Parisuhde ja talon rakentaminen

Kaipaisin apua ja neuvoja muilta. Miten olette selvinneet talon rakentamisesta ilman erimielisyyksiä?
Miten olette saaneet yhteisen päätöksen mitä materiaaleja taloon tulee?

Meillä on ongelmana se, että mies haluaa rakentaa talon itselleen. Tehdä taloon liittyvät päätökset aivan itse kuuntelematta mitä minä haluaisin sinne. Ei meillä onnistu se, että yhteistä taloa rakennettaisiin vaan mies haluaa aivan itse omanlaisen talon.
Miten voin saada talosta kodin itselleni jos mikään materiaaleista ei miellytä tai edes ettei talo ole meidän..

Miehen kanssa keskusteltiin jos maksan vuokraa kun asumme siinä yhdessä. Myös yhteiset kulut maksamme puoliksi. Vaikka maksan tavallaan miehen lainaa pois niin en koskaan tule omistamaan talosta mitään.. Eli ihan sama jos asun vuokralla jossakin muualla.
Tulee olo, että olen talossa vaan kodinhoitaja ja siivooja. En koskaan osaa pitää taloa kotina kun ei siinä yhdistä mikään mikä olisi meidän yhteistä ja yhdessä suunnittelemaa. En senkään takia ole talolla käynyt ja jos käyn niin ei minusta muuhun ole kuin siivoamiseen...

En tiedä mutta tämä asia raastaa niin paljon että jo eroa harkitsen. Olemme olleet yhdessä 6 vuotta ja vähän aikaa sitten kihlauduimme...
En enään tiedä mitä teen...

Haluaisin asiallisia vastauksia, en pilkkaamista...

 

No kyllä niitä erimielisyyksiä saattoi joskus olla, mutta meillä talo kyllä tehtiin yhteiseksi kodiksi, johon molemmilla oli/on tasapuoliset oikeudet. Mielestäni talolainan lyhentäminen tuntuu välillä niin toivottomalta että ainoa motivaation lähde on se että se on joskus oma. Minä en alkaisi maksamaan taloa josta ei koskaan tulisi omaa...

 

Ompa hankala tilanne.Tosiaan minäkin alkaisin pitämään itseäni piikana, jos asiat menisivät noin! Meillä ainakin yhdessä mietitään ja toisinaan väännetään kättäkin...leilillään.Kompromisseja paljon, toinen joustaa toisessa ja toinen toisessa asiassa.
En minäkään alkaisi tuollaiseen, tottahan sinullakin täytyisi olla talosta osuus jos maksatkin sitä ja hitto soikoon, tottahan sinun täytyy saada sanoa sanasi ja päästä valitsemaan materiaaleja!

Mieti mihin olet valmis alistumaan ja jos se tuntuu, että nyt tuli mitta täyteen, sano se miehellesi ja jos ei mitään tapahdu, niin onko siinä nyt montaa vaihtoehtoa?

Kauaa en minä kehtaisi olla vetojuhtana.

 

Jo on aikoihin eletty, kun vaimo joutuu miehelleen vuokraa maksamaan. Ei kyllä käynyt mielessäkään, että vaimolleni olisin tehnyt tuollalailla. Rahatkin laitettiin samaan nippuun, niin ei ole niistäkään tarvinnut kiistellä. Minulla kuitenkin oli huomattavasti suurempi omaisuus. Eikä tunnu, että se olisi hukkan heitettyä rahaa. Yleensäkin kaiken teen vaimon toiveiden mukaan.

 

Tehkää nyt hyvät ihmiset paperit talon omistussuhteista ja maksakaa sitä omistussuhteiden mukaisesti. Eron tullessa sitten tiedätte, mikä on kenenkin. Unohda se vuokran maksaminen, se on täysin älytön idea. Menkää naimisiin: ellei teillä ole avioehtoa, sinulla on 50 prosentin omistusoikeus taloon ilman mitään maksamisia! (Vaatii tosin sen, että olette olleet kaksi vuotta aviossa.)

 

Jos mun pitäisi miehelleni vuokraa maksaa, niin se ei kyllä sitten olisi mun mies.

Vuokralla tosin vielä ollaan, mutta kaikki rahat ovat yhteisiä rahoja. Vuokran maksaa toisinaan toinen ja toisinaan toinen. Ei meillä lasketa. Jos toisella sattuisi rahat loppumaan, niin toinen luonnollisesti alkaisi sitten makselemaan.

Jos meille tulisi yhteinen koti, niin sekin menisi molempien nimiin. Ei sitäkään mietittäisi kumpi sitä makselisi. Eihän tuossa nyt ole mitään järkeä, että teille on tulossa omistusasunto ja se menee suoraan miehelle. Sinä sitten makselet lainaa pois ja mies saa asunnon nimiinsä. Sano miehelle, että hankit sitten oman asunnon, jonka lainaa makselet pois ja hän voi hommata itselleen kämppiksen, joka voi maksella hänen lainojaan. Hän voi sitten tulla yhtä monena yönä sinulle yöksi, kun sinä voit mennä hänelle. Voishan se mieskin maksella sulle jokaisesta yöstä, jonka tulee sulle kylään (ja päin vastoin).

Jos teillä on nyt vuokra-asunto, niin muuttaisin varmaan äkkiä pois ja jättäisin miehen hoitelemaan ne ton asunnon vuokrat ja asuntoprojektinsa yksin. Haluathan säkin jotain omaa joskus.

 

Kysymys kuuluukin: miksi olette ylipäätään yhdessä, jos mies rakentaa taloa vain itselleen?? Ja sinä maksat vuokraa??

 

Alun perin luulin, että talosta olisi tullut meidän yhteinen projekti ja oltaisiin yhdessä rakennettu se. Olin väärässä.. mies sanoi tänään, että hän itse tekee päätökset talon materiaaleista.. ainoastaan yhdessä päätetään sitten sisustustavarat.
Kuulemma ei tarvitse maksaa sitä vuokraa ollenkaan.. että pääsee omistamaan talonsa kokonaan.. ei sitten tule koskaan riitaa siitä kuka talon tulee omistamaan..

Rakastan kyllä miestäni ylikaiken mutta nyt tuntuu että saa riittää. Yhteistä kotia pitäisi rakentaa ja silti tekee kaikki päätökset ihan itse. Itseni pitäisi olla vaan kiitollinen,että mies taloa rakentaa ja olla siitä vielä ylpeä. Materialistiksi haukkuu kun sanon,että en voi koskaan pitää taloa kotina kun se ei ole meidän tekemä eikä talo ole kuin rakentajaa miellyttävä..

En enään ymmärrä miten tästä tilanteesta pääsee pois. Haluaisin yhteisen kodin joka kumpaakin miellyttää ja missä viihtyy. Tällä hetkellä materiaalit on sellaisia, että en pidä niistä yhtään.. ja mitään ei voi siellä maalata tai tehdä toisin.

Emme asu yhdessä kun mies odottaa, että saa talonsa tehtyä valmiiksi. Kovin kauan siihen on mennyt kun itse haluaa kaiken rakentaa. Ainakin se 5 vuotta on rakentanut.
Luulin, että kihlaus olisi jotenkin muuttanut asemani taloa kohtaan mutta siinäkin olin väärässä. En ole sen tärkeämpi päätöksiä tehdessä kuin nytkään..

 

Siis mies onkin rakentanut taloansa jo 5 vuotta. Olet varmasti ollut tietoinen hänen suunnitelmistaan? ja kuka oikeasti on materialisti? siis mies joka haluaa kaiken itselleen. Sinulla ei ole sananvaltaa missään asiassa, jos muutat taloon asumaan. Ensimmäinen paha riitatilanne ja mies heittää sinut ulos? En ikinä suostuisi olemaan joku orjapiika kellekkään. Oman miehen kanssa ollaan rakennettu talo ja kaikki on puoliksi ihan irtaimistosta lähtien. Mieheni kun luki tätä, niin heti sanoi, että onko noin tyhmiä naisia, jos ei tajua tai suostuu kaikkeen mitä mies ehdottaa? Hän luki tuon ensimmäisen alkutekstin pätkän.

