Kannattaisiko erota?

[miljoonaruusua]

Rakastan miestäni (ja hän rakastaa minua.) Sempä vuoksi tämä mietintä onkin kamalan vaikeaa. En kuitenkaan pysty elämään hänen kanssaan... tarkoitan, että en pysty saman katon alla olemaan onnellinen kun hetkittäin. Mustasukkaisuutta, minun ylireagointia, muille naisille kirjoittelua, orastava alkoholiongelma (miehellä)...kaikenlaista pientä on päällä kokoajan.

Satun vaan olemaan raskaana ja odotamme "onnellisesti" esikoista. Lapsen tulo on minulle kyllä maailmaa mullistava onni ja tärkein asia elämässä tällähetkellä. Mutta yhtenäisen perheenkään ajattelu ei tee minua tällähetkellä onnelliseksi mieheni kanssa.

Joskus näen itseni kahdestaan lapsen kanssa entisessä kotikaupungissani, no mies toki tapaisi lasta mahdollisimman paljon erosta huolimatta. Joskus oikein haaveilen kuinka saisin odottaa yksin, kuinka voisin elää viikonloppuisinkin niinkuin toivoisin..eikä katsella kenenkään kännäystä. Ja ilman muuta olla henkisesti tasapainossa ja onnellinen. Sitä minä toivoisin, kun en nyt sitä tässä ole...
Mutta koska rakastan miestäni...

 

[PölyEsteri]

Jos te rakastatte toisianne ihan oikeasti, teidän pitäisi molempien se näyttää ihan konkreettisesti. Voisitte kokeilla sellaista vaikka puolen vuoden ajan. Jos jompikumpi ei käytännössä siihen kykene, on rakkaus ihan turhan väärtti ja pelkkää puhetta.

 

[LoveStreet]

Ei kannata. Ette ole vielä tehneet kaikkeanne suhteen eteen.

 

["a.p"]

Kiitos vastauksista. Saitte molemmat ajattelemaan että ehkä emme olekkaan yrittäneet edes kaikkeamme.. Tai emme ole kokeneet aallon pohjaa ja nousseet sieltä ylös. Ehkä tämä onkin se aallon pohja josta on noustava ylös. Mietin vaan sitä, että voiko täältä nousta

 

[Mep]

Jollei asiallinen keskustelu toiveistanne perhe-elämän suhteen tuota toivottua tulosta, harkitkaa sitten muita ratkaisuja.
Sinä et voi juoppoa parantaa etkä suhdetta yksin ehjätä, muista se. Ja millaisen lapsuuden haluat lapsellesi? Miksi hankitte lasta tuollaiseen tilanteeseen?

 

[PölyEsteri]

Mäkin lähinnä tarkoitin, että miehen pitäs nyt ihan käytännössä näyttää se niin sanottu rakkaus sulle. toisille naisille kirjottelut ei kyllä oo mistään kotosin.

 

[juuh]

täällä ihan täysin samassa tilanteessa oleva! meille vaan on tulossa toinen lapsi. rakastan sitä miestä ihan älyttömästi ja siksi tässä olenkin jaksanut roikkua. mutta välillä mietin miten ihanaa olisi elää stressitöntä elämää kun ei tarvisi miettiä että koska juo ja kuinka monta päivää. vihaan niitä iltoja kun hän tulee kaljan huuruisena kotiin ja tulee haisemaan viereeni. mutta sitten ollaan taas pitkään selvinpäin ja kaikki on niin ihanaa ja hän on maailman ihanin isä.

 

["a.p"]

Miksikö hankittiin lapsi? Oltiin/ollaan rakastuneita ja haluttiin lapsi, kaiken piti mennä hyvin. Mies jopa joskus heitti että voisi olla sen kunniaksi vaikka koko raskausajan juomatta jos vain viimeinkin tulisin raskaaksi. Ja sitten kun tämä pieni ihme tapahtui niin kaikki onkin mennyt alamäkeä.. kaikki lupaukset unohtui siihen.
Luulin että tämä on nyt sitä niin ainutlaatuista mitä mieskin toivoi, mutta ei, hän näyttikin arvostuksensa viestittelemällä muille naisille ja ryyppäämällä häiritsevän paljon. On iltoja jolloin hän on valehdellut ja jättänyt minut yksin kotiin ja ollutkin jossain ihme paikassa vetämässä pään täyteen.

Näin paljon hän tätä perhettä näköjään arvostikin.

No työviikkoina hän on oikein ihana ja kiinnostunut vauvasta ja hyvinvoinnistani.

Pitääkö tämän yli tosiaan kestää, odottaa hänen heräämistään vai lähdenkö jo suoraan omilleni. Kas siinä vasta kysymyksiä.

Empä tiedä sitä, miten mies enää rakkauttaan voisi näyttää..enkä edes sitä riittäiskö se sitten mulle.

 

[Mep]

Että klassinen tapaus; kaikki muutttuu hyväksi kun lapsi tulee/mennään naimisiin tms. En uskonut, että kukaan enää 2000 luvulla uskoo tuohon, mutta kaikille juopoille/ pettäjille löytyy ottajia. Ihme homma!

Voimia kovasti muuttaa elämäänne ja ajatustapaanne!

 

[Hmh]

Kirjoittelee muille naisille? Jos ihan kaverina niin eihän siinä ole mitään pahaa. Jos etsii suhdetta, se on väärin.

 

["a.p"]

Että klassinen tapaus; kaikki muutttuu hyväksi kun lapsi tulee/mennään naimisiin tms. En uskonut, että kukaan enää 2000 luvulla uskoo tuohon, mutta kaikille juopoille/ pettäjille löytyy ottajia. Ihme homma!

Voimia kovasti muuttaa elämäänne ja ajatustapaanne!

No ei se ihan näin mennyt. Meillä oli jo kaikki hyvin ja kaikki muuttuis sen paremmaksi kun lapsi tulee, mieskin rauhoittuu ns. poikamieselämästään (viikonloppuisin baari.) Mut vielä tätä muutosta ei ole näkynyt ja siihen oon pettynyt.
Tuskimpa mä nyt rakastuneena ajttelin että "no eipä tehä lasta kun jospa tosta miehestä tulee juoppo" lue: TULEE, ei hän ollut juoppo eikä muuten ole nytkään. Vaikka hän joka viikonloppu nyt ottaakin niin se ei ole vielä juoppoutta ja toivoisin että tuo voitaisiin ajoissa karsia tuokin juominen jottei hänestä tulekkaan juoppoa. Mutta koska en nyt ole siitäkään asiasta 100 varma niin siksipä näitä eroasioita pohdinkin.
Syitä on kuitenkin muitakin kun tuo rilluttelu, eli kuten mainitsin niin tuo toisille kirjottelu ja sitäkautta luottamuksen puute. Sekä molemminpuolinen mustasukkasuus joka taas on mulla sairaalloista (minussakin on tässä suhteessa vikaa.) jne jne jne.

Kyse ei todellakaan ole ystävänaisista joille hän kirjoittelee.

 

["sss"]

Kyllähän tuo toisille naisille kirjottelu on oire jostain. Ei ihminen tee noita juttuja jos asiat on hyvin.