Hei,
mielipiteitä kaipaan. Ajatukseni ovat laman kourissa.
Avoliitto, yhteinen asuntolaina, alle kouluikäisiä lapsia, minä hoitovapaalla.
Mies halusi käyttää säästönsä lähemmäs parituhatta euroa maksavaan asiaan, jonka arvo jotakuinkin säilyy ja joka on käyttökelpoinen vielä pitkään. Eihän siinä mittää, mutta on rahat tiukassa eikä tarve ole mielestäni ajankohtainen, joten olin sitä vastaan. (vaikka eihän se kokonaisuudessaan minulle kuulu kun hänenhän ovat säästöt) Luottokorttini on maksimissa ja vaatteita lapsille ostettuna osamaksulla, joten menoja olisi. Luotolla olen maksanut myös talouden menoja, muutama satanen siitä on omiani. samaan aikaan mies säästää kahdelle eri tilille ja maksaa autoa omiin nimiinsä.
Mies sai rahaa vanhemmiltaan ja osti sijoituksensa kuitenkin. Ihanana yllätyksenä toi sen kotia! Että pitäis olla tyytyväinen nyt rouvalla, tämmönen hieno. Ja kun piti saada ostaa just tietynlainen, laittoi omalta luottokortilta siihen vielä pari sataa päälle, että tulee varmasti hyvä. Ok. En ollut tyytyväinen, koska jotenkin se tuntui väärältä kun muitakin menoja olisi. Tuntui väärältä käyttää niin paljon rahaa johonkin ainoastaan hänen omistukseensa tulevaan kun lapset tarvi kenkiä. (Rutkutin ja tuli ne kengätkin sitten)
Pari viikkoa tämän jälkeen tuli vastaan tilanne, jota ei ole vielä kymmeneen vuoteen kertaakaan tullut: rahat loppuivat. Ei litin latia missään muualla kuin lasten tilillä ja miehellä rahastosäästössä. Säästöt hän haluaa säästää parempaan käyttötarkoitukseen. Mies kävi ennen juhannusta ruokakaupassa ja teki kyllä aika huolettomasti ostoksia, omasta mielestäni ne olisi voinut tehdä vähän paremmin tilanne huomioonottaen.
No sattuuhan sitä tietenkin tiukkoja paikkoja kaikille pareille. Pakasteessa lihaa ja marjoja joten nou hätä sen puolesta. Mutta hei! entäs leipä. Nauraa! Ääneen ja päin naamaa kun vakavasti yritin keskustella. Mies nauraa että kai te nyt pari päivää ilman leipää pärjäätte! -No mitäs lapsille aamu- väli tai iltapalalla? -Puuroa. -Vesipuuroa sitten pari päivää jos maito loppuu? -jos ei maistu nii ei niillä sitten varmaan ole nälkä.
Mitä ihmettä! Olen ihan ällikällä lyöty.
Seuraavasta tilistään mies on jo käyttäny 3/4, siis luottokortiltaan ostamansa erääntyy kokonaisuudessaan kuun viimeinen päivä. Tietenkin tämä verottaa ensi kuun ruokarahoista ja muista sellaisista. Valittelee kun laskut tulee miten sattuu eikä meidän kanssa voi mitää menoja suunnitella. Itsestäni vaikuttaa ettei hän edes yritä ja vaikka ei olisi varaa, käyttää rahaa kuten ennenkin. Taloustili meillä on, ja sinne molemmat laittaa. Kaikki menee mitä tulee, ja ilmeisesti mies surutta käyttää enemmänkin, sen enempää murehtimatta. Ja nyt kun hän on työreissulla nii lapset ja minä voimme syödä puuroa kotona -hahhahah.
Ottaa pattiin. Jouduin lainaamaan leipään rahaa.
Kantapäät vastakkain?
(....ajattelin suunnitella rahankäytön ensi kuulle, pitää sellaisen talouspalaverin, ja kenties vaatia miestä välttämään luottokortin käyttöä ennenkuin talous on hallussa. Mutta. Onkohan se kaikki aivan turhaa, jos mies nauraa jo päin naamaa meidän tarpeille?)
Ja kyllä. Palaan töihin kun pystyn. Kääntyyköhän se silloin niin että edelleen minulla kaikki menee ja mies säästää ja ostelee omiin nimiinsä....
mielipiteitä kaipaan. Ajatukseni ovat laman kourissa.
