Tuntuu että mies ei arvosta / vauvavuosi ja parisuhde

[vierailija]

Saimme noin puoli vuotta sitten esikoisemme. Minun elämäni on siitä saakka mennyt samalla kaavalla: imetystä, vaunulenkkejä ja kotitöitä. Muuhun ei oikein ole aikaa, paitsi no joskus kodin siisteyden kustannuksella katson vaikka telkkaria.

Kaikki lapseen liittyvät asiat ovat pääosin minun vastuullani, yritän univajeisilla aivoillani muistaa kaiken ja suunnittelen miten vauvaa totutetaan kiinteisiin ruokiin ym.

Mies tekee etätöitä, käy silloin tällöin konttorilla. Saa nukkua yönsä kun minä hoidan vauvan nukuttamisen ja tutittelut ym (meillä ei enää onneksi ruokailla öisin). Usein vapaa-ajalla pelaa tietokoneella kavereiden kanssa tai katsoo urheilua. Kerran päivässä käy vauvan kanssa kävelyllä, jolloin koitan syödä päivälliseni rauhassa.

Olen havahtunut siihen, että minua ärsyttää suunnattomasti aina jos mies valittaa, että hänellä ei ole ollut aikaa tehdä jotakin tai että häntä väsyttää. Aivan kuin hän ei ymmärtäisi kenelle puhuu. Olen vastannut näihin valituksiin välillä aika ikävästi, todennut että minun omaa aikaa on pyykinpesu. Ja häntä väsyttää sen vuoksi, että on itse sekoittanut unirytminsä roikkumalla tietokoneella.

Olen puhunut hänelle siitä millaisia omat päiväni ovat ja hän lupaa yrittää auttaa enemmän kotitöissä. Kuitenkin kaikki apu tarvitsee aina pyytää ja se on jotenkin raskasta. Olisi ihanaa, jos toinen huomioisi automaattisesti. Ajattelisi kuinka huolehdin lapsestamme päivät pitkät ja haluaisi ilahduttaa vaikkapa kodin siivouksella. Tai valmistaisi vaikka aamiaisen joskus yllärinä.

En oikein tiedä mitä tällä aloituksella edes haen, kai haluan vain purkaa tuntojani anonyymisti jossain. Itkettää ja surettaa välillä, kun tuntuu ettei toinen arvosta ollenkaan.

Miten muilla tuoreilla äideillä, osallistuuko mies kuinka paljon ja huolehtiiko jaksamisestanne?

 

[vierailija]

Tosi harmillinen tilanne.... Ei tämän perusteella kuulosta miltään keeperiltä tämä sinun mies, sori..

 

[vierailija]

Tosi harmillinen tilanne.... Ei tämän perusteella kuulosta miltään keeperiltä tämä sinun mies, sori..

Kyllä tässä välillä itsekin miettii, että olen vähän tyhmä kun tällaista jaksan. Jos olisi yksinhuoltaja niin ei ainakaan olisi miehen sotkuja siivottavana... Mutta ajattelen, että mulla ole oikeutta rikkoa lapseni perhettä, haluan että hän saa kasvaa äidin ja isän kanssa. Ja kyllä miehessäni on tosiaan paljon myös hyviä puolia joita rakastan, mutta tässä arjessa ne eivät aina oikein tule esiin.

 

[vierailija]

Aika perusmenoa monessa perheessä. Itekin välillä miettiny että olis jopa helpompaa ilman miestä (vähemmän sotkua jne) mutta en mäkään halunnut repiä perhettä rikki. Lapsen kasvaessa helpottaa kyllä. Meillä mies ei siivoa jos ollaan kotona koska ei pysty

 

[vierailija]

Ja kotitöistä kannattaa hoitaa vain minimi, ja pitää vauvan uniaika omana aikana. Kantoreppu tai kantoliina helpottaa siivoomista. Myös ruuan suhteen voi olla armollinen ja käyttää eineksiä

 

[vierailija]

Ja kotitöistä kannattaa hoitaa vain minimi, ja pitää vauvan uniaika omana aikana. Kantoreppu tai kantoliina helpottaa siivoomista. Myös ruuan suhteen voi olla armollinen ja käyttää eineksiä

Olen tosiaan yrittänyt opetella ”rennommaksi” kotitöiden suhteen, mutta sitten iskee ahdistus kun kissanhiekkaa ympäri asuntoa ja karvaa nurkat täynnä... Tulee olo, että tässä läävässäkö lapsi kohta konttailee ympäriinsä Ja sitten on pakko taas siivota.

