Parisuhde jossa 80% ajasta menee ihanasti ja sitten taas vedetään matto alta...

[ei jaksa]

Meillä on mieheni kanssa pääosin toimiva parisuhde. Jaamme vastuun lapsista ja kotitöistä, pystymme puhumaan asioista yms.yms. Tämä n.80% ajasta. Sitten tulee jokin riita... Se alkaa jostakin naurettavasta asiasta, yleensä syynä on väsymys (nuorimmainen nukkuu vielä huonosti)... Mutta joka kerta, mies muuttuu aivan eri ihmiseksi. Riidellessään hän on mies jolle ei voi puhua, jonka kanssa ei voi keskustella tai päätyä kompromissiin. Hänen suustaan tulee seuraavat kaksi päivää vain tietoa siitä kuinka huono vaimo olen, kuinka laiska olen, kuinka itsekäs olen, kuinka tyhmä olen... jne.jne... Sitten taas ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut...

Pitääkö tätä kestää? Ihan oikeasti, mieheni on todella hyvä isä ja hyvä aviomieskin sen 80% ajasta, mutta joka kerta kun tämä riita tulee se tuntuu siltä kuin sydämeni revittäisiin rinnasta ja sen päällä hypittäisiin keskellä olkkarin lattiaa... En enää edes jaksa väittää vastaan, koska jokaisesta vastaväitteestä hän keksii uuden haukkumisen "joo sä oot just niin tyhmä ettet ees tajua"...

Joka kerta kun tämä riita tulee, ajattelen etten kestä enää! Ja sitten asiat ovatkin yht äkkiä taas hyvin....

 

["alkup."]

^

 

["mä"]

kuulostaa niin helvetin tutulta... narsistisen ihmisen piirteitä...

 

[simppu]

Tuosta pitäisi pystyä myös keskustelemaan, silloin kun kaikki on hyvin. Riidelläkin pitäisi ja turvallisesti. En oo kyllä mikään neuvoja....itsellä sen paremmin ole

 

["alkup."]

Olin taas melkein unohtanut kuinka paljon tämä sattuu kun nyt on koko kesä mennyt niin hyvin... Mutta eilen sain taas kuulla kunniani ja tänään näyttäisi sama jatkuvan... Itkisin jos enää pystyisin edes siihen... Aamulla mies käski mun lähteä "jonnein" koska hän ei jaksa kuulemma minua katsella... Sanoin sitten, että minne ihmeeseen mä omasta kodistani lähden, että lähteköön hän kaverille jos haluaa päästä henkäisemään kyllä mä olen mieluusti lasten kanssa... Ei kun kuulemma heittää mut ulos jos en itse lähde...

 

["alkup."]

^Eikä kyllä toisaalta huvita jäädäkään kun en kestä enää kuunnella noita juttuja... Mä vaan yleensä masentuneena ja pahalla mielellä saan lapsista niin paljon voimaa että haluaisin pysyä niiden luona...

 

["vieras"]

Miten 80%voi olla hyvää, jos riidat kestää monta päivää?

 

["Mira"]

Mistä ne riidat sitten alkaa?

 

["..."]

Laskeudutteko kumpikin tuolle tasolle, että alatte haukkua henkilökohtaisesti, ettekä pysy asiassa? Voitte opetella riitelemään oikein. Usein siihen tarvitaan ulkopuolista apua, koska toisen ehdotukset tuntuvat hyökkäykseltä. Mutta tee miehellesi selväksi, ettet aio tuollaista enää kuunnella ja kuinka kamalalta sinusta hänen sanomisesta ja muutos tuntuu.

