väljähtynyt avioliitto

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kirsimerja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kirsimerja

Vieras
Vielä puoli vuotta sitten nauroin ajatukselle, että pettäisin miestäni ja löytyisi uusi. Nyt se on sitten itsellä tosi asia. Mitään ei ole vielä tapahtunut. Jo ennen kuin "uusi" tuli vastaan, liitto vaikutti minun mielestäni välähtyneeltä. Seksiä vähän, ei innosta. Miehen puheet ja olemus ärsyttivät/ärsyttävät.

Sitten lapsen harrastuspiireissä havaitsin, että eräs isä katselee minua sillä silmällä. Se tietysti imarteli. Ikää kun jo yli 40. Ollaan juteltu ja katseesta näkee monenmoista... Mitään ei siis ole tapahtunut.

Ikinä en ole miestäni pettänyt ja aina näihin päiviin asti se on ollut asia, mitä olen lähinnä ihmetellyt. Että miten joku pilaa lastensa elämän itsekkäästi saadakseen vain itse nauttia uudesta rakkaudesta....

Pieni liike ja tuo mies jonka kanssa ollaan juteltu varmaankin lähtisi päiväkahveille... Pitääkö nyt vain odottaa, että tämä menee ohi vai tarttua hetkeen? Oma mies ärsyttää joka tapauksessa.
 
Justiisa joo, minä oon välillä kyllästynyt kuoliaaksi ja ärsyyntynyt palasiksi varmaan viimesen 15 vuoden ajan tässä liitossa, yhteensä yhdesäs 19v. Niin vaan on eteenpäin menty vaikka jotkut miehet välillä katsellutkin ja yrittäneet muutakin (häiritsevaa että sanoit että joku ISÄ katselee sua.. siis eikö se ensisijaisesti sinulle ole joku MIES?).

Niin vaan on tullu aina uus auringonnousu vaikka välillä vaikeeta onkin. Onneks en ole tehnyt hätiköityjä päätöksiä! Mutta sä voit toki rikkoa perheen .. mutta oletko varmasti tehnyt kaiken pelastaaksesi liittosi? Vai odotatko että miehesi tekee?
 
Olen siis mietiskelemässä näitä asioita. Mitään en ole tehnyt. Ihminenhän ei ajatuksilleen kai mitään voi. Ihan vapaasti minä annan itseni näitä asioita miettiä. Eri asia sitten on, jos todella teen jotain.

Avioliitto on pitkään ollut jo minun mielestäni epätyydyttävä. Olen ehdottanut miehelleni monenmoista. Ehdotin, että lähdetään kasvatus- ja perheneuvolaan keskustelemaan kasvatusasioista, meillä on aivan toisistamme poikkeavat kasvatustyylit. Minä kärsin siitä, mies ei.

Miehen juominen ärsyttää. Ja rahankäyttö. Näitä olen pitkään sietänyt. Olen pyytänyt, että lähdetään keskustelemaan perheasiain neuvottelukeskukseen. Vaan ei. Miehen mielestä hänellä ei ole mitään ongelmaa.

Itse olen käynyt keskustelemassa asioistani ihan ykstyisvastaanotolla asiantuntijalla. Eipä se yksin toinna kovin pitään juosta. Lapsilleni en eroa haluaisi. Mutta tiedän, ettei hyvä ole sekään, että äiti on onneton...

Hyvä pointti tuo, että katsoin ISÄÄ.... Enemmän minä hänet vielä jonkun lapsen isäksi miellän kuin mieheksi. Mutta mistä sitä tietää, milloin on enemmän mies kuin isä...
 
Niin, sitäpä tässä kovasti punnitsen. Haluanko elää tässä liitossa -en. Haluanko uuden miehen - en välttämättä. Haluanko elää yksin - en ehdottomasti.

....

Olisipa varmaan pitänyt laittaa joku raflaavampi otsake, esim. petänkö miestäni tai antaisinko pimppiä lapsen harrastuspiirissä tapaamalleni isukille...

Harmi nyt joudun vetäytymään framilta.
 
Olen siis mietiskelemässä näitä asioita. Mitään en ole tehnyt. Ihminenhän ei ajatuksilleen kai mitään voi. Ihan vapaasti minä annan itseni näitä asioita miettiä. Eri asia sitten on, jos todella teen jotain.

Avioliitto on pitkään ollut jo minun mielestäni epätyydyttävä. Olen ehdottanut miehelleni monenmoista. Ehdotin, että lähdetään kasvatus- ja perheneuvolaan keskustelemaan kasvatusasioista, meillä on aivan toisistamme poikkeavat kasvatustyylit. Minä kärsin siitä, mies ei.