 

[vierailija]

Et oo todellakaan ainut. Mä oon ollut nyt kotona reilu 7 vuotta lasten kanssa. Aika yksinäiseltä on välillä tuntunut ja itkenytkin monta kertaa kodinhoitohuoneessa yksinäni pyykkejä laittaessa, kun on ollut niin väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Mutta silti tiedän, että oikeasti mun mies on tosi iloinen, että teen tän kaiken. Se on siis töissä pahimmillaan 16h päivässä. Kyllähän se helpottaa, kun lapsi/lapset kasvaa. Saa ihan eri tavalla sitä omaa aikaa. Mutta jos tuntuu ihan liian raskaalta, niin sitten kyllä kehottaisin hakemaan apua vaikka neuvolasta.

 

[vierailija]

Olen tosiaan yrittänyt opetella ”rennommaksi” kotitöiden suhteen, mutta sitten iskee ahdistus kun kissanhiekkaa ympäri asuntoa ja karvaa nurkat täynnä... Tulee olo, että tässä läävässäkö lapsi kohta konttailee ympäriinsä Ja sitten on pakko taas siivota.

Mä myös koin ton kissanhiekan isoimpana ongelmana siivouksen suhteen, silloin se kantoreppu ja myöhemmin kantoliina tai rinkka helpottaa kun voi vauva kyydissä imuroida ja mopata. Meillä vauva monesti nukahtikin kun alko moppaus, muuten ei nukkunu kantovälineissö. Muut kotityöt vähemmälle ja priorisointia lattiaan

 

[vierailija]

Et oo todellakaan ainut. Mä oon ollut nyt kotona reilu 7 vuotta lasten kanssa. Aika yksinäiseltä on välillä tuntunut ja itkenytkin monta kertaa kodinhoitohuoneessa yksinäni pyykkejä laittaessa, kun on ollut niin väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Mutta silti tiedän, että oikeasti mun mies on tosi iloinen, että teen tän kaiken. Se on siis töissä pahimmillaan 16h päivässä. Kyllähän se helpottaa, kun lapsi/lapset kasvaa. Saa ihan eri tavalla sitä omaa aikaa. Mutta jos tuntuu ihan liian raskaalta, niin sitten kyllä kehottaisin hakemaan apua vaikka neuvolasta.

Ihan lohdullista tietää, että en ole kuitenkaan ainut kellä tällaista. Monesti kun kavereiden elämää seuraa pintapuolisesti ja vierailee heidän uusissa ja hienoissa kodeissaan, alkaa harmittaa kun mietin että olenko ainut kellä tuntuu olevan koko arjen pyörittäminen yksin vastuulla Kehtaa edes oikein kutsua ketään meille kylään, kun en minä ehdi enää lapsen myötä keräämään kaikkia miehen jälkeensä jättämiä sotkuja.

 

[r0s]

"Olen havahtunut siihen, että minua ärsyttää suunnattomasti aina jos mies valittaa, että hänellä ei ole ollut aikaa tehdä jotakin tai että häntä väsyttää"


Eli siis koska jotakuta (sua tässä tapauksessa) väsyttää enemmän eikä ole aikaa niin miehellä ei ole oikeutta valittaa?


Entä huomioitko sä miestä pikku yllätyksin?

 

[vierailija]

Onko sulla mahdollisuutta lähteä pois kodistanne vähäksi aikaa? Otat mukaasi lapsenne ja kenties kissanne, jos mues ei pysty kissoista huolehtimaan, ja käyt yön yli vierailulla vaikka vanhempiesi luona? Joka tapauksessa sulle voisi tehdä hyvää päästä pois hetkeksi liian tutuista kuvioista. Saisit muuta ajateltavaa ja nähtävää (kuin miehesi tai kenenkään muunkaan sotkut), huomaisit että huominen tulee olitpa missä tahansa ja asiat hoituvat. Ja kotiinkin on pienen reissun jälkeen kiva palata.

Yrittäkää järjestää pikkulapsiarkeenne niitä todella tärkeitä hetkiä aivan kahden. Herätä miehesi myös siihen, että olet äiti ainoastaan teidän lapselle, et miehelle. Miehellesi olet kumppani ja rakastajatar.

