A
aa pee
Vieras
Ollaan oltu miehen kanssa 5 vuotta yhdessä, meillä on 1,5-vuotias tyttö. Ennen lasta kaikki meni hyvin, mutta lapsen jälkeen suhteemme on väljähtynyt jotenkin. Meillä ei ole oikein lapsenhoitajia tms. tukiverkostoa koska kaikki asuvat kaukana, emme ole viettäneet kahdeskeskistä aikaa ollenkaan lapsen syntymän jälkeen, ei siis yhtäkään iltaa.
Tuntuu että parisuhde on yhtä arkea, enkä oikein edes muista miksi mieheen rakastuin, kun en näe sitä ihmistä enää. Näen vain väsyneen ja pahantuulisen miehen, joka istuu netissä ja katsoo telkkaria, jos edes kotona on. Usein hän viettää vapaa-aikansa harrastuksissaan.
Kaipaan niin paljon rakkautta, hellyyttä, läheisyyttä ja henkistä yhteyttä että joka päivä melkein itkettää kun en sellaista saa. Olen useasti ehdottanut kivaa yhteistä tekemistä, mutta miehellä ei ole koskaan aikaa. Olen vain töissä, kaksistaan lapsen kanssa tai joskus omissa harrastuksissani tai ystävien kanssa, omaa aikaa minulla sentään on ihan viikoittain. Mutta kun en kaipaa omaa aikaa ilman miestä, vaan miehen kanssa.
Seksiäkään meillä ei ole enää kuin hädintuskin kerran kuussa, ja siinäkään ei ole tunnetta. Kumpikaan ei oikein halua enää, tuon suhteen väljähtymisen takia. En edes pystyisi, koska olen luonteeltani herkkä ja tunteellinen, en pysty olemaan lähellä tuota tiuskivaa ja stressaantunutta jörrikkää.
Silti tiedän että pienten lasten vanhemmille tämä on tavallista, ja ettei kannattaisi tässä vaiheessa erota. Olen yrittänyt parhaani, mutta mies ei jotenkin ota yrittämistäni vastaan. Jos olen laittautunut kauniisti, hän ei edes huomaa, tai jos yritän järjestää meille romanttista iltaa, se menee ihan pieleen koska mies ei ole hengessä mukana, yleensä vaan syö ja painuu suihkuun ja tietokoneelle.
Olen huomannut olevani lievästi masentunut ja itku tulee helposti, ja olen alkanut haaveilla erosta.
Mitä ihmettä tässä on oikein tehtävissä, pelastaako meitä edes enää yhteinen aikakaan?
Tuntuu että parisuhde on yhtä arkea, enkä oikein edes muista miksi mieheen rakastuin, kun en näe sitä ihmistä enää. Näen vain väsyneen ja pahantuulisen miehen, joka istuu netissä ja katsoo telkkaria, jos edes kotona on. Usein hän viettää vapaa-aikansa harrastuksissaan.
Kaipaan niin paljon rakkautta, hellyyttä, läheisyyttä ja henkistä yhteyttä että joka päivä melkein itkettää kun en sellaista saa. Olen useasti ehdottanut kivaa yhteistä tekemistä, mutta miehellä ei ole koskaan aikaa. Olen vain töissä, kaksistaan lapsen kanssa tai joskus omissa harrastuksissani tai ystävien kanssa, omaa aikaa minulla sentään on ihan viikoittain. Mutta kun en kaipaa omaa aikaa ilman miestä, vaan miehen kanssa.
Seksiäkään meillä ei ole enää kuin hädintuskin kerran kuussa, ja siinäkään ei ole tunnetta. Kumpikaan ei oikein halua enää, tuon suhteen väljähtymisen takia. En edes pystyisi, koska olen luonteeltani herkkä ja tunteellinen, en pysty olemaan lähellä tuota tiuskivaa ja stressaantunutta jörrikkää.
Silti tiedän että pienten lasten vanhemmille tämä on tavallista, ja ettei kannattaisi tässä vaiheessa erota. Olen yrittänyt parhaani, mutta mies ei jotenkin ota yrittämistäni vastaan. Jos olen laittautunut kauniisti, hän ei edes huomaa, tai jos yritän järjestää meille romanttista iltaa, se menee ihan pieleen koska mies ei ole hengessä mukana, yleensä vaan syö ja painuu suihkuun ja tietokoneelle.
Olen huomannut olevani lievästi masentunut ja itku tulee helposti, ja olen alkanut haaveilla erosta.
Mitä ihmettä tässä on oikein tehtävissä, pelastaako meitä edes enää yhteinen aikakaan?