Raha ei tee onnelliseksi...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tiiu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tiiu

Vieras
Olemme ihan hyvätuloinen perhe tai siis minä olen hyvätuloinen, mutta rahathan ovat yhteisiä. Ja tuntuu, että jatkuvasti on kiistaa rahan käytöstä. Mies haluaa ostaa todella kalliita "leluja" itselleen, kuten esim. uuden mönkijän tai jonkun työkoneen, ja kiukuttelee niin kauan kun saa haluamansa. Minä taas haluaisin mielummin säästää pahan päivän varalle tai käyttää rahat yhteisiin juttuihin. Toki minäkin joskus tuhlaan, pääasiassa vaatteisiin, mutta ei tulisi mieleenikään ostaa jotain monen tonnin juttua itselleni ja käyttää perheen säästöt siihen. Ihan oikeasti olen alkanut kaipaamaan niitä aikoja, kun olimme köyhiä opiskelijoita eikä tarvinnut rahasta riidellä, kun sitä ei ollut!
 
Kyllä raha tuo onnea. Tai oikeastaan poistaa elämästä huolia, surua ja ahdistusta eli sitä kautta tuo onnea.

Ole varovainen siitä, mitä toivot. Saatat pian ollakin köyhä, ja sitten onkin toiset murheet.

On kuitenkin aika iso ero sillä, murehtiiko sitä, että mies ostelee leluja itselleen vai sitä, että pysyykö katto pään päällä ja mistä ihmeestä kehittää lapselle sukset?
 
Minun mieheni olisi onnellinen jos tuhlaisin vaatteisiin mutta kyllä ne "lelut" on kivoja ja tarkoitan nyt kelkkoja jne...meillä menee rahat siihen kun emäntä haluaa ostaa enemmän "leluja" kuin vaatteita;)
 
Hyvätuloisella tarkoitin yli keskituloista, mutta ei siis mitään huipputuloista tai rikasta, jolla olisi varaa kaikkeen. Mutta säästöönkin jää normaalien menojen jälkeen. Enkä tietenkään toivo, että esim. menettäisimme työpaikkamme tms., vaan tarkoitin sitä, että parisuhteemme oli ehkä aiemmin onnellisempi ja tyydyimme siihen vähään, mitä meillä oli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Hyvätuloisella tarkoitin yli keskituloista, mutta ei siis mitään huipputuloista tai rikasta, jolla olisi varaa kaikkeen. Mutta säästöönkin jää normaalien menojen jälkeen. Enkä tietenkään toivo, että esim. menettäisimme työpaikkamme tms., vaan tarkoitin sitä, että parisuhteemme oli ehkä aiemmin onnellisempi ja tyydyimme siihen vähään, mitä meillä oli.

Murheensa kullakin. Yleensä vakava sairastuminen/onnettomuus pistää nämä asiat taka-alalle, jollei itsellä ole potentiaalia.
 

Similar threads

E
Viestiä
13
Luettu
849
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä