Mies syyllistää minkä ehtii..

["vieras"]

Taas tänä aamuna riita alkoi aivan mitä vähäpätösimmästä asiasta, olin laittanut tiskit VÄÄRIN koneeseen... Alle viikko sitten oli toinen riita, vähintäänkin yhtä vähäpätöisestä asiasta. Mies syyllistää minua, keksii uusia riidan aiheita, tunnelma kiristyy. Tämä on koko perheen ainoa yhteinen vapaapäivä, olis ollut kiva viettää se yhdessä, noh tilanne tämä - mies tontilla rakentaa taloamme, itse yksin kotona, esikoinen naapurissa ja vauva mummilassa kyläilemässä.

Olen alkanut miettimään että tekeekö mies tuon tahalleen, keksii riidan aiheita.

Tästä seuraa se että pidetään mykkäkoulua viikkotolkulla, niin kauan kunnes minä alan puhumaan ja myönnyttelemään sopuun. tällä kertaa päätin olla hiljaa, mökötetään vaikka koko loppuvuosi, olen kyllästynyt aina aina sovittelija kun mies mylvii ylpeydessään.

Meillä on muuten tosi hyvä ja toimiva parisuhde mutta näissä kärjistyneissä tilanteissa tulee joka kerta mieleen että jos ihmisen luontaiset piirteet vahvistuvat iän myötä, en tiedä haluanko olla mieheni kanssa yhdessä lopun ikääni :S

Onko muilla näin turhamaisia miehiä??

 

[kepsis]

Talonrakennusprojektit on rikkoneet monta suhdetta. Eipä äksyilyyn kauhean kaukaa tarvitse syytä etsiä.

Voihan siinä olla taustalla muutakin. Eipä noi asiat puhumatta selviä.

 

["..."]

Uskoisin, että siellä saattaa miehelläsi olla takana stressiä, väsymystäkin, selvittämättömiä asioita parisuhteessa.

Itse aina alan ainakin nalkuttamaan tilanteessa, jossa itse olen väsynyt ja paljon velvollisuuksia, hommia rästissä.

 

[eb]

No tuo rakennusaika + siihen vauva saa kenet tahansa käyttäytymään vähän idiootisti. Pinna kiristyy ja kiristyy kun on stressiä ja lopulta joku mitättömän hölmö juttu katkaisee kamelin selän. En nyt tämän ajam perusteella alkaisi vetää mitään kovin lopullisia johtopäätöksiä toisen luonteesta...

 

[Ken guru]

No tuo rakennusaika + siihen vauva saa kenet tahansa käyttäytymään vähän idiootisti. Pinna kiristyy ja kiristyy kun on stressiä ja lopulta joku mitättömän hölmö juttu katkaisee kamelin selän. En nyt tämän ajam perusteella alkaisi vetää mitään kovin lopullisia johtopäätöksiä toisen luonteesta...

Joo näin. Mutta sitten vasta on toivoa kun mies ymmärtää lopettaa nalkuttamisen, ja sinä mököttämisen. Kumpikin on lapsellisia keinoja yrittää "voittaa" toista, mutta sellaiset ei kyllä kuulu aikuisten parisuhteeseen.

 

["vieras"]

Kuulostaa siltä, että miehesi on kovin stressaantuntu. Ihan ymmärrettävää jos hän rakentaa teille taloa, varsinkin jos joutuu sitä tekemään pääosin yksin. Talon rakennuksen ohella pitäisi riittää voimia perheelle jossa lapset vielä kovin pieniä. Miehesi käy varmaan myös palkkatöissä. Aika paljon vastuuta ja työtä miehesi harteille. Enkä väitä etteikö sinulla olisi samalla tavalla paljon vastuuta ja työtä. Mutta miehesi pitäisi pystyä antamaan itsestään moneen suuntaan, ja se on varmasti henkisesti todella raskasta. Ehkä stressi saa hänet hermostumaan pienistäkin asioista. Kannattaa nyt ottaa asia esille ja kysyä mieheltä miten hän jaksaa, ja kokeeko tilanteen raskaaksi. Kysy voisitko jotenkin helpottaa hänen oloaan. Jos miehesi olisikin yhden päivän lasten kanssa kotona ja sinä tekisit tontilla hommia omien taitojesi puitteissa (esim. raivaustyötä, maalausta ym. muuta mitä kaikki osaavat tehdä)

 

["Mie"]

Siis miksi sä olet kotona, etkä siellä tontilla, jos lapsetkaan ei ole kotona???

 

[herrt]

[QUOTE="Mie";28453471]Siis miksi sä olet kotona, etkä siellä tontilla, jos lapsetkaan ei ole kotona???[/QUOTE]

sama tuli mulle kanssa ensimmäisenä mieleen....

Se rakentaminen ei kuule niin nannaa ole, vallankaan yksin. Ymmärrän että pienen vauvan kanssa raksalla on vaikeaa, mutta jos kerta sen lapsenkin hoitoon saa hetkeksi...

Ei millään pahalla, mutta ettei tässä nyt olisi iskenyt yksinäisen prinsessan sydrooma? Eli että ap kokee (toki syystäkin) yksinäisyyttä kotona. Tähän päälle hormonit ja puuduttavan yksitoikkoiset arkipäivät. Kaikki paine asettuu siihen että "kun mies tulee kotiin". Mutta sitten se mies ei jaksakaan olla tukena ja läsnä niin paljon. Ehkä hieman tökerökin tai sitten ei - ja neiti hormoonihuuru ottaa joka asiasta nokkiinsa.


Tottahan se on että rakentaminen, mahdollinen palkkatyö ja siihen päälle vielä pitäisi perheelle aikaa löytyä on RANKEMPAA kuin lasten kanssa kotona oleminen. Se on kuin olisi kaksi työtä päällekäin, paljon enemmänkin. AP pitäisi tämä ymmärtää,ymmärtää miehen väsymys. Se nyt vaan ei menen aina niin päin että miehen tarttee ymmärtää kun vaimosta on vasta tullut äiti ja "tekee ah niin raskasta " kotityötä. On se työtä, mutta verrattuna miehen tuon hetkiseen kuormaan, hyvin yksinkertaista. Päivän roolivaihto voisi auttaa - jos noin peiliin katsominen ei onnistu ja toisen kenkiin astuminen.

Te olette valinneet tällaisen elämän tilanteen. Sen kanssa olisi yritettävä elää. Se loppuu kun uusi koti valmistuu, mutta siihen asti prinsessaleikit pitää unohtaa.

 

[No gei]

Aloittaja ei taida tietää paljon talonrakentamisesta ja siihen liittyvästä stressistä? Vaihtakaa puolison kanssa vähäksi aikaa osia: hän voi hölläillä kotona ja sinä aherrat raksalla. Tekee varmasti hyvää katsoa elämää vähän aikaa puolison silmin ja miettiä, mille stressi tuntuu. Silloin ei aina jaksa olla "kiva".

 

[Giinnna]

Anna mä arvaan; mies käy päivällä töissä, illat on raksalla? Vaimo hengailee lasten kanssa päivät kotona ja on ilalla möksis kun puoliso ei huomioi?