 

["mamma"]

Meillä on mieheni kanssa pääosin toimiva parisuhde. Jaamme vastuun lapsista ja kotitöistä, pystymme puhumaan asioista yms.yms. Tämä n.80% ajasta. Sitten tulee jokin riita... Se alkaa jostakin naurettavasta asiasta, yleensä syynä on väsymys (nuorimmainen nukkuu vielä huonosti)... Mutta joka kerta, mies muuttuu aivan eri ihmiseksi. Riidellessään hän on mies jolle ei voi puhua, jonka kanssa ei voi keskustella tai päätyä kompromissiin. Hänen suustaan tulee seuraavat kaksi päivää vain tietoa siitä kuinka huono vaimo olen, kuinka laiska olen, kuinka itsekäs olen, kuinka tyhmä olen... jne.jne... Sitten taas ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut...

Pitääkö tätä kestää? Ihan oikeasti, mieheni on todella hyvä isä ja hyvä aviomieskin sen 80% ajasta, mutta joka kerta kun tämä riita tulee se tuntuu siltä kuin sydämeni revittäisiin rinnasta ja sen päällä hypittäisiin keskellä olkkarin lattiaa... En enää edes jaksa väittää vastaan, koska jokaisesta vastaväitteestä hän keksii uuden haukkumisen "joo sä oot just niin tyhmä ettet ees tajua"...

Joka kerta kun tämä riita tulee, ajattelen etten kestä enää! Ja sitten asiat ovatkin yht äkkiä taas hyvin....

Voi, voi Tosi kurjaa. Tämä toistuu tasaisin väliajoin? Syy on aina sinussa?
Kuulostaa vähän tutulta. Miehelläsi voi olla lievä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kun huono kausi tulee alkaa hän kerätä riidanaiheita ja räjähtää lopulta syyllistämään sinua kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, ja usein ne samat asiat on tapetilla.
Meillä on vähän samanlainen tilanne. Kaiiki muutokset tekee huonoa minun miehelleni. Nyt kun syksy alkaa tiedän että taas tulee sellainen matalalentovaihe. Sama tapahtuu keväällä ennen kesää. Olen puhunut hänelle tästä ja hän sen kyllä itsekin tiedostaa. Kun sanon ettei kaikki viat voi olla vaan minussa ja että tuntuu tosi pahalta kun hän haukkuu minua sanoo hän että ketä hän sitten haukkuisi ja hymyilee päälle. Tämä siis siinä vaiheessa kun tilanne on jo ohi, muutaman päivän tosiaan tämä kestää.

Viime keväänä oli läpimurto siinä mielessä että huomasin että miehellä oli paha olo. Viihtyi sitten omissa oloissan useita päiviä, ei juuri puhunut mitään. Sanoin että olen siinä ihan lähellä jos haluaa minulta tukea. Muutama päivä meni ja hän toipui. Sillä kertaa ei siis vetänyt minua mukaan siihen omaan kurjuuteensa.

Kannattaa jutella näistä asioista miehen kanssa. Netissä on testi jossa voi mitata onko masennukseen viittaavaa oiretta. Läkitys auttaa oireisiin sekin yksinään mutta terapia on kyllä paras apu. Terapiaa ei vaan meinaa saada kovin helposti.

Tsempi teille.

 

[Tuleva äiti78]

Meillä on samaa..Mies ei puhu ikinä ns. rakentavasti vaan haukkuu. Just näitä: Oot TYHMÄ, sä et TAJUA, laiska, pullukka ym..
Itse yritän aina perustella syytökseni tai vihani ym. Mies ei yksinkertaisesti PÄRJÄÄ muuten, siksi pitää ruveta mesoamaan kaikkia haukkumasanoja. Osaan itsekkin olla tosi kova tahtoinen, tiukka ja ilkeä, joten ei se aina miehessä ole vika ja varmasti silloin mies yrittää jotenkin pärjätä ja sitten se lähtee haukkumatasolle..
Suurin riidanaihe on ehdottomasti RAHA!! Miehelläni on normaalisti kärsivällinen, rauhallinen ja tasainen luonne, mutta kun rahasta alkaa riidat mies muuttuu ihan hirviöksi! Itse osaan olla hirviö ihan asiassa kuin asiassa

Meidän suhde on ollut toiseen tutustumista jo vuosia, erosimmekin viime syksynä monen asian takia ja varsinkin kun mikään ei ikinä muuttunut! Sen eron aikana kerkesin miettiä vaikka mitä..Esim. sitä etten voi toista muuttaa, ainoastaan itseni.
Heti sen oivalluksen jälkeen olin valmis yrittämään uudestaan sillä rakastan miestäni ja tiedän että hän myös minua.

Nyt on mennyt suurimman osan ajasta hyvin, mutta välillä samat paskat on vilahtanut riidoissa..Silti jatkamme yrittämistä ja opettelemme ymmärtämään toisiamme. Helppoa se ei ole, mutta koko ajan opimme lisää.

Miten itse toimit riidoissa??

 

["mamm"]

TSEMPIT teille

 

["vieras"]

Ei kuulosta tuon kuvauksen mukaan narsistiltä, sinä joka tätä ehdotit niin häpeä. Viet arvon oikeiden narsistien uhreilta!

80% on aika vähän ajasta ja riitoja tulee kaikilla. Minusta voisitte opetella lyhentämään riitoihin käytettyä aikaa ja riitelemään asiallisesti. Riidoissa on aina kaksi osapuolta, joten kertoisitko myös omasta käytöksestäsi? Itseltäkin joskus lipsahtaa noita jotain frraseja "etkö tajua?" ja "etkö osaa?". Nopeasti näitä aina pahoittelen. Tuntuu olevan osa ihmisielämää, välillä ottaa yhteenkin.

 

["vieras"]

Meillä sama homma, aina riidan tullessa mies haukkuu minut totaalisesti myttyyn, itselläni ei ole tapana nimitellä tms. Ainoa paheeni on että korotan ääntäni kun jostakin kinastellaan, mies huoaa kyllä sen kun korotan ääntäni, mutta ei sitä miten rumasti itse minulle puhuu.

Tosin mun mies ei ole nykyisin kovin ihana muutenkaan, ei osallistu kotitöihin vaikka on työttömänä, kärsii ajoittain masennuksesta, jonka purkaa minuun ja lapsiin, hermostuu todella olemattomista asioista ja kaikki vika on kuitenkin aina mussa, omia virheitä ei myönnetä vaan sysätään toisen niskaan.

Ei arvosta eikä pidä tasapuolisena, taistella saan että en jää jalkoihin ja sinnehän en jää se on varma. Mun miehessä on narsistisia piirteitä paljon, tuntuu mm. että kun vehtasi netissä muiden naisten kanssa, vaihtoi s.postiosoitteet ja suunnitteli jopa tapaamista, kunnes jäikin kiinni...nyt muutama vuosi tapahtuneen jälkeen tuli tämä taas puheeksi ja tunnen olevani todella petetty kun huomasin että mies ei vaikuta edes kvin katuvaiselta vaan vähättelee tekoaan.

 

[idunnor]

Parasta ois mennä pariterapiaan jossa miehen sais tiedostaan käyttäytymisensä riidellessä. Siis, että tutkittaisiin MOLEMPIEN käyttäytymistä riitatilanteissa. En usko, että ilman kolmatta osapuolta pääsette tuosta rasitteesta eroon. Miehesi ei luultavasti ymmärrä miten hänen sanomat asiat vaikuttavat, hänen pitäisi pystyä kanavoimaan viha ja turhautuminen muuten. Onko teillä aiemmassa historiassa jotain, joka on jäänyt kismittämään miestä? Jos jokin tulee aina sieltä menneisyydestä hänen mieleensä kun tulee riitaa ja sitten purkautuu kahta kauheammin.

Mut oikeesti, pariterapia. Vaikka perheneuvolan tai kirkon kautta, mistä sitten teidän paikkakunnalla sitä saakin. Ei siitä ainakaan haittaa ole! Ja kun teillä kerran on hyvääkin aikaa, kannattaa yrittää pelastaa suhde.

 

["viera"]

[QUOTE="mamma";26975468]Voi, voi Tosi kurjaa. Tämä toistuu tasaisin väliajoin? Syy on aina sinussa?
Kuulostaa vähän tutulta. Miehelläsi voi olla lievä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kun huono kausi tulee alkaa hän kerätä riidanaiheita ja räjähtää lopulta syyllistämään sinua kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, ja usein ne samat asiat on tapetilla.
Meillä on vähän samanlainen tilanne. Kaiiki muutokset tekee huonoa minun miehelleni. Nyt kun syksy alkaa tiedän että taas tulee sellainen matalalentovaihe. Sama tapahtuu keväällä ennen kesää. Olen puhunut hänelle tästä ja hän sen kyllä itsekin tiedostaa. Kun sanon ettei kaikki viat voi olla vaan minussa ja että tuntuu tosi pahalta kun hän haukkuu minua sanoo hän että ketä hän sitten haukkuisi ja hymyilee päälle. Tämä siis siinä vaiheessa kun tilanne on jo ohi, muutaman päivän tosiaan tämä kestää.

Viime keväänä oli läpimurto siinä mielessä että huomasin että miehellä oli paha olo. Viihtyi sitten omissa oloissan useita päiviä, ei juuri puhunut mitään. Sanoin että olen siinä ihan lähellä jos haluaa minulta tukea. Muutama päivä meni ja hän toipui. Sillä kertaa ei siis vetänyt minua mukaan siihen omaan kurjuuteensa.

Kannattaa jutella näistä asioista miehen kanssa. Netissä on testi jossa voi mitata onko masennukseen viittaavaa oiretta. Läkitys auttaa oireisiin sekin yksinään mutta terapia on kyllä paras apu. Terapiaa ei vaan meinaa saada kovin helposti.

Tsempi teille.[/QUOTE]

Meillä mies harvemmin aloittaa riitaa, siitä otan kyllä vastuun mutta jos on huonolla päällä/huonoina päivinä niin ottaa kaikki asiat (siis ihan ystävällisesti ja rakentavastikkin sanotut) henkilökohtaisesti ja kun kysyn eikö asiasta voida keskustella rauhallisesti niin ei käy. Sitten alkaa tulla juuri tuota "sinä sitä tai tätä..", jos on todella loukkaantunut niin saan kuulla olevani huono vaimo ja väärä valinta yms. Onneksi tiedän oman arvoni ja ainakin osan aikaa pystyn olla alentumatta samalle tasolle haukkumisessa. Väsyneenä tosin hankalampaa.

Jotenkin kuulostaa tutulta tuo että mies vetää omiin kurjuutensa. Itse en ole tullut edes ajatelleeksi että voisiko kyseessä olla mielenterveydenhäiriö, kesällä kuitenkin ollut "paremmalla tuulella" vaikkei lomalla ole ollutkaan. Harmi vaan lasten ja koko perheen kannalta kun joskus mies vetäytyy viikonlopuksi omiin oloihinsa,esim olkkarin läppärillä suurimman osan päivää ja viikonloppua. On siis fyysisesti läsnä, mutta ei henkisesti. Onko teillä tämäntyylistä käyttäytymistä?

Itse olen aina inhonnut mykkäkoulua mutta miehella tapana pitää sitä parisen päivää riidan jälkeen. Onneksi tänä vuonna riitoja ollut vähemmän kuin aiemmin, on se vaan niin kuluttavaa. Varsinkin kun toinen osapuoli vetää riitoihin mukaan vanhempani,vanhat riidanaiheet jne..

Jaksamisia itse kullekin

 

["alkup."]

Tottakai riitelyyn tarvitaan aina kaksi. Meillä riidat alkavat usein jostain ihan tavallisesta asiasta, kuten vapaa-ajasta, kotitöistä tai rahasta. Useimmiten pystytään keskustelemaan nämä asiat ihan hyvässä sovussa, mutta sitten joskus tulee näitä tilanteita että mies menee vain ihan kummalliseen tilaan eikä hänen kanssaan voi puhua mistään vaan kaikki on minun syytäni. Olen vielä siinä mielessä huono vastaanottamaan noita haukkuja, että otan kaiken herkästi itseeni ja mulla kestää sitten useampi päivä toipua niistä syytöksistä vaikka asia olisi jo muuten sovittukin. Ennen jaksoin puolustaa itseäni ja pistää vastaan, mutta nykyään en oikein jaksa tehdä sitäkään koska tiedän ettei se hyödytä mitään. Haukkuminen jatkuu vaan kun on kerran alkanut ja minä kuuntelen niin kauan kun tekstiä riittää... Kun tilanne on ohi, mies useimmiten käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos yritän puhua hänelle siitä kuinka paljon hänen sanansa loukkasivat, tilanne laukeaa uudestaan ja sama jatkuu...

 

["mamma"]

[QUOTE="viera";26975690]Meillä mies harvemmin aloittaa riitaa, siitä otan kyllä vastuun mutta jos on huonolla päällä/huonoina päivinä niin ottaa kaikki asiat (siis ihan ystävällisesti ja rakentavastikkin sanotut) henkilökohtaisesti ja kun kysyn eikö asiasta voida keskustella rauhallisesti niin ei käy. Sitten alkaa tulla juuri tuota "sinä sitä tai tätä..", jos on todella loukkaantunut niin saan kuulla olevani huono vaimo ja väärä valinta yms. Onneksi tiedän oman arvoni ja ainakin osan aikaa pystyn olla alentumatta samalle tasolle haukkumisessa. Väsyneenä tosin hankalampaa.

Jotenkin kuulostaa tutulta tuo että mies vetää omiin kurjuutensa. Itse en ole tullut edes ajatelleeksi että voisiko kyseessä olla mielenterveydenhäiriö, kesällä kuitenkin ollut "paremmalla tuulella" vaikkei lomalla ole ollutkaan. Harmi vaan lasten ja koko perheen kannalta kun joskus mies vetäytyy viikonlopuksi omiin oloihinsa,esim olkkarin läppärillä suurimman osan päivää ja viikonloppua. On siis fyysisesti läsnä, mutta ei henkisesti. Onko teillä tämäntyylistä käyttäytymistä?

Itse olen aina inhonnut mykkäkoulua mutta miehella tapana pitää sitä parisen päivää riidan jälkeen. Onneksi tänä vuonna riitoja ollut vähemmän kuin aiemmin, on se vaan niin kuluttavaa. Varsinkin kun toinen osapuoli vetää riitoihin mukaan vanhempani,vanhat riidanaiheet jne..

Jaksamisia itse kullekin [/QUOTE]

Juu tuo mykkäkoulu on kovinkin tuttua. On aiavan mielettömän vaikea välillä saada vastausta ihan yksinkertaiseenkin kysymykseen kuten: tarvitsetko jotain kaupasta? katsotko tämän ohjelman vai laitetaanko tallenkuseen?
Sitten kun tulen kaupasta toteaa että ei ole sitä tai tätä. Siinä tilanteessa voi kuitenkin sanoa että minähän kysyin, nyt sinun pitää mennä itse kauppaan.
Muutenkin miehellä on todella vaikeaa kommunikoida tunteistaan. Ei kartakaikkiaan kannata kysyä mitään tyyliin miltä sinusta tuntuu jos... vastaus on aina sama: en tiedä. Tuntuu että mitään eläytymiskykyä ei ole. Samalla myös vastuunotto on vaikeaa, joten jos en mitään sano en voi olla vastuussakaan sanomisistani- tyyliin.

Mutta yleensäottaen mies istuu paljon koneella, liittyy sekä työhön että harrastuksiin. Saattaa pitkät tovit viettää siellä yksin. Vähän olen motkottanut että viettäisi edes ½ siitä ajasta lapsensa kanssa mutta hankalalta tuntuu se ajatus ilmeisesti. Sanon sitten vaan että harkitsee itse miten tärkeää on viettäå aikaa lapsen kanssa, en voi pakottaa. Lapsi on kuitenkin tämän ikäinen vain hetken.