Älä anna väsymyksen ja arjen erottaa teitä, tulla väliinne, vaan hitsautukaa tiiviimmin yhteen. Vaaranahan on katkeroituminen ja etääntyminen..

 

[vierailija]

"Olen havahtunut siihen, että minua ärsyttää suunnattomasti aina jos mies valittaa, että hänellä ei ole ollut aikaa tehdä jotakin tai että häntä väsyttää"


Eli siis koska jotakuta (sua tässä tapauksessa) väsyttää enemmän eikä ole aikaa niin miehellä ei ole oikeutta valittaa?


Entä huomioitko sä miestä pikku yllätyksin?

Lol.

 

[vierailija]

"Olen havahtunut siihen, että minua ärsyttää suunnattomasti aina jos mies valittaa, että hänellä ei ole ollut aikaa tehdä jotakin tai että häntä väsyttää"


Eli siis koska jotakuta (sua tässä tapauksessa) väsyttää enemmän eikä ole aikaa niin miehellä ei ole oikeutta valittaa?


Entä huomioitko sä miestä pikku yllätyksin?

Itseasiassa kyllä huomioin. Monesti olen vaikkapa ostanut yllärinä kaupasta jotakin hyvää tai laittanut viikonloppuna aamiaisen valmiiksi.

 

[vierailija]

Onko sulla mahdollisuutta lähteä pois kodistanne vähäksi aikaa? Otat mukaasi lapsenne ja kenties kissanne, jos mues ei pysty kissoista huolehtimaan, ja käyt yön yli vierailulla vaikka vanhempiesi luona? Joka tapauksessa sulle voisi tehdä hyvää päästä pois hetkeksi liian tutuista kuvioista. Saisit muuta ajateltavaa ja nähtävää (kuin miehesi tai kenenkään muunkaan sotkut), huomaisit että huominen tulee olitpa missä tahansa ja asiat hoituvat. Ja kotiinkin on pienen reissun jälkeen kiva palata.

Yrittäkää järjestää pikkulapsiarkeenne niitä todella tärkeitä hetkiä aivan kahden. Herätä miehesi myös siihen, että olet äiti ainoastaan teidän lapselle, et miehelle. Miehellesi olet kumppani ja rakastajatar.

Älä anna väsymyksen ja arjen erottaa teitä, tulla väliinne, vaan hitsautukaa tiiviimmin yhteen. Vaaranahan on katkeroituminen ja etääntyminen..

Olen ollutkin joitain viikonloppuja vanhempieni luona lapsemme kanssa, ollut ihan rentouttavaa kun ei tarvinnut huolehtia kotitöistä ja saanut apua myös lastenhoidossa. Se on kuitenkin aina vain hetkellinen apu, kun asuvat useamman sadan kilometrin päässä eikä meillä tukiverkostoja omalla paikkakunnallamme. Mutta kyllä sitä tosiaan paremmin jaksaa noiden vierailujen jälkeen.

 

[vierailija]

Tätä ketjua on niin surullista lukea, TSEMPPIÄ TEILLE KAIKILLE!!!♥ Varmaan täysin perusmeininki monessa perheessä. Itsellä ei ole (vielä) omakohtaista kokemusta, kun lasten hankkiminen suunnitelmissa vasta parisen vuoden päästä. Mutta se on fakta, että näiden kiilloteltujen ja ihanien uusien omakotitalojen seinien sisällekin mahtuu vaikka miten paljon riitoja ja stressiä, joten muille ei koskaan kannata olla kateellinen, kyllä kaikilla on elämässä omat murheensa.

 

[vierailija]

Tätä ketjua on niin surullista lukea, TSEMPPIÄ TEILLE KAIKILLE!!! Varmaan täysin perusmeininki monessa perheessä. Itsellä ei ole (vielä) omakohtaista kokemusta, kun lasten hankkiminen suunnitelmissa vasta parisen vuoden päästä. Mutta se on fakta, että näiden kiilloteltujen ja ihanien uusien omakotitalojen seinien sisällekin mahtuu vaikka miten paljon riitoja ja stressiä, joten muille ei koskaan kannata olla kateellinen, kyllä kaikilla on elämässä omat murheensa.

