En tiedä ap, käytkö enää lukemassa tätä mutta.
Olen todella pahoillani siitä, miten sinulle kävi, mutta minä, et sinä, eikä kukaan muukaan pysty mokomaa muuttamaan.
Tuttu tunne tuo, että mielessä pyörii niin monenlaisia asioita ja kysymyksiä, ensimmäisenä kuitenkin niistä tulee se loputon lysähdys, kun tuntee yhtäkkiä putoavansa jostakin todella korkealta.
Jostakin syystä sitä AINA kuvittelee, vaikka samalla vannoo itselleen, ettei koskaan voisi kuvitella, että oma parisuhde olisi jotenkin erilainen, ainutlaatuinen ja suojeltu, eikä sille tapahdu ikinä mitään pahaa.
Ja sitten kun tapahtuu, sitä hämmennyksen määrää.
Kuinka monesti käykään läpi kysymystä miksi.
Miksi minä en riitä?
Syitä tapahtuneeseen voi olla monia, mutta teoista täysi vastuu on tässä tapauksessa ainoastaan miehelläsi.
Päätät, mitä päätät, mutta oma mielipiteeni on ehdoton: Jätä miehesi.
Sitä päätöstä et tule katumaan, lupaan sen.
Maailma on täynnä miehiä, monenlaisia kylläkin, mutta joukosta löytyy myös oikeita aarteita.
Älä jää suhteeseen, jossa voit pahoin ja väsytät itseäsi, silloin kaikki muutkin ympärilläsi kärsivät. Ajattele itseäsi, elämä on lyhyt, eikä miehesi missään nimessä ole arvoisesi.