 

Mietipä nyt ihan itse tilannettasi. Olette olleet yhdessä jo monta vuotta, mutta sinulla ei ole tuona aikana jäänyt mitään säästöön, vaan rahaa on mennyt miehen kanssa elämiseen, mutta sinä samaisena aikana mies on koko ajan kasvattanut omaisuuttaan.

Ette näköjään pysty keskustelemaan asioista. Miehen elämässä selkeästi ykkösenä on hänen talonsa. Sinä tulet sitten tärkeysjärjestyksessä ehkä kakkosena, mutta selvästi talolle häviten. Haluatko olla jatkossa sellaisessa suhteessa, jossa et ole miehelle tärkein asia elämässä? Mies todellakin haluaa naisen, joka pystyy helpottamaan taloudellista taakkaa, jotta hän saa sen, mitä hän eniten haluaa: oman omakotitalon.

 

En kaikista suunnitelmista ole ollut perillä. En tiennyt minkälainen talosta tulee ennen kuin se oli rakennettu. Jos olisin tiennyt, olisin ehkä voinut vaikuttaa joihinkin asioihin, tai sitten en.
Tällä hetkellä olisin pystynyt vaikuttamaan materiaaleihin kun keittiötä ja muita tiloja tehdään mutta kun mies tekee päätökset ja maksaa talon, ei silloin minulla ole sananvaltaa mihinkään..Enkä saa mitenkään niin isoa lainaa hankittua,että edes se onnistuisi.

Kyllä se niin menee,että on mahdoton puhua taloon liittyvistä asioista. Koska ei niihin sopivaa ratkaisua löydy, ainakaan sellaista joka kumpaakin miellyttää.
Miehelle on talo ja työt tällä hetkellä tärkeimpiä. Olen tärkeysjärjestyksessä ihan alimpana.

Itseasiassa en ole suostunut miehen ehdotuksiin. En ole todellakaan varma tulenko koskaan muuttamaan siihen taloon. Jos kaikki vaikuttaa näin pahalta niin en todellakaan tiedä..
Sekin ettei minua ole siihen otettu mukaan millään tavoin. Vaikea mennä asumaan toisen luokse toisen ihmisen ehdoilla.

 

SAatan olla karkea huumorissani, mutta jos miehesi kerran on niin tiukka talonsa suhteen niin oleppa sinä yhtä tiukka sitten oman asemasi suhteen ja ilmoita jo hyvissä ajoin että herra sitten varmaan huolehtii talon ylläpidosta mm siivouksesta myös yhtä innolla kuin nyt päättää pintamateriaalitkin. Sinähän vain asut siellä ja iloitset vapaudestasi,koska miehesi puunaa keittiön kaappeja ja luuttuaa lattioita koska ethän sinä millään muotoa tietenkään ryhdy pilaamaan hänen hienoja systeemejään.

Älä mene mukaan hänen juttuihinsa, vaan latele elämän realiteetit tyyliin "jos tää on sun niin sitten kannat myös itse vastuun muustakin". Yhtä lailla on varmasti pihan laittoa sunmuuta, joissa varmasti olisi ylimääräinen käsipari tervetullutta mutta voit esim. tehdä tarjouksen että tähän hintaan voin laitella kukkapenkit ja kohtuullista korvausta vastaan hoitelet ne jatkossakin. Hän voi sen mukaan laskeskella sitten vuokrat sunmuut asumiseen liittyvät kulut uusin mielin.

Olisiko sinulla mahdollisuus ottaa edes pieni laina pankista? Riittää, jos omistat talossa edes jonkun osan ja voit näin osoittaa miehellesi olevasi yhtä lailla päätäntävaltainen taloa koskeviessa asioissa.Älä jää vain surkuttelemaan "köyhyyttäsi". Omistamiseen löytyy monenlaista ratkaisua ja mieti siis vakavasti-jos miehesi kerran on tarkan euron mies -miten lyöt hänelle luun kurkkuun.

Kaikki eivät ole reiluja parisuhteessakaan ja nuukuus, itaruus, ahneus, omistamisenhalu ihan yhtä lailla persoonallisia piirteitä kuin iloisuus tai puheliaisuus. Sinun ongelmasi tuntuu lähinnä olevan se, että annat heti periksi ja suret turhaan. Tottakai miehesi käytös on loukkaavaa, mutta jos et nyt hyvän sään aikana opettele pitämään häntä aisoissa tulet aina kärsimään hänen itsekkyydestään. Nyt on teidän kriisin paikka ja koeta selvitä siitä ehjin nahoin eli niele surusi ja sano itsellesi, että tämä homma hoidellaan nyt poikki ja pinoon.

Lykkyä pyttyyn

 

Vaikuttaa siltä, että miehesi ei luota teidän parisuhteen pysyvyyteen, koska on ominut taloprojektin itselleen, ja sanonut ettei sitten tule koskaan riitaa siitä, kuka tulee talon omistamaan.

Minun mielestäni hän kohtelee sinua aika alentavasti. Pidä puolesi!

 

Epäilen sitä kovasti,että mies ei anna ostaa talosta yhtään mitään. Niin tiukkana on sen kanssa, että en voi taloon millään tavoin vaikuttaa. Senkin tosissaan sanonut, ettei edes halua minun omistavan siitä mitään, kun on itse rakentanut talon haluaa sen myös omistaa.

Mies sano, että tilanne olisi täysin toinen jos olisi tehnyt talon jo ennen kuin alettiin seurustelemaan, että tyytyisin silloin siihen. Myös sanoi,että kuka nainen muuttaisi toisen luokse valmiiseen kotiin ja haluaisi siellä mitään muuttaa, että kunniottaisi taloa sellaisena kuin se on. Ihan uskomaton ajatus.. Miehen mielestä koti-ajatus on vaan kenen kanssa sen jakaa. Talolla ja missä se sijaitsee ei ole väliä. Itse ajattelen kotia kokonaisuutena, siihen liittyy enemmän kuin pelkkä mies..
Ehkä kaikki johtuu siitä,että mies ei ole muuttanut pois vanhempiensa luota ja säästää sitä kautta rahaa. Sekin vielä,että ei tule koskaan varsinaisesti muuttamaan äidin ja isän luota pois kun talokin on rakennettu viereiselle tontille,että naapurina on sitten äiti ja isä..

Tästä talo aiheesta on niin kauan keskusteltu ja riidelty. Olen yrittänyt saada miestä tajuamaan, yrittänyt jutella mitä itse sinne haluan.. Kaikki tuntuu olevan turhaa, kun ei todellakaan oteta huomioon. Helpointa olisi jättää mies rakentamaan yksin unelmaansa, ei minua siihen halua mukaan..

Yritän vielä keskustella, sain paljon ideoita ja miettimisen aihetta. Ehkä joku ratkaisu löytyy tai ei..

 

Onhan meitä miehiä jos jonkinlaisia, mutta tuo menee kyllä jo ymmärrykseni yli.
Näen asian niin että olet kumppanillesi aivan jotain muuta kuin rakastettava ja kunnioitettava elämänkumppani. Eihän hän anna sinulle mitään inhimillisiä oikeuksia jotka kuuluvat toimivaan parisuhteeseen. Parisuhde kun on tasapainoilua kompromissien kanssa, noin pääperiaatteissaan.

Kehoitan sinua nyt tarkkaan miettimään mihin olet elämäsi kanssa menossa. Tuskin osaat aavistaakkaan kuinka paljon erilaisia miehiä on olemassa. Ehdotankin että avaisit silmäsi ja tarkkailisit pikkasen ympärillesi, sinua oikeasti rakastavakin ihminen on olemassa, nykyinen kumppanisi ei sitä ole.

 

Ja tuokin vielä. Miehen vanhemmat asuvat siinä vieressä, niin kohta on tilanne, kun olette kolme yhtä vastaan.
Kamala asia pelkkänä ajatuksenakin. Mutta rakkaus onkin sokea näkemään tosiasioita. Kuinka vaikeaa onkaan sanoa, kiitos minulle riitti.

 

Hukkaat aikaasi tämänmiehen kanssa. Näyttää sitlä että ei teillä tule olemaan tasaarvoista parisuhdetta koskaan. Tämänkin ajan voisit käyttää siihen että teet töitä, säästät ja ostat vaikka oman kaksion, jonka voit sitten myydä, kun löydät miehen kenen kanssa yhdessä voitte rakentaa oman kodin.