Näinhän se on, harva puhuu muille varsinkaan parisuhteensa ongelmista. Itsekin vain hymähtelen, kun ystävät toteavat kuinka mukavaa minulla varmasti on, kun mies tekee töitä kotoa käsin niin voi olla paremmin apuna... Aina välillä kun mitta totaalisen täysi, soitan äidilleni ja pauhaan suuni puhtaaksi. Sitäkään ei tosin viitsi liian usein tehdä, en halua että äiti alkaa inhota miestäni

Pisti myös mietityttämään nuo jonkun ylempänä sanomat sanat, että miehelleni olen ensisijaisesti kumppani ja rakastajatar. Näinhän sen tosiaan kuuluisi olla! Tällä hetkellä vain tuntuu, että olen kaikkien äiti tässä huushollissa. Romantiikkaa ei kauheasti ole ilmassa. En tiedä miten tätä asiaa alkaisi puida miehen kanssa, ilman että lopputuloksena jäätävä riita. Hän kun ottaa melko helposti itseensä ja suuttuu, vaikka kuinka asiallisesti yrittäisin esimerkiksi kotitöiden jakamisesta puhua.

 

[r0s]

Näinhän se on, harva puhuu muille varsinkaan parisuhteensa ongelmista. Itsekin vain hymähtelen, kun ystävät toteavat kuinka mukavaa minulla varmasti on, kun mies tekee töitä kotoa käsin niin voi olla paremmin apuna... Aina välillä kun mitta totaalisen täysi, soitan äidilleni ja pauhaan suuni puhtaaksi. Sitäkään ei tosin viitsi liian usein tehdä, en halua että äiti alkaa inhota miestäni

Pisti myös mietityttämään nuo jonkun ylempänä sanomat sanat, että miehelleni olen ensisijaisesti kumppani ja rakastajatar. Näinhän sen tosiaan kuuluisi olla! Tällä hetkellä vain tuntuu, että olen kaikkien äiti tässä huushollissa. Romantiikkaa ei kauheasti ole ilmassa. En tiedä miten tätä asiaa alkaisi puida miehen kanssa, ilman että lopputuloksena jäätävä riita. Hän kun ottaa melko helposti itseensä ja suuttuu, vaikka kuinka asiallisesti yrittäisin esimerkiksi kotitöiden jakamisesta puhua.

Miten te elitte ennen vauvaa? Oliko siiboaminen silloin yhteinen ilo vai hoiditlo sen yksin silloinkin?

Ja onko se ylipäätään aina tärkeää?

Eikö ois kivempi hankkia kasa herkkuja, kerätä vauvan ruoat ja vaipat ja muut tarvittavat sohvan lähelle ja pitää miehen kanssa viikonlopun kestävä leffamaratoni ja siivota maanantaina jos sattuu huvittamaan?

Pari kynttilää ja hietontaöljy saattaisi innostaa muuhunkin kuin leffan tuijotteluun ku vauva nukkuu...

 

[vierailija]

Meilläkin on 6kk ikäinen vauva! Sama tilanne eli vauva nukkuu suht hyvin, mies tekee etätöitä - ja tämän lisäksi jatkan yliopisto-opintoja (2 * 5op kurssia nyt syksyllä). Vapaa-ajalla mies saa harrastaa jne, minäkin pääsen kävelylle tai tekemään jotain muuta jos haluan.

Sivotaan kun ehditään, minä käynnistän pyykinpesukoneen/täytän astianpesukoneen, imuroin kerran-pari viikossa = alle 30min. Viikonloppuisin laitan aamiaista mutta viikolla jogurtti/leipä/murot/kahvi riittää. Välillä pyydän miestä tekemään jotain, en jää odottamaan, että joku ilahduttaa mua siivouksella. Eikä väsytä yhtään! Ai niin, meillä on myös 2 suht omatoimista teiniä ja koira.

Mies ja teinit kokkaa.

No oonko nyt joku vitun sankari? Keksinkö muille tekemistä? Pitääkö olla muille jotenkin inhottava? x) Ei oo mikään ihme että sua väsyttää, ittekin olin ihan hemmetin väsynyt koko ajan 16v sitten. Sun miestä väsyttää, aina ei jaksa siivota, töiden jälkeen on kiva istua koneella ja pelata kavereiden kanssa, entä sitten? Tärkeintä, että otatte rennosti ja saatte tarpeeksi nukuttua. En jaksais asua tälläisen nalkuttajan kanssa vuodesta toiseen... x)