Avoliitto, yhteinen asuntolaina, alle kouluikäisiä lapsia, minä hoitovapaalla.
Mies halusi käyttää säästönsä lähemmäs parituhatta euroa maksavaan asiaan, jonka arvo jotakuinkin säilyy ja joka on käyttökelpoinen vielä pitkään. Eihän siinä mittää, mutta on rahat tiukassa eikä tarve ole mielestäni ajankohtainen, joten olin sitä vastaan. (vaikka eihän se kokonaisuudessaan minulle kuulu kun hänenhän ovat säästöt) Luottokorttini on maksimissa ja vaatteita lapsille ostettuna osamaksulla, joten menoja olisi. Luotolla olen maksanut myös talouden menoja, muutama satanen siitä on omiani. samaan aikaan mies säästää kahdelle eri tilille ja maksaa autoa omiin nimiinsä.
Mies sai rahaa vanhemmiltaan ja osti sijoituksensa kuitenkin. Ihanana yllätyksenä toi sen kotia! Että pitäis olla tyytyväinen nyt rouvalla, tämmönen hieno. Ja kun piti saada ostaa just tietynlainen, laittoi omalta luottokortilta siihen vielä pari sataa päälle, että tulee varmasti hyvä. Ok. En ollut tyytyväinen, koska jotenkin se tuntui väärältä kun muitakin menoja olisi. Tuntui väärältä käyttää niin paljon rahaa johonkin ainoastaan hänen omistukseensa tulevaan kun lapset tarvi kenkiä. (Rutkutin ja tuli ne kengätkin sitten)
Pari viikkoa tämän jälkeen tuli vastaan tilanne, jota ei ole vielä kymmeneen vuoteen kertaakaan tullut: rahat loppuivat. Ei litin latia missään muualla kuin lasten tilillä ja miehellä rahastosäästössä. Säästöt hän haluaa säästää parempaan käyttötarkoitukseen. Mies kävi ennen juhannusta ruokakaupassa ja teki kyllä aika huolettomasti ostoksia, omasta mielestäni ne olisi voinut tehdä vähän paremmin tilanne huomioonottaen.
No sattuuhan sitä tietenkin tiukkoja paikkoja kaikille pareille. Pakasteessa lihaa ja marjoja joten nou hätä sen puolesta. Mutta hei! entäs leipä. Nauraa! Ääneen ja päin naamaa kun vakavasti yritin keskustella. Mies nauraa että kai te nyt pari päivää ilman leipää pärjäätte! -No mitäs lapsille aamu- väli tai iltapalalla? -Puuroa. -Vesipuuroa sitten pari päivää jos maito loppuu? -jos ei maistu nii ei niillä sitten varmaan ole nälkä.
Mitä ihmettä! Olen ihan ällikällä lyöty.
Seuraavasta tilistään mies on jo käyttäny 3/4, siis luottokortiltaan ostamansa erääntyy kokonaisuudessaan kuun viimeinen päivä. Tietenkin tämä verottaa ensi kuun ruokarahoista ja muista sellaisista. Valittelee kun laskut tulee miten sattuu eikä meidän kanssa voi mitää menoja suunnitella. Itsestäni vaikuttaa ettei hän edes yritä ja vaikka ei olisi varaa, käyttää rahaa kuten ennenkin. Taloustili meillä on, ja sinne molemmat laittaa. Kaikki menee mitä tulee, ja ilmeisesti mies surutta käyttää enemmänkin, sen enempää murehtimatta. Ja nyt kun hän on työreissulla nii lapset ja minä voimme syödä puuroa kotona -hahhahah.
Ottaa pattiin. Jouduin lainaamaan leipään rahaa.
Kantapäät vastakkain?
(....ajattelin suunnitella rahankäytön ensi kuulle, pitää sellaisen talouspalaverin, ja kenties vaatia miestä välttämään luottokortin käyttöä ennenkuin talous on hallussa. Mutta. Onkohan se kaikki aivan turhaa, jos mies nauraa jo päin naamaa meidän tarpeille?)
Ja kyllä. Palaan töihin kun pystyn. Kääntyyköhän se silloin niin että edelleen minulla kaikki menee ja mies säästää ja ostelee omiin nimiinsä....