä tai itsekkäitä ostoksia. Mikäli huomaamme kuun lopussa, että toisella onkin tilillään vain 100 egeä ja toisella 2000 egeä, niin toinen samantien laittaa toiselle ylimääräistä. Säästötili meillä on yhteinen, jossa on rahaa pahalle päivälle, omaa asuntoa varten... Toisemme onni on onnemme.

meillä on "tavallaan" sopuisat raha-asiat. olen itse liiton korvauksella ja maksan laskut ja mies maksaa muut ruokamenot ym. asunto on onneksi jo maksettu. säästötilillä on rahaa esim. matkustamiseen ja pahan päivän varalle. riitaa tuottaa kuitenkin se,että haluaisin vielä säästää enemmän,ja avokki pistäisi rahaa palaamaan surutta suotta. avokilla on joskus ennen meidän seurustelua ollut raha vaikeuksia ja ulosottoon on mennyt joskus. aika sopuisasti ollaan kuitenkin rahajutut hoidettu. itse olen aika pihi raha-asioissa.

 

[ruskeatukka]

Minä en ainakaan ole aikoihin tavannut naista, joka itse tarjoutuisi mistään puolia maksamaan.

Meillä maksetaan kaikki yhteiset menot puoliksi. Kumpikin maksaa sentilleen saman summan kuussa yhteiselle tilille, jolta sitten maksetaan kaikki yhteiset kulut, kuten ruoka, asuminen, sähkö, netti, kodin hankinnat... Mikään muu ei tule kysymykseenkään, ei vaikka mieheni tienaa tuplaten sen minkä minä.

 

[jippadaidaa]

Meillä kummallakin on omat rahat ja yhteiset kulut pistetään tasan puoliksi. homma perustuu kuukausittaiseen kirjanpitoon - jota siis järkevä ihminen pitää joka tapauksessa. siitä sitten on helppo katsoa kuka mitäkin on maksanut ja tasata tilit. lisäksi on yhteinen säästötili, johon laitetaan matkarahoja tms. isompiin hankintoihin rahaa sekä laskutili, johon rahaa säännöllisiin laskuihin. laskuihin laitettava kksumma on helppo arvioida kirjanpidon perusteella. lopuilla rahoilla saapi itse kukin tehdä mitä lystää. hyvin on toiminut jo kohta 20 vuotta.

 

[ulkkis]

Mieheni tienaa noin neljä kertaa enemmän kuin minä. Muutimme myös hänen työkuvioidensa perässä ulkomaille, itse toimin nyt freenä joten voin työskennellä melkein missä tahansa. Maksan omat menoni ja ruokakuluja, puolet asumiskustannuksista täällä. Mieheni maksaa asuntomme Suomessa ja kaikki loput kulut. Haluaisin maksaa puolet kaikesta, mutta se ei ole nyt mahdollista. Hoidan kaikki juoksevat asiat ja pidän huolen molemmista kodeistamme ja koiristamme. Mieheni on ilmeisesen tyytyväinen järjestelyyn, jopa joskus kieltää minua kassalla kun kaivelen korttia käsilaukusta. Olemme keskustelleet asiasta ja hän arvostaa minun panostustani ja minä hänen. Toivon kyllä, että joskus olisimme täysin tasavertaisia myös talousasioissa, mutta en usko koskaan voivani tienata yhtä paljon kuin hän. Annan suhteeseemme jotain muuta enemmän

 

[Yks orjatar vaan]

Kyllähän se on hienoa jos kaiken saisi tasan puoliksi maksettua ja jaettua. Meillä on kolme lasta, nuorin esikoulussa, minä, naisihminen olen lapset hoitanut ja taloutta pyörittänyt, esim.pyykkiä väh. 1koneellinen päivässä. Lapsia kuskannut harrastuksiin, opiskellut uuden ammatin ja käyn myös töissä kodin ulkopuolella. Koko kodin siivoukset, pyykkäykset, ruuan laitot, koiran hoito, lasten harrastukset ja muut "velttoilut" ovat aina kuuluneet minulle. Tasapuolista? Viime kesän koko porukan etelän (ulkomaan) matka meni minun tililtä.. Ruokakaupassa mies käy n.kerran kuussa jolloin hän ostaa omien tarpeiden mukaisia tuotteita.. Ei varmaan tämä viesti ollut ihan tästä aiheesta, tavallaan, mutta ajattelin että tämä näkökanta olisi hyvä ottaa myös huomioon, jos joku ajattelee että kaikki naiset on laiskoja siivellä eläjiä!!(siis muutkin kuin oma ihana anoppini) Paljonkohan tällainen työ minkä kotona on yksin hoitanut, tulisi maksamaan vieraalla teetettynä?? (mieheni on yrittäjä)

 

[...]

