Parisuhde masentaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "nyt harmaana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miksi imuroidessa selkä menee kyyryyn? Ei minulla ainakaan mene, ihan voi normaalissa seisoma-asennossa imuroida. kai sinulla on tukivyöt jne, jos selkä sen vuoksi väsyy. Miettikää erilaisia apuvälineitä ja ratkaisuja (pyykkikone korkeammalle jne), jotta voisit tehdä asioita paremmin. Apuvälinevuokraamo on muuten ilmainen mun käsittääkseni, jos on diagnosoitu sairaus. Ja luulis kuitenkin, sairaudestasi huolimatta että tarvitset liikuntaa/toimintaa että lihaskuntosi/toimintakykysi pysyisi hyvänä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ryhdistäydy;23075084:
Miksi imuroidessa selkä menee kyyryyn? Ei minulla ainakaan mene, ihan voi normaalissa seisoma-asennossa imuroida. kai sinulla on tukivyöt jne, jos selkä sen vuoksi väsyy. Miettikää erilaisia apuvälineitä ja ratkaisuja (pyykkikone korkeammalle jne), jotta voisit tehdä asioita paremmin. Apuvälinevuokraamo on muuten ilmainen mun käsittääkseni, jos on diagnosoitu sairaus. Ja luulis kuitenkin, sairaudestasi huolimatta että tarvitset liikuntaa/toimintaa että lihaskuntosi/toimintakykysi pysyisi hyvänä.

Enpä siten tiedä mikä meidän imurissa on mutta sillä ei voi imuroida selkä suorassa. Löytyy juu tukivyöt yms, aika hyödyttömiä loppupeleissä.
No mutta siinäpä se, ei ole aikaa eikä enää intoa liikunnalle. Koska kun mies tulee kotiin, mä olen niin väsynyt, loppu ja kipeä etten jaksa muuta kuin venytellä ja mennä nukkumaan. Siksi mä olenkin masentunut kun en voi edes purkaa pahaa oloa liikkumiseen. Itse haluisin käydä lenkillä ja salilla.
 
[QUOTE="alkup.";23074760]Tietysti, kotihoidontuella ei paljoa laskuja maksella... No mä laitan hänelle töihin monta kertaa viestiä, kyselen kuulumisia ja kerron kuinka ikävä on jne... Iltaisin yritän kovasti halia ja päästä kainaloon nukkumaan, mutta koko ajan tuo vaan karkaa kauemmaksi kunnes tulee seinä vastaan...[/QUOTE]

Jotenkin mulle myös tulee tunne, että nyt ei ap osaa olla aivan reilu miehelle. Jos teidän väleissä on ongelmaa, niin ei voi valittaa jos toinen kokee läheisyyden epämiellyttävänä, koska lukee siitä jotain sanatonta viestiä. Ja vaikka rakastaisin miestä vallan pirusti, niin en kestäisi jos tämä lähettelisi mulle töihin miljoona viestiä. Se on mun mielestä häirintää - työ työnä ja kotona sitten kotiasiat mielessä. Oletko läheisriippuvainen vai miksi tuppaat henkeen koko ajan?

Ja se on omituinen ajattelutapa, että en viitsi korjata omaa osaani tilanteessa, ellen saa takeita että se tuottaa tuloksen.

Tiedän kyllä miten ahdistavaa ja masentavaa on, kun tulee tunne että mikään mitä teen ei muuta mitään. Mutta kaksi viikkoa yliurheaa rimpuilua marttyyrina ei ole mun mielestä vielä kovin hyvä yritys. Tehkää niitä kotitöitä yhdessä, ja esim. niin, että kysyt josko hän hieroisi sua vartin kunnolla ja kiinnostuneena, jos sä hoidat pyykit tms mitä nyt pystyt tekemään. Teillä ei oikeasti taida tuo viestintä olla kovin toimivaa?

Oon miettiny itekkin tuota hieromishaluttomuutta omassa miehessä. Luulen, että se on niin tunteellista työtä, että siihen ei pysty hyvillä mielin jos on pahoilla mielin. Mun mies kun on semmoinen salamökö ettei ikinä tiedä mitä se oikeasti haluaa, niin harvoin se on niin rennolla mielellä että kykenisi siihen. Ja sen tekniikka on niin huono, että eihän se jaksa viittä minuuttia (yrittää sormivoimilla sen sijaan että käyttäisi vartaloaan voimantuottoon). Lisäksi se luultavasti laskelmoi, että jos hän sen kerran oikein hyvin tekee, niin sitten sitä joutuisi aina tekemään ja se on jotenkin hiukan vastaavaa kuin suostuisi seksiin vain siksi, että toinen ruinaa. No, en tiedä, aattelin hältä huomenna asiaa kysyä...