Tämä meneillä oleva suhde on vain sitä että mies haluaa itselleen, ei perheelle tai sinulle lainkaan mitään omistusoikeutta tai muutakaan sananvaltaa missään asiassa. Hän selvästi laskee sen varaan että jos/kun eroatte, olet taas nollapisteessä ja hänellä on kaikki valmiina. Nollapisteestä voisit aloittaa jo nyt, aikasi menee hukaan tämän miehen kanssa.

Minä en suostuisi moiseen suhteeseen.

 

Epäilen sitä kovasti,että mies ei anna ostaa talosta yhtään mitään. Niin tiukkana on sen kanssa, että en voi taloon millään tavoin vaikuttaa. Senkin tosissaan sanonut, ettei edes halua minun omistavan siitä mitään, kun on itse rakentanut talon haluaa sen myös omistaa.

Mies sano, että tilanne olisi täysin toinen jos olisi tehnyt talon jo ennen kuin alettiin seurustelemaan, että tyytyisin silloin siihen. Myös sanoi,että kuka nainen muuttaisi toisen luokse valmiiseen kotiin ja haluaisi siellä mitään muuttaa, että kunniottaisi taloa sellaisena kuin se on.

Voi tsiisus mikä tilanne sulla! Meidän tilanne on sellainen, että mies on aikoinaan maksanut talonsa ja mä sitten muutin vaan sinne. Ja alkuun elelin siellä vähän kuten vieraana. Mutta rupesin mä siitä kuitenkin kotia tekemään...

Nyt on ollut ohjelmassa remontteja, vanhasta talosta kun on kyse. Yritin ehdottaa, että ottaisin korjauksiin lainaa, osallistuisin omalla panoksellani, mutta ei. Tavallaan ymmärrän, mutta tavallaan koen että minut yritetään pitää irrallisena osasena omassa kodissani. Paremmin menee, kun en ajattele noita omistusasioita...

Mutta täältä katsottuna tekisi mieli sanoa, että antaa miehes katsella semmoinen emäntä, joka tyytyy siivoajan paikkaan ja palvoo miehistä suoritusta. Sillä on nyt vähän perusasiat hukassa, tai sitten sille on tärkeämpää tehdä suuria sen sijaan, että olisi onnellinen.

Tai ehkä se on onnellinen, kun on saanut aikaan talon. Mies voi rakentaa talon, mutta nainen tekee siitä kodin.

 

Ehkä kaikki johtuu siitä,että mies ei ole muuttanut pois vanhempiensa luota ja säästää sitä kautta rahaa. Sekin vielä,että ei tule koskaan varsinaisesti muuttamaan äidin ja isän luota pois kun talokin on rakennettu viereiselle tontille,että naapurina on sitten äiti ja isä..

Miehellekin olisi aika opetella yksineloa. En yhtään ihmettele tuota "minä ite" -meininkiä, jossa pitää näyttää isille ja äitille että osaa tehdä jotain. Eikä jumanskekkules kukaan muu saa vahingossakaan siitä tuotoksesta kunniaa!

 

No, sun ongelmahan on tässä se, että
- sun miehesi ei ole kypsä parisuhteeseen
- hän ei ole itsenäistynyt vanhemmistaan, eikä siis oikeasti sitoutunut sinuun.

Nämä on ne kaksi asiaa, jotka täytyy selvittää, ennen kaikkea muuta. Miehesi kuulostaa oikeasti vielä ihan parikymppiseltä pikkupojalta. Kaikkein tärkeintä hänen elämässään pitäisi olla tasavertainen suhde sinun kanssasi. Jos jo 5 vuotta olette olleet yhdessä, eikä tällaisia merkkejä näy, niin mieti vakavasti, onko hänellä oikeasti edes aikomusta ikinä ottaa huomioon sinun tunteitasi.

Onko tämä sinun ensimmäinen pitkä parisuhteesi? Teidän suhteessa nimittäin näyttää olevan sellaisia elementtejä, jotka kielii siitä, että et ole saanut olla tasavertaisessa, oikeudenmukaisessa suhteessa ennen miestäsi. Opettele ihmeessä suojelemaan omia oikeuksiasi ja omaa tunne-elämääsi, ne on sinun tärkeimmät pääomasi tässä elämässä. Tsemppiä!