Mutt joo kyllä tässä pärjätään ihan hyvinkin suurimmaksi osaksi. Sopeutumistahan se vaatii jua lapsi kun kasvaa tulee vaatimaan enemmän huomiota. Saa nähdä miten siinä sitten käy...

 

["mamma"]

[QUOTE="alkup.";26975811]Tottakai riitelyyn tarvitaan aina kaksi. Meillä riidat alkavat usein jostain ihan tavallisesta asiasta, kuten vapaa-ajasta, kotitöistä tai rahasta. Useimmiten pystytään keskustelemaan nämä asiat ihan hyvässä sovussa, mutta sitten joskus tulee näitä tilanteita että mies menee vain ihan kummalliseen tilaan eikä hänen kanssaan voi puhua mistään vaan kaikki on minun syytäni. Olen vielä siinä mielessä huono vastaanottamaan noita haukkuja, että otan kaiken herkästi itseeni ja mulla kestää sitten useampi päivä toipua niistä syytöksistä vaikka asia olisi jo muuten sovittukin. Ennen jaksoin puolustaa itseäni ja pistää vastaan, mutta nykyään en oikein jaksa tehdä sitäkään koska tiedän ettei se hyödytä mitään. Haukkuminen jatkuu vaan kun on kerran alkanut ja minä kuuntelen niin kauan kun tekstiä riittää... Kun tilanne on ohi, mies useimmiten käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos yritän puhua hänelle siitä kuinka paljon hänen sanansa loukkasivat, tilanne laukeaa uudestaan ja sama jatkuu...[/QUOTE]

Tuo että jatketaan kuin mitään ei olisi ollutkaan on tuttua. Siinä vaiheessa miehen ahdistus on jo kääntynyt mielialan nousuun. Kun tässä tilanteessa kysyn että miksi me oikein riitelimme niin kovasti niin ei osaa vastata, ei muista, ei ymmärrä.

 

[edellinen vieras]

[QUOTE="alkup.";26975811]Tottakai riitelyyn tarvitaan aina kaksi. Meillä riidat alkavat usein jostain ihan tavallisesta asiasta, kuten vapaa-ajasta, kotitöistä tai rahasta. Useimmiten pystytään keskustelemaan nämä asiat ihan hyvässä sovussa, mutta sitten joskus tulee näitä tilanteita että mies menee vain ihan kummalliseen tilaan eikä hänen kanssaan voi puhua mistään vaan kaikki on minun syytäni. Olen vielä siinä mielessä huono vastaanottamaan noita haukkuja, että otan kaiken herkästi itseeni ja mulla kestää sitten useampi päivä toipua niistä syytöksistä vaikka asia olisi jo muuten sovittukin. Ennen jaksoin puolustaa itseäni ja pistää vastaan, mutta nykyään en oikein jaksa tehdä sitäkään koska tiedän ettei se hyödytä mitään. Haukkuminen jatkuu vaan kun on kerran alkanut ja minä kuuntelen niin kauan kun tekstiä riittää... Kun tilanne on ohi, mies useimmiten käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos yritän puhua hänelle siitä kuinka paljon hänen sanansa loukkasivat, tilanne laukeaa uudestaan ja sama jatkuu...[/QUOTE]

Tutun kuullosta tuo että seuraavana päivänä ollaan kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Viime viikonloppu mies vetäyty omiin oloihinsa eikä puhunut 5 lausetta enempää koko aikana, syynä se että suuttui kun kutsuin häntä hölmöksi kun ei voinut auttaa lapsen pukemisen kanssa (pitkä stoori) Joo olihan se väärin sanoa noin mutta ei pitäisi kyllä suuttua useammaksi päiväksi yhdestä sanasta. Kun sitten yritin alkuviikosta vähän jutella mikä oli syynä hänen käyttäytymiseen niin herra veti taas pultit. Että todellakin voisi olla tuo kuvaus melkein meiltä.. Ja koskaan ei ole itsessä mitään vikaa eikä siten tarvitse pyydellä anteeksikaan.