Mutta ei masentunut ymmärrä ikinä, miten vaikeaa toisella osapuolella on. Masentuneen katseleminen jo ilman sitä kotiorjuuttakin on henkisesti rankkaa. Ja ehkä sinänsä on hyväkin, ettei ymmärrä, muuten masentaisi vielä lisää. Ja olisi entistäkin vaikeampi tietää kummankaan, mitkä odotukset ovat asiallisia ja mitkä eivät.
 
Sun pitää nyt ihan ensimmäiseksi löytää sellainen liikuntamuoto, mitä voit harrastaa kotona kun mies ei ole siellä. Jos lapset ovat ihan pieniä, harrastat sitä silloin kun he nukkuvat päiväunia. Jos he ovat isompia, heidän pitää osata antaa tila harrastaa. Pilatesta, jumppapallolla liikkeitä yms.
 
Tunti hierontaa on aika paljon. Jos vaikka nyt alkuunsa sopisitte asian niin, että miehen ei tarvitse hieroa koko tuntia, vaan lyhyempi aika. Tunnin hierominen on todella rankkaa jo ihan fyysisestikin, ihmiselle joka ei ole hieroja.
 
Jos olet noin kipeä ja liikuntakyvytön, sä todellakin saat lähetteen hierojalle tai fyssarille. JOS kerran sairastat jotain pitkäaikaissairauttakin, mikä nuo oireet aiheuttaa. Tämän lisäksi sä olet oikeutettu kotiapuun. Mies ei voi jaksaa kaikkea. JOS siis tämä on totta. Ala hakemaan sitä apua heti maanantaina niin ei tarvitse enää parin viikon päästä kaataa kaikkea miehen niskaan. Jos mä olisin sun mies, olisin käskenyt jo aikaa sitten hakemaan asiaankuuluvaa hoitoa+tukea tai lähtisin kävelemään. Ei kai tuollaista nyt kukaan jaksa, jos ei valoa tunnelin päässä niin sanotusti ole edes näkyvissä, vaan tilanne vain huononee.
 
Sun pitää nyt ihan ensimmäiseksi löytää sellainen liikuntamuoto, mitä voit harrastaa kotona kun mies ei ole siellä. Jos lapset ovat ihan pieniä, harrastat sitä silloin kun he nukkuvat päiväunia. Jos he ovat isompia, heidän pitää osata antaa tila harrastaa. Pilatesta, jumppapallolla liikkeitä yms.

No kun nämä kolme ei ikinä nuku samaan aikaan.

Anteeks, nyt on pakko mennä tupakalle etten herätä lapsia itkullani.
 
[QUOTE="alkup.";23075112]No kun nämä kolme ei ikinä nuku samaan aikaan.

Anteeks, nyt on pakko mennä tupakalle etten herätä lapsia itkullani.[/QUOTE]

No siinä tapauksessa sinä jumppaat silloin, kun osa nukkuu tai sitten alat rytmittää teidän päiväänne niin, että lapset nukkuvat samaan aikaan.

Ehkä sun miehelläsikin on petrattavaa tavassa toimia, mutta niin on myös sulla. Tietysti siinä on sellainenkin puoli, että se marttyyrin ja uhrin rooli on yllättävän koukuttava, varsinkin kun silloin on niin helppo pistää vastuuta omasta olosta kaikille muille.

Mikä sairaus sinulla on?
 
Hei! Pyydä ihmeessä apua sosiaalitoimistossa tai diakonissalta. Jos tilanne on tosiaan tuo minkä kerroit, voin sanoa että melko saletisti natsaa! Kuulostaa rankalta..ja siltä että olette kummatkin lopen uupuneita. Voimia teille ja toivottavasti saatte apua!
 
