Hei!
Olemme jo hyvän aikaa oleva yhdessä ollut pari. Perheeseen kuuluu kolme pientä lasta. Nyt havahduin ajattelemaan tälläistä asiaa kuin ne entiset kaverit.
Oletteko pitäneet yhteyttä niihin? Minulla on yksi hyvä ystävä säilynyt jo alaluokilta asti jonka kanssa pidämme tiivistä ystävyyttä yllä. Muita ei oikeestaan ole kelkassa pysynyt. Toisaalta en ihmettelekkään sillä lapset ja niiden hoito vie kaiken aikani nykyään. Olen siis kotiäiti.
Mutta huolettaa tuo mies. Kun näyttää siltä että ei hänellä ole enää niitä entisiäkään hyvin enää yhteyksissä. Ja näyttää kärsivän tilanteesta. Syytän asiasta itseäni kun ajoin kalja kassineen ulos talosta kun ensimmäinen lapsi vauva. Tunsin turvattomuutta ja avuton olo muutenkin pienen kanssa joka ensimmäisemme. En siis hyväksynyt enää juopottelua talossamme. Minusta taisi tulla leijona äiti joka suojelee kotipesäänsä. Sanoin kuitenkin että ystävät tervetulleita selvinpäin käymään mutta humallassa ei enää. Ei se enää kuulu lapsiperheeseen. Nyt mies siis juo ja joskus asiasta maininnut että kun ei ole enää kavereita. Ja minun syykö se on? Voiko se olla? Ei vaan kaaliini mahdu enää ne kaljapullot ja muut viikonloput siihen tyyliin...
No, ei niitä sen kavereita näkynyt enää hyvinkään. Ja toisaalta tuntuu kun lapsia sai niin se kyläily koppui kyllä kuin seinään muutamilta. Onko muilla vastaavaa? Kyllähän tämä nyt pahalle itestä tuntuu. Vaan onko niin että olivat vaan juoppokavereita. Ei heillä muuta intressejä ollut kuin se juominen
kun tapasivat. . .
On vaikeeta olla nainen, äiti, vaimo ja kai ite piru kun miehellekkin noin kävi...
Olemme jo hyvän aikaa oleva yhdessä ollut pari. Perheeseen kuuluu kolme pientä lasta. Nyt havahduin ajattelemaan tälläistä asiaa kuin ne entiset kaverit.
Oletteko pitäneet yhteyttä niihin? Minulla on yksi hyvä ystävä säilynyt jo alaluokilta asti jonka kanssa pidämme tiivistä ystävyyttä yllä. Muita ei oikeestaan ole kelkassa pysynyt. Toisaalta en ihmettelekkään sillä lapset ja niiden hoito vie kaiken aikani nykyään. Olen siis kotiäiti.
Mutta huolettaa tuo mies. Kun näyttää siltä että ei hänellä ole enää niitä entisiäkään hyvin enää yhteyksissä. Ja näyttää kärsivän tilanteesta. Syytän asiasta itseäni kun ajoin kalja kassineen ulos talosta kun ensimmäinen lapsi vauva. Tunsin turvattomuutta ja avuton olo muutenkin pienen kanssa joka ensimmäisemme. En siis hyväksynyt enää juopottelua talossamme. Minusta taisi tulla leijona äiti joka suojelee kotipesäänsä. Sanoin kuitenkin että ystävät tervetulleita selvinpäin käymään mutta humallassa ei enää. Ei se enää kuulu lapsiperheeseen. Nyt mies siis juo ja joskus asiasta maininnut että kun ei ole enää kavereita. Ja minun syykö se on? Voiko se olla? Ei vaan kaaliini mahdu enää ne kaljapullot ja muut viikonloput siihen tyyliin...
No, ei niitä sen kavereita näkynyt enää hyvinkään. Ja toisaalta tuntuu kun lapsia sai niin se kyläily koppui kyllä kuin seinään muutamilta. Onko muilla vastaavaa? Kyllähän tämä nyt pahalle itestä tuntuu. Vaan onko niin että olivat vaan juoppokavereita. Ei heillä muuta intressejä ollut kuin se juominen
kun tapasivat. . .
On vaikeeta olla nainen, äiti, vaimo ja kai ite piru kun miehellekkin noin kävi...