 

No avioliittokaan ei aisaa ja omistusoikeutta auta, sillä molemmathan omistavat asioliitossakin sen omaisuuden jonka yhteenmennessään omistivat. Et siis tule saamaan puolta taloa lahjaksi mieheltä.
Sille nyt vaan ei voi mitään, että miehesi on varakkaampi kuin sinä. Ehkä sun kannattaa alkaa hankkimaan jotain omaa ihan itse, tai sitten yhdessä sellaisen miehen kanssa, jolla ei vielä ole mitään sen enempää kuin sinullakaan. Toisaalta jos teet sille lapsen, niin se lapsi kyllä perii talon aikanaan.

Jos taas et halua taloa, tai osaa siitä, niin sitten vot vain kimppailla entiseen malliin ja hyväksyä se, että talo on miehen, etkä tule siitä osaakaan omistamaan.

 

Meillä kävi vähän samoin, ei minua kuultu ja nyt on talo myyty. Erokin tuli. Ei tuosta miehestä ole parisuhteeseen. Katsoo taloprojektin pakkomielteekseen. Ihan empatiataidoton ihminen ja sinä olet ihan liian kiltti.Lähdepä kävelemään ainakin määräajaksi niin näet, tapahtuuko jotakin vai ei. Voi tulla kiire ajatella.

 

tarinasi minusta kuulostaa. Mies on ihan keskenkasvuinen, itsekäs pojankloppi, olkoon vaikka kuuskymppinen! Äidin ja isän kanssa asuu, rakentaa viereen ja napanuora senkuin vahvistuu. Mamma ja pappa ovat varmasti sanoneet, että tee talo itsellesi ja laita vielä avioehto, jos naimisiin erendyt.

Olen samaa mieltä siitä, että tuhlaat elämäsi tässä suhteessa. Normaaleja, itsenäistyneitä ja toisen huomioon ottavia miehiä on. Kaverisi on saita, itsekäs ja itsekeskeinen, jonka kanssa elämä on aina yhtä taistelua omasta paikasta ja ihmisyydestä.

Voisin snaoa, että minulla on kerrottavanani tarinasi vastakohta omassa elämässä "Miten rakennetaan yhteinen koti avoliitossa, kun toisella on varaa ja toisella ei." Sekä vielä siitä, miten turvataan sen varattoman tulevaisuus, jos jotain sattuisi.

Olisiko aika lakata suremasta ja jatkaa omaa elämää ilman tätä saitaa kaveria, joka on vielä lapsi, mutta aikuisen miehen tarpein. Niitähän sinut on otettu tyydyttämään?

 

miehesi tapa tehdä taloa tai kotia kuvastaa hänen tapaansa elää. hänen talonsa, hänen rahansa, hänen elämänsä.
ja ihanko viisi vuotta olet tuota katsellut?
nytkö vasta tuli mieleen, että jotain on pielessä?
itse en huolisi tuollaista miestä.

 

Aivan uskomatonta, nieleskelen ja ajattelen mitä tunteita koet sisälläsi. Ihan varma on, ettei mies anna mielipiteillesi paskankaan arvoa?. Onko sinusta tällainen käytös miehen rakkauden tunnustus? Talo on miehen projekti ja sinä olet jossain? kaukana tai ainakin olet saatavilla? Ihan pöyristyttävä miehen väite, ettei kukaan nainen muuttaisi valmiiseen taloon jne? Et voi mitään vaikka yrität keskustella, kun mies on päätöksen tehnyt. Ja miten voit uskoa miestä, vaikka olisitte tavanneet aikaisemmin ennen tuota taloprojektia niin olisiko lopputulos se fifti-fifti? Mies kääntää asiat aina vain itselleen sopiviksi ja katsoo sinun mukautuvan kaikkeen. Ja vielä mietit tuota miehen asuntoa, mitä itse sinne haluat? Keskittyisit olennaiseen asiaan. Tai jos mielesi tekee muuttaa asumaan miehen asuntoon ja olemaan varapiika sellainen? Tosi kivaa, kun mies saa haluamansa talon ja sinut? Mitkä ovat sinun unelmasi? herätys..kuuluuko