Miehen juominen ärsyttää. Ja rahankäyttö. Näitä olen pitkään sietänyt. Olen pyytänyt, että lähdetään keskustelemaan perheasiain neuvottelukeskukseen. Vaan ei. Miehen mielestä hänellä ei ole mitään ongelmaa.

Itse olen käynyt keskustelemassa asioistani ihan ykstyisvastaanotolla asiantuntijalla. Eipä se yksin toinna kovin pitään juosta. Lapsilleni en eroa haluaisi. Mutta tiedän, ettei hyvä ole sekään, että äiti on onneton...

Hyvä pointti tuo, että katsoin ISÄÄ.... Enemmän minä hänet vielä jonkun lapsen isäksi miellän kuin mieheksi. Mutta mistä sitä tietää, milloin on enemmän mies kuin isä...

Ongelmia siis on.

Ratkeaako ne sillä että alat häsläämään jonkun toisen miehen kanssa?
 
Ongelmia siis on.

Ratkeaako ne sillä että alat häsläämään jonkun toisen miehen kanssa?

Ei ratkea. Itse saisi vain vähän lohtua, jota niin kovasti kaipaa. Toisaalta tässä on jo pidemmän aikaa ollut tyhjä tila, johon on helppo tulla... Sikäli olen alkanut ymmärtää ihmisiä, jotka pettävät avioliitossa. Täytyy olla jokin rako tai tila, johon tulla. Ei hyvässä liitossa tarvitse hakea ulkopuolelta lohtua. Eikä hyvässä liitossa kyllä tule katselleeksikaan ympärilleen... Oli tuo oma liitto aiemmin sen verran hyvä... Nyt se vain ei ole...
 
[QUOTE="a p";27679564]Ei ratkea. Itse saisi vain vähän lohtua, jota niin kovasti kaipaa. Toisaalta tässä on jo pidemmän aikaa ollut tyhjä tila, johon on helppo tulla... Sikäli olen alkanut ymmärtää ihmisiä, jotka pettävät avioliitossa. Täytyy olla jokin rako tai tila, johon tulla. Ei hyvässä liitossa tarvitse hakea ulkopuolelta lohtua. Eikä hyvässä liitossa kyllä tule katselleeksikaan ympärilleen... Oli tuo oma liitto aiemmin sen verran hyvä... Nyt se vain ei ole...[/QUOTE]

Mä taas näen sen niin että toinen mies on hirveä riski. Siis kun olet jo liitossa ja tapaat jonkun, ei siinä tule samanlaisia tapailu- ja seurustelukuvioita kuin vapaalla jalalla ollessa.

Mistä sen tietää onko se mies hyvä. Siis useinhan sit pettämiskuviot menee hyvin nopeasti sitten eteenpäin. Se että "Reino" on hyvä isä ja olet häntä katsellut jossain vanhempainilloissa ei kerro mitään siitä miehestä. Jos olisit sinkku, sulla olisi aikaa tutustua ilman piilottelua. Mutta koska olet varattu, sun täytyy ottaa riski senkin suhteen että se mies voi olla nihkeäihoinen, hirvittävän karvainen, huonohampainen limasuutelija joka laukeaa kahdessa sekunnissa.

Sitten jo toivot että se "aukko" parisuhteessa olisi täyttynytkin vaikka loikoilemalla oman miehen vieressä sohvalla.
 
Vuosikausia mietin että olen varmaan väärän ihmisen kanssa, mutta yritin silti pelastaa suhteen.
Sitten tapasin vanhan tuttavan ja otin eron exästä, enkä ole katunut. En tiedä tuleeko uudesta varovaisesta tapailusta mitään, mutta sain repäistyä itseni irti vanhasta.

Eikö ole edes ollut ikävä exää, välitän hänestä kuin veljestäni. En rakasta.
Ei ole ollut helppoa, mutta en kadu:)
 
Ei hätiköintiä, kiitos hauskasta ja viisaasta vastauksesta. Taidan nyt ottaa aikalisän. Voinhan silti katsella tuota komeaa iskukkia ja miestä harkkojen ajan... Jutella vaikka mukaviakin. Mutta ehkä kaipasin jotain tuollaista hassunviisasta kommenttia. Antaa nyt ajan kulua. Onhan tulossa harjoitustaukokin :) Hänen silmänsä ja olemuksensa katoavat kuvioista ensi vuoden alkuun ainakin. Ehkäpä tunteet häntä kohtaan väljähtyvät...

cxbghjvhj. Tuota minäkin pelkään/toivon. Mutta ehkä tässä nyt on viisainta erota ensin ja etsiä sitten sitä uutta jos siltä tuntuu. Nyt tuntuu hyvältä, että ei tämä kaikki niin vallan tavatonta ole, on sitä eletty ennenkin ja muuallakin.
 

Yhteistyössä