^ voi herran jestas sentään. Mitä ihmeen parisuhde tuo on? Saan siis olla onnellinen omasta miehestäni!! Meillä menee kyllä kaikki suht puoliks; minä siivoon mies tekee ruuan, minä pesen pyykit mies huoltaa auton, minä käyn kaupassa tänään ja hän huomenna, eikä meidän tarvii kuitteja tuijottaa kumpi ostaa kalliimpia tuotteita!

 

[Ihme ja kumma]

Menin naiseni kanssa yhteen vaikka hänellä ei ole ns. omaa rahaa paljon tuhlattavaksi.
Maksan lähes kaiken eli kallista...elämä on.
Miksi menin yhteen ihmisen kanssa joka ei taloudellisesti voi helpata minua ?
Siinäpä kysymys

 

[Ei orja eikä siivestäjä]

Kyllähän se on hienoa jos kaiken saisi tasan puoliksi maksettua ja jaettua. Meillä on kolme lasta, nuorin esikoulussa, minä, naisihminen olen lapset hoitanut ja taloutta pyörittänyt, esim.pyykkiä väh. 1koneellinen päivässä. Lapsia kuskannut harrastuksiin, opiskellut uuden ammatin ja käyn myös töissä kodin ulkopuolella. Koko kodin siivoukset, pyykkäykset, ruuan laitot, koiran hoito, lasten harrastukset ja muut "velttoilut" ovat aina kuuluneet minulle. Tasapuolista? Viime kesän koko porukan etelän (ulkomaan) matka meni minun tililtä.. Ruokakaupassa mies käy n.kerran kuussa jolloin hän ostaa omien tarpeiden mukaisia tuotteita.. Ei varmaan tämä viesti ollut ihan tästä aiheesta, tavallaan, mutta ajattelin että tämä näkökanta olisi hyvä ottaa myös huomioon, jos joku ajattelee että kaikki naiset on laiskoja siivellä eläjiä!!(siis muutkin kuin oma ihana anoppini) Paljonkohan tällainen työ minkä kotona on yksin hoitanut, tulisi maksamaan vieraalla teetettynä?? (mieheni on yrittäjä)

Sinä siis siivoat, käyt kaupassa, teet ruuat, hoidat lapset, käyt töissä, kuskaat, opiskelet ja elätät miehesi joka on yrittäjä? Sano vielä, että teillä ei ole avioehtoa tai olette peräti avoliitossa ja miehesi pitää kaiken omissa nimissään, niin saat kirkkaimman marttyyrikruunun. Tekeekö miehesi yhtään mitään perheensä eteen -tai sinun?

Hullu saa olla mutta ei tyhmä!

 

[hapannaama]

Eihän rahasta tarvitse yleensä riidelläkään, jos rahatottumukset on samanlaiset, eikä rahasta tee tiukkaa ollenkaan, vaan raha riittää normaaliin elämiseen. Silloinhan se onkin ihan sama, maksaako toinen enemmän vai vähemmän, jos kumpikin käy työssä ja osallistuu palkkatuloillaan perheen elatukseen ja hyvinvointiin. Ongelmat yleensä liittyvätkin siihen, että jommalla kummalla on rahasta pulaa tai että toinen siipeilee.

Exän kanssa oli jopa yhteinen tili, joka toimi aika hyvin, koska kummallakin oli yhtä isot tulot ja samantyyppinen rahankäyttötapa, joten rahat riittivät kivasti. Kuitenkin silloin tuntui, että minulla ei ole omaa rahaa, koska mies tutki tiliotetta kuukausittain ja marmatti minulle, jos olin käynyt kosmetologilla, ostanut vaatteita tms. turhuutta.

Nykysuhteessa minulla ja miehelläni on erilliset tilit. Maksamme yhteiset laskut puoliksi. "Turhuudet" eli kaikki huonekalut, sisustusesineet, liinavaatteet ja astiat on minun ostamiani. Miehen omat ostokset ovat tupakkaa, olutta, rahapelejä yms. En panisi pahakseni, vaikka mies sijoittaisi edes joskus vähän rahaa kodin ja perheen yhteisiin asioihin. Maksamme ruokakulut puoliksi, vaikka mies syö enemmän kuin minä. Yritän olla nipottamatta asiasta, mutta silti ottaa päähän, että tilanne on mielestäni minun kannaltani epäreilu. Tällä hetkellä siedän tilannetta, mutta luulen, että harmi ei katoa, vaan patoutuu jonnekin sisälle.

Kotitöissä miestä kiinnostaa lähinnä tv:n katselu. Pakotan miehen kyllä huolehtimaan kotitöistä, joten hän imuroi ja tiskaa. Sen sijaan esim. wc-pöntön pesu sekä ikkunapesut jäävät minulle, koska ne eivät miestä haittaa.

Vaikken olekaan paras esimerkki siitä, että omista oikeuksista kannattaa pitää kiinni, niin suosittelen siis lämpimästi, että oman itsensä ja oman tulevaisuutensa takia kannattaa ENNEN yhteenmuuttoa sopia erilaiset käytännönasiat, jotta arki sujuu kunnolla.