[QUOTE="vieras";23075127]Hei! Pyydä ihmeessä apua sosiaalitoimistossa tai diakonissalta. Jos tilanne on tosiaan tuo minkä kerroit, voin sanoa että melko saletisti natsaa! Kuulostaa rankalta..ja siltä että olette kummatkin lopen uupuneita. Voimia teille ja toivottavasti saatte apua![/QUOTE]

Niin siis saatte melko varmasti kotiapua siivoamiseen ja rahat hierojalle. Vaikka mies olisi töissä :) Onnea yritykseen..tiedän että masentuneena on kova kynnys edes täyttää sossupapereita mutta tsempatkaa ja tehkää se..jos ei onnistu niin sitten mene juttelemaan diakonia-apuun.
 
Kipu on viheliäinen asia, mutta silloin, kun se kipu on ja pysyy seuralaisena jokaisessa hetkessä, on yksinkertaisesti pakko suunnata ajatuksensa johonkin muualle kuin kipuun. Muuten lamaantuu, katkeroituu ja elämä menee sen kivun ympärillä. Varaa aika hoitavalle lääkärillesi ja pyydä tehokkaammat mömmöt kuin Burana. Mä teen niin aina, kun 3*800 mg Buranaa ei enää riitä. Pyydä myös lähete fysioterapeutille.

Sanon suoraan, mutta miehesi ei ole lääkärisi, hoitajasi eikä hierojasi vaan aviopuolisosi. Jos kodinhoito ei onnistu sinulta, hankkikaa apua. Ota yhteys sosiaalitoimeen ja kerro tilanne. Oletko eläkkeellä vai onko sinun jossain vaiheessa tarkoitus palata töihin? Onko sinulla kuntoutussuunnitelma? Millaisia apuvälineitä sinulla on kotona? Pölynimuriinkin saa jatkokappaleen vaikka kaksimetriselle ihmiselle, jotta imurointi onnistuu selkä suorana. On olemassa lukuisia apuvälineitä, joiden avulla pystyy tekemään kaikenlaista kumartelematta. Oletko ollut millään sopeutumisvalmennuskurssilla? Oletko tavannut muita ihmisiä, joilla on sama sairaus?

Hanki jokin harrastus ja järjestäkää sinulle mahdollisuus harrastaa. On tärkeää, että menet elämässä eteenpäin kivuistasi huolimatta. Mitä enemmän keskität ajatuksesi muuhun kuin kipuun, sen parempi. Mä olen sairastanut nivelreumaa 17 vuotta ja tänä aikana mulla on ollut yksi ainoa kivuton päivä. Tiedän siis, mitä on elää jatkuvan kivun kanssa. Olisi ihan älyttömän helppoa jäädä sängynpohjalle kieriskelemään kivussa, mutta itse ainakin ajattelen elämäni menevän pilalle, jos sen teen. Ei tämä elämä aina naurata, itkettää välillä ja pahastikin. Mutta olen ajatellut, että parempi tämä kivuliaskin elämä kuin ei elämisen arvoista elämää ollenkaan.
 
Teillä on aikamoinen kierre. Sinä et jaksa eikä sun mieskään varmaan kohta jaksa, ja ennen pitkää se heijastuu teidän lapsiin.

Millanen päivärytmi teillä on, voisko sitä rukata uusiksi? voiko kotitöitä jakaa pienempiin osiin sun ja miehen välillä, ja voiko lapset tehdä jo jotain pientä itse? Voitko liikkua pihalla muiden lasten kans sillon kun yksi on unilla tai vaikka jumpattua niin että lapset on leikissä mukana? Saatko jaettua pieniä liikuntatuokioita viikolle? tai voiko teidän koko perhe liikkua yhdessä kerran 1-2 viikossa?

Minusta kuulostaa siltä että ulkopuolinen apu olisi tarpeen: joko hierontaa sinulle että jaksat tehdä kotitöitä (ja vähän hieroa kynttilänvalossa miestäsi pikku yllärinä, kokeilepa pakeneeko hän silloinkin läheisyyttä...) tai apua kotitöihin. Tarjoaako kuntasi tilapäistä kotiapua lapsiperheille tai olisko teillä ketään ystävää, joka vois hieroa sua tai muuten auttaa? Potilasjärjestö vois olla hyvä osoite kysyä apua, mut varmasti tiedät itsekin nämä.

Tsemppiä ja reippaasti kyynelten takaa hakemaan apua! Kyllä sä pystyt!
 

Yhteistyössä